Parin viikon takaisissa treeneissä Nero himmaili, kun takaaleikkasin A:lle. No, se varmaan vaan vaati hiomista - väärin.
TehisCupissa 18.9. mentiin kisaavien radalle, A ja 4 putkenpäätä houkuttelemassa sen takana.. Mitä tekee koiru, jää ylös ihailee maisemia, tulee lopulta alas ja rykäsee oikeaan putkeen - väärään päähän. Toinen startti, sama toistuu ja jossain vaiheessa Nero pistää haistelumoodin päälle ja saan omaksi hämmästyksekseni kantaa koiran pois radalta..
Kepit kuitenkin onnistui, ne on yleensä kisoissa kompastuskivi, siitä oon huipputyytyväinen, puomikin meni. Muutenkin ekalla radalla oli ihan mukiinmenevää menoa suurin osa.
Alku tosin hämmästytti, kun Nero vetäisi parin esteen takaa kutsuttaessa pokkana ohi, siis täh?
TehisCupiin lähettiin ihan vailla hajua onko siellä ketään ja paljon tuttuja tuli bongailtua, kiitos seurasta :) Ehdin vähän kuvailla, pölöttää ja hengata kolmen mustan kanssa: Nero, Nemi ja Hippi. Nevan olisin halunnut ilmoittaa mätsäriin harjoittelemaan seuraavan päivän ryhmistä varten, mutta juoksuneiti ja agilitykenttä eivät oikein sovi yhteen. Neron kanssa sitten mentiin yllättäen mätsäilemään, hävisi parilleen liikkeissä, mutta selvitti tiensä sinisten kolmanneksi. Kuulemma suurin osa koirista oli 1v kieppeillä, että Nero oli sitten harvoja, vaiko peräti ainoa vanhempi koira luokassaan. Nahkarullan söi Neva ja palkinnoksi saatiin valita myös valjaat tai panta - pitkällisen nuuskimisen jälkeen löytyi valjaat.
Seuraavan tiistain treeneissä 21.9. satoi. satoi ja satoi. ei tuo normaalisti haittaa, mut nyt kiinnosti tytöt ja kaukaisuuteen tsiigailu puomilla, jonne karkas pariinkin otteeseen, kun en saanut yhtä hyppykiepahdusta millään onnistumaan..
Yksiin kisoihinkin ilmoittauduin viime minuuteilla - kolmeen Saviojan Annen starttiin Lietoon. Vähän kammoksutti lähteä vähän pidemmän matkan päähän sössimään. Piti ehtiä treenaamaan A:ta ennen kisoja - kappas empäs ehtinytkään. Edellisenä iltana kirosin taas hetken älynväläystäni. 26.9. aamulla starttasin kuitenkin kotoa, kieppasin hakemaan matkaseuraksi äidin ja kohti Lietoa.
Perillä ehdin tehdä kahdesti A:n, joka sujui huojennuksekseni ihan ok. Ekalle radalle starttasimme toisina.
B-rata. klo 10
Agirata jolla oli kaikki kontaktit, rataprofiili oli ihan kiva. Radalta löytyi lisäksi rengas, muuri ja pituus. Alku sujui, valssi ja jatkoin A:lle, hetkinen - missä Nero? No haahuilemassa kehän laidalla - oli vielä joku koira ihan siinä aidan takana. No, hetken päästä jatkui, A sujui ja sitten tultiin kepeille. Tokasta välistä sisään, ihme hahuilua ja kaksi kieltoa lisää - hylly kasassa. Lopulta sain jotain ymmärrettävää aikaiseksi ja Nero teki kepit. Rata jatkui melko hyvin, kunnes tultiin keinulle, enkä muistanut hiljentää Neron vauhtia tarpeeksi - ilmalentohan siitä tuli, ei pahin mahdollinen, mutta kuitenkin. Tätä voisi treenata, kenties, ehkä? rengas, puomi ja vika hyppy. Kontaktit sujui melko kivasti, mistä olin tyytyväinen, keppiongelman kanssa luulin edistyneeni..
D-rata klo 12
Agirata tämäkin. Puomi, A, pussi, muuri ja rengas. Odotin kahden hypyn takana, taisin sanoa "tule" - ja tulihan se! esteiden ohi nimittäin. Äimänä olin, kävin heittämässä takaisinpäin ja lähdettiin sitten yhtä matkaa. Ennen ainakin treeneissä on ollut ihan sama mitä on huudellut, niin tyyppi on hakenut esteitä ihan iloisesti, mutta nyt varmaan sanavalinta taisi olla totaaliväärä tai sitten on unohtunut, et välissä olevat esteet saa suorittaa. Matka jatkui ja selvittiin myös ansasta, osa medeistä ainakin karkasi iloisesti puomille, kun oli tarkoitus mennä allaolevaan putkeen. Kepeillä olin taas sössimässä jotain omaa. Ajattelin ottaa pienen riskin ja kulkea keppejä meidän heikompaa puolta, jos menisi paremmin kuitenkin sisään. Juoksi ohi, sitten taisin saada menemään (tai sit en? dunno). No, matka jatkui sekoillen ja vähemmän sekoillen maaliin asti. Hauskin osa oli se, että Nero lähti taas haahuilemaan oikein kunnolla, varmaan 10s vietettiin aina Annaa rauhoitellen. Auts. En silti tosiaan kaapannut koirua kainaloon vaan sain jatkamaan ja kannustuskehuja lenteli pitkin matkaa.
C-rata klo 14
Päivän viimeinen rata meille, hypäri. Tuli juteltua jo ekan radan jälkeen yhden samalla tokon koulutusohjaajakurssilla olleen kanssa ja pohdittiin sitten, että pitäisköhän ottaa vika ihan harjoituksen kannalta, yrittää tosissaan nollata paineet. Mietin ainakin vakavissani kulkevani aika lähellä Neroa, vetäväni perässä, josko saisin pidettyä tyypin mukana. Ehkä tästä asenteesta syntyi varmuutta omaan tekemiseen? Muutamia ohjauksia mietin, mutta päätin rataan tutustuessa kulkea lähellä. Olisin muutoin mennyt suoraan putkeen lähetyksen jälkeen tulla muurin taakse, mutta menin sitten vähän lähempää putkea hakemaan. Kepit olivat seuraava jännityspaikka, määrätietoisesti kävin heittämässä hypylle, vetämässä lähelle ja näyttämässä läheltä kepit. Sydän alkoi hakata puolivälissä keppejä, hei mehän ollaan yhä nollakannassa kiinni.. 10 hypylle varmuudeksi valssi, jottei ihmettele takaaleikkausta pussilla. (Olikohan tuota 11 hyppyä edes, pää lahoilee..Pahasti ehkä oli yks hyppy enemmän pussin jälkeen, joo, näinhän se tais mennäkin.. säälittävää.. :/ ) Seuraavat hypyt jännitti vähän. Putki 15 oli valinnainen, suurin osa ellei kaikki maksit valitsivat kauimaisen pään, jotta saisi paremman linjan 16 hypylle. Näin mekin, vastaisella koiraa mukaan, jotta linja saatiin kivaksi, hyppy, tuuppaus 17:sta ja hanaa eteenpäin. Se oli Nolla! Siis oikeesti!
Tarvittiin vain kaksi rataa haahuilua alle, että homma alkoi toimimaan. Ohjaustavan vaihto toi todennäköisesti varmuutta tekemiseen, enkä ehkä jännittänyt samalla tavalla kuin kahdella ensimmäisellä. Tulospalvelua tuli välillä kurkittua, piinaava odotus, olihan se nolla.. ja olihan se -9.06. Lopullinen sijoitus oli 3. Jaakko Suoknuutin repäistessä ensimmäisen sijan viimeisenä lähtijänä. Nollia tuli radalta yhteensä 5 joten kaksi nollatulosta jäi vielä meidän taaksekin.
Nerolle, joka kestää pönttöä ohjaajaansa tippui useampi lihapulla päivän aikana. Tehtiin ulkona myös kerran kepit, vikan startin jälkeen mini A:ta ja reunanrajaussiivekkeiden kiertoja, vau, sehän toimii.. Lisää lihapullia toiselle. Palkintojenjaon jälkeen alkoi kotimatka. Kiitos ihanalle äidille seurasta ja Neron kiinnipitämisestä ekassa rataantutustumisessa.