Jatkoa
eläinlääkäriosiolle, joka oli jäänyt luonnosvaiheeseen ja julkaistiin vasta nyt.
Toimitin antibiottikuurin loppumisen jälkeen kontrollinäytteen. Tilanne oli parempi, mutta tulehdussoluja ilmeisesti löytyi vielä jonkin verran. Päätettiin kuitenkin antaa ajan kulua ja katsoa.
Tasan viikko sitten oltiin uudelleen vastaanotolla Neron kanssa. Sisältä oli edellisenä iltana löytynyt suuri keltainen, hirveälle löyhkäävä pissaläjä. Se oli jotenkin tuhdimpaa ja, ehkäpä kuvailisin sanalla, paksumpaa kuin Nevan pissat.
Näytettä en meinannut Nerolta saada, pieni onneton eläinlääkärin edessä saatu näyte kuitenkin oli vahvasti keltaista ja lemusi ammoniakilta.
Neron tutki sama eläinlääkäri kuin viimeksi. Sanoi pojan yleiskunnon olevan hyvä. Näytteessä sen sijaan näkyi taas runsaasti tulehdussoluja. Nerolta napattiin myös verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, veren sokeri ja kokonaisproteiinimäärä, mistä ei löytynyt mitään poikkeavaa.
Puhuin tälläkin kertaa siitä, voisiko steriiliyys olla kytköksissä ja mietittiin voisiko tulehduksella olla siihen jokin osuus. Puhuin myös Neron karvanlaadusta, joka on musta aina ollut hiukan heikompi kuin muilla perroilla, jotenkin hötömpi ja helpommin irtoava. Nyt lyhyt turkki on mun mielestä entistä huonompi, Neva repii sitä minkä kerkeää, mutta jotenkin tosi höttöiseltä se tuntuu ja irtoaa aika herkästi.
Sama kuuri kuin viimeksi ja samat ohjeet. Synulox 200mg 1½ tablettia kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Kontrollinäyte viikko kuurin loppumisen jälkeen.
Nero on oma iloinen itsensä, eikä siitä näe, että se olisi kipeä tai antibiooteilla. Höseltää menemään samaa tahtia kuin aina. Vai enkö mä vaan osaa tulkita niitä pieniä asioita?
Niin ja Neva ei ole vielä ihan oppinut hallitsemaan rakkoaan, tai on ymmärtänyt väärin, että eteiseen saa pissiä, kun tulee hätä. No, pidätyskykyä kasvatellessa.
Nevan pieni napatyrä tuntuu kadonneen kokonaan, tai ainakin sen löytäminen on hankalaa.
