..Can you feel the music...
Lauantaina oli taas rally-treenit heti aamusta. Meidät heitettiin minimaaliselta hiekkaparkkikselta viettävälle nurmelle pieneen sateeseen, mutta se ei treenaamista estänyt. Jatkettiin tyylillä "tää on sit se tulppaani/sydänmikälie" ja "tää on sit se koiran heitto oikealta takaisin vasemmalle", kun ei ollut vaativampien luokkien kylttejä. Naureskeltiin, että otetaan noi loputkin kylttitelineet pois, seurataan vain tota tallattua uraa ja tehdään liikkeet ulkomuistista.
Myöhemmin ruokaa ja teoriaa, kisaamisesta ja koiran kouluttamisesta ja motivoimisesta, tuttua kauraa oikeastaan kaikki (meille, mutten väitä, että muille). Ilmottauduttiin vielä viimetipassa seuraavan päivän Nuorten SM-kisoihin ja ostettiin naksut (tappelu. lopputulos: molemmille liila). Meillä naksuttelu on kaatunut siihen, että Nero väistää meidän naksua tai purkin kantta (vaatii molemmat kädet...), joten olin todella positiivisesti yllättynyt, että nyt löytyi sopiva, JESS!
Uimaan lähdettiin Sorlammelle, läpi metän ja suon. Suota tuli käveltyä vähän turhankin pitkä matka, pakkia ja löydettiin oikea polku. Tosi hienot maastot, tykkäsin. Nero juoksenteli ihan onnesta soikeana muiden kanssa. Lampi oli äkkisyvä, joten uiman pääsi laiturilta tai suroaan molskauttamalla. Itse en uinut, mutta pieni reppana vesikoira joutui sinne tuupatuksi. Ensimmäisen pukkauksen jälkeen haki keppiä ihan intopiukeana, paremmaksi pisti vain Joku. Olipa siinä hyvä selittää, ettei tää näin vesikoiraa aina oo.
Takaisin leiripaikalle ja raahaamaan agiesteitä esille. Vuorossa ihmisagilityä. Näkyi kyllä mun ohjaustaidoissa pahoja puutteita, mutta treenataan lisää. Annina-koira antoi kyllä välitöntä palautetta.
Sen jälkeen Nerokin pääsi juoksentelemaan. Parkkis oli kovin pieni, mutta ohjaamista ja tarkkuuta vaativa rata ei paljoa tilaa vienytkään. Takaakierto ja ajoitus on suurin ongelma, niitä pitää hioa.
Muutemia agiesteitä vapaatreenattiin ja sitten lepäiltiin. Vielä oli koiratanssi jäljellä ja siellä paloi nakkia, kun piti miettiä erilaisia tapoja pujotella ja pyörittää koiraa ympäri ja peruututtaa.
Vetäjä käski vielä keksiä ohjelma ja sanoi, että illalla kisataan toisen ryhmän kanssa.
Kauheasti treenaamista ja liikkumista. Sitten vielä kisattiin tanssitaituruudesta. Kovin moni ei uskaltautunut mukaan ja ihmisiä tökittiin osallistumaan, me mentiin sitten ihan läpällä, vapaaehtoisesti. Koreografia ei ollut tosiaankaan valmis, pätkiä kyllä löytyi, mutta koko ohjelmaa ei ollut, eipä tuo mitään haitannu, hauskaahan me mentiin pitämään. Aattelin, et tuo on ihan raato, mutta hyvin se nakin avustuksella jaksoi mennä, eikä improvisointilahjani jättäneet mua tälläkään kertaa pulaan: tanssahdeltiin yhdeksästä osallistujasta voittoon! Keräsimme äänistä 10/19, toiseksi tullut sai 6 ääntä. Vau, hyvä me! Ihme otus tuo, kun jaksoi vielä..
Taas astetta paremmaksi laittoi Joku: Tacon ihminen Lilli heitteli Jokulle vielä keppiä ja kysyi, miten tää jaksaa. Nero oli tällöin jo koisimassa.
Ilta jatkui vielä saunomalla ja ahtamalla naamaan lettuja. Anun 5l taikinasta jäi vielä ylikin.. Kortinpeluuta vielä hetki, koirat raatoili nurkissa, Nero mun tyynyn päällä. Tää yö ei ollut niin kylmä ja nukkuminenkin oli katkottomampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti