Trimmeri tuli. Andis AGC Super 2-Speed (mukana 1.5 mm Andis UltraEdge -terä). Kaveriksi lähti Ceramic Edge no. 7 3.2mm. Paketista löytyi vielä Teränhoitoaine, Andis 7inOne suihke ja Teränhoitoöljy, Andis. Kaupanpäälle lähti yli 120€ ostoista pantaan kiinnitettävä vilkkupanta (oranssi tosin). Tilaus lähti to 15.10. ja 19.10. tipahti kännykkän tekstiviesti, että paketti on tullut (paperiilmoitus tuli seuraavana päivänä). Anna tietysti ryntäsi hakemaan paketin saman tien ja tutki sen tarkasti jo autossa läpi, kotiin asti ei millään malttanu odottaa. Tykkäsin ripeästä ja toimivasta palvelusta :)
Tänään sitten lähti pikku-Nevalta turkki. Hyviä eläkepäiviä Mark II (kellään tarjota kotia?), täältä tullaan Andis!
Vertailuna vielä koneiden tehoja. Nyt vain kaksitehoiset.
Andis AGC Super 2-Speed: 3400 spm 1-nopeus ja 4400 spm 2-nopeus
Andis AGC 2-Speed: 2700 ja 3400 spm
Oster A5 2-nopeuksinen: 2100 tai 2700 spm
Nyt pitäisi lähteä turkki hiukan eri tahdilla, kuin tuolla edellisellä.
Asiaan. Yhteistyötä (kidutusta). Anna estää Nevaa häipymästä ja Annina suorittaa varsinaisen hirmutyön, trimmaa. Hyvin leikkasi. Neva osoitti mieltään, mutta pakoon ei päässyt. . Oli se likka aika hienosti moon ylpee.
Tunnistaakohan kukaan mua enään? 
Kaksi pesua saman päivän aikana! Ei tarttis..
Sujahtaa hiukan paremmin päälle nyt :)
Pommarin tänhetkisenä avaimenhaltijana näkee hyvin miten treeneihin tulee porukkaa. Tänään oli taas ovet auki. Paikalle tuli ihastuttava ja innokas Vilma emäntineen, kiitos paljon seurasta! :) ja maanantaina paikkalla olivat Emppu Kolan ja Nokin kanssa, sekä Anu ja Robin. Kiitos seurasta!
Kurssit loppuivat, kesäkausi päättyi. Siirryttiin pommarin suojaan. Kahden viikon kokemus: ma 1 koirakko, to useampi (yhdellä kurssilla oli vielä kerta jäljellä, näitä n. puolet porukasta), ma 2 koirakkoa, to 1 koirakko.
Mihin katosivat taas kaikki treenaajat? Jäsenille ilmainen treenipaikka ilman ohjattua koulutusta ei ilmeisesti kelpaa.
Kun koulutusta oli, tuli paikalle näin karkeasti sanottuna 1-15 koirakkoa. Vaihdellen kerta kerralta. Useinmiten syksyn ensimmäinen kerta toi ruuhkan, seuraavalla viikolla saattoi olla kourallinen. Nämä epäsäännölliset sykäykset varmaan antoivatkin pohjan kurssimuotoiselle koulutukselle: lyhyttä, ytimekästä ja sitovampaa.
Omatoimitreenit eivät kuitenkaan ole pommarissa välttämättä yksin treenaamista. Koirien kopeloinin tai toko luoksepäästävyyden sai, samaten vertaistukea tai vinkkejä muilta ohjaajilta tai kouluttajilta ja näin on edelleen. Onhan ohjatuissakin koulutuksissa vastuu aina ihmisellä itsellään mitä tekee ja miten. Kouluttaja ei ehdi kuitenkaan katsoa tekemisiäsi joka sekuntti.
On totta, että pääasiallinen treenaus tulee tehdä kotona tai muualla kuin treenikentällä, jos halutaan edetä, etenkin nuoren osaamattoman koiran kanssa. Yhteisissä treeneissä koiralle kuitenkin saadaan tottumusta vieraisiin paikkoihin ja koira oppii keskittymään myös muiden koirien läsnäollessa.
Miettiessäni yksin että ääneen, miten saada aikaiseksi toimiva systeemi, ettei olla turhaan veinailemassa jos joku nyt kuitenkin haluaisi treenaamaan. Sähköpostituslistat? - postisi saattaisi tukkeutua 10-20 (ellei useammankin) henkilön lähettämiin yksittäisiin viesteihin parissa päivässä, löydäppä sieltä sitten muut kiireelliset meilisi. Foorumi? - omaa ei yhdistyksellä ole, muut foorumit eivät ole yhdistyksen virallisia tiedotuskanavia, eivätkä kaikki yhdelle ja samalle foorumille löytäisi. Sama juttu oman erillisen foorumin kanssa. Tekstiviestit ja puhelut? - kalliiksi menee, puhumattakaan, että olet jumissa puhelimessa istumisen kanssa tai yrität selata 15 tekstiviestiä läpi, kun muutakin elämää löytyisi.
Tiedän, että ihmisten elämäntilanne muuttuu. Välillä taas on ollut todellisen p***a päivä töissä tai opiskellessa. Ei silloin kannatakkaan lähteä purkamaan turhautumistaan koiraan. Välillä ei ole motivaatiota pakata 15 eri tavaraa ympäri kämppää ja lähteä ajamaan 10km matkaa, kun taivaalta sataa räntää ja tiellä on kunnon loskakerros. Illalla on pimeää jo treeneihin lähtiessä ja paluumatka taitetaan säkkipimeässä. Kotona odottaisi 24 tekemätöntä työtä ja kaupaankin olisi pitänyt ehtiä. Puhumattakaan päänsärystä tai vuotavasta nenästä. Tai ihan siitä, että haluaisi vain kusettaa koirat nopeasti ja painua telkän ääreen löhöämään. Entäs sitten, kun talossa on vauva tai vanhempi lapsi. Vauva, tuo suloinen kokopäiväinen työllistäjä vetää jaksamisen nollaan, puhumattakaan treeni-innosta. Vanhemmat lapset taas pitäisi kyydittää kaverille, koulun liikuntapäivään, uimahallille, luisteluhalliin, tallille. Lista on loputon.
Omalla kohdalla kolahti useammin kuin kerran kuussa yksinkertainen laiskuus ja treenimotivaation puute. Joskus meni puoli talvea, kun ei jaksanut rahtautua treenaamaan isommalla porukalla.
Mikä taas sai kepeillä liikkuvan pöljän ulos sateeseen ja kylmään muutemia vuosia myöhemmin? Maa oli mutainen tai märistä lehdistä liukas. Maahankin piti kumartua, housuthan siinä kastui. Ortoosi keräsi hiekkaa, mutaa ja lehtiä.
Motivaatio tehdä. Motivaatio mennä. Halu tehdä jotain. Niin pienestä kiinni, mutta silti vaikuttaa niin pirusti.
Viimeinen 1½-2v onkin mennyt hyvinkin säännöllisesti suunatessa johonkin treenaaman. Mun motivaatio, tunkea namipussi, patukka, parit avaimet, vettä ja koira autoon, on pysynyt tasaisen vahvana. Niin, motivatio. Ollaan niin hemmetin riippuvaisia siitä. Pieni tai suuri elämäntilanteen muutos voi horjuttaa sitä ja pahasti. Kaukankohan mulla menee ennen kuin se heilahtaa taas toisenlaiseen tahtiin?
Perhepotertti 
Kiitti ja purku!
Söpöstelen sukukokouksessa. Neva ja Nero-ukki. Ronja-Nokin-mummi, Remu-Nokin-setä sekä Nokin "isoveikka" Kola ylimmäisenä.