Ensimmäiseksi; silmiisi on varmaan jo pompannut pieni muutos sivun ulkoasussa, siniset värit vaihdettiin kesän kunniaksi vihreiksi. Saa kommentoida, etenkin jos värit käy silmille.
Elämähän on valintoja täynnä, joka hetki, joka sekuntti teet valintoja. Tässä murto-osa minun valintojani viimeisimmän viikon ajalta. Tehdäkö vai jättää tekemättä?
Nerolta lähti sitten se turkki, kuten lupailin. Tasan viikko sitten.
PK-leirillä oli todella kivaa, mutta laiskana ihmisenä jätän sen romaanin raapustuksen toiseen kertaan. Kuviakin varmaan tulee jossain vaiheessa. Laiskuus on ollut vieraanani jo pidemmän aikaa, eikös se näy jo blogissakin?
Autokoulun teorioista on puolet käyty.
Tokorintamalla ollaan edetty, virallista koetta on alettu metsästämään. Uskaltaakohan kuitenkaan lähteä? No, katsotaan. Yksi koe olisi kiikarissa, jossa on rajoitettu ilmoittautumisaika, mietitään siihen asti. Seuraamista pitää vielä ainakin hioa, sekä estehyppyä. Liikkeestä maahanmenon ja seisominen pitää kanssa varmistaa. Oi ja voi.. ja pitää käydä katsomassa virallisia kisoja jossain vaiheessa.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Sillisalatti elämänmenosta, tarjoillaan heti
Paljon asiaa, vähän aikaa. - Lyhyet pätkät sillisalattina tämän hetken elämänmenosta. ja nyt lisäyksenä kuvia!
Koulu loppui. Tervetuloa kesäloma.
- Ylppäreihin luku alkaa. Kirjoitan kemian syksyn -08 kirjoituksissa. Pakollisena näin btw.
- Tarkoitus olisi lukea myös ruotsia, matematiikkaa ja englantia. (kirjoitan myös nämä, keväällä tai syksyllä -09)
- Pitäisi tehdä Helsingin luonnontiedelukion videovuosikertomus 2007-2008 valmiiksi ennen juhannusta, että koululle vaan takaisin.
Hevostelurintama
- vakitunnit loppuivat. (kuvia tulossa viimeisiltä tunneilta, kiitos Jennalle)
- Anna lähti Anninan ja kahden tallikaverinsa kanssa tutustumaan Vuonohevostalli Solsikkeen. Tunnilla ratsuna toimi tukkajumala Silvert. Tullaan varmasti käymään toistekin, ihan vaikka vaan moikkaamassa. Harmi, että Vuonohevosyhdistyksen 20-vuotisjuhlaviikonloppu sattuu PK-leirin kanssa päällekäin.
Kuva HLL ylppäreistä, lakit jaettu ja laitettu päähän. ja kenenköhän tuo 7m pitkä kuva tuossa pöydän takana on? krhm..
Koulu loppui. Tervetuloa kesäloma.
- Ylppäreihin luku alkaa. Kirjoitan kemian syksyn -08 kirjoituksissa. Pakollisena näin btw.
- Tarkoitus olisi lukea myös ruotsia, matematiikkaa ja englantia. (kirjoitan myös nämä, keväällä tai syksyllä -09)
- Pitäisi tehdä Helsingin luonnontiedelukion videovuosikertomus 2007-2008 valmiiksi ennen juhannusta, että koululle vaan takaisin.
Kevyttä kesälukemista?
Opiskelu jatkuu myös autokoulun muodossa.
Nero
- pääsee turkistaan tällä viikolla.
- lähtee vesikoirat ryn PK-leirille Oittisiin kavereiden kanssa.
- matkaa roturaceen vesirokot -joukkueen jäsenenä.
- agilitykurssi alkaa olemaan loppusuoralla. Syksyllä toivottavasti jatketaan jäseninä.
- startataan mahdollisesti tokon alokasluokassa, vähintään möllikisoissa.
Karvamörriäinen, sitä varokaa. Nurmikon se ainakin keräsi mukaansa.
Hevostelurintama
- vakitunnit loppuivat. (kuvia tulossa viimeisiltä tunneilta, kiitos Jennalle)
- Anna lähti Anninan ja kahden tallikaverinsa kanssa tutustumaan Vuonohevostalli Solsikkeen. Tunnilla ratsuna toimi tukkajumala Silvert. Tullaan varmasti käymään toistekin, ihan vaikka vaan moikkaamassa. Harmi, että Vuonohevosyhdistyksen 20-vuotisjuhlaviikonloppu sattuu PK-leirin kanssa päällekäin.
jaa-a..mistähän se tukkajumala nimitys on peräisin? Kuva: J. Kokko
lauantai 3. toukokuuta 2008
valokuvauksen eri muodot
Kolmas teksti tälle päivälle. Sitä se teettää kun ei tasaisesti kerro kuulumisiansa. Tässä tekstissä keskityn jo vähän pidempään ajankohtaisena olleeseen aiheeseen: valokuvaukseen. Koulun valokuvauskurssi on opettanut paljon uutta. Tässä pieni kokoelma kurssin tuotoksista.
Yksinkertaisimpia kameroita, pienestä rei'ästä sisään menevä valo muodostaa vastakkaisella sivulla olevalle paperille kuvan väärinpäin ja negatiivisenä. Solarigrafialla tarkoitetaan auringon liikkeiden tallentamista pitemmällä aikavälillä.
Purkki asetettiin paikalleen huhtikuun alussa, jolloin tulevasta kuvasta nähdään, kuinka aurinko tekee yhä pidemmän kaaren taivaan poikki. Ensimmäinen viikko ei tosin ollut kaikista otollisin: jo ensimmäisenä päivänä satoi.
Valokuvaus filmijärjestelmäkameralla mustavalkofilmille
Tehtävänantona ystävän muotokuva. Malleiksi pääsivät Annina ja Kauko. Kuvaus suoritettiin koulusta lainatulla (Minolta?) kameralla 100 asan mustavalkoiselle negatiiville. Käytettävissä oli puoli filmiä. Varmuudeksi oli mukana vielä oma digijärkkäri, mikäli filmi menisi pilalle tai kuvista tulisi muuten epäonnistuneita.
Kuvauspaikaksi valittiin kotimme lähellä sijainnut kallio. Kuvien ottamisen jälkeen iski paniikki, josko yksikään kuvista olisi onnistunut. Kuvaussää oli kirkas ja aurinko oli laskemassa, muistin tarkasti varoa kuvaamasta aurinkoon päin. Myöhemmin negojen kehityksen jälkeen selvisi, että kaikki kuvat olivat valotukseltaan onnistuneet (vähintäänkin kohtalaisesti).
Viime tiistai-iltapäivä meni lähestulkoon kokonaan pimiössä työskennellessä. Kivaa oli. Taidan jäädä kaipaamaan niitä onnistumisen hetkiä.
Yksinkertaisimpia kameroita, pienestä rei'ästä sisään menevä valo muodostaa vastakkaisella sivulla olevalle paperille kuvan väärinpäin ja negatiivisenä. Solarigrafialla tarkoitetaan auringon liikkeiden tallentamista pitemmällä aikavälillä.
Purkki asetettiin paikalleen huhtikuun alussa, jolloin tulevasta kuvasta nähdään, kuinka aurinko tekee yhä pidemmän kaaren taivaan poikki. Ensimmäinen viikko ei tosin ollut kaikista otollisin: jo ensimmäisenä päivänä satoi.
Valokuvaus filmijärjestelmäkameralla mustavalkofilmille
Tehtävänantona ystävän muotokuva. Malleiksi pääsivät Annina ja Kauko. Kuvaus suoritettiin koulusta lainatulla (Minolta?) kameralla 100 asan mustavalkoiselle negatiiville. Käytettävissä oli puoli filmiä. Varmuudeksi oli mukana vielä oma digijärkkäri, mikäli filmi menisi pilalle tai kuvista tulisi muuten epäonnistuneita.
Kuvauspaikaksi valittiin kotimme lähellä sijainnut kallio. Kuvien ottamisen jälkeen iski paniikki, josko yksikään kuvista olisi onnistunut. Kuvaussää oli kirkas ja aurinko oli laskemassa, muistin tarkasti varoa kuvaamasta aurinkoon päin. Myöhemmin negojen kehityksen jälkeen selvisi, että kaikki kuvat olivat valotukseltaan onnistuneet (vähintäänkin kohtalaisesti).
(negatiivi kuivumassa)
Negatiivien kehitys - negat pimeässä purkkiin ja kierrätetään erinäisissä litkuissa
Negojen kehittäminen oli ihan kivaa puuhaa. Negan saaminen ulos purkista vaati hiukan väkivaltaa (opettaja + sakset), mutta ilmeisesti osasin aika lahjakkaasti kelaamaan negan jonkinsortin rullaan, joma laitettiin täysin pimeässä pimiössä kehityspurkkiin. Purkki kiinni ja valot päälle. Tämän jälkeen voitiin aloittaa itse kehitys, laittamalla purkkiin ensin kehite. Sekoittelua ja odottelua, kehite pois, keskeyte sisään (vettä), keskeyte pois, kiinnite sisään ja lopuksi se kiinnitekin pois. Vielä juoksevan veden alle puoleksi tunniksi ja sitten vain negoja kuivaamaan ja tutkimaan.
Negatiivistä kuviksi - värit oikein päin ja isompi kuvakoko
Lisää pimiötyöskentelyä. Suurennuskoneen käyttöä ja kuvien uittamista litkuissa (taas liikaa Koota; kehite, keskeyte ja kiinnite). Suurennuskoneen käyttö oli hauskaa. Näki kuvan suuressa koossa, pääsi säätelemään erinäisiä nippeleitä (mm. aukkoa, aikaa, kokoa ja tarkkuutta). Aukko ja aika vaikuttavat kuvan sävyskaalaan. Omat kuvat tuli 8 aukolla ja suurimpaan osaan ajaksi 8 sekunttia.
Kun nämä oli kohdallaan, valotusnappia vaan painamaan. Yhden kuvan kanssa kävi pieni moka, kun punasuodin jäi osaksi valotusaikaa osittain kuvan päälle.Viime tiistai-iltapäivä meni lähestulkoon kokonaan pimiössä työskennellessä. Kivaa oli. Taidan jäädä kaipaamaan niitä onnistumisen hetkiä.
Kevään viimeisimpiä ratsastustunteja
Viimeisen viikon aikana on kevät hiipinyt huimin harppauksin eteenpäin ja ratsastustunnilla ollessani olisin voinut vannoa olevan täysin kesä. Lämmintä oli ja kentällä pölisi hiekka.
Maaliskuun vuodatustekstin tunnelmista ollaan taas lähdetty nousuun. Tällä viikolla ei enään ollenkaan jännittänyt tunnilla, vaikka ratsuna ollut poniruuna Roobe vähän pukitteli (raippaa tai ötököitä vastaan). Maaliskuussa olisi reaktio ollut varmaan "hui, apua", nyt ollaan palattu tuttuun järkeilyyn ja rauhalliseen suhtautumiseen. Jyrkkä alamäki on siis saatu käännettyä muuteman mutkan kautta uuteen nousuun.
Tunti meni todella kivasti välillä niin tahmean ja laiskaksikin nimitetyn kaurapalleron kanssa. Eteenpäin sai patistaa, mutta poni oli paljon paremmin hereillä ja avuilla, kuin jollain toisella tunnilla.
Rooben satula jätettiin tylysti paikalleen ja lähdettiin tunnille ilman. Poni tosiaan liikkui aika mukavasti, ensimmäiset laukannostot ja ensimmäisten askelten ylläpito vaati hiukan tarmokkuutta, mutta muuten lämmittely meni aikalailla nappiin. Päivän teemana oli voltit ja avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Mitään mielikuvaa volttien pyöreydestä ei ole, mutta avot menivät suhteellisen hyvin. Tunnista jäi aika mukava fiilis. Roobe jatkoi vielä toiselle tunnille, toivottavasti sai ratsastajalta makupalan hyvin tehdystä duunista.
Tallikaveri meni Arska-mussulla, ilman satulaa hänkin. Poni kuulema hölmöili hiukan tunnin aikana.
Saappaat muuten tuppaavat valumaan ilman satulaa mentäessä. Edelliset jäivät reiden kohdalta liian tiukoiksi ja uusia ostaessa sama ongelma iski vastaan. Uudet ovat siis aavistuksen isot. Tunnilla sitten siirsin vähän väliä käyntiin saappaita kiskoakseni ylemmäs..
Viime viikolla menin kaksi tuntia putkeen, ensin sirommalla ja herkällä Spacellä, jolla on todella iso laukka. Tehtävänä oli voltteja keskihalkaisijalta molempiin suuntiin (maks 2 volttia keskihalkaisia). Toinen tunti oli Arskalla, voi miten kankealta ja tahamaiselta veikko tuntuikaan säpsäkän Spacen jälkeen. Tämäkin tunti meni hyvin, eikä työskentely pojan kanssa tuntunut enään yhtään jännittävän. Sama tehtävä, mutta saipi tehdä myös kahdeksikon, eli käännettiin toinen voltti toiseen suuntaan heti ensimmäisen perään.
Maaliskuun vuodatustekstin tunnelmista ollaan taas lähdetty nousuun. Tällä viikolla ei enään ollenkaan jännittänyt tunnilla, vaikka ratsuna ollut poniruuna Roobe vähän pukitteli (raippaa tai ötököitä vastaan). Maaliskuussa olisi reaktio ollut varmaan "hui, apua", nyt ollaan palattu tuttuun järkeilyyn ja rauhalliseen suhtautumiseen. Jyrkkä alamäki on siis saatu käännettyä muuteman mutkan kautta uuteen nousuun.
Tunti meni todella kivasti välillä niin tahmean ja laiskaksikin nimitetyn kaurapalleron kanssa. Eteenpäin sai patistaa, mutta poni oli paljon paremmin hereillä ja avuilla, kuin jollain toisella tunnilla.
Rooben satula jätettiin tylysti paikalleen ja lähdettiin tunnille ilman. Poni tosiaan liikkui aika mukavasti, ensimmäiset laukannostot ja ensimmäisten askelten ylläpito vaati hiukan tarmokkuutta, mutta muuten lämmittely meni aikalailla nappiin. Päivän teemana oli voltit ja avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Mitään mielikuvaa volttien pyöreydestä ei ole, mutta avot menivät suhteellisen hyvin. Tunnista jäi aika mukava fiilis. Roobe jatkoi vielä toiselle tunnille, toivottavasti sai ratsastajalta makupalan hyvin tehdystä duunista.
Tallikaveri meni Arska-mussulla, ilman satulaa hänkin. Poni kuulema hölmöili hiukan tunnin aikana.
Saappaat muuten tuppaavat valumaan ilman satulaa mentäessä. Edelliset jäivät reiden kohdalta liian tiukoiksi ja uusia ostaessa sama ongelma iski vastaan. Uudet ovat siis aavistuksen isot. Tunnilla sitten siirsin vähän väliä käyntiin saappaita kiskoakseni ylemmäs..
Viime viikolla menin kaksi tuntia putkeen, ensin sirommalla ja herkällä Spacellä, jolla on todella iso laukka. Tehtävänä oli voltteja keskihalkaisijalta molempiin suuntiin (maks 2 volttia keskihalkaisia). Toinen tunti oli Arskalla, voi miten kankealta ja tahamaiselta veikko tuntuikaan säpsäkän Spacen jälkeen. Tämäkin tunti meni hyvin, eikä työskentely pojan kanssa tuntunut enään yhtään jännittävän. Sama tehtävä, mutta saipi tehdä myös kahdeksikon, eli käännettiin toinen voltti toiseen suuntaan heti ensimmäisen perään.
(19.4. Arskan kanssa tunnin jälkeen)
Nero nuuhkimassa tallin ilmaa
Äippä, mikä toi iso turpaeläin on? Nero pääsi tänään mukaan tallille ensimmäistä kertaa. Olin muuteman kuukauden uhonnut tallikaverille ottaa mustan pedon mukaan ja tulipahan sekin lupaus täytettyä, kun pakattiin koiruus mukaan uuteen toyota corolla farkkuun (argh, pitää saada kuva).
Odottakaa vain kunhan pääsen itse ratin taakse. Nerolla alkaa pikku hiljaa totuttelu auton takaosassa matkustamiseen, tähän asti poika on kulkenut penkillä tai jalkotilassa. Kukaan ei varmaan halua koiraa syliinsä kun itse ajaa? Tästä syystä farmari koiraverkolla on paras ratkaisu.
Alkumatkasta hieman itketti jäädä ihan yksin taakse. Vauhdin kasvaessa otus hiljeni, mutta auta armias jos hidastettiin, Nero oli tikkana ylhäällä ja vinkusirkus aloitettu "häh, mitä, joko ollaan perillä, mitääh?"
Tallilla Nero ei noteerannut hevosia mitenkään, mutta satulahuoneeseen yksin jääminen kävi pojan hermoille. Eli plussat pojalle rauhallisesta käyttäytymisestä hevosten lähettyvillä ja miinukset (ja treeniä) yksinolemisen kanssa.
Myöhemmin isä meni Neron kanssa lenkille. Ensin katseltiin rauhassa Annan ratsastustuntia (jee, fiksu otus!) ja myöhemmin oltiin hienosti remmissä, vaikka yhden tallilla käyvän naisen welsh corgi kävi hiukan äänekkäästi morjestamassa Neroa. Rauhallisesti olivat sitten toisiaan nuuhkineet.
Lopputunnin puolella Nero oli kuulema haukahtanut kahdelle parkkialueen lähellä ratsastaneelle ratsukolle. Satulahuoneessa ölisemistä lukuun ottamatta todella positiivinen kokemus, ehkä uskallan ottaa joskus toistekin mukaan.
Noh, ehkä hevoset on tuttua kauraa sen jälkeen, kun on loikkinut samalla pellolla naapuri-serkun lehmien kanssa. Heh.
Odottakaa vain kunhan pääsen itse ratin taakse. Nerolla alkaa pikku hiljaa totuttelu auton takaosassa matkustamiseen, tähän asti poika on kulkenut penkillä tai jalkotilassa. Kukaan ei varmaan halua koiraa syliinsä kun itse ajaa? Tästä syystä farmari koiraverkolla on paras ratkaisu.
Alkumatkasta hieman itketti jäädä ihan yksin taakse. Vauhdin kasvaessa otus hiljeni, mutta auta armias jos hidastettiin, Nero oli tikkana ylhäällä ja vinkusirkus aloitettu "häh, mitä, joko ollaan perillä, mitääh?"
Tallilla Nero ei noteerannut hevosia mitenkään, mutta satulahuoneeseen yksin jääminen kävi pojan hermoille. Eli plussat pojalle rauhallisesta käyttäytymisestä hevosten lähettyvillä ja miinukset (ja treeniä) yksinolemisen kanssa.
Myöhemmin isä meni Neron kanssa lenkille. Ensin katseltiin rauhassa Annan ratsastustuntia (jee, fiksu otus!) ja myöhemmin oltiin hienosti remmissä, vaikka yhden tallilla käyvän naisen welsh corgi kävi hiukan äänekkäästi morjestamassa Neroa. Rauhallisesti olivat sitten toisiaan nuuhkineet.
Lopputunnin puolella Nero oli kuulema haukahtanut kahdelle parkkialueen lähellä ratsastaneelle ratsukolle. Satulahuoneessa ölisemistä lukuun ottamatta todella positiivinen kokemus, ehkä uskallan ottaa joskus toistekin mukaan.
Noh, ehkä hevoset on tuttua kauraa sen jälkeen, kun on loikkinut samalla pellolla naapuri-serkun lehmien kanssa. Heh.
(Nero loikkimassa pois pellolta kesällä 2006)
torstai 10. huhtikuuta 2008
Agiliitoilua
Jeps, tänään pääsimme sitten virallisesti aloittamaan agiliidon Neron kanssa. Teoriahan meillä oli toissapäivänä, jossa käytiin esteet, treenisäännöt ja muuta olennaista läpi.
Meidän 8 koirakon ryhmä jaettiin kahtia, me pääsimme maxi ryhmään Anninan ja Jokun kanssa. Ei ole vielä täyttä varmuutta kumpaan pojat kuuluu, etenkin Nero tuntuu olevan todella rajatapaus.
Harjoittelimme ensin yhtä estettä jättämällä koira toiselle puolelle odottamaan ja kävelemällä itse esteen yli toiselle puolelle ja sitten kutsua koiraa. No, meillä ei mennyt ihan nappiin, Nero vähät välitti siitä tylsästä hippiäisestä joka heilui makkaranpalan kanssa. Ketä nyt mikään mamman kevytnakki kiinnostaa, kun maassa on jonkun toisen nameja ja hyviä hajuja? Kun Herra sitten suvaitsi keskittyä, kaikki meni hyvin, kunnes se kuono oli taas maassa. Huokaus.
Noh, pitää olla sinnikäs. Oli vain hupaisa olo ajatella, että niin pitää hankkia pipo "kyllä se kotona osaa", ja joo-o kyllä ne tokon alokasluokan liikkeetkin on lähestulkoon hanskassa. Eikä muualla treenatessa ole tuollasisia hajujumittautumisia..
Toinen tehtävä oli koiran hypätä este vinossa kulmassa. Samat ongelmat. Muiden suorittaessa sivummalle ja yritys leikkiä patukan kanssa. Tulos, ei kiinnosta. Kyllä itse suoritus sitten meni ihan ok, ne välit vain. Vielä jatkettiin esteen kanssa, koira hyppää esteen yli hakemaan vetäjällä olevan namin ja sitten juosta ohjaajan luokse, joka on siirtynyt esteen vierestä, eli irtoamis- ja luoksetuloharjoitus.
Kolmantena taisi olla putki. Tässä vaiheessa Nero alkoi jo kiinnostumaan yhteistyöstä ja putkeen mentiin suin päin, tosin onhan sitä kotona vähän harjoteltukin. Toisella kertaa laitettiin pieni mutka, mutta se ei menoa haitannut. Palkaksi lelun heitto ja vetoleikki, jes! Tuntui kuin Nero olisi herännyt omasta hajumaailmastaan.
Putken jälkeen kepit ensin ilman koiria. Vetäjä sanoi, että kuivaharjoittelu saattaa tuntua ihan hassulle tai jopa tyhmälle, mutta se auttaa hahmottamaan. No, positiivisella asenteella mentiin ja kyllä ainakin jäi sellainen tunne, että siitä oli tosissaan apua. Nero piti pieniä konsertteja odottaessaan puussa ja meinasipa minutkin syödä, mokoma kun tuolviissiin hylkää! kuuden kepin pujottelu meni ihan ok Neron kanssa. Sama juttu myös ohjaajan ollessa toisella puolella.
Viimeisenä ehdimme vielä harjoitella kahden esteen hyppäämistä peräkkäin, tällä kertaa ohjaajan juostessa vierellä, tosin koiran tarkoitus oli hakea ensin silltä ihanalta vetäjätädiltä taas alustan, "targetin", päältä nameja.
Hyvä fiilis jäi ekasta treenikerrasta, tästä se lähtee. Kotimatkalla pojat saivat hetken riekkua vapaana. Nero tietenkin hyödynsi mahdollisuuden viilentäytyä ja kotiin tullessa oli mahakarvoihin asti märkä ja rapainen koira, pesemiseen meni varmaan lähemmäs 10 min.
Vapiskaa agilitykisat, me olemme tulossa.
Sitten joskus tulevaisuudessa.
Meidän 8 koirakon ryhmä jaettiin kahtia, me pääsimme maxi ryhmään Anninan ja Jokun kanssa. Ei ole vielä täyttä varmuutta kumpaan pojat kuuluu, etenkin Nero tuntuu olevan todella rajatapaus.
Harjoittelimme ensin yhtä estettä jättämällä koira toiselle puolelle odottamaan ja kävelemällä itse esteen yli toiselle puolelle ja sitten kutsua koiraa. No, meillä ei mennyt ihan nappiin, Nero vähät välitti siitä tylsästä hippiäisestä joka heilui makkaranpalan kanssa. Ketä nyt mikään mamman kevytnakki kiinnostaa, kun maassa on jonkun toisen nameja ja hyviä hajuja? Kun Herra sitten suvaitsi keskittyä, kaikki meni hyvin, kunnes se kuono oli taas maassa. Huokaus.
Noh, pitää olla sinnikäs. Oli vain hupaisa olo ajatella, että niin pitää hankkia pipo "kyllä se kotona osaa", ja joo-o kyllä ne tokon alokasluokan liikkeetkin on lähestulkoon hanskassa. Eikä muualla treenatessa ole tuollasisia hajujumittautumisia..
Toinen tehtävä oli koiran hypätä este vinossa kulmassa. Samat ongelmat. Muiden suorittaessa sivummalle ja yritys leikkiä patukan kanssa. Tulos, ei kiinnosta. Kyllä itse suoritus sitten meni ihan ok, ne välit vain. Vielä jatkettiin esteen kanssa, koira hyppää esteen yli hakemaan vetäjällä olevan namin ja sitten juosta ohjaajan luokse, joka on siirtynyt esteen vierestä, eli irtoamis- ja luoksetuloharjoitus.
Kolmantena taisi olla putki. Tässä vaiheessa Nero alkoi jo kiinnostumaan yhteistyöstä ja putkeen mentiin suin päin, tosin onhan sitä kotona vähän harjoteltukin. Toisella kertaa laitettiin pieni mutka, mutta se ei menoa haitannut. Palkaksi lelun heitto ja vetoleikki, jes! Tuntui kuin Nero olisi herännyt omasta hajumaailmastaan.
Putken jälkeen kepit ensin ilman koiria. Vetäjä sanoi, että kuivaharjoittelu saattaa tuntua ihan hassulle tai jopa tyhmälle, mutta se auttaa hahmottamaan. No, positiivisella asenteella mentiin ja kyllä ainakin jäi sellainen tunne, että siitä oli tosissaan apua. Nero piti pieniä konsertteja odottaessaan puussa ja meinasipa minutkin syödä, mokoma kun tuolviissiin hylkää! kuuden kepin pujottelu meni ihan ok Neron kanssa. Sama juttu myös ohjaajan ollessa toisella puolella.
Viimeisenä ehdimme vielä harjoitella kahden esteen hyppäämistä peräkkäin, tällä kertaa ohjaajan juostessa vierellä, tosin koiran tarkoitus oli hakea ensin silltä ihanalta vetäjätädiltä taas alustan, "targetin", päältä nameja.
Hyvä fiilis jäi ekasta treenikerrasta, tästä se lähtee. Kotimatkalla pojat saivat hetken riekkua vapaana. Nero tietenkin hyödynsi mahdollisuuden viilentäytyä ja kotiin tullessa oli mahakarvoihin asti märkä ja rapainen koira, pesemiseen meni varmaan lähemmäs 10 min.
Vapiskaa agilitykisat, me olemme tulossa.
Sitten joskus tulevaisuudessa.
torstai 3. huhtikuuta 2008
Putkia ja puremia
Viimeisimmät tekstit ovat olleet aika surumielisiä ja melankolisia. Silloin tuntui, ettei mikään mene eteenpäin ja maailma on kurja ja ikävä paikka, nyt onneksi viimeisen kuukauden musta putki näyttää loppuneen ja valoisampi kevätkausi näyttää alkavan.
Nero tutkii putken säilytyslaukkua.
Se on upouusi, ihastuttava kankaasta ja metallista tehty rinkula: putki. Ihmeellinen agilityeste oli pakko saada mukaan Hööksin hevosurheiluputiikista. Pääsyä agikurssille odotetaan yhä, mutta putken kanssa touhutaan välillä. Eikä siinä vielä kaikki, kuten mainostvssä jaksetaan hokea, mukaan tarttui myös talvi-ale rompetta: Annalle uusia ratsastusvaatteita lahjakortin turvin: pitkähihainen paita, musta huppari ja harmaa liivi.Putki oli kieltämättä kallis, mutta ilman 20% alennusta ei olisi putki varmaan mukaan lähtenytkään. Putki ei ole vain Neron nuuhkittavana, vaan Anninalla on osuutensa tästä tyylikkäästä esineestä ja mikäs sen hauskempaa: 4 koiraa samaan aikaan tutkimassa uutta esinettä. Ja himskatti, se meinaa jo ruveta hajoamaan, vartokaamme tässä hetkeä jolloin pitäisi alkaa kaivelemaan ompeluvälineitä esiin.
Se on upouusi, ihastuttava kankaasta ja metallista tehty rinkula: putki. Ihmeellinen agilityeste oli pakko saada mukaan Hööksin hevosurheiluputiikista. Pääsyä agikurssille odotetaan yhä, mutta putken kanssa touhutaan välillä. Eikä siinä vielä kaikki, kuten mainostvssä jaksetaan hokea, mukaan tarttui myös talvi-ale rompetta: Annalle uusia ratsastusvaatteita lahjakortin turvin: pitkähihainen paita, musta huppari ja harmaa liivi.Putki oli kieltämättä kallis, mutta ilman 20% alennusta ei olisi putki varmaan mukaan lähtenytkään. Putki ei ole vain Neron nuuhkittavana, vaan Anninalla on osuutensa tästä tyylikkäästä esineestä ja mikäs sen hauskempaa: 4 koiraa samaan aikaan tutkimassa uutta esinettä. Ja himskatti, se meinaa jo ruveta hajoamaan, vartokaamme tässä hetkeä jolloin pitäisi alkaa kaivelemaan ompeluvälineitä esiin.
Putki esiin ja olohuoneen kisat voivat alkaa. Nero testaa uuden putken.
Nero oli myös eilen tokoilemassa. Liikkeet meni tosi kivasti, meidän seuraaminen on parantunut aivan älyttömästi viimeisen puolen vuoden aikana, vau! Ehkä me sittenkin kehdataan startata tänä keväänä mölleissä ja vuoden loppuun mennessä virallisissa kisoissa.
Treeneihin mennessä sattui bussissa taas pieni välikohtaus, kun eräs nainen katsoi asiakseen vinkua vierustoverilleen, kuinka paha ja kauhia omistaja olin, kun en piipittävää koiraa yhtään rahoitellut ja kertoili mitä hän tekisi. Lähtiessämme sitten avasi suunsa suoraan meillekin "voitko pitää sen koiras hiljaa!?" ja aika äkkiä sieltä vilahti esiin se kaunis kansainvälinen käsimerkki, johon kohteliaasti tietenkin vastasin ja huikkasin takaisin, että haluaisiko hän koiran vinkuvan vielä kahden vuoden päästäkin?
Kyllä siinä alkoi sappi kiehua, ei ole mukavaa jos koira vinkuu, mutta tiedän ja tunnen oman koirani paremmin kuin tämä nainen esimerkiksi. Jep, olisi juu kannattanut rahoitella ja syöttää namia: koiran huomioinninhaku -tavoite saavutettu ja piippaus olisi kahta kovempaa. On se niin mukavaa, kun ihmiset luulevat tietävänsä paremmin.. ja sinappikoneet saavat itkeä, mutta koirat eivät saa päästää ääntäkään, silti molemmat ne ovat eläviä olentoja. On se elämä niin vaikeaa..
ja toissaviikollahan emme päässeet bussiin koirien kanssa kun kuljettaja vinkui jotain käsittämätöntä, tiedä häntä tarkoittiko, että koiria ei oteta bussiin, vai sitä että bussissa oli jo yksi koira, ennempää ei oteta. Ikävä ihminen kun olen, valitus lähti HKL:lle aika ripeästi..
Nerolle ongelmia tuottaa yksin kiinni jääminen: säikähtänyt pomppiminen ja riekkuminen alkaa heti, kun sivistynyt herramme tajuaa jäävänsä yksin kiinni aitaan. Voi kauhistus! Hakiessani Neron toisen kerran aidasta se aloitti taas shown, eikä mitään "jee, kiva kun tulit takaisin ihanaa" -liehakointia vaan "älä jätä mua enään ikinä" ja kirosanoja lenteli herralta. Suurin järkytys oli mulle se, että seisoessani suorassa äijä otti ja loikkasi päin (hyppii kyllä muutenkin, kaikki jotka Neron tuntevat allekirjoittavat varmasti koiran olevan jojo tai koripallo) ja näykkäsi mua nenästä, auh! ja nenäparka on vielä tänäänkin kipeä ja hyvin hyvin loukkaantunut.
Tämän pikku episodin jälkeen kuitenkin rahoituttii, kunhan durasell -koripallo saatiin ensin kiinni. Ohitus- ja luoksepäästävyysharjoitukset menivät tämän jälkeen ihan hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)