sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Paluu Kaapelitehtaalle

Mun aivot on tipahtaneet ihan nollaan mitä tulee blogaamiseen ja ylipäätänsä minkään järkevän tekemiseen. Järkeviä - pohtivia - blogauksia lienee siis turha odotella. Ei se määrä vaan se laatu, jos määrä on nollassa, niin ei sitä laatuakaan saa.. Inspiraatiota odotellessa. Kyllä mä saan joskus rästiin jääneet tekstitkin kirjoitettua..

Tänään palattiin Kaapelitehtaalle. Päivän teema on mokaaminen ilman pahempia seurauksia.
Varoitus. epämääräistä henkilökohtaista lätinä tiedossa.

Aloitetaan edellisestä illasta, nukkumaanmenoaika.
Empä muistanut ollenkaan, että siirryttäisiin kesäaikaan*, kännykkä jotain epämääräistä tiedotti herätystä asettaessa. Siinä sitten ihmettelin että mitäh..? No, ilo irti uudesta internetyhteydestä **, wlan käyttöön ja kännykällä nettiin.
Wikipedia sanoi unenpöpperöiselle seuraavaa :

"Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeinen sunnuntaiaamu, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2010 kesäaika alkaa 28. maaliskuuta ja päättyy 31. lokakuuta."

Siinä sitten oli ihmettelemistä, mitäköhän kännykkä kello 3:00 tekee, siirtyykö automaattisesti vai ei. No, ongelma korjattiin laittamalla tarpeeksi monta herätystä (jotta uniotus jaksaisi myös herätä) ja siirtämällä tavallisen herätyskellon jo oikeaan aikaan ja sopivaan herätykseen. - Tämmöset asiat on otukselle kovin vaikeita, vaatii aivoja, aivoja!

Herätys toimi jotenkinpäin, herätyskello kunnolla ainakin. Uniotus tykkäsi kääntää kylläkin kylkeä siihen asti kunnes oli pakko nousta. Aamu menikin sitten aika reippaasti kamoja pakkailessa, Nevan aamutuhoja korjaillessa ja lenkittäessä Nero erikseen. Neva pissalle, autoon ja menoksi. Metroaseman ulkopuolella käppäiltiin kaikessa rauhassa.

Moka nro 1. lenkki ei ollut tarpeeksi pitkä: kakat metrotasanteelle. Moka nro 2,3... 6. namit unohtui, vesipullo unohtui, vesi unohtui, numerolapun pidike unohtui, pyyhe unohtui. Pyyhkeen olinkin korvannut autosta löytyvällä talouspaperilla (tällä sai myös kakanjämät lattiasta). Namit ja uusi numerolapun pidike shoppailtiin periltä. Neva tunki juomaan Metten vedet..

Nevaa jännitti jonkun verran koko matka perille asti. Metrossa nökötti jalkojen juuressa seinää vasten, ei sanonut mitään, läähätti hiukan. Kävelymatka asemalta kaapelille ei ollut kovin hilpeä, hiippari vaihtoi vähän väliä puolta selän takaa ja kulki häntä puoliksi alhaalla. Eikä päivää parantanut vastaan tullut tyttöjengi, joista yksi loikkasi kulkureitilleni ja tunki naamansa omani lähelle. Kun kysyin "Sori, onko joku onglema?" ja tyttö totesi "Joo, sinä ja sun koirasi." ja toiset räkättivät ihastuneina kaverinsa nokkelasta sutkautuksesta.. Yritin tokaista, etten ala pyytelemään anteeksi olemassaoloani, mutta sekin jäi matkan varrelle. Olipahan helvetin hilpeää. Jäkikäteen olisi tietysti löytynyt lisää lauottavaa, mutta ei voi mitään.
Onko mikään ihme, ettei nykyään tunnuta luottavan a) ulkomaalaisiin b) nuoriin c) koiriin? Hieno itseään ruokkiva kehä, täytyy sanoa..

Sisälle kaapelille ei päässyt siitä tavallisesta sisäänkäynnistä, vaan piti kiertää toiselle puolelle rakennusta. Vasta kun törmättiin tuttuihin ja asetuttiin aloileen, alkoi Neva olla pusutteleva itsensä.

Perillä löytyi tutumpia ja tuntemattomampia vesikoiria: foorumilta löytyvä Inkeri, pentupainikaverit Mette ja Elvis, Metten sisko ja Elviksen molemmat veljet, sekä Nokin sisko Zili, jonka kanssa Neva on myös päässyt leikkimään. Myös leikkikaveri Siiri-portugeesin sisaruksia pyöri lähettyvillä.

Tuomari Eeva Resko totesi kuulemma Inkerin nähdessään, "että näitä on sitten mustiakin". Lupaavaa. (Tarkistin, 9/22 kasi ryhmä rotuun arvosteluoikeudet, muttei perroon. Ylläri ;) )
Nevan luokassa piti olla 7 koiraa, mutta kaksi Metten siskoista uupui.Nevan ollessa vuorossa, tyyppiä vähän jänskätti ja meininki oli vähän eipäsjuupas, mutta antoi kärsivällisen tuomaritädin tutkia, jes! Ravasi ihan kivasti, mutta paikallaan seisominen oli tosi tyhmää sanoi Neva. Viimeisen yhteisen juoksukierroksen jälkeen alkoi tuomari kieputella järjestystä mieleisekseen. Neva tuli neljänneksi edellään Mette ja takanaan Zili. Kahdelle ensimmäiselle antoi KP:t.

Eeva Resko, Kaapelitehdas, Helsinki 28.3. pennut 7-9kk
Hyvän tyyppinen aavistuksen pitkän vaikutelman antava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Hieman löysät kyynärpäät. Vankka runko. Liikkuu kauttaaltaan suhteeellisen hyvin. Hyvä turkki. PEK4

Kotimatkalla Vuosaaren metro jätti Ruoholahteen ruikuttamaan, kun astuin hissistä ulos. En jaksanut odottaa seuraavaa Vuosaareen menevää, kun asemalla kuului tauoton piippausääni jostain laitteesta. Itäkeskuksessa joku pinkkiin takkiin pukeutunut rouvashenkilö änkesi lääppimään Nevaa takaapäin varoittamatta. Kovasti tyttö kummeksui outoa naista, mutta ei väistänyt. Naisen lähdettyä toinen nainen pysähtyi rattainensa meidän eteen, ilmeisesti jotta muksu saisi tuijottaa koiraa. Ei siinä muuten mitään - paitsi ettei mun koirani mitään julkisia nähtävyyksiä ole - , mutta jäi juuri niin kauas, mutta kuitenkin niin lähelle, ettei välistä kukaan viitsinyt mennä, mutta piti väistää naisen ja rattaiden lisäksi tukitolppaa. Hmph.

Päivästä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta ei saa antaa pienten tylsien asioiden sitä pilata. Kotona odotti siivousapupalvelu perhe, johon liityttiin sitten Nevan kanssa. Siistiä tuli, vaikka Neva yritti kovasti auttaa. Neva kävi myös söpöilemässä äidille ja esittelemässä suolistettua sorsaansa kovin ylpeänä. Hassu. Näytti myös isälle, kuinka saalistetaan moppia. (Terkkuja Kaapo-iskälle, jos metsästys olisi vaanimista ja päätöntä ryntäilyä elävän saaliin perään, niin Neva olis tosi hyvä, ote sorsastakin oli kaiketi ihan kelvollinen.)

*Viimeksi kellonajan siirto on aiheuttanut päänvaivaa syksyllä, erikoisnäyttelyn yhteydessä - ja sitä edeltävänä vuonna myös.
**Vanha sähköposti ei enää toimi, ainakin väliaikaisesti kiinni saa anna.kokko@hotmail.fi.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Nero aloitti tänään agilityuransa.
Hylly ja 17vp.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Trimmerin pieni yösoitto

Nerosta kuoriutui eilen illalla Andiksen trimmerin avulla alle 37 minuutissa pieni ja sievä. Turkki oli paikoitellen Nevan syömä.. Nenä on yhä kalju, mutta sille ei voi mitään. Nerosta ei tullut saksanseisoja, eikä pelkkä ruipelo koiran kaltainen otus vaan jotain ihan muuta.. Annina ei riemastunut.. Höh!
Objektiivikeskusteluihin: näihin käytin vanha kunnon EFS 18-55mm, eli peruskittiä. Ei ole siis tätä unohdettu 50mm tultua taloon ;P

Hölmön näköinen nokkaeläin


mikäh..?


öh..?


miten viisas ilme!


Nevakin pukkasi söpöilemään.


Tässä se on kokonaisuudessaan! ei taida olla perrogese, mut miten olis villagese?
Sitten yritettiin saada perhepotrettia.. Miten niin listalle "opeta Nevalle paikallaoloa"? Miten hemmetissä tuo otsikon kuva oikein onnistui? - Kahdella ihmisellä, ajalla, työllä ja tuskalla ilmeisimminkin. Mitään niistä ei käytetty näihin räppäisyihin.








vahtiduo

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Pusuttelijapentu sanoo tuomarille HUI!



Neva kävi viime viikon lauantaina 6.3. Kouvolan ryhmiksessä, toinen pentunäyttely, ekaa kertaa 7-9kk luokassa. Ensin vähän ihmeteltiin menoa ja melskettä, Neva kulki tiiviisti mun kannoilla, kun puikkelehdittiin ihmisvirrassa. Paikalla oli jonkin verran tuttuja, ihmisiä ja koiria, joita Neva kävi pussailemassa ja haastamassa leikkiin suuremmallakin riemulla.

Pentuja oli kaksi, Neva ja Luumusukan Du Hast, Siiri. Selvisi, että Siirin omistajalla on toinen koira Jermu. Hetken aikaa raksutti, kunnes tajusin jolloin, että mehän ollaan tavattu vesikoirien PK-leirillä. Pieni maailma. Neva kävi Siirin emäntää ja isäntää tietty pussailemassa ja murjomassa, omalla pöljällä tyylillään, onnellinen höntti. Isännän lapasenkin varasti, mokoma ketku!

Kehään mentiin ihan nätisti, ravatessa Neva yritti taas livetä avonaisimmalla sivulla, mokoma. Hauskin osuus alkoikin, kun tuomari, Markku Santamäki, tuli morjenstamaan, ensin Neva nuuhkaisi varovaisesti ja melkeen heti pakitti remmin toiseen päähän. Siinä sitten ihmettelin, että mitä hiiskattia. Ei tullut lähemmäksi, ei. Tuomari kävi Siirin luona ja tuli takaisin. Ehei sanoi Neva. Ei auttanut pitää kiinni, vetäytyi taaksepäin. Tuomari kurkkasi hampaat (jotka Neva antoi katsoa ihan nätisti) ja hiveli vähän päätä. Sitten juostiin lisää ja seistiin sitten arvostelun kirjoituksen ajan. Eipä sekään mennyt ihan täysin putkeen, mutta jotenkuten, pentu mikä pentu.
Pyysin kohteliaasti tuomaria vielä yrittämään Nevan kopelointia, tai edes namin syöttämistä ennen kehästä lähtöä, mutta eipä sekään onnistunut, remminmitan päässä pöhisteli pieni nöffinpentu.



ROP-P, KP Luumusukan Du Hast "Siiri"

Siiri oli ensimmäinen, sai KP:n ja oli ROP-pentu. Neva sai ihan ansaitun kakkossijan, jäi taas KP saamatta, tosin tuommoisella käytöksellä semmoista ansaitakaan! Tuomari tuli vielä nauhojen jaon jälkeen puhumaan pitkät pätkät. Hieno juttu, että on kiinnostunut koirista ja tahtoo omistajia auttaa ja jakaa tietojaan. Harmi vain, että tuossa ei ollut mulle mitään uutta.
Luuli varmaan ensimmäisen koiran omistajaksi ja täysin vihreäksi.. Kehän jälkeen pieni arkajalka kävi taas pussailemassa tuttuja..




Mikä siis lieni syynä? Tuomarin kumartuminen päin, mun jännittämiseni, outo ympäristö, hälinä, oliko tuomarissa jotain epämiellyttävää (esim. haju, ääni?), vai eikö tähdet olleet oikeassa asennossa?
Miehiä nyt ei olla niin kauheasti nähty, eikä Neva niin kauheasti ole ollut kopeloitavana, olisiko ollut niin, että Neva olisi tahtonut tutustua itse, eikä luottanut muhun?
Oma pieni ehdotukseni on tuomarin ääni, päälle kumartuminen, yhdistettynä mun jännittämiseeni (oletan, että jännitin). ja tietty ne kaikki muutkin asiat tohon päälle, jossain suhteessa.
Viime näyttelyssä Kaapelitehtaalla ei ollut ollenkaan ongelmia, vaikka oli hälinää ja miestuomari ym.

No, päivän sanaan.

Markku Santamäki, Kouvola 6.3. pennut 7-9kk
Rungon mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi. Täyteläinen pää, miellyttävä ilme. Hyvä rintakehän muoto. Riittävä luusto ja raajojen kulmaukset. Runsas karva. Hyvät reippaat liikkeet. Kaipaa näyttelyharjoitusta ja miellyttäviä kokemuksia. PEK2




Että pieni pahoinpidelty pentu mulla siis käsissä? ja tuon kaiken sai revittyä irti koskemattakaan tuon muffiturkin rintaa, kylkiä, selkää, jalkoja.
ja on nyt edelliseen arvosteluun nähden kehittänyt itselleen oikeanlaisen pään! :)ja vääränlaisen luonteen. Huomaatteko edellisen lauseen hauskuuden?



ROP Aquacrest BarcoMartimo ja VSP Concurrido Pintada

Neva pääsi näkemään emäntänä shoppailuvimman kourissa ja sai uuden vaaleanpunaisen nahkapannan, liilan merihevospehmolelun ja säkillisen possunkorvia. Uusi numeropidike tuli myös hankittua.
Neva pääsi myös riehumaan toisen Siirin, Sirenita del Rabadan, kanssa. Kiitos Taina seurasta!




Kotimatka meni mukavasti, Neva on kyllä helppo matkustaja, mutta onhan se tottunut pienestä pitäen reissaamiseen. Loppukuusta taas Kaapelille, viikkoa myöhemmin Lappeenrantaan ja sitten tulee iso hirveä trimmeri taas kylään.



Kotimatkalla.



Koukkaus Porvoon kautta, Burnbergin tehtaanmyymälä ehti mennä kiinni, mutta neuvokkaina seikkailtiin pikavauhdilla keskustan liikkeeseen - tuliaisina tietty suklaata.

Loput kuvat löytyvät täältä. Kiitos Jenna kuvausavusta!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Nero 6v.!

Nero täytti tänään 6v. Synttäreitä ei vietetty kovin kummallisin menoin, mutta luulen, että Nerolle synttäripöperöt, pihalla riekkuminen Nevan kanssa (intoutui ihan tosissaan!) ja kunnon rapsutukset ovat ihan kelvollinen tapa juhlistaa päivää. Varsinaista lahjaakaan ei tullut hankittua, ellei äidin ostamia kakkapusseja lasketa..

Nevakin täytti eilen 7kk. Lauantaina korkataan 7-9kk pentuluokka.