perjantai 23. lokakuuta 2009

Kuljen suolla ja ihmettelen

Jokainen ihminen, koira, luontokappale on erilainen. Silti en muuta voi kuin ihailla ja ihmetellä mitä toi pentu tekee ja osaa. Eipä mun elämässäni ole ollut yhtään pentua näin lähellä kasvamassa, kuin Neva nyt. Nerokin oli 10kk meille tullessaan.



Nääin sujahdan namin perässä salamana maahan!

näin se käy, tie tähtiin, tottisvalioksi tieni käy!


Mä kuulen ne pienet rattaat mitkä hyvin öljyttyinä kiidättää viestejä ja ajatuksia eteenpäin ton pään sisällä.
Neva on tavallaan niin älyttömän helppo. Se ei pelkää juuri mitään, kulkee reippaasti mukana. Oivaltaa nopeasti mitä tahdon, on oma-aloitteinen. Sosiaalinen ja avoin. Ei ole moksiskaan vaikka jää painissa alimmaiseksi ja saadessaan ensimmäistä kertaa turpaansa aikuiselta nartulta, meni vain hetki, ennen kuin paini jatkui.
Tyttö on niin kovin pieni, mutta hämmästyttää mua päivittäin uro(tai tuho)teoillaan. Ehkä mun kokemattomuuteni paistaa yhtä kirkaasti kuin tietokoneruutu yöllä pimeässä huoneessa. Silti jaksan ihmetellä lapsenomaisella tavalla näitä uusia ja ihmeellisiä asioita.

Suolla on kuitenkin niin salakavalaa,
koskaan ei tiedä, milloin astuu pois polulta.

3 kommenttia:

Sanna ja Siiri kirjoitti...

Kiitos leikkiseurasta. Siiri rupesi heti kotiin tultua unille ja vetelee edelleenkin onnellisena sikeitä. Nevan jahtaaminen taisi olla aika rankkaa puuhaa.....

Anna kirjoitti...

Kuten myös :) Kivaa oli. Laittelen noita mun ottamia kuvia varmaan esiin, jos nyt joku olis onnistunu.

Neva jaksoi vielä juosta Neron perässä hetken, kun te olitte lähteneet. Nyt sekin on aika raato :)

Sanna ja Kaapo kirjoitti...

Oi Neva on niin suloinen...Seuraillaan täällä mielenkiinnolla pikkuisen kasvua...:)