Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen
Kamat autoon ja menoksi, Anna&Anna starttasivat sunnuntaiaamuna klo 7.30 Koon pihasta Peen autolla kohti Kirkkonummea ja KKK -hallia. Pitkä päivä oli yllättäen vasta alussa. Perillä päästiin vauhdittamaan hallin rata-alueen tyhjäämistä ja rajaamista, myyntipöydän täyttämistä, aikataulujen ja ratojen laitto esille kuului myös hommaan. Radan rakennusta ja kaikenmoista pikkusäätöä.
Junnujen radoilla pyöri tuomarina Anna P., ajanottajana Elina ja sihteeriksi oli erehtynyt allekirjoittanut itse. Sanoisinko, että varsin I-HAH painoitteista sakkia. Onneksi tuomari osasi pitää sihteerin kartalla. 
Juniori alokasluokan palkintojenjako alkamassa, Anna P., Anna K. ja Elina.
Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen
Juniori avoimen palkintojenjako
Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen
5 mitallia myöhemmin pääsi kehän ulkopuolelle ja sai oman tutun kameran käteen - ja kelpasihan sitä kuvatakin.
Juniori avoimen Suomen Mestarit 2010 Mari Mäkelä ja Birk
Oman suorituksen jälkeen kelpasi seurata kavereita ja seuratovereita kameran kanssa ja ilman. Tai kuten kyseisen kuvan ottaja, räpsiä ennen oman luokan alkua.
Elina ja Hector ensimmäisissä kisoissaan.
Kyllä kelpaa, tiikeri tassuissa ja rotuhistoriaakin tehty, ensimmäinen hyväksyttyn tuloksen, 80p, tehnyt bouvier.
Anna ja Rocky taisivat olla ensimmäistä kertaa alokasluokassa, mölliluokat jäivät kivasti taakse, 78p.
Avointa luokkaa sai odottaa vielä tovin, kun alokasluokassa riitti sakkia. Ratapiirustusta sopi tosin ihailla seinältä jo reippaasti aikaisemmin. Lopulta kuitenkin pääsi tutustumaan ihan aikataulussa. Radalta löytyi melkein kaikki odotettavissa olevat herkut: houkutus, hyppy ja istu, seiso, kierrä koira. Rata oli kuitenkin lyhyt, 12 kylttiä, joka on avoimen minimi.
Paikalla oli mukava vesikoira- ja I-HAH edustus, eikä tuloksissakaan ollut valittamista.
Olin iloinen, että uskaltauduin taas Neron kanssa kehän sisäpuolelle kisaajan roolissa - täytettiin tavoite selvitä hengissä ja enemmänkin: 83p ja ei uusittu yhtään liikettä - tosin yksi olisi kannattanut, se olisi nostanut taannut meille 90p. ja neljännen sijan. Syytän Tiinaa, jonka kanssa löpistiin uusimisesta juuri ennen rataa ;)
enkä muutenkaan viitsinyt jäädä siitä nipottamaan radalla, ettei Neron fiilis tehdä laantuisi ja kaipa tämä kuitenkin tahtoi reippaasti pois, vaikka aika sanookin muuta. ja ehkä joku ajatushäiriökin siinä oli, että meinaako tuosta nyt sit tulla -10 vai ei.. No Katjan videointi kertoi kuinka armottomasti Nero istuu kolmesti, kun pitäisi vain kiertää selän takaa perusasentoon, jonka pitäisi olla helppo nakki, mutta ohjaaja alkoi huitoa ja varmistella jotain omiaan..
Houkutus alussa oli selvä koetinkivi, joko napakka kontakti ja hallinta heti lähdöstä houkutuksen läpi. Toinen vaihtoehto oli, että koira lähtee ryysimään eteenpäin jolloin peli olisi menetetty, meillä onneksi homma pysyi jotenkuten kasassa. Perusasennosta seisomaan nouseminen hiukan huolestutti, mutta se sujui ihan mukavasti, seuraavana oli hyppy, joka oli epämukavasti vinossa linjassa edelliseen kylttiin nähden ja hypyn jälkeen oli kovin lyhyen matkan päässä vastassa 270 astetta vasemmalle ja kehän takaraja. Pidin Neron liian pitkään lähellä ja meinasi seurata esteen ohi, kunnes hätäisellä käsilähetyksellä Nero irtosi esteelle, hyppäsi ja tuli nätisti takaisin seuraamaan. Este oli vielä agilityhyppy leveine siivekkeineen, juniori avoimessa oli tokohyppy. Oon erittäin tyytyväinen, ettei Nero kiihdy liikaa agilityesteistä, vaikka estehyppy olikin sellainen ja kehän reunoilla niitä löytyi enemmänkin.
Maalin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka radalla jännitettiin ja stressattiin ja hidasteltiin urakalla Neron kanssa. Lähdettiin ulos hallista lenkkeilemään ja hyödyntämään ulkoa löytyvät agilityesteet, vaikka Annina oli vielä menossa.
Tehtiin muuteman kerran kepit, joista suurin osa meni todella hyvin, toinen keppisuunta saa Neron epäröimään jossain 3-4 kepin kohdalla, etenkin jos itse irtoan liian pitkälle eteen, tosin se ohjauspuoli on mun kropalleni selvästi hankalampi. Tehtiin myös kerran puomi, jolla komensin neron 2 on 2 off, "ota!", sujahti oikeastaan maahan, mutta pysähtyi, vaikka sinkaisin itse juuri Neron ohi täysiä, superpalkka ja lähdettiin vielä hiukan tallustelemaan ja hengittelemään kosteaa metsäistä tuoksua.
Palkintojenjaossa alettiin jakaa papereita ulos lähtöjärjestyksessä, laitoin merkille Taika bc:n ja Ronjan hypättävän yli.. aika selvä sijoitus.. Mukavasti meni seuratovereilla, muilla tutuilla ja vesikoirilla, Jokusta tuli ensimmäinen RTK2. Niinhän siinä kävi, että Ronja ja Annina saivat nousta palkintopallille ja vastaanottaa hopeinen mitalli, josta oli kova kamppailu: n. 22s parempi aika takasi sen, kun pronssituloksen pokannut Lassi bichon sai samat pisteet kuin Ronja. Tulokset löytyy täältä.
Kotiin lähdettiin sopivasti sunnuntain paluuruuhkan loppumainigeissa ja n. 11h reissu saatiin päätökseen. Kotoa löytyi pieni iloinen fleecehuopia varasteleva ja ilopisuja tekevä tuhinatyttö, jonka tempauksista ei voinut edes suuttua - iloista fiilistä ei ei vaan saanut mikään tapettua, joten pisulammikon päällekin etsittiin vain paperia ja fleece vaihdettiin leluun.
Saisipa tuon fiiliksen pullotettuna, tai pieneen kaulakoruun suljettuna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti