Pienenpieni porokoira

Keskiviikkona alkoi tapahtumasarja, joka kasvoi päivä päivältä ja lopputulos on tämä.
Tervetuloa Kuru!

Turhauttaa

Turhautuminen. Netin uumenissa kolutessani koirajuttuja läpi sisälläni ollut turhautumisen tunne kasvoi. Eikö pääsisi jo liikkeelle. Tahtoisi jo lenkkeilemään ja tokoilemaan. Näin alkuun, jooko?
Perjantaina on lääkäri, silloin selviää jatko. Kumpa pääsisi jo kävelemään..

Pysyykö jalkatapaturmainen paikallaan?

Pysyykö jalkatapaturmainen paikallaan? - No ei pysy. Se sauvoo vauhdilla sinne sun tänne ja Walker-saapaskin on joutunut ääriolosuhteisiin: sade, muta ja irtoruoho. Ja eteenpäin porskutetaan.

Aktiivinen kausi - to-su. Torstaina pentutoko, lauantaina vesikoirat ryn syyskokous ja agilityä tiimin Muusa ja Nero kanssa. Sunnuntaina Spanieliliiton erikoisnäyttely.

Pentutoko on nyt tältä erää loppu. Oli mukavaa vetää reipasta ja oppivaista porukkaa.

Viimeinen kerta olikin kaikista kerroista se, jolloin sää suosi vähiten. Koko kurssi oli enemmän tai vähemmän märkä, mutta viimeinen kerta oli täyttä sadetta koko ajan, mikä näkyikin koirakkokatona. Sadekin vaikeutti kurssitodistusten jakamista.. jotka kyhäsi kasaan allekirjoittanut..

Toivon kaikkien kurssilaisten jatkavan tokoilua, tulkaa nykimään hihasta jos on jotain mikä askarruttaa mieltä.

Lauantaina päästiin taas agiliitoilemaan Neron kanssa. Anna heilui kameran kanssa, kun Loviisa ja Nero, sekä Lotta ja Muusa treenailivat aita - mutkaputkiyhdistelmiä.

Pomppaa tooodella kaukaa...

sukkula-Nero.

Sunnuntaina suuntana oli Hyvinkää ja Spanieliliiton erikoisnäyttely. Tuomarina oli Vicente Piñero-Lopez rodun kotimaasta espanjasta. Tuomari tykkäsi erityisesti Neron hyvästä väristä, eikä löytänyt pojasta oikein mitään moitittavaa arvostelun perusteella, mitä nyt loppuun tokaisi hännän olevan parempi, mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää.. Tuloksena AVO-ERI!

Kauko oli AVK1 ja jatkoi PU kehään, jossa kahden valion perässä PU3, eli kolmas SERTi tuli, joten Kaukosta tuli upeasti FIN MVA! Upeaa Kauko :)

Kauko keskellä, PU-kehä.

Syyslomalla

Syysloma. Mikä ihana sana. Pieni tauko kaikesta myrskystä. Saa vain olla, ihanaa.

En ole tainnut viettää yhtään näin stressaavaa syksyä ikinä, tai mitään muutakaan vuodenaikaa. Koulu, jalka, organisointi ja kaikenmaailman paperityö. Olempa iloinen kun se kaikki on ohi.

Torstain pentutottiskurssi on kohta ohi. Kaikki ovat olleet innolla mukana, mikä on todella hienoa. Toivon, että kaikki jatkavat tokon harrastamista.

Oltiin tänään Katjan kanssa viikin pelloilla koirien kanssa. Ronjan ja Remun lisäksi oli hoitoon tulleet Dora ja Lino. Oli hauska katsella sisarusten ja äidin leikkiä, sekä Remun hiivintää. Nero ja Lino vähän pörisivät, eivätkä oikein osanneet leikkiä, hassut jätkät.

pala karkkia - pieni maistiainen entisestä

Huomasin jo n. viikko sitten, että olen ollut aktiivisempi syyskuussa, kuin muissa, eikä kuu ollut edes lopussa. En silti uskonut saavani aikaiseksi vielä 10. tekstiä tämän kuun sisään. Tulipa sekin ihme todettua.

Muusa varmisti, että kuvaajakin on valmiina

Päästiin Neron kanssa ulos tästä talosta. Kyllä sitä alkaa tuntemaan itsensä pölyiseksi, kun on yli kuukauden täällä nurkissa nyhjännyt. Lousku, Lotta ja Muusa huolivat meidät seurakseen treenailemaan agia ja juoksuttamaan koiria.

Tuntui puhdistavalta olla lähes normaalielämässä hetken. Nero pääsi harjoittelemaan Louskun ohjauksessa, mun tuellani.

Neron kanssa harjoiteltiin eteenlähetystä, mutta myös ihan normaalilla ohjauksella, tehtävänä vaikeimmillaan aita - aita - putki - aita. Tämä rakennettiin pala palalta, alkuun vain aitaa ja putkea, sitten 2 aitaa ja putki, lopuksi vielä viimeinen aita mukaan.

Toisena harjoituksena A:ta, jossa olin itse Neroa vastaanottamassa. Sujuu muuten hyvin, nätisti ja vauhdikkaasti, mutta varmistellaan kontakteja, Nero ei malttaisi jäädä odottamaan alastulossa 2 on 2 off -meiningillä.

Muusa meni myös aika hienosti. Vaikeimmillaan aita - pituus - rengas.

Treenien jälkeen sitten pelloille juoksentelemaan. Empä ole koskaan kävellyt niin pitkää matkaa keppien kanssa, mutta nautin joka sekunnista. tai no, lähes jokaisesta :)

Pellolla Muusa ja Nero sitten porhalsivat tuhatta ja sataa. Tosin Nero väsähti paljon nopeammin kuin Muusa, jolla riitti virtaa vielä matkalla autolle. Kuukauden hihnalenkit alkavat näkyä koiruuden kunnossa..

Kirjoitetaanko Joutsenlampi uusiksi?

Nerolla on selvästi luontaisia kykyjä baletin saralla, mutta koska en ole saanut balettipukua tehtyä, piti nyt ihmisten päivää hiukan piristää (toivoakseni!) alla olevalla piirustuksella. Kuvasta ei tullut aivan sellainen kuin piti, mutta kaipa se välttää. Tossutkin unohtu..

Neron balettiura sai alkunsa kesällä 2008, kun tokotreeneissä osoitti hallitsevansa saut de basquen, pas de bourrée couruen, eikä pas chassé en tournantinkaan tuota vaikeuksia. Vahvistuksia toi blogikirjoitus ja kommentit.

Annan lyhyt balettiura on yhdellä balleromme vaivattomalla loikkauksella pois pyyhkäisty, on siis selvää, että Nero on perheen balettitoivo.

Vapise maailma, täältä tulee Nero - koripallomainen ballerokoira!

Aamu-usvassa

Kuten jo aiemmin sanoin, elämäni kulkee aikalailla samoja raiteita. Kamerakin on ollut pitkään paikoillaan. Tänään otin sen mukaan koulumatkalle. Aiemmat kuvat ovat olleet kesän varastoista, nämä kaksi tänään otettuja. Tuntuu hyvältä saada kamera jälleen käteen.

Koeviikko alkoi. Mulla se tarkoittaa pe-ma vapaata. Sitten vielä matikkaa ja historiaa. Kemiantuloksia odotellessa.

Vein Neron ensimmäistä kertaa lenkille jalan hajoamisen jälkeen. Siitä on nyt kulunut kuukausi. Tuntui hyvältä päästä liikkumaan Neron kanssa. Varsinaisestihan se ei ollut lenkki, vaan nopea pissitysreissu, mutta sauvojen kanssa sekin on jo saavutus.

Kiitos kaikille jotka olette tukeneet. Olen myös lukenut muiden onnettomuuksista ja selviytymistarinoista. Paljon pahemmista kuin omani.

Tänään oli pentutokoa. Pennut kehittyvät silmissä. Ohjelmassa oli tänään istumista ja uutena sivulletulon alkeita, siitä jatketaan taas ensi viikolla.