sunnuntai 28. helmikuuta 2010
perroryntäys rally-tokokisoissa
Perrot veivät nyt kyllä rytinällä rotuennätyksen nimiinsä suomen rallykisoissa, eipä ole noin montaa samanrotuista nähty starttaamassa yksissä kisoissa.
Minni, Kola, Ronja, Nero ja Joku
Kola etsii peukkua
Ronja keskittyy poseeraamiseen
Kauko treenaa ennen omaa vuoroa
Saiskos jäljestämisestä lisäpisteitä, pohtii Kauko. Maassa oli jokin haju, joka vei monen koiran nenän mennessään. Neron suorittaessa joku oli kuulemma sanonu, että näyttäis et koiru jäljestäis..
Joku ja 270° oikealle
Minni suorittamassa vasenta täyskäännöstä (saksalainen tyäskäännös)
Tuloksia odotellessa on hyvä pitää nakinsyöntibileet ja pitää hauskaa! Joku, Ronja ja Nero
Minnille kans, Neron epätoivoinen syöksy
Perrot tulivat ja näyttivät muille mallia paitsi rotuylivoimalla, myös tuloksissa: ALOn 1. ja 2. sija ja möllin 1. sija menivät perroille ja lopuillekin tuli hyväksytty tulos!
70p on alin hyväksytty, 100p maksimi.
Alokasluokan sijoittuneet
2. Katja&Ronja 1. Johanna&Minni 3. mudi
ALO perrot
1. Johanna&Minni 97p
2. Katja&Ronja 96p
11. Annina&Kauko 87p
12. Emilia&Kola 86p
13. Annina&Joku 81p, TS ja RTK1 -> AVO
15. Annina&Nero 81p
Mölli-ALO
Ulla&Nuno 98p
TS tarkoittaa Tuomarin Suosikkia, joita jaetaan yksi, per luokka.
RTK1 on Rally-Tokon koulutustunnus, toimivat samalla viisiin kuin tokon koularit.
Joku on ensimmäinen hyväksytyn tuloksen tehnyt perro ja vei ensimmäisen rally-toko koulariperron tittelinkin!
Alokasluokan perrot, kuvasta puuttuu Kauko. vasemmalta oikealle,
Annina, Joku, Nero, Emilia, Kola, Katja, Ronja, Johanna ja Minni
Ensimmäisen hyväksyttynsä keräsivät Nero, Kola ja Ronja, joista kaksi jälkimmäistä ensimmäisissä kisoissaan! Kaukolle ja Minnille hyväksytyt olivat toiset. Pisimmän korren veti kuitenkin Joku, jolle tulos oli kolmas hyväksytty ja oikeuttaa RTK1 -koulutustunnukseen ja siirtoon avoimeen luokkaan, ensimmäisenä perrona!
Onnea kaikille suorituksiinsa tyytyväisille ja pärjänneille!
Perrotiimille kiitos kivasta päivästä ja nyt odotellaan seuraavia kisoja, jotka ovat 11.4. Porvoossa, sinne vielä isommalla porukalla ja yhtä hyvällä yhteishengellä ja fiiliksellä! ja portugeesejakin mukaan!
Koutsi onnittelee vielä kerran loistavia perro-oppilaita ja jatkakaa samaan malliin!
perjantai 19. helmikuuta 2010
Taas eläinlääkärillä
Toimitin antibiottikuurin loppumisen jälkeen kontrollinäytteen. Tilanne oli parempi, mutta tulehdussoluja ilmeisesti löytyi vielä jonkin verran. Päätettiin kuitenkin antaa ajan kulua ja katsoa.
Tasan viikko sitten oltiin uudelleen vastaanotolla Neron kanssa. Sisältä oli edellisenä iltana löytynyt suuri keltainen, hirveälle löyhkäävä pissaläjä. Se oli jotenkin tuhdimpaa ja, ehkäpä kuvailisin sanalla, paksumpaa kuin Nevan pissat.
Näytettä en meinannut Nerolta saada, pieni onneton eläinlääkärin edessä saatu näyte kuitenkin oli vahvasti keltaista ja lemusi ammoniakilta.
Neron tutki sama eläinlääkäri kuin viimeksi. Sanoi pojan yleiskunnon olevan hyvä. Näytteessä sen sijaan näkyi taas runsaasti tulehdussoluja. Nerolta napattiin myös verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, veren sokeri ja kokonaisproteiinimäärä, mistä ei löytynyt mitään poikkeavaa.
Puhuin tälläkin kertaa siitä, voisiko steriiliyys olla kytköksissä ja mietittiin voisiko tulehduksella olla siihen jokin osuus. Puhuin myös Neron karvanlaadusta, joka on musta aina ollut hiukan heikompi kuin muilla perroilla, jotenkin hötömpi ja helpommin irtoava. Nyt lyhyt turkki on mun mielestä entistä huonompi, Neva repii sitä minkä kerkeää, mutta jotenkin tosi höttöiseltä se tuntuu ja irtoaa aika herkästi.
Sama kuuri kuin viimeksi ja samat ohjeet. Synulox 200mg 1½ tablettia kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Kontrollinäyte viikko kuurin loppumisen jälkeen.
Nero on oma iloinen itsensä, eikä siitä näe, että se olisi kipeä tai antibiooteilla. Höseltää menemään samaa tahtia kuin aina. Vai enkö mä vaan osaa tulkita niitä pieniä asioita?
Niin ja Neva ei ole vielä ihan oppinut hallitsemaan rakkoaan, tai on ymmärtänyt väärin, että eteiseen saa pissiä, kun tulee hätä. No, pidätyskykyä kasvatellessa.
Nevan pieni napatyrä tuntuu kadonneen kokonaan, tai ainakin sen löytäminen on hankalaa.
Yhden ajanjakson päättymien
Ensimmäistä kertaa pommarissa en muista, mutta ilmeisesti varsin pian Neron saapumisen jälkeen. Yksi harvoista pommarista/pommarin läheltä otetuista kuvista todistaa sen, 21.4.2005.
21.4.2005 Annina ja Kauko. Huhtikuussa lunta, pommarin läheltä otettu kuva.
21.4.2005 Nero, hiukan yli vuoden vanhana pommarin viereisellä parkkiksella.
Pommarissa tuli käytyä silloin, aika harvakseltaan ja koiran omistajana olin todella vihreä. Jossain välissä taisi olla puolen vuoden taukokin. Matka pommarille piti taittaa joko jalan tai yhdistellä neuvokaasti bussia ja metroa. Julkisista en tykännyt yhtään, Nero piippasi niissä tauotta.
Pääasiassa tuli siis tallottua samaa reittiä kotoa pommarille, erityisesti on jäänyt mieleen sade, lumi ja etenkin loska. Liikuntamyllyn kello tuli myös tutuksi, eikä ollut kerta jos toinenkin, kun kello tikitti uhkaavasti kohti puolta seitsemää, jolloin ovi avautuisi - ja paukahtaisi kiinni. Matkan varrella oli koirapuisto. Sinne tuli joskus pysähdyttyä riehuttamaan koiria. Vuosien saatossa se katosi - ja tilalle viikkojen ja viikkojen jälkeen kohosi uusi kerrostalo. Samalla tiepätkällä oli myös talo, jonka katolta joku oli kuulemma hypännyt alas. Ostarin ohi kulkemisessa oli välillä myös jotain hiukan puistattavaa.
Silloin tällöin sai autokyydin perille, se oli aika luksusta. Etenkin kepeillä klenkkaamis -ajanjakson jälkeen oli mukavaa päästä autolla treenipaikalle ja takaisin kotiin, kävelemään musta ei olisi ollut, 11.11.08 blogaus valitteleekin pelkän treenaamisen tuomaa särkyä. Katjalle suuri kiitos kuskauksesta, olit korvaamaton apu! Oman vaaleanpunaisen läpyskän saaminen valtasi myös kävelymatkoilta sijan. Etenkin rally-tokon tullessa kuvioihin oli turha kuvitellakaan kävelevänsä koiran ja ison treenikassin kanssa treeneihin.
Pommarin parkkipaikka on myös ihan oma lukunsa. En enää edes muista montako kertaa olen kaivanut "opettajaääneni" esille ja kajauttanut pitkin pommarin käytäviä samaa virttä: "jätittehän autonne varsinaisille parkkipaikoille tai kauemmas, kääntöpaikka on pysäköintikieltoaluetta." ja tiedossa oli viereisten kerrostalojen asukkaiden sorminäppäryys, mitä tuli lappuliisalle soittelusta väärin pysäköityjen autojen suhteen.
Joskus parkkipaikka on ollut puoliksi tyhjä, välillä taas sai jättää autonsa aika pitkälle, kadunvarteen. Näistä täysistä tapauksista tulee mieleen pimeä vuodenaika, jolloin oli useampi kurssi samaan aikaan. Paikkalle taisi vaeltaa viikottain parikymmentä koirakkoa, ellei enemmänkin, siinä oli jo aikamoista tilanahtautta pidemmälläkin kadunvarressa. Toinen tapaus oli viimevuoden lopussa, kun viereisellä kirkolla oli tapahtuma, minne jatkuvana virtana kiiruhti vanhempia lapsineen. Lumi valtasi osaa ruuduista ja epämääräisesti parkeeratut autot osansa. Tämä neiti kuitenkin survaisi omansa pieneen rakoon, ja luikersi tiukasta raosta ulos. Treeneistä tultaessa juttelin kaikessa rauhassa treenikaverin kanssa, kun toinen treenikaveri huusi mua peruuttamaan oma autoni ensin pois, se ei uskaltanut lähteä omallansa mun vasemmalta puoleltani ennen.
Pommarissa on tullut tehtyä vähän kaikennäköistä. Treenattu tokoa monen tutun, tai tutuksi tulleen ihmisen johdolla. Vuosien takaa mieleen nousee ehdottomasti "natsi" Heidin ruoskaryhmä, tehokasta treenausta valvovan silmän alla. Omatoimitreenejä oli sykleittäin enemmän ja vähemmän. Näyttelytreenejä ja tempputuntejakin tuli, lähinnä omatoimisesti, pidettyä. Samoissa treeniryhmissä olleista tyypeistä alkoi pikkuhiljaa jäädä koiran lisäksi myös narun toisen pään nimi mieleen. Näisä ihmisistä moneen on tullut tutustuttua paremmin aikojen saatossa. Ilman yhteistä treenipaikkaa olisi varmasti jäänyt tutustumatta moniin mahtaviin ihmisiin ja koiriin.
Nevakin tuli ensimmäistä kertaa pommariin mukaan ollessaan n. 11vk ikäinen. Pommari on on monelle vanhemmallekin koiralle jännä paikka, ylhäällä, sisälle mentäessä kuuluu jonkin tuuletushärvelin surina. Lattia saattaa olla hiukan liukas, haukkukin kaikuu pitkissä käytävissä. Porraskammoisen koiran painajainen. Monesti on tullut sanottua, ettei kannata ihmetellä jos koira ei ensimmäisellä kerralla oikein tahdo tehdä mitään. Tykkäsin siitä, että pääsin viemään Nevan jo pienenä tutustumaan pommariin ja vielä iloisempi olin siitä, ettei pommarissa Nevan mielestä ollut mitään kummallista. Hyvä paikka treenata koiran häiriönsietokykyä.
Nero melkein 6v. ikäisenä, tammikuu 2010.
Mun kohdallani kävi vähän niin, että täysin vihreästä kasvoi satunnainen treenaaja, vakitreenari, satunnainen neuvoja, apukoutsi, ryhmän toinen vetäjä, ryhmän vetäjä, avaimenhaltija, vakio ovenavaaja.
Jotenkin hassua kuvitella tuota matkaa. Pommari on ollut läsnä omassa kehityksessä paremmaksi ohjaajaksi ja kouluttajanaluksi, pitkä matka on kuljettu - ja silti tässä ollaan vielä alkutaipaleella!
Neva pommarissa 6kk ikäisenä, helmikuussa 2010.
Pommari paikkana. Monta kerrosta ensin portaita maan alle, kaksi pitkää käytävää, jotka päättyvät paksuihin metallioviin. Sementtipohja. Reunoilla kivimurskaa. Hakattu peruskalliioon. Käytävien väliseinissä näkyy valamisen aikaiset rosoiset puukuviot - ja välillä voi löytääkin pienen puutikun tai -säleen. Kallioseinä on paikoitellen märkä ja katosta roikkuu pieniä tippukiviä. Paikkoja sitoa koira kiinni? - Huonosti. Kohtalaisen lämmintä siellä kuitenkin on. Talvella on mukava kuoriutua paksusta talvitakista, huppari ja treeniliivi riittävät hyvin.
Pitkät käytävät ja väliseinät antavat mukavasti omaa rauhaa treenata. Lukittu tila pitää huolen, ettei koira pääse karkaamaan. Pitkää käytävää on hyödynnetty, niin pitkään kuin muistan, pitkän luoksetulon harjoittelemisessa.
pommarin vasemmanpuolinen käytävä, valot sammutettu, oikeanpuoleisella käytävällä palaa vielä valot.
Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen pommari on vuodesta toiseen kerännyt vesikoiraihmisiä treenaamaan ja vaihtamaan ajatuksia ja kuulumisia. Ilman pommaria olisi jäänyt paljon kokematta, paljon oppimatta.
Vielä kaksi kertaa pommarin ovet avautuvat meille, sitten onkin aika sammuttaa käytävän, rappusten ja sisäänmenon valot, painaa ovi kiinni, niin että se kumahtaa vielä kerran metallisesti ja palauttaa avain.
Tahdon jo nyt kiittää kaikkia treenikavereita näistä viidestä vuodesta pommarin sisällä. Jatketaan taas lumien sulettua sahaajankadulla ja koitetaan löytää uusi paikka jossa treenata talvisin!
Rallyn saloja ja koutsin pohdintoja
28.2.2010 Espoossa järjestettävissä kisoissakin on ennätysmäärä perroja - 8kpl! Eipä ole koskaan taidettu nähdä näin montaa samanrotuista koiraa Suomen rallykisoissa. Huimaa. Rallyn saloja harrastelevia/kokeilleita perroja on suomenmaalla yli 20! Portugeesejakin löytyy ainakin kolme, toivottavasti enemmänkin. Hurjaa.
Itseäni hävettää, oma into, motivaatio ja - taidampa tosiaan käyttää sanaa - intohimo tuntuu olevan hiukan hukassa. Tuntuu, etten ole saanut itsestäni kouluttajana parastani irti. Tuntuu jotenkin lattealta. Syksyn kursseilla tuntsin olevani enemmän sydämmellä mukana.
En missään nimessä halua vähätellä tämän vuoden kurssia, se meni ihan hyvin, mutta tuntui kuitenkin erilaiselta. Kurssilaiset olivat loistavia - terveiset teille, jatkakaa samaan malliin! - sain omasta mielestäni välitettyä rallyn ideaa eteenpäin, mutta täysillä en siinä jostain syystä ollut mukana, se tuntuu pahalta.
On siis omalla tavallaan helpotus, että kurssit ovat onnistuneesti pulkassa.
Ehkä oman osansa tähän - sanotaanko väsymykseen? - on tuonut oman elämäntilanteen muutos, sekä muuteman harrastustunnin muuttuminen tiiviiksi harrastusrupeamaksi.
ma: koulutus
ti: apukoulutus, agitreenit, pitkä jäähdyttelylenkki
ke: agitreenit/koulutus
to: koulutus
Onhan tämä ollut hauskaa, antoisaa ja mielekästä. Oppiminen ja opettaminen on hauskaa ja oivaltaminen tai sen seuraaminen on aina nautittavaa. Nämä viikot ovat olleet hauskoja ja rikastuttavia, nyt viime päivinä olen oikeastaan tajunnut, että ne ovat olleet myös aika rankkoja.
Nyt vielä vapaatreenit ensiviikolla, jonka jälkeen suljetaankin pommarin ovet ja odotetaan lumien sulamista, sahaajankadun kentän valtausta ja kevään kursseja.
torstai 11. helmikuuta 2010
Onnea Laronja's I, 3v!
tiistai 9. helmikuuta 2010
treeniä ja poseeraamista
Nero oli myös lauantaina liitelemässä ja tehtiin I-HAH:n kisoissa 31.1. maxi1 ollut A-rata. Sujui suhteellisen kivasti, kontaktitkin malttoi ottaa, vaikka mentiin aika vauhdilla. Ehkä me aletaan pikkuhiljaa katsella ekaa starttia.. Vaikka huonostihan siinä taitaa käydä! Sunnuntaina yritettiin katsella vähän keppejä, mutta ne vaatii kyllä vielä varmuutta. Menee kyllä, mutta mun pitää tulla mukana. Jätkä irtoaa myös hienosti.
Neva jatkaa putken opettelun saloja, keskelle voi laittaa pienen mutkan. Molempina päivinä otin myös pieniä valssiharjoituksia. Sunnuntaina otettiin muuria, tosin ponnapuomi pitäis tehdä itse, sitä ei hallilta löytynyt. Mötiköiden välistä oli kuitenkin kiva juosta hakemaan palkkaa.
Kepit aloitettiin myös sunnuntaina. Kujakepit valittiin opetustavaksi ja n. 4-6 toistolla saatiin venytettyä kepit n. puolesta metristä kahteen metriin. Tää jätetään nyt hetkeksi hautumaan.
Maanantaina Neva oli tosiaan mukana rallyssa, tuli rataantutustumiseenkin mukaan ja teki muuteman helpon jutun. Olisi muuten seurannutkin, enkä mie oo semmosta opettanu vielä.. Koulutuksen jälkeen Nevan kanssa jatkettiin valssiharjoitusta ja muutema poispäinkäännöskin namilla otettiin.
Illalla Annina keksi opettaa Nevalle rengasta jumppavanteen avulla. Kovasti neiti olis kiertänyt, mutta kyllä siitä läpikin mentiin. Anninan kanssa perusasennon harjoittelukin oli paljon kivempaa ja tarkempaa.
Empun kanssa napattiin Nevasta ja Nokista "vähän-yli-puolivuotis-poset".
Yritin kuvata Nokia, mutta vähän huonolla menestyksellä, etenkin automaattitarkennus oli jäänyt väärään asentoon ja tuntui, että kamera halusi koko ajan tarkentaa uudelleen..
Varoitus. iso liuta näyttelyposeerauksia.
Abstraktia taidetta.
Noki söpöstelee
Neva mutustaa namia, tuli tummennettua kuvaa jälkikäteen hiukan liikaa.. kuva © Emppu, kiitos!
Neva näyttää jotekin pieneltä aikuiselta tässä kuvassa.. Notkolta sellaiselta ;) kuva © Emppu.
Sitten agilitytreenien jälkeinen mustatrion poseeraustuokio.
Joku the töpö-söpömies
Tällainen mönki kuvaajan ja Jokun välissä edellisessä kuvassa..
Sitten sekin joutui ruotuun
Niinhän sä luulet, sanoo villi ja vapaa Nero
Kuonoeläin Nero
Jaksoi se vielä tsempatakkin.
Kevyt lumisade muuten haittasi yllättävän paljon tuota kuvaamista..