Hyvää Joulua!

Hyvää, tunnelmallista joulua jokaiselle

Ihanaa, parempaa Uutta Vuotta 2009!

Tämä on samalla kuvahaaste 2.

Kuvahaaste: Uni

(kuvahaaste 1. Uni)

Erillaisia kuvahaasteitahan pyörii ympäri nettiä, nyt on vesikoirillakin omansa. Ensimmäisenä teemana uni. Omani on tällä kertaa vanhempi kuva, uutta en ole onnistunut saamaan, tuo on niin skarppi.. Nero tuppaa olemaan tuollainen pötkylä, ellei häntä häiritä. Tässä myös muutema kuva vuosien varrelta.

Joskus - harvoin - Nero on myös piiloutunut sängyn alle nukkumaan. Hiukan epäluuloinen ilme ;)

Kuva on otettu 31.12.2004, eli uudenvuoden aattona, päivää myöhemmin, kun lähes 10kk ikäinen Nero saapui elämään arkea yhdessä meidän kanssamme.

Tasmanian tuholainen?

Ei, sentään, Tahvo vain. Sukuun saapui pieni venäjäntoy Tahvo. n. 4,5kk ikäinen Tahvo tuli tervehdysvisiitille meille emäntänsä kanssa. Nero suhtautui pieneen tulokkaaseen hyvin ja oli kovasti kiinostunut pienestä herrasta.

Tahvosta Neron uusi lötköpötkö oli oikein kiva.

Uimarit hukassa

Jeps. Nero on siis steriili.

Kävimme kertaalleen Apexsissa, mistä meidät ohjattiin lisääntymistieteiden erikoiseläinlääkärille, Merja Dahlbomille. Eilen sitten matkattiin Mäntsälään ottamaan spermatutkimus.

Näytteessä ei näkynyt siittiöitä. Vain siittiöiden esiasteita. Näytteestä tehtiin alkaalisen fosfataasin (AFOS) määritys. Arvo oli niin korkea, ettei laite osannut lukea. Eli käytännössä katsoen tarkoittaa sitä, että se mitä tuli, tuli kiveksistä, eikä lisäkiveksistä (jolloin olisi voinut olla tukos jossain kohdassa, eikä siittiöt olisi päässeet kiveksistä).
Syytä ei osattu sanoa. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta ei onneksi ole kyse, sillä kilpirauhanen olisi tuhoutunut ensin.
Näin siis muistin syövereistä, olisi pitänyt pyytää kirjallisena..

Eli, Neron ainoaksi lapsikatraaksi suurella todennäköisyydellä jää Laronja's I-pentue.
No, me jatketaan elämää kuten tähänkin asti.

Kiepsahdus Tampereelle itsenäisyyspäivänä

Tampereen ryhmänäyttelyyn lähdettiin klo 6.30. Nero taakse, takaluukku kiinni ja ihmiset ja tavarat kyytiin. Luokka alkoi kymmeneltä, paikalle tulimme n. varttia vaille yhdeksän. Oli hiukan kylmää, mutta maneesin penkillä oli ihan mukava istua. Annina lähti mukaan esittämään Neron, sillä tämä jalkavammainen ei vieläkään juokse.

Tällaista sanoi ruotsalainen Bo Skalin Nerosta.

En hund som behöver ha lite mer substans i kroppen. Bra huvud och uttryck. Lite kort i sina linjer. Korrekt vinklad fram och bak. Rör sig bra. Härlig temperament. Mycket bra pälskvalitet.

Kotiinviemisinä punainen ja sininen nauha: EH ja AVK2. Luokan voitti Pablo, Aquacrest Barco Maritimo, joka oli myös PU4. Taakse jäi Zorrazo Xai-Xai laatumaininnalla H.

Katsoimme perrot loppuun ja samaan syssyyn irlanninvesispanielit jutellessa Saanan ja Pablon emännän Annen kanssa. Irlanninvesispanieleista ei saatu ollenkaan ROPia, molemmat valionartut saivat tyytyä punaiseen nauhaan.

Tampereelta suunnattin naapuriin, Valkeakoskelle sukuloimaan ja hakemaan äiti (lähti edellisenä päivänä bussilla).

Kotiin tultiin siinä kolmen maissa. Oli jokseenkin hämmentynyt olo ajan suhteen. Päiväunille (koko porukka, Neroa myöten), herätäkseen liian myöhään: Linnan juhlat olivat ehtineet alkaa.. Porukalla katsomaan ja illalla vielä Neron kanssa lenkille..

Keksiä, tahtoo keksiä!

..

Päätin siis tehdä suklaakeksejä. Nero ei päässyt operaation mukaan, vaan joutui katsomaan sivummalta ja jäipä vielä ilman keksiä! Voi pientä..

Sopiva ohje löytyi ruotsinkielisestä Alla tiders choklad -kirjasta.

Voi pistää kommenttia alkaako blogissa olla liian paljon muuta juttua, kuin itse päätähdestä?

taikinaa ja pellille laitetut keksit.

uuniin paistumaan 190 asteeseen..

annetaan jäähtyä..

ja lopuksi syödään :)

joulu tulee

Vaikkei ulkona taaskaan näytä siltä.. Nero kuitenkin totesi joulun lähestyvän ja odotti lupaa mennä katsomaan joulukalenterin luukkua 3..

Pieni kiltti Nero sai luvan - ja kas! luukusta löytyi mahalastu!

Hyökkäykseen ja mutustamaan päivän herkkua. Mitäköhän löytyy huomenna..?

Tulevan lauantain näyttelyitä silmällä pitäen Annina treenasi hiukan Neron kanssa. tietysti piti ottaa poseerauksesta kuva.. Ihan komea mies :)

kipeänä näyttelyyn?

Neron tampereen lappu tipahti postista. Itsenäisyyspäivänä sitten näytelmiin ja tämän jälkeen luultavasti piipahdetaan sukuloimassa. 20 perroa ilmoitettu, mutta Remu tipahtaa pois karvanleikkuun takia, mutta 7 urosta Neron lisäksi on ihan tarpeeksi. Jännä nähdä mitä ruotsalainen Bo Skalin meidän pörröstä sanoo.

Ihmisotus on ilmeisesti tulossa kipeäksi, kun eilen treeneissä meinasi loppua ääni ja kurkku oli kipeä. Tänään jatkettiin samaa rataa. Ei olisi hirveästi varaa sairastella.

supertottispallo

Eilen tuli tokossa käytyä alokasluokan liikkeet läpi. Hyvin meni, ehkäpä voisi alkaa katselemaan niitä virallisia kisoja..?



Alkutreeneistä koiru kävi kierroksilla ja oli valmis tekemään vaikka pari volttia. Tyytyi kuitenkin hyypimään seuraamisessa :)

Seuraaminen alkoikin sujua tosi kivasti, viime torstain laahaava, tylsä matkalaukku jäi jonnekin ja tilalla oli herra the vietikäs seuraaminen. jes!

Luoksepäästävyydessä ei meinaa vieläkään malttaa istua, vaan nousee. Höh. No, ei kuitenkaan lähde sompailemaan, joten hyvä näin.

Estehyppy on palannut entiseen loistoonsa, mutta on se vaatinut useammat lyhyet, tehokkaat treenit.

Paikallaanmakuu, herra 10. Näytti pysyvän siinä vaikka maailman tappiin asti, vaikka emäntä meinasi unohtaa poikaparan, ollessaan seinän toisella puolella. Tyhmä ihminen.. että kumpis koira on; nero vai pönttö, kun pysyi?

Luoksetulossa pitänee kutsua suoraan sivulle, muuten taitaa ponkaista päin.. Hiukan huonosti malttaa odottaa kutsua, vaan ryynisi heti luokse.. peppulihaksia pitää siis vahvistaa ;)

Jäävät liikkeet meni sulavasti, jäipä jopa suorempaan kuin yleensä, hienoa!



Ja torstaina treeneissä tulee paluu todellisuuteen?

Lumi tuli

..ja koira sanoi pulipuli kun hankeen sukelsi..

Lumi herättää tällä hetkellä kovin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on kiva katsella lunta ja koiraa joka innoissaan viuhtoo menemään hangessa, sekä kieriskelee.

Ikävä puoli lumiuiskentelussa on hyvin luminen koira, jonka pitäisi säilyttää turkkinsa näyttelyihin, eikä muutenkaan puolikalju otus ole kovin silmiähivelevä näky. Eikä sulatus ja kuivaus sessiot ole niin kovin hauskoja. Puhumattakaan, että liukastelu ei ole kivaa, etenkään tän ei-saa-kaatua jalan kanssa.

mitä, enkös olekin söpö?

Pari päivää ennen lumen tuloa vaikutti siltä, ettei se talvi tule ollenkaan: pihalla kukkii narsisseja.. kompostin lämmittävässä läheisyydessä, mutta joka tapauksessa.

Tokoa - jälleen kerran

No, kun on ollut pari kuukautta paikoillaan, niin kyllähän se treenausmotivaatio kasvaa..

Eilen, torstaina oltiin taas tokoilemassa. Jatkettiin taas seuraamisen ja paikallaanmakuun kanssa. Liikkeestä maahanmenokin oli aika bueno.

Tällä kertaa myös vähän irroteltiin ja näyttivätpä, Ronja, Kola ja Nero, kukin vuorollaan osaamiaan temppuja. Jalkojen ali menemistä, tanssimista, sormien näyttämistä, kuolemista, ryömimistä jne.

Ohitusharjoituksetkin menee tosi kivasti, mitä nyt Ronjan viereen pysähtyminen meinasi viedä jätkältä keskittymiskyvyn.

Tässä, sekä alla vielä viime treeneistä lupaamani videopätkä.
Aika kivaa, paljon iloisempaa seuraamista kuin joskus ennen, kestää myös pidempiä pätkiä paljon paremmin. Vähän kaukana tuo vielä kulkee ja edistää tai jätättää välillä vähän, mutta olen tyytyväinen. :)
Juu-u ei sitten pidä välittää siitä, että kompuroin ja meinaan nojautua vähän liikaakin Neroon päin takaisin tullessa..

Seuraamista, ma 17.11. kuvaaja: Katja Salminen

"Seuraa" - "superhieno mahtavaa!"

Tottista taas.

On se kovaa joutua makoilemaan käskyn alla..

Tänään jatkettiin seuraamisten kanssa ja nälkäisen otuksen kanssa meni tosi hienosti. Toki sukka-tennispallo -viritelmä oli aivan ihana. (Oli muuten huono pallo, palasiksi meni..)

Pidemmillä pätkillä ei malttanut aivan koko aikaa tapittaa, sekä välillä meinasi hiukan edistää.

Oli tosiaan kamera mukana, ja valokuvien lisäksi on videokuvaa seuraamisesta (toisessa blogauksessa).

Paikallaanmakuu meni hienosti häiriön alla, mm. miun videokuvatessa, sekä muiden koirakoiden ohitellessa.

Jääviä liikkeitä tuli myös hiukan varmisteltua, ei ongelmia.

Hieno piski :)

Piti sitä nyt vielä joku seisotuskin tuosta karvamöllistä ottaa..

Treenaa tavoitteellisesti?

Torstaitokoa. Kola, Ronja ja Nero. pALOittelua tAVOitteiden VOIttamiseksi - älä ahmi liikaa kerralla..
Opi, ohjaa ja opeta. Kolme Oota joiden kanssa tuli painittua tänäänkin.

Nero oli taas hirveä häslä, kun tajusi, että ollaan menossa jonnekin.. Hassu otus. Välillä se makoilee pitkäänkin lattialla , sitten pomppaa ylös ja on valmiina lähtemään samalla sekunnilla.

Tänään jatkettiin estehypyn ja seuraamisen kanssa. Parempaan päin. Seuraamisessa alkuun meni todella hyvin, mutta teetin sitä Nerolla liikaa. Hurtta sanoi siihen, että tee ihan keskenäs, mie oon maksimissaan matkalaukku..
Estehyppyssä "hyppy" -> Nero suorittaa tyylipuhtaan hypyn ja jää seisomaan - ..ja istahtaa. äh. pari helpotettua toistoa ja yksi normaali onnistunut johon lopetin. Hyvä Nero, tähän malliin! Jos menisikin kaikki näin, niin mehän oltaisiin vuoden päästä varmaan VOIssa. Turha toivo.

Paikkallaanmakuu meni muuten hyvin, mutta tuli tässäkin vaadittua hiukan liikaa. Pysyy kyllä kiitettävän pitkiä aikoja.
Ohitukset menee hyvin, kun näin olisi myös lenkkien ohitukset..

½h treenien jälkeen Ronja ja Nero autoon. Nero jätettiin takapenkille autovaljaihin kiinnitettynä. Oli ilmeisesti hiljaa ja kiltisti, vaikka olin täysin varma, että kiljuisi puolet ajasta.. Kiitos Katja taas kyydistä ja Neron ottamisesta autoon.

Jaettiin Empun kanssa kolmen nuoren ryhmä: Tessa, Aatu ja Pulla. Ohitusharjoituksia, perusasentoa ja teoriaa vähän siitä sun tästä. Hienosti meni kaikilla!
Kola toimi myös esimerkkinä ja ohitusharjoituksissa, mahtava Kola!
Välillä haikalen suuresti Kolan kuplaan menemistä treeneissä, kun Nero ei oikein osaa rauhoittua.. joo-o.

Jatketaan treenausta. Ja sit sinne ALOon. ja sit joskus se BH..

miun pyyhe <3

Nero on alkanut ihan erilailla kiinostua liikkuvista esineistä ja kanniskelusta. Ennen ei koskenut oikein mihinkään muuhun kuin omiin leluihinsa.
Nykyään Nero kantelee omaa hihnaansa jos hyvin sattuu, mutta uusin ihanuus on yhdessä treenattu pyyhkeiden kantaminen.


Tänäänkin Nero märkänä iltalenkin jälkeen yritti pienen maton päällä kiehnätä.. huonolla menestyksellä. -> Ihminen hakee pyyhkeen ja ojentaa Nerolle ja Nero kantoi sen tyytyväisenä (piti sitä nyt tietty retuuttaa ja viskellä) toiseen huoneeseen ihmisen perässä ja sillä sai sitten leikkiä ja kiehnätä. Lopuksi käydä lepäilemään sen päälle. Hienoa.
Tätä tullaan hyödyntämään jatkossa.

treenaamaan, jipii!

Eilen oltiin pommarissa treenaamassa. Koirissa jylläsi poikavoima; Nero, Kola, Remu ja Robin. Hyvin tulivat pojat toimeen keskenään, mutta surkuhupaisaa oli, kun Nero - reilusti muita vanhempana - juoksi karkuun ja louskutti, kun pienehkö Robin lähenteli. Eikä sitten sanonut yhtään painavaa sanaa, että nyt riitti kakara.. toivoton.

Tietty kun jalka on jotenkinpäin kävelykunnossa, on siitä otettava kaikki ilo irti: Nerokin pisti pitkän tauon jälkeen parastaan.
Alokasluokan liikkeitä hinkattiin.

Seuraaminen ilman hihnaa: Nero on tsempannut mielettomästi! Ei nyt mitään BH-kaavioita kyetä menemään, mutta suunta on selvästi ylöspäin.
Käännökset on myös ihan ok. Täyskäännökset menee ihan kivasti, kunhan Nero on skarppina, muutoin jää haahuilemaan, näiden kanssa jatketaan. Nero on myös oppinut aika helposti saksalaisen täyskäännöksen. Ehkä pitäisi kuitenkin keskittyä tavalliseen, kun ei ALOn hihnaseuraamisessa sitä kuitenkaan pysty käyttämään.

Paikallaanmakuu: tätä otin juttelemisen, sekä ohitusharjoitusten lomassa, hyvin pysyi.

Liikkeestä seisominen: kerran tarjosi maahanmenoa, muuten meni hyvin. Alkaa tämäkin taas sujua lähestulkoon täydellisesti. (tätä treenattu myös lenkeillä9

Liikkeestä maahanmeno: jätin tämän vähemmälle ja seisomisen pääjutuksi. Hyvin ja nopeasti menee maahan, mutta vinoon..

Estehyppy: Tätäkin on treenailtu lenkillä, matalalla betonimötikällä. Neron malli: "Hyppy" Nero: *tuijotus* mitähitsiä? "Hyppy" -> 10 arvoinen suoritus..
Että tästä treenattiin sitten eroon, mistä lie tullut!? Kehonkielellä en suostu antamaan apua, kun osaa hyvin ilmankin.
Alkoi pikkuhiljaa sujua. Tosin sitten alkoi tarjota istumista suoraan hypyn jälkeen.. pari onnistunutta suoritusta ja riehumaan patukan kanssa.

Jalat oli aika muusia, kun lopetin treenaamisen ja kävelin vain. Olin niin keskittynyt, etten meinannut huomata jalkakipua. Ärtyihän ne sitten loppuillaksi..
Torstaina jatketaan.

Isänpäivä

Isänpäivä meni mukavissa, joskin sateisissa merkeissä. Perheen iskät, Jorma ja Nero kävivät tänään yhdessä lenkillä.

Pienenpieni porokoira

Keskiviikkona alkoi tapahtumasarja, joka kasvoi päivä päivältä ja lopputulos on tämä.
Tervetuloa Kuru!

Turhauttaa

Turhautuminen. Netin uumenissa kolutessani koirajuttuja läpi sisälläni ollut turhautumisen tunne kasvoi. Eikö pääsisi jo liikkeelle. Tahtoisi jo lenkkeilemään ja tokoilemaan. Näin alkuun, jooko?
Perjantaina on lääkäri, silloin selviää jatko. Kumpa pääsisi jo kävelemään..

Pysyykö jalkatapaturmainen paikallaan?

Pysyykö jalkatapaturmainen paikallaan? - No ei pysy. Se sauvoo vauhdilla sinne sun tänne ja Walker-saapaskin on joutunut ääriolosuhteisiin: sade, muta ja irtoruoho. Ja eteenpäin porskutetaan.

Aktiivinen kausi - to-su. Torstaina pentutoko, lauantaina vesikoirat ryn syyskokous ja agilityä tiimin Muusa ja Nero kanssa. Sunnuntaina Spanieliliiton erikoisnäyttely.

Pentutoko on nyt tältä erää loppu. Oli mukavaa vetää reipasta ja oppivaista porukkaa.

Viimeinen kerta olikin kaikista kerroista se, jolloin sää suosi vähiten. Koko kurssi oli enemmän tai vähemmän märkä, mutta viimeinen kerta oli täyttä sadetta koko ajan, mikä näkyikin koirakkokatona. Sadekin vaikeutti kurssitodistusten jakamista.. jotka kyhäsi kasaan allekirjoittanut..

Toivon kaikkien kurssilaisten jatkavan tokoilua, tulkaa nykimään hihasta jos on jotain mikä askarruttaa mieltä.

Lauantaina päästiin taas agiliitoilemaan Neron kanssa. Anna heilui kameran kanssa, kun Loviisa ja Nero, sekä Lotta ja Muusa treenailivat aita - mutkaputkiyhdistelmiä.

Pomppaa tooodella kaukaa...

sukkula-Nero.

Sunnuntaina suuntana oli Hyvinkää ja Spanieliliiton erikoisnäyttely. Tuomarina oli Vicente Piñero-Lopez rodun kotimaasta espanjasta. Tuomari tykkäsi erityisesti Neron hyvästä väristä, eikä löytänyt pojasta oikein mitään moitittavaa arvostelun perusteella, mitä nyt loppuun tokaisi hännän olevan parempi, mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää.. Tuloksena AVO-ERI!

Kauko oli AVK1 ja jatkoi PU kehään, jossa kahden valion perässä PU3, eli kolmas SERTi tuli, joten Kaukosta tuli upeasti FIN MVA! Upeaa Kauko :)

Kauko keskellä, PU-kehä.

Syyslomalla

Syysloma. Mikä ihana sana. Pieni tauko kaikesta myrskystä. Saa vain olla, ihanaa.

En ole tainnut viettää yhtään näin stressaavaa syksyä ikinä, tai mitään muutakaan vuodenaikaa. Koulu, jalka, organisointi ja kaikenmaailman paperityö. Olempa iloinen kun se kaikki on ohi.

Torstain pentutottiskurssi on kohta ohi. Kaikki ovat olleet innolla mukana, mikä on todella hienoa. Toivon, että kaikki jatkavat tokon harrastamista.

Oltiin tänään Katjan kanssa viikin pelloilla koirien kanssa. Ronjan ja Remun lisäksi oli hoitoon tulleet Dora ja Lino. Oli hauska katsella sisarusten ja äidin leikkiä, sekä Remun hiivintää. Nero ja Lino vähän pörisivät, eivätkä oikein osanneet leikkiä, hassut jätkät.

pala karkkia - pieni maistiainen entisestä

Huomasin jo n. viikko sitten, että olen ollut aktiivisempi syyskuussa, kuin muissa, eikä kuu ollut edes lopussa. En silti uskonut saavani aikaiseksi vielä 10. tekstiä tämän kuun sisään. Tulipa sekin ihme todettua.

Muusa varmisti, että kuvaajakin on valmiina

Päästiin Neron kanssa ulos tästä talosta. Kyllä sitä alkaa tuntemaan itsensä pölyiseksi, kun on yli kuukauden täällä nurkissa nyhjännyt. Lousku, Lotta ja Muusa huolivat meidät seurakseen treenailemaan agia ja juoksuttamaan koiria.

Tuntui puhdistavalta olla lähes normaalielämässä hetken. Nero pääsi harjoittelemaan Louskun ohjauksessa, mun tuellani.

Neron kanssa harjoiteltiin eteenlähetystä, mutta myös ihan normaalilla ohjauksella, tehtävänä vaikeimmillaan aita - aita - putki - aita. Tämä rakennettiin pala palalta, alkuun vain aitaa ja putkea, sitten 2 aitaa ja putki, lopuksi vielä viimeinen aita mukaan.

Toisena harjoituksena A:ta, jossa olin itse Neroa vastaanottamassa. Sujuu muuten hyvin, nätisti ja vauhdikkaasti, mutta varmistellaan kontakteja, Nero ei malttaisi jäädä odottamaan alastulossa 2 on 2 off -meiningillä.

Muusa meni myös aika hienosti. Vaikeimmillaan aita - pituus - rengas.

Treenien jälkeen sitten pelloille juoksentelemaan. Empä ole koskaan kävellyt niin pitkää matkaa keppien kanssa, mutta nautin joka sekunnista. tai no, lähes jokaisesta :)

Pellolla Muusa ja Nero sitten porhalsivat tuhatta ja sataa. Tosin Nero väsähti paljon nopeammin kuin Muusa, jolla riitti virtaa vielä matkalla autolle. Kuukauden hihnalenkit alkavat näkyä koiruuden kunnossa..

Kirjoitetaanko Joutsenlampi uusiksi?

Nerolla on selvästi luontaisia kykyjä baletin saralla, mutta koska en ole saanut balettipukua tehtyä, piti nyt ihmisten päivää hiukan piristää (toivoakseni!) alla olevalla piirustuksella. Kuvasta ei tullut aivan sellainen kuin piti, mutta kaipa se välttää. Tossutkin unohtu..

Neron balettiura sai alkunsa kesällä 2008, kun tokotreeneissä osoitti hallitsevansa saut de basquen, pas de bourrée couruen, eikä pas chassé en tournantinkaan tuota vaikeuksia. Vahvistuksia toi blogikirjoitus ja kommentit.

Annan lyhyt balettiura on yhdellä balleromme vaivattomalla loikkauksella pois pyyhkäisty, on siis selvää, että Nero on perheen balettitoivo.

Vapise maailma, täältä tulee Nero - koripallomainen ballerokoira!

Aamu-usvassa

Kuten jo aiemmin sanoin, elämäni kulkee aikalailla samoja raiteita. Kamerakin on ollut pitkään paikoillaan. Tänään otin sen mukaan koulumatkalle. Aiemmat kuvat ovat olleet kesän varastoista, nämä kaksi tänään otettuja. Tuntuu hyvältä saada kamera jälleen käteen.

Koeviikko alkoi. Mulla se tarkoittaa pe-ma vapaata. Sitten vielä matikkaa ja historiaa. Kemiantuloksia odotellessa.

Vein Neron ensimmäistä kertaa lenkille jalan hajoamisen jälkeen. Siitä on nyt kulunut kuukausi. Tuntui hyvältä päästä liikkumaan Neron kanssa. Varsinaisestihan se ei ollut lenkki, vaan nopea pissitysreissu, mutta sauvojen kanssa sekin on jo saavutus.

Kiitos kaikille jotka olette tukeneet. Olen myös lukenut muiden onnettomuuksista ja selviytymistarinoista. Paljon pahemmista kuin omani.

Tänään oli pentutokoa. Pennut kehittyvät silmissä. Ohjelmassa oli tänään istumista ja uutena sivulletulon alkeita, siitä jatketaan taas ensi viikolla.

päivä. toinen. kolmas.

Viikonloppu oli aikalailla kaksijakoinen, toisaalta todella mahtava, toisaalta taas voisi repiä hiuksia.

En ehtinyt lukea kasvattajan peruskurssin opusta loppuun perjantaina. Syyllisistä olemme selvillä, mutta eipä niitä oikein voi moittia..
Järjästivätpä nimittäin parane-pian -yllärijuhlat. Monasti meinasivat joutua ojasta allikkoon, mutta säilyipä kuitenkin salaisuutena loppuun asti. Varsinaisia kehveleitä.
Kiitos kaikille, olitte ihania!

Kyllä, minä olen siellä kepin takana (toisen jalan varassa) ja huomioikaa hieno kakku, jota tein itselleni tietämättäni.. että näin.

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten kasvattajakurssilla, oli todella mielenkiintoista. Seuraava kysymys lienee selvä? Juu, kyllä, pääsin läpi. Jes!

Koulun kanssa sen sijaan ei mene niin hyvin, paljon hommia rästissä ja aika tikittää armottomasti.

Nero näyttää pärjäävän hyvin, vaikkei ole päässytkään suuremmin treenaamaan. On tykännyt lenkkeillä isän kanssa.
Tajusin tänään todella kaipaavani viikottaisia yhteislenkkejä isän ja Neron kanssa. Nekin on olleet jotenkin niin itsestäänselvyyksiä. Muistuu mieleen muutemaa viikkoa ennen kuin satutin jalkani, teimme lenkin Vartiokylän Linnavuorelle. Korkeimmilta kohdilta näkee aika pitkälle. Maisema on aika kiva, pitää joskus käydä siellä kameran kanssa.

Pentutokon kurssi alkoi viime torstaina, koirakkoja oli paikalla 13. Kaksi vetäjää. Huh, aika rankkaa, mutta samalla mielenkiintoista. Toivottavasti kurssi koetaan hyödylliseksi. Olenkohan nyt takonut varmasti tarpeeksi perusasioita pennunomistajien kalloihin? Toivon kehittyväni kouluttajana, ihmisenä ja koirien lukijana.
..ja kun pääsisi itsekkin treenaamaan oman karvaturrin kanssa.

Päivä kerrallaan. päivä kerrallaan. päivä kerrallaan. sitä se on.

Sydäntenmurskaajan hovikuvaajana

Hei, minä olen Graína.

Anninalle on saapunut taloon väliaikaisesti hoitoon irlanninvesispanielipentu, pikkuneiti Graína(lausutaan Granja, eli siis näin suomalaisittain Tanja, ehkä lienee jatkossa helpompaa kutsua Tanjaksi.).

Tapasimme Graínan kanssa eilen ensimmäistä kertaa ja typykkä kyllä hurmasi avoimella ja reippaalla luonteellaan. Neidin maistellessa hiuksiani kymmenen jälkeen illalla, kysäisin mitä hän tuumaisi jos alkaisin neidin hovikuvaajaksi, mihin sain pienen vinkaisun vastaukseksi, oletamme sen olevan myöntävä vastaus.

Nero katsoo ihmeissään mua, siis: "kerrotko mikä tuo pieni otus on?"

Nerokin tosiaan pääsi tutustumaan pikkuiseen ja suhtautui todella rauhallisesti, toisin kuin aikoinaan Jokuun, jolle Nero ei lämmennyt pariin ensimmäiseen viikkoon..

-> masentunut Joku pönttö päässä, Annina ja Grannía, sekä Nero

Epämääräistä liikettä

Elämä jatkuu. Välillä taas tuntuu, että kaikki pysähtyy. Arki alkaa kulkea jo suhteellisen rutiininomaisesti uutta uraansa. Eikä huominenkaan näytä niin kurjalta. Olen saanut asioita järjestykseen.
Soitettua autokouluun ja tallinpitäjälle pidentyneestä tauosta, ilmoittanut Neron erikoisnäyttelyyn, rämpinyt kirjoituksista hengissä ulos ja odottelen varsinaisen pentutoko -kurssin alkamista.

Piti muuten muuttaa blogin tietoa minusta -saraketta. Nero on saanut aika ahkerasti jakaa palstatilaa kanssani.

Koulu. Siinä ikävä pala, katsotaan miten se tästä muovautuu. Jo unohtunut kysymys pomppasi jälleen esiin, 3 vai 3,5 vuotta?

Elämä jalan kanssa alkaa tosiaan rutinisoitua, ahdistus hälvenee jonkin verran ja alan taas tekemään asioita yhä enemmän itse, mitä pystyn. Elämä helpottuu, kun kantaa jotain laukkua koko ajan mukana, tavarat mitä ennen kantoi sujuvasti käsissä, onkin yllättäen aika hankalia kuljetettavia.

Nero on ottanut tilanteen ihmeen rauhallisesti. Jonkinlaista aivotoimintaa yritän pitää yllä, mm. avaimia etsitään ahkerasti. Nero löytää ne jo helpoista piiloista, kuten lehtien välistä tai avonaisesta laukusta.

Vähemmän hauskoja asioita, koulupäivän kohokohta: mitenkä haet ruokaa, kun kummatkin kätesi ovat varattuja. Huonosti.

Mikä on päivän inhottavin tilanne tämän hetken arkielämässä, verenohennuslääke neulalla vatsanhakaan? Ei, vaan se hiivatin kouluruokailu.
No, moni asia kyllä menee sen ohi,

on syvältä, ettei saa/pysty
- lenkkeillä koiran kanssa
- harrastaa koiran kanssa
- ajokorttia
- ratsastaa
- juosta
- uida
- kuljettamaan tavaroita


Eikä Neron balettipukukaan edisty. Himskatti.

Neljän seinän ympäröimänä?

Neron kilppariarvot tulivat postissa. Arvot ovat normaalit, vaikka Nero onkin testattu kerran aikaisemmin "terveeksi" (T4, TSH ja T4/TSH), oli silti jännitys nähdä ovatko arvot yhä ok. Neron suku on espanjassa, joten niitä ei olla testattu, eikä Nerolta ole otettu TGAA -tutkimusta, joten koen tärkeäksi tutkia arvot silloin tällöin.

Eilen olin toista kertaa vetämässä vesikoirien pentutottista. Tuli vaan mietittyä olenko täysin tumpelo kouluttajana, no ehkä en ainakaan täysin.
Vetäjäkaverinahan on Kolan emäntä Emppu, joka teki kaikille info-paketin tottiksesta ja käytännön jutuista. Kiitos Emppu, ei se ope taida monisteistaan eroon päästä, ehkä hyvä niin.
Porukka jaettiin kahteen 4 koirakon ryhmään. Tällä kertaa oli myös apuvetäjät Annina (joka otti meikäläisen Neron mukaan, toinen on ollut aikalailla remmilenkityksen varassa.) ja Katja, joilla oli molemmilla vapaata omista treeneistään.
Treeneihin tulleet pennut oli mielettömän reippaita ja suloisia. Yksikään ei pelännyt kävelykeppejäni tai ihmeellistä jalkapakettiani, vaikka olinkin niiden kanssa hyvin varovainen ja jätin ne (kepit) aina sivummalle kyykistyessäni. Useimmat pennut kävivät innoissaan tutkimassa, ja mikäli mahdollista vähän maistelemassa, keppejä ja nuuhkimassa jalkaani (se tuoksuu ilmeisen mielenkiintoiselle).
Ensi viikolla alkaa sitten viiden kerran kurssi. Pysyyköhän porukka samanlaisena, vai tuleekohan uusia koirakoita mukaan. Sitä odotellessa.

Maanantaina on kemian ylioppilaskirjoitukset. Sinne sitten jalka- ja keppiviritelmien sekä särkylääkkeiden kanssa. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee. Yritän vielä laskea viikonlopun aikana vähäsen Anninan MAOL apunani, omanihan jäi jo kouluun.

Elämäni on viimeiset pari viikkoa kulkenut tasan samaa rataa. Joka päivä tulee tehtyä samat asiat, joka päivä on samat ongelmat. Normaali päiväni näyttää tältä.
Herään aamulla, syön ja isä hakee autolla, että pääsen kouluun toiselle puolelle kaupunkia (normaalisti menen kolmella eri kulkuneuvolla).
Koulun jälkeen isä hakee, menen kotiin ja olen lopun päivää neljän seinän sisällä.
Poikkeukset koko aikana: kirppari tallilla, katsomassa Anninan ja Jokun agitreenejä, kahdesti pentutottis ja käynti itäkeskuksessa kaverin kanssa. Ei kovin kaksista?