Pantaprojekti

Pantarojekti alkoi varmaan vuosi sitten ajatustasolla tökkiä ohimoon. Siinä sitten aina välillä tuli pitkin vuotta eksyttyä verkkokauppoja, pannantekotarvikkeita etsien, vertaillen ja tutkiskellen.

Hovilasin liikkeellä hengatessa tuli kierreltyä myös Hakaniemen hallia muutenkin ja kuolattua Punainen lanka -liikkeen nauhavalikoimia. Snak-snak sanoivat sakset, kling sanoi kassa, fläp-fläp räpyttelivät setelit ja murnausk murahti lompakko. Motonetistä tuli hankittua pari d-lenkkiä, turhan isoja. Tikatasta muutama metri nylon- tai polypropeeninauhaa.Toukokuussa lähti tilaus Antassulle, josta tuli mukavan kokoinen paketti nahkaa, fleeceä, metalli- ja muoviosia sekä muuta tilpehööriä. Heinäkuun loppupuolella tiimarista löytyi viiden nauhan paketti.

elokuun puolessavälissä järkätyn rally-tokokisan jälkeen Ullan kanssa tuli juteltua itse tehdyistä pannoista ja Ullalta löytyi myös osoite englantilaiseen nettikauppaan, jolta löytyy laaja valikoima nauhoja.

Tiistaiyönä ompelukone kaivettiin esiin ja ensimmäinen panta valmistui muuteman mutkan kautta. Vuorokauden vaihtumisen jälkeen ei oltu aivan skarpeimmillaan, joten panta tosissaan oli harjoituskappale, mallit näyttivät vähintäänkin tympääntyneiltä ja kuvista tuli onnettomia. Alkaen salamasta joka vääristi nauhan värit.

Neva varasti pannan ja vaikutti kovin tyytyväiseltä itseensä. Vaihtotavaraa ei löytynyt paljoa, mutta lankakerä neidille kelpasi. Keräkin saatiin pelastettua myöhemmin ja on yhä käyttökelpoinen.

Keskiviikkona koekäytettiin pantaa ja tietysti esiteltiin sitä kaikille kiinnostuneille - tai vähemmän kiinnostuneille. ja jatkoa on luvassa..

15.8. Varjomätsärissä

Neva lähti sunnuntainaVarjomätsäriin, jossa oli turkaisen kuuma, aurinko porotti suoraan ja oli kuulemma kentällä ampiaisiakin, yhtä koiraa oli kuulemma jo ehtinyt pistää, kun saavuimme paikalle. Nevalle yritettiin tarjota roduksi lagottoa. Törmätiin Mokoon emäntineen. Nevalla oli kovin hauskaa nuoren herran kanssa, eikä leikkimisestä meinannut tulla loppua. Mokoakin oltiin yritetty veikata lagotoksi, yksi lagotto meitä aikaisemmin sieltä tosin löytyikin. Myöhemmin myös yksi pariskunta kävi kyselemässä onko M&N lagottoja. Vakiovastaus hymyn kera, "Ei ole. Lagottoja ei ole musta tai töpöhäntäisiä".

Neva pääsi ensimmäistä kertaa aikuisiin, Nevan parina ollutta koiraa en millään muista, dalmis kenties? Nevalle irtosi joka tapauksessa sininen nauha. Moko sai punaisen.

Mätsärin toimintatapa oli kovin kummallinen, tuomari juoksutti kaikkia sinisiä melko pienessä kehässä samaan aikaan, kaikkien lähtiessä kävelemään samaan aikaan ja nopeuttaen tahtia saatiin kuitenkin toimiva ympyrä. Monta, monta kierrosta ympäri ja kesti hetken, ennekuin hoksasin, että meidät halutaan keskelle, jatkoon. Sitten tuomari kätteli muut pois ja ilmoitti ottavansa punaiset kehään ja sijoittavansa sinisetkin vasta lopuksi.

Punaiset eivät päässeet tasaiseen juoksuvauhtiin vaan muutema pystyi juoksemaan pätkän pysähtyäkseen taas.. Tuomari poimi viisi punaista ja kutsui sinisten parhaat takaisin kehään ja sanoi sijoittavansa kaikki sekaisin. Meille tuli kättely, puruluita ja namitikku ensimmäisenä. Kymmenes sija siis, tavallaan sinisten 5. Ei yhtään hullummin neiti yksveeltä, mutta palkinnot ja outo tapa hiukan harmittivat. Rahat menivät kuitenkin hyvään tarkoitukseen ja tuomarikin oli oikein mukava.

Osallistuttiin vielä nakkikisaan, jollaisessa Neva ei ole ikinä ollut. Ensimmäinen yrittämä oli harjoittelua, mutta nakit katosivat ja maaliin päästiin. Pakkohan sitä nyt oli toiselle hupia suoda ja samalla vähän enemmän suolaa*, mitä repun namit tarjosivat. Toisella kerralla mentiin jo lujempaa, alkoi olla hakua namialustoille, kolmannella kerralla sai melkeen tyttöä pidätellä. Omistaja sai tyydytettyä kilpailuhenkisyyttään, kevennettyä kukkaroa lisää hyväntekeväisyyden suuntaan ja Neva sai mussutella.

Moko emäntineen sanoi oman nakkikierroksensa jälkeen moimoit ja me jäimme kiertelemään ja odottamaan temppukisaa ja nakkikisan tuloksia. Temppukisassa hauskinta lieni Hauskojen kotivideoiden ja Dollarijahdin juontajan Sampo Marjomaan kommentit, etenkin käsien välistä hyppäämisen oli kuulemma tähtiportti -temppu. SG fanina tämä oli tietysti ehdottomasti loistava keksintö.

Nakkikisojen palkintojenjaon kuulutti naisjuontaja ja Sampo pääsi palkintotytöksi, heh. Neva sijoittui sijalle 4, pääsimme kättelemään herra tähtiporttia ja hakemaan pienen palkintokassin, josta löytyi enemmän syötävää kuin kehän puolelta. Kisan voitti hallitseva mestari-imuri.

Temppukisan palkintojenjaon jälkeen lähdimme mekin hipsimään kotia kohti.

Mikkeli R 7.8.2010

Terveisiä aurinkoisesta Mikkelistä. Neva debytoi junioriluokassa ja törmättiimpä tutunoloiseen koirarouvaan, kehenkäs muuhun kuin Nevan emään Lissuun!

Pakollinen perhepotretti: Lissu-emä ja Neva.

Jolandan Aquamarina ja Laronja's Blair Witch

Huolehtivan emän rooli oli jätetty taakse, eikä Lissu tunnustanut riiviötä omakseen. Lissu oli edellisenä päivänä kuulemma pyörähtänyt Kuopiossa hakemassa ERIn ja AVK1, mutta PN kehässä jylläsivät valiot sertinkin oli vienyt valioluokan narttu.

Terkut Lissulle perheineen, oli kiva turista ja toivottavasti nähdään taas jossain! :)

Perrot olivat iloisesti myöhässä ja aikataulukirjeessäkin luki perrojen määrä väärin: kuuden sijaan olikin 9. Kolme urosta ja kuusi narttua.

Neva esiintyi ihan hyvin, liikkuminen parani loppua kohden. Antoi nätisti katsoa hampaat, eikä tällä kertaa mönkinyt tuomarin tai allekirjoittaneen syliin vaan pysyi paikallaan, ainoastaan arvostelua sanellessa Neva ei olisi halunnut pitää jalkoja niin takana, vaan veti niitä enemmän alleen. Mokoma auringonpaiste häikäisi jo uroksien nauhoja tiiratessa ja omaa punertavansävyistä piti katsoa aika läheltä, enne kuin laatumaininta varmistui, vaaleanpunainen, erinomainen!

Nevalla oli yksi kilpakumppani luokassa, musta vanhempi junnunarttu Nefertiti de LaBahia, joka sai myös ERIn. Neva jäi toiseksi, perusteluna voittajan vankempi runko.

Nevan emä Lissu kärsi enemmän kuumuudesta, eikä jaksanut oikein esiintyä täysillä, EH AVK1.

Paras narttu kehään tiensä selvitti 5 narttua, Neva ja toinen junnu, kaksi nuorta ja valioluokan narttu. Kaikki kisasivat sertistä, sillä valionartulla ei ollut suomesta sertiä. Oli muuten LV MVA Jolandan Blueberry, Heta, joka oli kisannut Nevan isää Kaapoa vastaan Latviassa.

Tuomari pyöritteli ympäri, siirsi nuorten luokan voittajan ensimmäiseksi, pohti ja siirsi valionartun nuorten kakkosen eteen ja totesi näin olevan hyvä. Neva oli siis selvittänyt tiensä kolmanneksi!

Arvostelua hakiessani tuomari totes Nevan olevan tosi lupaava ja olisi kamppaillut kärjestä, jos olisi valmiimpi. Teki myös saman huomion kuin tein itse, liikkui ja esiintyi paremmin loppua kohden.

Me siis palataan kotiin kasvattelemaan rauhassa runkoa. Lissu-emäkin kuulemma oli valmis vasta vähän vanhemmalla iällä. Hiljaa hyvä tulee :)

Kiitos Marille älykkäästä ja kauniista neidistä!

tuom. Paavo Mattila
"Hyvin rakentunut nuori narttu, jolla kaunis pää, hieman kevyt runko, hyvä ylälinja, erittäin hyvät raajat, hyvä karva, liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä luonne."

ERI, JUK2, PN3

yksilö. ja me kaikki.

Rally-tokopyykkiä.

Rally-toko

Laji senkun jatkaa kasvamistaan ja valloittaa yhä laajemmalti eri rotujen harrastajia, kuiy uusia kaupunkejakin.

Suomenmestaruuksista päästään kisailemaan 21.9.2010 KKK hallilla, nyt neljässä eri sarjassa. Tänä vuonna on mukana avoin luokka, joka järjestettiin ensimmäisen kerran virallisena 11.4. Ensimmäiset RTK2 tunnukset ja menoliput voittajaan saatetaan jakaa tuolla, ellei snautseri Kasper ehdi nousta 7.8. kisoissa.

30.7. järjestettiin sääntövääntö Suomenlinnassa, jossa olimme Nevan kanssa mukana. Neva ei valitettavasti saanut suunvuoroa esittää lisättäväksi "pussaa tuomaria" tai "saa hepuli" -kyltit. Keskustelu oli rakentavaa ja huomio pysyi kahdessa peruselementissä: koirien erilainen koko ja tehtävien turvallinen suorittaminen. Allekirjoittanut oli huolissaan tuomari- ja koulutusohjaajakoulutuksesta, erilaisten hyppytehtävien riskialttiudesta ja tuomarin allekirjoitusten määrästä (3-5 per koira). Myös kuluvan paperin määrä on huomattava, eikä monen paperin syytäminen ole kovin ympäristöystävällistä.

Muutama uusi etappi rallyn parissa on edessä, saa nähdä miten niistä selvitään. Ensimmäinen niistä koittaa 19.8.

Agility

Agilityn koulutusohjaajakurssi on loppu. Kurssi jätti pohtivan ilmapiirin, jota jokainen kurssilainen peilaa omaan taustaansa. Allekirjoittaneelle se tarkoitti lähinnä täyttä laukkaa ylös kontaktipintaa, eikä tiedä onko siellä ylhäällä puomin keskiosa - vai pelkkä ilmalento ja keinun paukahdus.

Ensi viikolla alkaa myös koulutukset taas pyöriä. Se tarkoittaa paitsi Ännien treenien jatkumista, myös kouluttajana toimimista. Koulutusohjaajakurssi antaa tietynlaisen statuksen, jonka pohjalta voidaan sysätä suurempiin saappaisiin. Aika näyttää kompastutaanko vai oppiiko niissä kävelemään sujuvasti.

Yhdistykset

Yhdistykset ovat kovin helppoja ja mukavia. Niiden on tarkoitus on tarjota jäsenistölleen palveluita. Lehtiä, koulutuksia, tapahtumia. Lisätään yhdistyksiin ihmisiä, toimijoita. Yksikään yhdistys ei pysy jaloillaan ilman sitä liikkeelle laittavaa voimaa, samalla niin pientä ja samalla niin suurta. Se voima saa aikaiseksi - mutta se voi myös pysäyttää.

Yhdistyksen voimavara on myös sen heikkous. Eri yhdistyksillä on lähtökohtaisesti erilaisia heikkouksia. Toissijaiset heikkoudet tulevat yksilöiden kautta. Tiedonpuute, kommunikaatio-ongelmat, oman edun ajaminen, tehtävien kasaaminen itselleen, mustamaalaus, kieroilu, ymmäryksen puute. Kovin erilaisia ja kovin samalaisia vaikutuksia. Suunsa avaaminen. Tai avaamata jättäminen. Voi tuoda paljon hyvää tai paljon pahaa. Vaikutukset voivat näkyä nyt - tai tulevaisuudessa. Se voi näkyä jonkin lisääntymisenä - tai puutteena. Se voi näkyä yleistasolla tai yhden ihmisen taakkana.

Jaetaan tieto. Jaetaan taito. Totuus. ja taakka.

Jotta yksikään ei saa valtaa, jotta yksikään ei muserru. Jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus olla rinnakkain.

Koiria siellä, koiraihmisiä täällä, treenausta joka säällä

Mr. ulkovahti

28.7. oli koirapäivä: aamulla uimapuku mukaan ja uimaan koirien kanssa. Sieltä kaupan kautta ojankoon treenaamaan. Kovin kuuma päivä, joten tehdään lyhyitä pätkiä kontaktien ja keppien kanssa. Seuraava etappi on uudelleen veden ääreen, puotilan venerantaan uittamaan koiria. Muutema tunti vierähtää kotona (lähinnä uintivalokuvia purkaessa), kunnes kelkkapuisto ja kuoluttajan rooli kutsuvat. Illalla jumitetaan koneella, koirasivuilla tietenkin.

Omien ranta- ja merileijonien lisäksi kameran linssiin tarttui tällaisia, lajintunnistusta kehiin.

lintu vai kenties lentokala?

puolisukeltaja?

28.7. oltiin Nevan kanssa mätsärissä muistelemassa kehäkäytöstä ryhmänäyttelyä varten. Olihan se myös hyvä tapa käydä jättämässä hyvästit pentuluokille (ikäraja 1v, alittui parilla päivällä). Punainen tuli, muuta ei irronnut vaikka Neva yritti tunkea tuomarin syliin, josko olis saanut lisäpojoja. Bongattiin myös vaaleanbeige perro, joka oli kuin olikin Lillin lapsi ja Diegon sisko, Nelli.

31.7.-1.8. Viikonloppu meni agilityn koulutusohjaajakurssilla, eikä Neva yksivuotissynttäreitä ehditty hirveästi viettämään. Ojankoon mentiin synttäripäivänä treenaamaan, missä törmättiin Claudiaan ja Saraan laumoineen.

© Sara. Nero käppäilee treenien jälkeen

© Sara. Nevakin käppäilee treenien jälkeen, Pessi vanavedessä

3.8. Treenattiin Nevan kanssa Kelkkapuistossa pikku-Marin suunnittelemalla radalla (kilpailuvalmiit...). Putkea ja matalia hyppyjä. Nevan tasoon nähden hyvin, mutta itse jymähdän kumaraan pienen ohjaamisessa, (Nero irtoaa ja hakee esteitä, jolloin samaa ongelmaa ei ole.) diili itseni kanssa, että seuraavalla kerralla tehdää helppoa suoraa, ohjaten tai irroten. Tehtiin minirengas myös muutema kerta, hyvin meni. Esteet konttiin, ovi kiinni ja taivas auki.

Perään rally-tokoa, johon tuli perro Aatu. Kisanomainen treeni, jonka jälkeen sade loppuikin, mutta vesikoirat oli kyllä uitetun näköisiä, etenkin synkeän näköinen Neva. Paikalle tuli päivän viimeinen ihmeteltävä: samaan ryhmikseen Nevan kanssa tähtäävä Kuru. Kuru sai näyttelytreeniä ja useamman eri (etenkin ennestään tuntemattomien) ihmisen näyttelylääppimiset. Tämän jälkeen sai heivata märän treenikassin olalle (tai delegoida se toisen kannettavaksi) ja suunnata autolle. Kotona märät tavarat pääsivät kuivumaan, rally-tokokyltit kokeilun vuoksi pyykkinarulle - eivät tosin ehtineet siellä pitkään olla, kun ukkosen jyrinä ja tuuli siirsi ne sisätiloihin.

4.8. Hakkilassa Neva pääsi juoksemaan suoraan, joskaan ei linjalla pysynyt vaan mönki kartturin selän taakse. Annina ja palkka hyppyjen taakse, johan irtosi. Sama ilman Anninaa, toimi. Tauko Nevalle. Lopputunnista muutema takaaleikkaus putkeen.

Anninan rata sisälsi takaakiertoja ja välistävetoja, oudon putkikulman ja A:ata. Kunhan kartturi saatiin edes välttävästi tilanteen tasalle, alkoi homma sujua. Neron pysäytyskontaktit toimivat upeasti, jos kumpikin on hereillä - etenkin kartturi. Yhdet - vain yhdet! - kepit tehtiin ja hyvin meni, mitään vaikeaa ei tehty, keskityttiin vain vauhtiin ja toimivuuteen. Oma huomio oli, että rytmi pysyi hyvänä koko matkan. Anninan kommentti oli, että Neron pää pysyi alhaalla, jesss!

Neva 1v

The synttärisankari.


The ruokakuppi.

The syöminen!

Neva onnittelee vuoden ikään ehtinyttä Laronja's B -pentuetta: siskojaan Oonaa, Taikaa, "Blythe Dollia" ja veljiään Reinoa, Basic Elementia ja Boogeymania.

Synttärionnittelut myös samana päivänä syntyneille Concurrido Z -pennuille, erityisesti Nokille! Onnea myös Katjalle hääpäivänä!

yksivuotiaalle

onnea mä sulle hoilotan,

hyvästi pentupäiville toivotan,

karvapalloani tahdon rutistaa,

parhaani treenikentällä yritän susta puristaa,

tuhotempuillas yrität mut hulluuteen suistaa,

ehkä joku päivä yhteispelikin luistaa,

Ole vierelläni,

sua tarvitsen,

jaetaan vielä monta, monta,

onnen vuotta,

ei itketä suotta

kuvat © Sara