lauantai 3. toukokuuta 2008

valokuvauksen eri muodot

Kolmas teksti tälle päivälle. Sitä se teettää kun ei tasaisesti kerro kuulumisiansa. Tässä tekstissä keskityn jo vähän pidempään ajankohtaisena olleeseen aiheeseen: valokuvaukseen. Koulun valokuvauskurssi on opettanut paljon uutta. Tässä pieni kokoelma kurssin tuotoksista.




Neulanreikäkamera - solarigrafia - tiivis purkki, jossa yksi pieni reikä. Purkin sisällä valoherkkää paperia.
Yksinkertaisimpia kameroita, pienestä rei'ästä sisään menevä valo muodostaa vastakkaisella sivulla olevalle paperille kuvan väärinpäin ja negatiivisenä. Solarigrafialla tarkoitetaan auringon liikkeiden tallentamista pitemmällä aikavälillä.
Purkki asetettiin paikalleen huhtikuun alussa, jolloin tulevasta kuvasta nähdään, kuinka aurinko tekee yhä pidemmän kaaren taivaan poikki. Ensimmäinen viikko ei tosin ollut kaikista otollisin: jo ensimmäisenä päivänä satoi.


Valokuvaus filmijärjestelmäkameralla mustavalkofilmille
Tehtävänantona ystävän muotokuva. Malleiksi pääsivät Annina ja Kauko. Kuvaus suoritettiin koulusta lainatulla (Minolta?) kameralla 100 asan mustavalkoiselle negatiiville. Käytettävissä oli puoli filmiä. Varmuudeksi oli mukana vielä oma digijärkkäri, mikäli filmi menisi pilalle tai kuvista tulisi muuten epäonnistuneita.

Kuvauspaikaksi valittiin kotimme lähellä sijainnut kallio. Kuvien ottamisen jälkeen iski paniikki, josko yksikään kuvista olisi onnistunut. Kuvaussää oli kirkas ja aurinko oli laskemassa, muistin tarkasti varoa kuvaamasta aurinkoon päin. Myöhemmin negojen kehityksen jälkeen selvisi, että kaikki kuvat olivat valotukseltaan onnistuneet (vähintäänkin kohtalaisesti).




(negatiivi kuivumassa)

Negatiivien kehitys - negat pimeässä purkkiin ja kierrätetään erinäisissä litkuissa
Negojen kehittäminen oli ihan kivaa puuhaa. Negan saaminen ulos purkista vaati hiukan väkivaltaa (opettaja + sakset), mutta ilmeisesti osasin aika lahjakkaasti kelaamaan negan jonkinsortin rullaan, joma laitettiin täysin pimeässä pimiössä kehityspurkkiin. Purkki kiinni ja valot päälle. Tämän jälkeen voitiin aloittaa itse kehitys, laittamalla purkkiin ensin kehite. Sekoittelua ja odottelua, kehite pois, keskeyte sisään (vettä), keskeyte pois, kiinnite sisään ja lopuksi se kiinnitekin pois. Vielä juoksevan veden alle puoleksi tunniksi ja sitten vain negoja kuivaamaan ja tutkimaan.

Negatiivistä kuviksi - värit oikein päin ja isompi kuvakoko

Lisää pimiötyöskentelyä. Suurennuskoneen käyttöä ja kuvien uittamista litkuissa (taas liikaa Koota; kehite, keskeyte ja kiinnite). Suurennuskoneen käyttö oli hauskaa. Näki kuvan suuressa koossa, pääsi säätelemään erinäisiä nippeleitä (mm. aukkoa, aikaa, kokoa ja tarkkuutta). Aukko ja aika vaikuttavat kuvan sävyskaalaan. Omat kuvat tuli 8 aukolla ja suurimpaan osaan ajaksi 8 sekunttia.

Kun nämä oli kohdallaan, valotusnappia vaan painamaan. Yhden kuvan kanssa kävi pieni moka, kun punasuodin jäi osaksi valotusaikaa osittain kuvan päälle.

Viime tiistai-iltapäivä meni lähestulkoon kokonaan pimiössä työskennellessä. Kivaa oli. Taidan jäädä kaipaamaan niitä onnistumisen hetkiä.

Kevään viimeisimpiä ratsastustunteja

Viimeisen viikon aikana on kevät hiipinyt huimin harppauksin eteenpäin ja ratsastustunnilla ollessani olisin voinut vannoa olevan täysin kesä. Lämmintä oli ja kentällä pölisi hiekka.

Maaliskuun vuodatustekstin tunnelmista ollaan taas lähdetty nousuun. Tällä viikolla ei enään ollenkaan jännittänyt tunnilla, vaikka ratsuna ollut poniruuna Roobe vähän pukitteli (raippaa tai ötököitä vastaan). Maaliskuussa olisi reaktio ollut varmaan "hui, apua", nyt ollaan palattu tuttuun järkeilyyn ja rauhalliseen suhtautumiseen. Jyrkkä alamäki on siis saatu käännettyä muuteman mutkan kautta uuteen nousuun.

Tunti meni todella kivasti välillä niin tahmean ja laiskaksikin nimitetyn kaurapalleron kanssa. Eteenpäin sai patistaa, mutta poni oli paljon paremmin hereillä ja avuilla, kuin jollain toisella tunnilla.
Rooben satula jätettiin tylysti paikalleen ja lähdettiin tunnille ilman. Poni tosiaan liikkui aika mukavasti, ensimmäiset laukannostot ja ensimmäisten askelten ylläpito vaati hiukan tarmokkuutta, mutta muuten lämmittely meni aikalailla nappiin. Päivän teemana oli voltit ja avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Mitään mielikuvaa volttien pyöreydestä ei ole, mutta avot menivät suhteellisen hyvin. Tunnista jäi aika mukava fiilis. Roobe jatkoi vielä toiselle tunnille, toivottavasti sai ratsastajalta makupalan hyvin tehdystä duunista.
Tallikaveri meni Arska-mussulla, ilman satulaa hänkin. Poni kuulema hölmöili hiukan tunnin aikana.
Saappaat muuten tuppaavat valumaan ilman satulaa mentäessä. Edelliset jäivät reiden kohdalta liian tiukoiksi ja uusia ostaessa sama ongelma iski vastaan. Uudet ovat siis aavistuksen isot. Tunnilla sitten siirsin vähän väliä käyntiin saappaita kiskoakseni ylemmäs..

Viime viikolla menin kaksi tuntia putkeen, ensin sirommalla ja herkällä Spacellä, jolla on todella iso laukka. Tehtävänä oli voltteja keskihalkaisijalta molempiin suuntiin (maks 2 volttia keskihalkaisia). Toinen tunti oli Arskalla, voi miten kankealta ja tahamaiselta veikko tuntuikaan säpsäkän Spacen jälkeen. Tämäkin tunti meni hyvin, eikä työskentely pojan kanssa tuntunut enään yhtään jännittävän. Sama tehtävä, mutta saipi tehdä myös kahdeksikon, eli käännettiin toinen voltti toiseen suuntaan heti ensimmäisen perään.



(19.4. Arskan kanssa tunnin jälkeen)

Nero nuuhkimassa tallin ilmaa

Äippä, mikä toi iso turpaeläin on? Nero pääsi tänään mukaan tallille ensimmäistä kertaa. Olin muuteman kuukauden uhonnut tallikaverille ottaa mustan pedon mukaan ja tulipahan sekin lupaus täytettyä, kun pakattiin koiruus mukaan uuteen toyota corolla farkkuun (argh, pitää saada kuva).

Odottakaa vain kunhan pääsen itse ratin taakse. Nerolla alkaa pikku hiljaa totuttelu auton takaosassa matkustamiseen, tähän asti poika on kulkenut penkillä tai jalkotilassa. Kukaan ei varmaan halua koiraa syliinsä kun itse ajaa? Tästä syystä farmari koiraverkolla on paras ratkaisu.

Alkumatkasta hieman itketti jäädä ihan yksin taakse. Vauhdin kasvaessa otus hiljeni, mutta auta armias jos hidastettiin, Nero oli tikkana ylhäällä ja vinkusirkus aloitettu "häh, mitä, joko ollaan perillä, mitääh?"

Tallilla Nero ei noteerannut hevosia mitenkään, mutta satulahuoneeseen yksin jääminen kävi pojan hermoille. Eli plussat pojalle rauhallisesta käyttäytymisestä hevosten lähettyvillä ja miinukset (ja treeniä) yksinolemisen kanssa.

Myöhemmin isä meni Neron kanssa lenkille. Ensin katseltiin rauhassa Annan ratsastustuntia (jee, fiksu otus!) ja myöhemmin oltiin hienosti remmissä, vaikka yhden tallilla käyvän naisen welsh corgi kävi hiukan äänekkäästi morjestamassa Neroa. Rauhallisesti olivat sitten toisiaan nuuhkineet.

Lopputunnin puolella Nero oli kuulema haukahtanut kahdelle parkkialueen lähellä ratsastaneelle ratsukolle. Satulahuoneessa ölisemistä lukuun ottamatta todella positiivinen kokemus, ehkä uskallan ottaa joskus toistekin mukaan.

Noh, ehkä hevoset on tuttua kauraa sen jälkeen, kun on loikkinut samalla pellolla naapuri-serkun lehmien kanssa. Heh.

(Nero loikkimassa pois pellolta kesällä 2006)