sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Rally-tokoilua kilpaillen 10.1.2010

Nevan kanssa tultiin ekasta pentunäyttelystä kotiin ja tuntui ruhtinaalliselta, kun oli yli 2h aikaa vaihtaa kamppeet, relata ja pakkautua autoon. Napattiin kyytiin Claudia&Tuikku, sekä Sara&Pessi.

Ajomatka meni aika mukavasti ja perille löysi helposti, vaikka en ottanut edes reittiopasta mukaan, ei sillä että katsoin sen edellisenä iltana: kehä ykköstä, kolmostielle, hyvinkää p, oikeelle, monni vasemmalle, eka tie oikeelle ja perillä. No, tuli kyllä ihmeteltyä, hyvinkää e jälkeen tulluta hyvinkää viittaa, mutta palattiin suoraan motarille. ja olivathan Clade&Sara joskus hallilla käyneetkin.
Enirolle vaan moite, kun uhkasi laittaa kiertämään hyvinkään keskustan kautta, vaikka koiraurheilukeskus neuvoo menemään pohjoisen rampin kautta. Sähläsin välietapin kys. rampille ja kappas, oli muuten kartankin mielestä nopeampi reitti, vaikka haku ilman välietappia väitti keskustan reitin olevan nopein.. Voi tätä itsekehun ja älyn määrää..

Perillä tuli ylistettyä lämmintä hallia ja ulkona lenkkeillessä ei tehnyt mieli jäädä seisoskelemaan.
Olin kuvitellut etten ehtisi nähdä "oppilaani" Johannan ja Minnin rataa, mutta toisin kävi. Nero sai jäädä hetkeksi muiden käsiin mölisemään kun puikkelehdin radan läheisyyteen.
Parivaljakolla meni hyvin, mitä nyt taisi jännittää mikä näkyi Minnin hidasteluna ja haisteluna. Teknisesti homma meni kuitenkin putkeen ja parivaljakko sai 87p ja hyväksytyn tuloksen, onnea!

Myös Claudia ja Tuikku olivat ennen meitä. Ihan parhaimmassa vireessä pari ei ollut, mutta 80p ja hyväksytty tulos kuitenkin, onnea teillekin :)!

Oltiin Neron kanssa luokan lopussa, alunperin meidän piti olla viimeisiä, mutta olisikohan muutema juoksunarttu ollut meidän jälkeen.
Pieni harjoittelu ja yritys innostaa Neroa menivät vähän kehnosti, mikä alkoi jo lietsomaan paniikkia; jos homma ei suju nyt niin miten ratanauhojen sisäpuolella sitten!?
Sinne me kuitenkin sukellettiin ja kyllähän toi jännitys paistoi musta ainakin puoleenväliin hallia.
No, Nerohan paineistuu todella herkästi ja ottaa etäisyyttä ja rahoittelee, minkä kerkiää - niin nytkin.

Puoleenväliin rataa päästiin ja aikamoista sahaamista mentiin, välillä ihan siedettävästi, välillä sain seisoskella ja houkutella Nero nostamaan nokkansa maasta ja tulemaan hermostuneisuudelta löyhkäävän emäntänsä lähelle jatkamaan rataa. Olin jo aika varma, että meillä olis jo hylsy kasassa ja uusinut kaksi tehtävää (mikä on maksimi). Aika tuskastunut olo alkoi olla, kun omia hermoja sannut kuriin ja pistin pelin poikki 7 tehtävän kohdalla, eli puolessavälissä. Ehkä me ens kerralla päästäis jo rata loppuun asti? Tai sitten mä lykkään Neron jollekulle hermonsa hallitsevalle ja keskityn vaan tohon opettamiseen, kerta oppilas pieksee opettajansa mennen tullen ;)

Keskeyttämisen jälkeen pingoin taas ulos kehästä minkä kintuistani pääsin - tuntui jumalattoman pitkältä matkalta - suoraan namipussille. Mitäköhän katselijat mahtoivat tuumata?
Tuntui kyllä todella pahalta, ei ole Nerollakaan kivaa, kun joutuu stressaamaan mun kanssani. Hetken rauhoittuminen ja muutema liike ja namia nassuun, ei Neroakaan enää huolettanut niin kovasti tuo kaksijalkainen hölmöläinen. Kun sain meidän arvostelulomakkeemme käteen meinasi leuka loksahtaa sijoiltaan ihan kunnolla, ajatukset taisivat kulkea rataa:"siis mitä, ette oo tosissanne!?" vähennyksiä -16p (84p) ennen keskeytystä.

virheet -3p
-tehtävän uusiminen x2
-puutteellinen yhteistyö x2
virheet-1p
-erittäin vino asento
-koskettaa tai nuuskii kylttiä, merkkiä, estettä tai henkilöä
-koira pois asennosta, enemmän kuin ½m
-taluttimen kiristyminen

Jotka tulivat kaikki kolmelta kyltiltä, eli muutema "puhdaskin" kyltti saatiin..
Ei Hylsyä, ei yhtään tempovirhettä (vaikka hengailtiin paikallamme ties kuinks pitkään), ei ohjaajavirheitä tai "koira estää tai häiritsee ohjaajaa" (tarkoittaa mm. että koira tulee ohjaajan kulkureitille) tai muutakaan, tai enemmän noita yllä mainittuja virheitä.

Alkoi risomaan, että olisiko pitänyt sittenkin pitänyt jatkaa loppuun? Olisiko sitä ja olisiko tätä? ja vielä kun olin taputtanut itseäni olkapäälle, että osasin keskeyttää.. No, spekuloida voi loputtomiin, mutta mitäs tällanen märehtijä luonteelleen voi. Täytyisi tsempata, opetella sitä positiivista elämänasennetta ja oppia hallitsemaan niitä hermojaan. Valaistumista odotellessa..

Kisojen jälkeen ollaan otettu yhdet rally-treenit, jotka menivät satapotenssiinkaksprosenttia paremmin kuin kisat. Nyt kuitenkin keskitytään kadonneeseen tokoilutaitoon ja yritetään saada agility starttauskuntoon.
Rallyyn keskittyy vain tää kaksijalkainen tyyppi opettajan roolissa. Yksi AVO-kurssi maanantaisin ja yhdessä Anninan kanssa vedetty ALO-kurssi torstaisin.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kaapelille käyttäytymään ja näyttäytymään

Neva kävi 10.1. ensimmäisessä pentunäyttelyssään 10.1.2010.
Lusmuiluni takia Neva oli menomatkalla ensimmäistä kertaa metrossa, hiukan jänskätti tyttöä. Paluumatkalla raatoili mun jalkojen välissä maassa, jäädessäni Puotilassa lähellä istunut äiti kysyi tyttäriltään, jotka istuivat mua vastapäätä, olivatko he huomanneet pentua. Olivat muuten, mutta eivät kilvan tupanneet lääppimään.

Meinasi käydä kehnosti rokotustentarkistuksessa. Nevalle olin lätkäissyt vain passin mukaan, jossa näkyi tehoste ja rabies, mutta ei ensimmäistä rokotusta, joka meni rokotuskirjaan..
Mietin vielä lähtiessä otanko muitakin papereita mukaan, mutta ajattelin ne vain hukkaavani.. No, onneksi päästiin sisään.


video © Raimo Tuomela, kiitos!

Rune Fagerström sanoi tytöstä seuraavaa.
"5kk narttu, joka seisoo ja liikkuu hyvin raajoillaan. Hyvänmallinen runko ja mittasuhteet. Turhan lyhyt ja pyöreä kallo-osa. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula. Hyvä selkä, sopiva luusto. Rodunomaiset liikkeet. Riittävä karva. Miellyttävä luonne. "

5-7kk PEK-4. Luokassa koiria 5.

Mun mielipide taas oli se, ettei tuo jaksanut oikein seistä ja juostessa tuli vähän ohjausvaikeuksia esittäjälle. Vähän normaali rehvakkuus ja rakastan-kaikkia karisi kehään mennessä. Loistava likkahan tuo nyt oli ikäisekseen ja tuohon harjoittelumäärään nähden. Käyttäytyi paikan päällä ihan nätisti - jos pölhöä pentupainia sisaruspari Zilin&Nokin kanssa sellainen onnistuu.. Reissusta jäi ihan hyvä fiilis. Kiitos seurasta Emppu, Katja, Sanna ja Raimo.

Sitten osiossamme päivän turhat jorinat: miksi mustia housuja käyttävällä ihmisellä on kaksi mustaa koiraa? Miksi mulla on muutema vakiotapa istua koiraa seisottaessa, kaikki näyttää yhtä karmeilta. Nevalla keikkaloi häntä juostessa selän päällä koko ajan, jei! Miksen ole edistynyt yhtään koiran esittäjänä? - Viimeiseen ei ainakaan kannata vastata, tiedän sen itsekin.

Sitten pitikin hypätä takaisin metroon ja vaihtaa roinat rally-tokokisoja varten...

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uusi vuosikymmen

Sellainen sitten alkoi.
Palataan kuitenkin vielä sen viimevuosikymmenen ja viimevuoden puolelle.



Kiltit lapset sai lahjoja.

Nero
- musta hurtta pro -mantteli
- vihreä narulelu
- vihreä suojakypärä, eikun kilpikonna
- noutokapula (..?)
- possunkorvia

Neva
- puna-musta-ruskea hurtta sport polar -mantteli
- pinkki narulelu
- vinkujalkanallemonsteri -lelu
- possunkorvia

Sekä lisää nameja (joista Neva verotti osan jo ennen joulua.. suoraan pöydältä), riehuntalenkkejä metsässä, rapsutuksia ja sylissä/sohvalla köllimistä.
30.12. Nero on asunut meillä tasan 5v
31.12. Neva täytti 5kk
Uudenvuoden aattona. (Satunnaisia paukahduksia kuultiin jo muutemia päiviä ennen, yksi kerta metsässä, jolloin koirat olivat irti, ei reaktiota) Sisällä eivät reagoineet paukkeeseen mitenkään, ulkona pienet pamaukset eivät haitanneet, mutta kovaäänisemmät stressasivat Neroa ja Nevaa kauhistuttivat. Neva ei mennyt täysin lukkoon, mutta kova kiire pois paukkeesta oli, tuli kuitenkin kutsuttaessa remminmitan päästä viereen.



Nero ja Neva kävivät kuokkimassa Anninan uudenvuoden pippaloissa, mutta palasivat kotiin aika pian vuoden vaihtumisen jälkeen, musiikki soi aika lujaa ja ihmiset pitivät lievästi sanottuna ääntä. Puhumattakaan siitä, etten halunnut jättää koiria tilanteeseen, jossa ihminen+alkoholi+ jotain tyhmää aiheuttaa jotain traumatisoivaa tai laukaisee koiran puolustautumisreaktion.

Nero olisi aika varmasti jonkun uhatessa käynyt käteen kiinni ja Neva taasen olisi sattanut mennä lukkoon ja yrittää paeta. Olivat lopun iltaa/yötä kaksistaan kotona, pahimmat paukkeet olivat ohi ja tullessani kotiin, molemmat olivat rauhallisesti loikoilemassa, mitään ei oltu tuhottu.






Hyvää Uutta Vuotta 2010!