tiistai 19. elokuuta 2008

Papereissa lukee koira, mutta sainko sittenkin koripallon?

Nero on vauhdikas otus, se sinkoilee joka suuntaan: ylös, oikealle, vasemmalle, eteen, taakse ja alas. Nero onkin saanut monia lempinimiä, joista yksi merkittävimmistä on koripallo.
koripalloni mun..



Nerolla on tapana pomppia suoraan maasta ylös - alas - uudelleen ylös, ottamatta tukea mistään.
Siinä sitten olet ja tuijotat koomista otusta joka hönkii naamallesi joka hypyllä - ja hei vaatteesi ovat vielä puhtaat, luksusta eikö?

Pallon perässä pomppiminen on myös kivaa.

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Hauskoja kuvia, ei voinut muuta kuin nauraa ja kuvitella tilannetta. Inkakin on melkoinen vieteri, mutta ei ihan vedä vertoja isälleen.

Anonyymi kirjoitti...

Nero tahtoo sen rimpsuhameen ja tossut, eikö se nyt ole jo selvää?! Noilla hypyillä pääsisi koska tahansa Kansallisbalettiin. ;)

Anna kirjoitti...

Pomppukyky lienee periytyvä ominaisuus, Inkan Kaapo-veikka pomppii myös :) heh

Huokaus. Ehkä mun pitää ruveta tekemään sitä tutua Nerolle. ;)Ohjelmassa on kyllä hiomista ja hyppyihin pitäisi saada vielä lisää pehmeyttä, ilmavuutta hypyissä lienee jo tarpeeksi..
Vanukas, suostuisitko Neron henkiseksi valmentajaksi, täytyyhän nyt jonkun psyykata tulevaa balettitähtöstä. :D

Anonyymi kirjoitti...

Heh, norsun koordinaatiokyvyllä varustettu valmentaja ja koripalloa muistuttava ballero (miespuolinen ballerina) - paras ommella timantteja tutuun, Nero tulee ponkaisemaan suoraan tähtiin! ;D