kasvaa, kasvaa - turkki ainakin!

19.9.2010 - 13kk

14.9.2010 - 13kk

7.8.2010 - 12kk

31.7.2010 - tasan 12kk

Kuvista kiitos Ulla, -, Loviisa ja Sara. Viiva merkitsee allekirjoittanutta, jota ei sentään kiitellä.

Hyvinkää R 19.9.2010

Warning - varoitus. Kukaan ei uskalla sanoa mulle et rajota, joten taas pitkä postaus - reippaasti pidempi ku Nevan turkki. Tiivistelmä löytyy aivan postauksen lopusta.

Startattiin Nevan kanssa kahdestaan hiukan ennen kahdeksaa kotipihalta määränpäänä hyvinkään ryhmänäyttely - jonne ajettiin muuten lahden motaria ja mätsälän kautta. Perille löydettiin ihan kivasti. Tiesin, että Nevan sukulaisentapainen Nuno oli tulossa, mutta muista perroista ei ollut hajua, tiedonnälkää lievitti parkkimaksuun sisältyvä luettelo, mikä piti kaivaa käsiin heti, kun auto oli saatu parkeerattua. Tutumpia ja vieraampia nimiähän siellä vilahteli, tosin tuomarimuutos unkarilaisesta Láslo Erdösista kotimaiseen Saija Juutilaiseen varmaan tiputtaisi paikallaolijoiden määrää. - ja oikeassahan olin, 12 paikalla oli 8, 4 urosta ja 4 narttua. Ulla, Nuno ja co. saapuivat kuitenkin paikalle, vaikka Nunolla oli mukamas liian lyhyt turkki.

Nuortenluokan uroksen puuttuessa ainoat urokset olivat avoimesta. Kolme neljästä uroksesta sai ERIn, Nuno-"lyhytturkin" kuuluessa tähän sakkiin ja viimeinen H:n, joten kilpailuluokasta tuli samalla PU-kehä. Riemulla ei ollut rajaa, kun Nuno osoitettiin ensimmäiseksi ja käteen tyrkättiin serti, kolmas sellainen, Nunosta tuli siis valio. Kiirehän siinä meinasi tulla, urosten loppuessa piti viskoa kamera kädestä, katsoa että numerolappu oli matkassa ja tsekata mitä mieltä pieni musta neiti oli.

Hiphei, häntä iloisesti pystyssä, eikä tartte pidellä kiinni

Ihan tyytyväiseltähän tuo näytti, joten kiireesti kehään toisen junnunartun kanssa, Nevan ollessa ensimmäinen vuorossa. Neva oli nätisti, antoi tutkia ja juoksi ihan kivasti, ehkä aavistuksen enemmänkin vauhtia olisi voinut olla. Seisominen oli taas kovin tylsää, asetteluksihan se meni ja takajalkoja piti taas vetää enemmän alle. Ilokseni sieltä tuli ERI, en oikeastaan tiedä mitä odotin. Unohdin varmaan jännätä. Mentiin sivuun odottelemaan hölmöläisen kanssa.

Valopäämateriaalia kilpailuluokkaa odotellessa

Enpä edes huomannut minkä nauhan toinen junnunarttu sai, oletin että ERIn, juostiin kerran ympäri ja ykkösiksi. Jes, tässähän ollaan hyvää vauhtia matkalla PN kehään sijoille taas. Toinen junnu olikin saanut EH:n, nätti tyttö kyllä mun mielestä.

Nuortenluokassa oli PMJV-09, jolle napsahti ERI ja avoimen narttukin nappasi ERIn. Tulihan siinä Ullan kanssa heitettyä, et olishan se tosi komeeta skabata vastakkain ROP-kehässä ja tais luvata Nevalle palkintonakkeja jos pärjää. PN-kehässä aivot olivat taas jotenkin tosi zenissä, eikä tullut mietittyä kauheasti mitään juostessa ja seisotellessa, kunhan neiti käyttäytyisi nätisti. Numerolapunpidike alkoi juostessa tosin  valua, joten nappasin siitä kiinni, vedin sen kädestä ja viskoin kehän reunalle, en ilmeisesti onneksi osunut kehenkään..

hmm.. nrolapunpidike tippuu - no kiskastaas pois häirittemäst

  

Tuore PN1, kelpaa kuunnella tuomarin kommentteja

No, zen katosi, kun tuomari juoksutti ympäri viimeisen kerran, piti järjestyksen - ja osoitti pienen junnuneidin ensimmäiseksi, kertoen samalla tykkävänsä Nevan ylälinjasta, tavasta kantaa itseään ja päästä. Siis täh, meijän musta pieni kummajainenko nappas justiinsa sertin, ja samantienhän se kehäsihteeri kysyi voiko tuo vastaanottaa sertiä, vastauksen saatuaan kirjas ylös ja toi lipukkeen ja ruusukkeen ja käski viedä kehänlaidalle ja tulla takas ROP-kehää varten. Ulla taisikin ehtiä sinne Nunon kanssa ensin ja kameratkin oli saatu Ullan matkaseuran käsiin. Siinä sitten seisotettiin, juostiin yhdessä, erikseen ja yhdessä vielä kerran. Jännityksessä piti hetken ja lähti tulemaan ROP ruusukkeen kanssa kättelemään.

Onnitteluhalien vaihtoa, herra VSP katselee vienosti neiti ROPpia..

Neva tahtoo kans halin! vaan mitä tekee herra VSP?

Laronja's Blair Witch ROP & VSP Beso Bocan Atrevimiento

Hieno päivä - ja kuviahan piti saada, joten tuomari napattiin kuviin mukaan ja kehästä päästyä palkintoja noutamaan ja näpsimään lisää kuvia. Tässä vaiheessa Nevaa alkoi jo hiukan ketuttaa Nunon vienot iskuyritykset kävivät pienen neidon kupoliin, joten äkämystynyt kiljaisuhan sieltä tuli, tärpit ehtivät selvästi mennä ohi ennen näyttelyä.

Pakolliset palkintokuvat: eka serti ja ROP, kolmas sert, Fi mva ja VSP

Kuvat kuitenkin saatiin ja alettiin pakkailla kamoja, Ullan suunnatessa kotiin ja itse ajattelin suunnata pariksi tunniksi muualle seikkailemaan. Hyvinkään keskustasta tuli haettua käteistä, josko löytyisi jotain kivaa näyttelypaikan kojuilta ja käytiin syömässä abc:llä - tai lähinnä minä kävin ja hain Nevalle kaupasta pienen säilykesapuskan.

No, takaisinhan olin kovin ajoissa, mutta sain kulutettua aikaa kiertelemällä kojuja, katsoen portugeesit, osan koikereista ja törmäämällä valkkarikehän laidalla Anuun ja Tikruun. Vallattomalle Tikrulle tuli näyttelydebyytistä EH.

Valkkareiden loputtua ja ryhmäkehän paikan selvittyä hengailtiin Nevan kanssa kokoomakehän lähistöllä. Odotettiin colliekehän loppumista.. Aloittivat kuitenkin sitten ennen sitä, ensin alta hoidettiin 4/6 ja 5 ja näistä vetskut ja kasvattajat. Alkoi satamaan, sadevarusteet olivat autossa, joten ängettiin korkean pöydän alle suojaan. Lopulta saatiin 8 ryhmä kokoomakehään kastumaan. Vaikutti siltä, ettei tuomaria kiinostanut vesikoirasakki. Päästiin varsinaiseen ryhmäkehään, Nevaakin väsytti jo, eikä tassuista irronnut enään kauheasti, vaikkei liikkuminen huonoa ollutkaan. Aavistukseni osui oikeaan, tuomarin huitoessa vesikoiren ohi muutemaan kertaan ja poimi lopulra mustan am.cockerin, mustan cockerin ja kaksi valkopohjaista lyhytkarvaista seisojaa jatkoon.
Reppu mukaan ja lähdettiin yltyvässä sateessa kipittämään autolle. Jännä kokemus, mutta oli ihan mukava päästä lähtemään kotiinpäin, Neron luokse. Kotimatkalla soi saman päivän sisään kolmannen kerran (aaargh!) moni biisi, kuten Cheekin Jipikayjei, joka tavallaan sopi kuin nakutettu, mut toivottavasti ei olla niin huonoja häviäjiä, et olis pakko voittaa?
 Lisää kuvia löytyy täältä. Kuvausavusta suurkiitos Ulla&co.!

tuom. Saija Juutilainen
"13kk. Hyvin kaunis jun. narttu. Erinom. linjat ja kauniisti kehittynyt. kaunis nartun pää&ilme. Hyvä purenta. Erinom. runko tähän ikään. Kaunis ylälinja. Hieman jyrkkä lantio. Hyvät kulmaukset. Matalat kintereet. Vielä hieman löysät etuliikkeet, mutta erinom. sivuaskel. Hyvä karvapeite. Mukava reipas luonne."

ERI, JUK1, PN1, SERT, ROP

Rally-tokon SM 2010

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Kamat autoon ja menoksi, Anna&Anna starttasivat sunnuntaiaamuna klo 7.30 Koon pihasta Peen autolla kohti Kirkkonummea ja KKK -hallia. Pitkä päivä oli yllättäen vasta alussa. Perillä päästiin vauhdittamaan hallin rata-alueen tyhjäämistä ja rajaamista, myyntipöydän täyttämistä, aikataulujen ja ratojen laitto esille kuului myös hommaan. Radan rakennusta ja kaikenmoista pikkusäätöä.

Junnujen radoilla pyöri tuomarina Anna P., ajanottajana Elina ja sihteeriksi oli erehtynyt allekirjoittanut itse. Sanoisinko, että varsin I-HAH painoitteista sakkia. Onneksi tuomari osasi pitää sihteerin kartalla.

Juniori alokasluokan palkintojenjako alkamassa, Anna P., Anna K. ja Elina.

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Juniori avoimen palkintojenjako

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

5 mitallia myöhemmin pääsi kehän ulkopuolelle ja sai oman tutun kameran käteen - ja kelpasihan sitä kuvatakin.

Juniori avoimen Suomen Mestarit 2010 Mari Mäkelä ja Birk

Oman suorituksen jälkeen kelpasi seurata kavereita ja seuratovereita kameran kanssa ja ilman. Tai kuten kyseisen kuvan ottaja, räpsiä ennen oman luokan alkua.

Elina ja Hector ensimmäisissä kisoissaan.

Kyllä kelpaa, tiikeri tassuissa ja rotuhistoriaakin tehty, ensimmäinen hyväksyttyn tuloksen, 80p, tehnyt bouvier.

Anna ja Rocky taisivat olla ensimmäistä kertaa alokasluokassa, mölliluokat jäivät kivasti taakse, 78p.

Avointa luokkaa sai odottaa vielä tovin, kun alokasluokassa riitti sakkia. Ratapiirustusta sopi tosin ihailla seinältä jo reippaasti aikaisemmin. Lopulta kuitenkin pääsi tutustumaan ihan aikataulussa. Radalta löytyi melkein kaikki odotettavissa olevat herkut: houkutus, hyppy ja istu, seiso, kierrä koira. Rata oli kuitenkin lyhyt, 12 kylttiä, joka on avoimen minimi. 

Paikalla oli  mukava vesikoira- ja I-HAH edustus, eikä tuloksissakaan ollut valittamista.

Olin iloinen, että uskaltauduin taas Neron kanssa kehän sisäpuolelle kisaajan roolissa - täytettiin tavoite selvitä hengissä ja enemmänkin: 83p ja ei uusittu yhtään liikettä - tosin yksi olisi kannattanut, se olisi nostanut taannut meille 90p. ja neljännen sijan. Syytän Tiinaa, jonka kanssa löpistiin uusimisesta juuri ennen rataa ;) 

enkä muutenkaan viitsinyt jäädä siitä nipottamaan radalla, ettei Neron fiilis tehdä laantuisi ja kaipa tämä kuitenkin tahtoi reippaasti pois, vaikka aika sanookin muuta. ja ehkä joku ajatushäiriökin siinä oli, että meinaako tuosta nyt sit tulla -10 vai ei.. No Katjan videointi kertoi kuinka armottomasti Nero istuu kolmesti, kun pitäisi vain kiertää selän takaa perusasentoon, jonka pitäisi olla helppo nakki, mutta ohjaaja alkoi huitoa ja varmistella jotain omiaan..

Houkutus alussa oli selvä koetinkivi, joko napakka kontakti ja hallinta heti lähdöstä houkutuksen läpi. Toinen vaihtoehto oli, että koira lähtee ryysimään eteenpäin jolloin peli olisi menetetty, meillä onneksi homma pysyi jotenkuten kasassa. Perusasennosta seisomaan nouseminen hiukan huolestutti, mutta se sujui ihan mukavasti, seuraavana oli hyppy, joka oli epämukavasti vinossa linjassa edelliseen kylttiin nähden ja hypyn jälkeen oli kovin lyhyen matkan päässä vastassa 270 astetta vasemmalle ja kehän takaraja. Pidin Neron liian pitkään lähellä ja meinasi seurata esteen ohi, kunnes hätäisellä käsilähetyksellä Nero irtosi esteelle, hyppäsi ja tuli nätisti takaisin seuraamaan. Este oli vielä agilityhyppy leveine siivekkeineen, juniori avoimessa oli tokohyppy. Oon erittäin tyytyväinen, ettei Nero kiihdy liikaa agilityesteistä, vaikka estehyppy olikin sellainen ja kehän reunoilla niitä löytyi enemmänkin.

Maalin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka radalla jännitettiin ja stressattiin ja hidasteltiin urakalla Neron kanssa. Lähdettiin ulos hallista lenkkeilemään ja hyödyntämään ulkoa löytyvät agilityesteet, vaikka Annina oli vielä menossa.

Tehtiin muuteman kerran kepit, joista suurin osa meni todella hyvin, toinen keppisuunta saa Neron epäröimään jossain 3-4 kepin kohdalla, etenkin jos itse irtoan liian pitkälle eteen, tosin se ohjauspuoli on mun kropalleni selvästi hankalampi. Tehtiin myös kerran puomi, jolla komensin neron 2 on 2 off, "ota!", sujahti oikeastaan maahan, mutta pysähtyi, vaikka sinkaisin itse juuri Neron ohi täysiä, superpalkka ja lähdettiin vielä hiukan tallustelemaan ja hengittelemään kosteaa metsäistä tuoksua.

Palkintojenjaossa alettiin jakaa papereita ulos lähtöjärjestyksessä, laitoin merkille Taika bc:n ja Ronjan hypättävän yli.. aika selvä sijoitus.. Mukavasti meni seuratovereilla, muilla tutuilla ja vesikoirilla, Jokusta tuli ensimmäinen RTK2. Niinhän siinä kävi, että Ronja ja Annina saivat nousta palkintopallille ja vastaanottaa hopeinen mitalli, josta oli kova kamppailu: n. 22s parempi aika takasi sen, kun pronssituloksen pokannut Lassi bichon sai samat pisteet kuin Ronja. Tulokset löytyy täältä.

Kotiin lähdettiin sopivasti sunnuntain paluuruuhkan loppumainigeissa ja n. 11h reissu saatiin päätökseen. Kotoa löytyi pieni iloinen fleecehuopia varasteleva ja ilopisuja tekevä tuhinatyttö, jonka tempauksista ei voinut edes suuttua - iloista fiilistä ei ei vaan saanut mikään tapettua, joten pisulammikon päällekin etsittiin vain paperia ja fleece vaihdettiin leluun.

Saisipa tuon fiiliksen pullotettuna, tai pieneen kaulakoruun suljettuna..

pieni juoksutyttö ja panta nro. 2

Pienenpieni Neva päätti äitinsä tapaan pihdata ensimmäisiä juoksujaan yli vuoden ikään, nyt ne kuitenkin 13kk iässä alkoivat. Nero on suhtautunut juoksuiseen neitiin rauhallisesti, lenkeillä pitää toki pikkeneidin pissat haistella tarkaan ja välillä kulkea junana tytön perässä. Toistaiseksi ovat saaneet olla samassa tilassa, mutta kaksi porttia ovat valmiina eristämään ja jättämään väliin ei-kenenkään maan.

Neva ei oo varmaan tajunnut, että juoksut vois pienen pöljän elämään jollain tapaa vaikuttaa.

Pantaprojektin toinen panta alkoi muotoutua viikonloppuna ja tänään viimeisteltiin ja kuvattiin neiti juoksun kanssa.

Minäkö synkkä?

Turhankin tarkasti esitelty kauneusvirheet..

Mites pihavahdille?

Synkän ilmaus: "Mun panta."

Kivisaavissa vallitsee vielä kesä.

Koiraihmisen tempo ja tahti

Rally-tokotuomarina 19.8.2010 

kuvasta kiitos Tiialle

Kaikkeen sitä huomaa itsensä tunkevansa tai tulevansa vedetyksi - ja ihan vapaaehtoisesti..

ajanjakso epämääräisesti loppukevät - alkusyksy

- tokon koulutusohjaajakurssi

- agilityn koulutusohjaajakurssi

- rally-tokon ohjaajakurssi

- uusien agikoulutusohjaajien oma teoriakerta
- i-hah:in hallittavuustestit alkeis/jatkokurssia varten, 3kpl

- vesikoirat ry:n ylimääräinen kokous
- rally-tokon sääntökamppailu

valokuvaajaturisti
- agilityn SM-kisat
- agilityn MM-karsinnat

yhteispotretti Kittamaalta 11.7.2010

- vesikoirien mejäpäivä Kaisa Hilskan opissa, talkoot Kittamaalla

- rally-tokokisat 6.6. - työntekijä, Neva debytoi mölleissä

- agilityssä kesätreenejä i-hah:laisille, kouluttajana (koulutusohjaajakorttia varten)

- kahdet rally-tokotreenit kisanomaisesti (tuomariharjoittelua)

- Mikkelin ryhmänäyttely

sukuloinnit

- Kaapo-iskä (juhannusreissun yhteydessä)

- Lissu-äippä (mikkeli rn)

erinäinen määrä agility-, toko-, rally-toko- ja näyttelytreenejä,

sekalainen määrä metsälenkkejä tai uittoreissuja mahtavien kavereiden kanssa,

sekä lukemattomia tunteja tietokoneen edessä, koiratietoa etsien, vaihtaen tai muuten vaan turisten.

Koirat on harrastus ja elämäntapa, jatkuva kiinnostuksen kohde, tunteiden ja ajatusten sekamelskaa. Kiitos koiraihmisystävät, te teette kuitenkin tästä kuitenkin mitä se pohjimiltaan on, yhteisten kokemusten, tietojen, ilojen, surujen ja tapahtumien jakamista samanhenkisten ihmisten kanssa.

Pantaprojekti

Pantarojekti alkoi varmaan vuosi sitten ajatustasolla tökkiä ohimoon. Siinä sitten aina välillä tuli pitkin vuotta eksyttyä verkkokauppoja, pannantekotarvikkeita etsien, vertaillen ja tutkiskellen.

Hovilasin liikkeellä hengatessa tuli kierreltyä myös Hakaniemen hallia muutenkin ja kuolattua Punainen lanka -liikkeen nauhavalikoimia. Snak-snak sanoivat sakset, kling sanoi kassa, fläp-fläp räpyttelivät setelit ja murnausk murahti lompakko. Motonetistä tuli hankittua pari d-lenkkiä, turhan isoja. Tikatasta muutama metri nylon- tai polypropeeninauhaa.Toukokuussa lähti tilaus Antassulle, josta tuli mukavan kokoinen paketti nahkaa, fleeceä, metalli- ja muoviosia sekä muuta tilpehööriä. Heinäkuun loppupuolella tiimarista löytyi viiden nauhan paketti.

elokuun puolessavälissä järkätyn rally-tokokisan jälkeen Ullan kanssa tuli juteltua itse tehdyistä pannoista ja Ullalta löytyi myös osoite englantilaiseen nettikauppaan, jolta löytyy laaja valikoima nauhoja.

Tiistaiyönä ompelukone kaivettiin esiin ja ensimmäinen panta valmistui muuteman mutkan kautta. Vuorokauden vaihtumisen jälkeen ei oltu aivan skarpeimmillaan, joten panta tosissaan oli harjoituskappale, mallit näyttivät vähintäänkin tympääntyneiltä ja kuvista tuli onnettomia. Alkaen salamasta joka vääristi nauhan värit.

Neva varasti pannan ja vaikutti kovin tyytyväiseltä itseensä. Vaihtotavaraa ei löytynyt paljoa, mutta lankakerä neidille kelpasi. Keräkin saatiin pelastettua myöhemmin ja on yhä käyttökelpoinen.

Keskiviikkona koekäytettiin pantaa ja tietysti esiteltiin sitä kaikille kiinnostuneille - tai vähemmän kiinnostuneille. ja jatkoa on luvassa..

15.8. Varjomätsärissä

Neva lähti sunnuntainaVarjomätsäriin, jossa oli turkaisen kuuma, aurinko porotti suoraan ja oli kuulemma kentällä ampiaisiakin, yhtä koiraa oli kuulemma jo ehtinyt pistää, kun saavuimme paikalle. Nevalle yritettiin tarjota roduksi lagottoa. Törmätiin Mokoon emäntineen. Nevalla oli kovin hauskaa nuoren herran kanssa, eikä leikkimisestä meinannut tulla loppua. Mokoakin oltiin yritetty veikata lagotoksi, yksi lagotto meitä aikaisemmin sieltä tosin löytyikin. Myöhemmin myös yksi pariskunta kävi kyselemässä onko M&N lagottoja. Vakiovastaus hymyn kera, "Ei ole. Lagottoja ei ole musta tai töpöhäntäisiä".

Neva pääsi ensimmäistä kertaa aikuisiin, Nevan parina ollutta koiraa en millään muista, dalmis kenties? Nevalle irtosi joka tapauksessa sininen nauha. Moko sai punaisen.

Mätsärin toimintatapa oli kovin kummallinen, tuomari juoksutti kaikkia sinisiä melko pienessä kehässä samaan aikaan, kaikkien lähtiessä kävelemään samaan aikaan ja nopeuttaen tahtia saatiin kuitenkin toimiva ympyrä. Monta, monta kierrosta ympäri ja kesti hetken, ennekuin hoksasin, että meidät halutaan keskelle, jatkoon. Sitten tuomari kätteli muut pois ja ilmoitti ottavansa punaiset kehään ja sijoittavansa sinisetkin vasta lopuksi.

Punaiset eivät päässeet tasaiseen juoksuvauhtiin vaan muutema pystyi juoksemaan pätkän pysähtyäkseen taas.. Tuomari poimi viisi punaista ja kutsui sinisten parhaat takaisin kehään ja sanoi sijoittavansa kaikki sekaisin. Meille tuli kättely, puruluita ja namitikku ensimmäisenä. Kymmenes sija siis, tavallaan sinisten 5. Ei yhtään hullummin neiti yksveeltä, mutta palkinnot ja outo tapa hiukan harmittivat. Rahat menivät kuitenkin hyvään tarkoitukseen ja tuomarikin oli oikein mukava.

Osallistuttiin vielä nakkikisaan, jollaisessa Neva ei ole ikinä ollut. Ensimmäinen yrittämä oli harjoittelua, mutta nakit katosivat ja maaliin päästiin. Pakkohan sitä nyt oli toiselle hupia suoda ja samalla vähän enemmän suolaa*, mitä repun namit tarjosivat. Toisella kerralla mentiin jo lujempaa, alkoi olla hakua namialustoille, kolmannella kerralla sai melkeen tyttöä pidätellä. Omistaja sai tyydytettyä kilpailuhenkisyyttään, kevennettyä kukkaroa lisää hyväntekeväisyyden suuntaan ja Neva sai mussutella.

Moko emäntineen sanoi oman nakkikierroksensa jälkeen moimoit ja me jäimme kiertelemään ja odottamaan temppukisaa ja nakkikisan tuloksia. Temppukisassa hauskinta lieni Hauskojen kotivideoiden ja Dollarijahdin juontajan Sampo Marjomaan kommentit, etenkin käsien välistä hyppäämisen oli kuulemma tähtiportti -temppu. SG fanina tämä oli tietysti ehdottomasti loistava keksintö.

Nakkikisojen palkintojenjaon kuulutti naisjuontaja ja Sampo pääsi palkintotytöksi, heh. Neva sijoittui sijalle 4, pääsimme kättelemään herra tähtiporttia ja hakemaan pienen palkintokassin, josta löytyi enemmän syötävää kuin kehän puolelta. Kisan voitti hallitseva mestari-imuri.

Temppukisan palkintojenjaon jälkeen lähdimme mekin hipsimään kotia kohti.