Aurinkoiset agilitytreenit

Ulkokentille on ihmisen mieli vetänyt - unohtamatta kahta mustaa remmissä tempovaa petoa. Niimpä agilityn kevätkausi on kaverien kanssa alkanut jo, vaikka ohjatut treenit alkavat vasta toukokuun alussa.

Tänäänkin suunnattiin Ojankoon treenaamaan. Molempien petojen kanssa tehtiin pääasiassa keppejä ja kontakteja. Nevan kanssa myös spurttailtiin matalia hyppyjä ja treenattiin saksalaista. Ehkä sekin alkaa löytää estehakuisuutta pikkuhiljaa.

Neron kanssa kepit ja kontaktit meni vähän miten sattui, saas nähä miten kisoissa menee. Oman mokailun osuutta tänään ja sitten kisoissa ei toki sovi unohtaa.. Neva teki kontakteja ihan kivasti. Kun irtosin sivusuunnassa alkoi pientä hiukan hämmentää ja hirvittää. Ihan kivasti tuo kuitenkin tekee. Treeniä me kuitenkin tarvitaan, siitä ei päästä mihinkään - ja tylsäksihän tää käviskin jos ei tarttis.

Neron kepit

Nevan&Neron puomitreeni

Nahkaturkki-Neva nauttii keväästä

Neva kävi jo lämppävaiheessa ojassa polskimassa, muut 6 matkassa ollutta perroa pääsivät jakomäen hiekkakuopille polskimaan. Oli myös hiukan hassu fiilis kävellä osittain lumisessa metsässä t-paidassa ja collegehousuissa. Kotona oli pieniä naatteja keräeläimiä kainalossa.

Kenttäraportti

Agilityn kevätkausi kolkuttelee jo ovia, mutta ennen sitä olisi tarkoitus saada mm. Purinan kilpailuiden - ennen käyttökieltoa siis - aiheuttamia rästejä pois alta. Jännitystä on herättänyt se, että onko kenttä ajoissa sula, joten päätimpä käydä kurkkaamassa iltalenkkinä tämän hetkistä tilannetta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin.

I-HAHin kenttä 12.4.2011

I-HAHin kenttä 12.4.2011

Vertailuksi I-HAHin kenttä ja Neva 29.3.2011
hiekkaisesta kohdasta näkyy, missä maantaso menee

Uutukainen sähkökaappi ja aidan takana näkyvät kasaan painuneet kinokset 29.3.2011

No, aika hyvinhän tuo näyttää sulaneen. Myös kentälle vievä tie ja ympäröimä maa on sulanut - vähän liiankin kanssa. Kentän ajoluiska on katkennut kahtia ja siinä astellessani kenkä upposi jo hiukan hiekamutavelliin. Takaisinpäin lähtiessäni päätin kulkea aidan vierustaa ja etsiä mahdollisimman kuivan näköistä paluureittiä - luulinkin löytäneeni sellaisen.

Arvatenkin ajattelet minun olleen väärässä - ja oikeassahan sinä oletkin. Muutama askel ja hetkonen, tämähän upottaa, voi elämä. Äkkiä eteenpäin. Ei oikeasti, ei oo totta. Splurps kuului kun kiskaisin jalan ylös mutahaudasta. Slurps sanoi maa-aines, joka ahmaisi mokkaisen talvinilkkurini. Siinä rämpiessäni ne n. 5 askelta upottavassa maassa ainoa ajatus oli, pysykää jalassa kengät, älkää jääkö mutaan! Kengät ovat tunnetut siitä, että niiden vetoketju tuppaa valumaan kulkiessa ja vähän väliä saa olla vetoketjua vetämässä taas kiinni. Pääsin taas kantavammalle maalle. Mustat kengät olivat ruskeat ja vihreät housunlahkeetkin vähemmän vihreät. Koiria en ollut edes ehtinyt ajatella. Siinähän ne vieressä ihmettelivät, että jaa, mitäs me tähän jäätiin seisoskelemaan.

Lenkki jäikin oletettua lyhyemmäksi ja suuntasimme takaisin autolle, vähän lumiputsausta kengille ja autoon. Paluumatka olikin miellyttävä, kun kentältä autolle ei löytynyt läheltä roskista, vaan kakkapussit matkustivat pelkääjän paikan jalkotilassa. Enpä osannut sanoa haisiko muta mille, kun kakkapussien tasainen tuoksu kulki nenääni.

Viimein kotona. Kakkapussit roskikseen ja kotiavainta etsimään. No, nehän olivatkin takin vasemmanpuoleisessa taskussa, joka olikin epänormaalisti puoliksi kiinni - ja tietenkin puoliksi rikki. Vedin vetoketjua enemmän kiinni, josko sen saisi vaikka aukeamaan paremminl. lopputulos oli se, että se oli nyt kokonaan kiinni. Hienoa. Otin takin pois päältäni ja lysähdin maahan istumaan, yrittäen varoa sotkemasta itseäni enemmän mutaan. Vetoketju ei suostunut aukeamaan. Ei millään. Sisällä olisi tietysti hakaneula ja muita välineitä millä taskun saisi todennäköisesti helposti auki, mutta koska avaimet olivat edelleen taskussa, ei tietenkään päässyt sisälle.

 Jokseenkin Viiru&Pesosmainen tilanne. Auton avaimenperän avulla sain viimein taskun auki ja kotiavaimet esiin. Koirat autosta ja sisälle. Kuoriuduin housuista ja kengistä yhteen menoon. Odotin jo mielenkiinnolla mitä tapahtuisi seuraavaksi. Päätin käydä kopistelemassa enimpiä mutia ulkona ja vedettyäni oven kiinni tajusin, että ohi oli juuri mennyt russeli ja Neron nököttäneen selkäni takana ovensuussa. Russeli, avoin ovi ja Nero. Hetken aikaa aivoni käsittelevät tätä tietoa. Huh! Kompeastipa olisi kruunaantunut ilta, kun Nero olisi syöksynyt ulos ärjymään koiralle, jollaisia inhoaa yli kaiken (nuorempana yksi lähiseudun russeli on karannut muuteman kerran iholle). Siinä olisin sitten juossut pitkissä kalsareissa Neron perään.

Onneksi ei tarvinnut.

II-erkkarissa

Suuntasimme Nevan kanssa Spanieliliiton II erikoisnäyttelyyn, joka oli Kennelliiton uusissa tiloissa Lohjalla. Tilaan mahtui juuri kaksi kehää ja ihan hyvä, että en vaivautunut ottamaan häkkiä mukaan. Perroja oli ilmoittautunut 7, mutta junnu-uros ei tullut paikalle. Uroksia oli kolme, samoin narttuja. Nuorten luokassa oli tuontiuros Augusto de las Eles, jolle H. Avoimessa oli viimeista Sertiä metsästi Osmo, Caraydan Dioniso nappasi ERIn ja SAn. Valioluokassa esiintyi Osmon veli Romeo, Caraydan Dios Mio, jolle myös ERI ja SA. PU kehässä vastakkain veljekset, Romeolle PU1 ja Osmolle PU2, SERT ja FI MVA.

Kuvausavusta kiitos Elina Salolle ja Suvi Veikkaselle!

Augusto de las Eles

Caraydan Dioniso

Kun kaikki pojat olivat eri luokassa, olivat tytöt samassa. Gotcha Happy Go Lucky sai ERIn, jonka jälkeen oli Nevan vuoro. Hyvin jaksoi neiti seistä ja olla tuomarin ja harjoitusarvostelijan käsiteltävänä. Osan arvostelua ja harjoitusarvostelijan kanssa jutustelua kuulin, osaa en. Olin jo kuulevinani EH, mutta punaisen nauhan sain käteeni, jes! Viimeisenä oli Nartsukan Herundina, jolle H.

Gotcha Happy Go Lucky, Laronja's Blair Witch ja Nartsukan Herundina

Poseeraus, muutema kierros ympäri, Neva siirrettiin eteen, ympäri ja ykköseksi. Jes, mahtavaa! Sitten tajusin, että tässähän jaetaan SA vielä. Yritin kuulostella tuomarin ja kehäsihteerin puheita, enkä meinannut saada tolkkua, seuraavaksi tyrkättiin käteen SERTi. Jes! Kakkonen ei saanut SA:ta, eli vara-sertiä ei jaettu.

Neva jatkoi siis ROP-kehään ja lyhyen mietinnän jälkeen Romeolle osoitettiin puna-keltainen ruusuke ja Nevalle vihreä-valkoinen. Ei siis yhtään hullummin!

ROP Caraydan Dios Mio ja VSP Laronja's Blair Witch

tuomari Elena Ruskovaara

ERI, SA, NUK1, PN1, SERT, VSP

 

Ehdin jo karata kotimatkalle, kun mietin, että pääerkkarissa valitaan BIS-VSP, etteikös II-erkkarissakin? Näyttelykirjeessä sitä ei kylläkään mainittu (eikä nettisivuilla).. Onneksi Elina, Romeon emäntä, soitti perään ja vahvisti epäilykseni, joten täyskäännös ja takaisin näyttelypaikalle.

BIS-VSPn valinta käynnissä.

VSP koiria oli paikalla vain 6, osa oli varmaankin lähtenyt kotimatkalle. Ensin käteltiin ulos fieldsinspanieli ja toisena Neva, eli aika lähellä oli, ettei oltaisi sijoituttu. Katseltiin vielä miten Romeolle kävi BIS-kehässä ja lähdettiin kotimatkalle. Nyt taitaa lähteä turkki ja katsotaan jos mennään syksyllä taas juoksemaan ympyrää avoimeen luokkaan.

kisaviikonloppu

19.3. startattiin Anninan kanssa kohti Porvoota, heti töihin SuoRaTin kisoihin. Annina siirtyi jakelemaan tuomioita, eli tuomaroimaan alokasluokkaa, kun allekirjoittanut otti kynän nakeilta tuoksuvaan käteensä ja pisteidenlasku sai alkaa. Suuren alokasluokan jälkeen pääsi katsomaan rokkikukkoa © emppu ja valmistautumaan avoimen luokan rataan. Tuomarina oli tässäkin luokassa Annina. Rata ei ollut mitenkään vaikea, ainoastaan mahdollinen sekoilu spiraalin ja pujottelun tötteröiden kanssa mietitytti hetken ja estehypyn vieressä olevien kylttien kaataminen - puhumattakaan esteen vieressä olevan kyltin suorittamisesta.

Tajusin taputtaneeni kättäni reittä vasten kolmanneksen radasta, hupsis paha tapa. Alusta loppuun kiiruhdettiin eikä jääty korjailemaan jos sellaista olis ollutkin. Houkutus oli ihana Kaukon suolistettu Ikea -jalkapallo ja maksalaatikkoa - niiden ihanuuteen pieni vesikoira meinasi upota tyystin. Matka saatiin jatkumaan ja yhtään kylttiä ei kaadettu tälläkään kertaa. Myös hypyn vieressä suoritettava istu, eteen, vasemmalta sivulle, istu sujui nappiin. Välillä vähän harhailtiin, mutta maaliin asti päästiin silti.

87p, luokan toiseksi nopein aika ja RTK2 myötä menolippu VOIvoi -luokkaan

kuvista kiitos Anna Pekkalalle.

Lisää kuvia kisoista allekirjoittaneen  näppääminä löytyy täältä.

20.3. Matkattiin Kirkkonummelle kahdestaan Neron kanssa, kun flunssa kaatoi Anninan sängyn pohjalle. Luvassa oli kaksi Seppo Savikon agilityrataa.

Ensimmäinen rata kaatui 4 esteeseen, jossa varmistelin puomia ja jyräsin Neron ja putken väliin, katse maassa "putkeen", jolloin Nero ampasi upeasti kaukana olevaan puolipimeään putkikulmaan. Uudestaan putkeen ja rata loppuun. Kepit menivät hyvin ja koko rata mentiin yhteispelillä, mistä jäi todella hyvä fiilis.

B-rata tulos: HYL

Toinen rata meni yhteispelillä niin ikään, kepit loistavasti, mutta sekä A:n, että puomin alastulot sikailtiin.

En jäänyt ihmettelemään kontakteja, nyt kun ollaan kerta löydetty yhteinen sävel kisatilanteisiin.

Menolippu kakkosiin siis odottaa vielä, mutta kivempi löytää yhteinen sävel 1-luokassa, kuin sekoilla kakkosissa.

A-rata tulos: 10.

sylisika aka piruperhana treenaa

Neva oli tänään taas agitreeneissä ja teki todella kivasti töitä. Asenne on mainio, häntä viuhtoo taukoamatta. Pallo kiinnosti viimeviikkoistakin vähemmän.. sen sijaan namit ja painiminen on kivaa. Lelut uudelleen treenipalkaksi projekti on käynnissä, mutta kerrotaan sen vaiheista ajan myötä. Tänään tehtiin Anninan kilpailuvalmiille tarkoitettua rataa. Tajusin, että Nevan kanssa on tehty tajuttoman vähän pöytää, että käskysanakaan ei olla käytetty..

Keppejä tehtiin erikseen, niiden kanssa ollaan edetty, mutta tänään junnattiin vähän paikallaan. Keppien käskysana on pöydän tapaan jäänyt vähän vähälle.

Hypyt 35cm, eikä tuota ongelmaa, eli saadaan edettyä varmaan 40/45cm hyppyihin tässä keväällä, kunhan säät antaa myöden.

Neva 26.1.2011 agitreeneissä

kuvaamisesta kiitos empulle :)

Nero oli myös treenaamassa tänään Saviojan Annen vetämissä treeneissä, intoa oli äijällä taas ihan törkeästi. Tehtiin ensin rataa, jonka jälkeen hiottiin keppejä, välistävetoja ja muutemia radan kohtia. Neron kontaktit on taas hyvässä kunnossa ja äijä itseasiassa keskittyy paremmin kun en juokse ihan kontaktiesteiden vieressä vaan kauempana tai layeröin.

Kolme vuotta blogausta

Tasan kolme vuotta Annan, Neron ja Nevan elämää. Iloja, paljon heikkoja hermoja, hulluutta, surua, pohdintoja, myötähäpeää ja arkipäivän oivalluksia.

Alku: http://neroperro.blogspot.com/2008/01/nerolle-blogi.html


Lukuja:
eniten postauksia: lokakuu 2009 (11), toiseksi eniten syyskuu 2008 (10)
käytetyin tagi: muuta (46)
eniten blogauksia: 2008 (57)
kuvia: enemmän tai vähemmän
videoita: jaa-a
kirjoittajia: yksi

Neva the agipossoliini

Neva pääsi pinkomaan keskiviikkotreeneihin, kun Annina on taas vallan kahvassa, eli koutsina, vara-koutsi Anna voi siis keskittyä jälleen osa-aikaisesti myös oman mustan possunsa treenaamiseen. Possoliini siksi, no - sehän on törkeä sika luonteeltaan!

Emppu pyysi kuvaamaan itseään ja Kolaa, joten ilohan otettiin irti kännykän kamerasta ja emppu videoi myös meidän menoamme, suurkiitos Emppu!

Nevalle ehti tulla jo inha kontaktien ylösmenojänskätys, mutta tänään mentiin taas aimo harppaus eteenpäin. Jännityksen alkuperää en ole keksinyt, keinulta ei olla pudottu, eikä miltään muultakaan, yksissä treeneissä himmaili vaan törkeästi ja olisi kiertänyt sivuitse. Keskiosa ja alasmeno olivat ihan ok, kunhan niin pitkälle vaan päästiin. Nyt muuteman treenikerran jälkeen ollaan homma aikalailla selätetty. Puomia treenattiin muutema kerta ja sitten neito hiffas, etteihän tää ollutkaan niin hirmuisaa. Pinkoi jo melko lujaa. A:alla sitten taas kauhisteltiin ja vauhti tippui melkein nollaan Anninan houkutellessa namilla toiselta puolelta ja itse kulkiessani toisella ja toden totta: avitin neitoa työntämällä takapäästä. En välttämättä jokaisen koiran kanssa olisi tuota ratkaisua tehnyt, mutta Nevan kanssa se toimi ja muutemalla lisätoistolla neiti säntäsi kontaktille itse. Tästä on hyvä taas jatkaa.

Keppejä tehtiin 12 kpl ja oikeinpäin. Liiasta vispaamisesta tyyppi menee vain sekaisin, joten käsi oli namien kanssa aikalailla paikoillaan ja sehän pujotteli!

Nevan kanssa on rimojen nostaminen vihdoin aloitettu. Tänään ja viime viikolla mentiin 35cm, keväällä olis tarkoitus olla medikorkeudet kasassa. Nevan kanssa on menty kaikessa rauhassa matalia, ei ole ollut syytä nostaa ja halusin myös odotella terveystarkastuksia, ennen isompia nosteluita. Myös medi-mini -ryhmässä treenaaminen on antanut mahdollisuuden mennä minihyppyjä, kun Noki ja Neva ovat ainoat ei-minit.

Sitten vähän radanpätkää. En edes itse huomannut ohjaavani äänettömästi.. Nerolla on treenit ennen Nevan treenejä ja aina ei aivan muista, että Nevalla ei vielä kovin suurta estevarmuutta ole, vaikkakin tyyppi kehittyy koko ajan. Nevan kanssa pitää estevarmuuden lisäksi saada myös irtoamisen kanssa tehdä töitä. Kaasunappula on jossain joulukuun aikana löytynyt taas ja ohjaaja alkaakin olemaan taas pulassa. Hyvä vaan!

p.s. Annina on possun paras palkka!