11.4. sunnuntaina pakattiin Anninan autoon Nero, Kauko ja Joku, suuntana Porvoon Peten Koiratarvikeareena. Ilmoittautuminen oli hiukan kummallisesti ulkona, vaikka itse kisat olivat sisällä. Saatiin käsiimme uutuuttaan loistavat oranssit kilpailukirjat muovikoteloilla. Tarkoituksena oli tarkastaa aikaisemmat tulokset ja täyttää puutuvat tiedot. Ahh..tunnistusmerkintänumeron kirjoittaminen.
Paikalla oli taas monia tuttuja, hienoja tuloksia, paljon kuvia ja kiva päivä.
Avoin luokka järjestettiin ensimmäistä kertaa virallisena, jossa starttasi ekana perrona Joku. Laskin myös tuloksista, että osallistujista 25% oli vesikoiria(14/56), aika hurjaa :) !
ALO
Johanna ja espves Minni 93p ->RTK1, siirto AVOon
Katja ja espves Ronja 91p
Annina ja espves Nero 90p
Ulla ja espves Nuno 88p
Annina ja espves Kauko 80p ->RTK1, siirto AVOon
Hannele ja espves Elli 79p
Petra ja barbet Luca 76p
AVO
Annina ja espves Joku 90p sij. III
mölli-ALO
Tove ja espves Bezza 93p
Taina ja espves Siiri 86p
Rally-tokofoorumilta kaikki tulokset. Vesikoirafoorumin tulosaihe (vaatii rekisteröitymisen).
Lisää kuvia löytyy täältä.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
torstai 8. huhtikuuta 2010
pakollinen poseeraustuokio
Tiistaina oli tietysti pakko saada poseerauskuvat Nevasta, kun sellaisia ei oikein näyttelyistä saatu.
Aina ei voi onnistua, mutta ruusukkeet saatiin sentään kuvaan!
The virallinen poseerauskuva
Huima ero edelliseen, niin hyvässä kuin pahassa?
"No, mikä tää kuppi nyt sit olikaan?"
"Mustahan voisi tulla vaikka malli, kallistan tälleen päätä ja avaan suuta vähän, tälleen viehkosti, kieltä ei saa näyttää, sehän olis mallikuvassa vähän hassua ja nyt tää pantakin näkyy tosi hyvin!"
Pieni keikistelijä. Ei kai Nevasta nyt kuitenkaan lapsimissiä ole tulossa!?
Tottelevaisuutta, "Maahan", vai pinkin lakan tutkiskelua?
"Miks me ollaan näin matalana?"
?Todellinen taideotos?
Söpöilijän paluu
"ja sit vähän aktiöniä!"
pakollinen kielikuva
"ja sit mä lennän! Lennän!"
"Väittivät mun peitsaavan"
"Tässä kehuivat olevan jo liikettä."
Edes..
..takas.
Onhan se selvää, että Neva on hurmaava pieni pakkaus joka solullaan! :)
Tälläinenkin tukkatyyppi kotoa löytyi
Lappeenrannan valloitus
Neva lähti valloittamaan pääsiäismaanantaina 5.4. Lappeenrantaa. Kyydissä oli myös harvinainen vieras, allekirjoittaneen äiti, joka lähti ensimmäistä kertaa koiranäyttelyyn. Kuvat näyttelystä löytyvät täältä.
Pentuja oli ilmoitettu kaksi, Metten veli Gotcha Highlander "Luca" ja Neva.
Oma jännitykseni on alkanut järsiä mieltä sen verran, että kysäisin Saanaa esittämään Nevan. Niinhän se sitten meni, että Nevaa jänskätti pikkaisen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin mun kanssani. Kiitos Saana esittämisestä!
Neva tepsuttelikin sitten siihen malliin, että päivän ensimmäinen tavoite, hyvä käytös tuli rastitettua listaan nopeammin kuin Neva hyppää kuratassuillaan tahrimaan ihmisten housut.
Pentuja oli ilmoitettu kaksi, Metten veli Gotcha Highlander "Luca" ja Neva.
Oma jännitykseni on alkanut järsiä mieltä sen verran, että kysäisin Saanaa esittämään Nevan. Niinhän se sitten meni, että Nevaa jänskätti pikkaisen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin mun kanssani. Kiitos Saana esittämisestä!
Neva tepsuttelikin sitten siihen malliin, että päivän ensimmäinen tavoite, hyvä käytös tuli rastitettua listaan nopeammin kuin Neva hyppää kuratassuillaan tahrimaan ihmisten housut.
Toiveena oli myös saada Nevan viimeisestä pentunäyttelystä KP - ja sieltä hämmentyneelle kuvaajalle sellainen läiskästiin, kun Neva automaattisesti parhaana narttupentuna palasi kehään kilpailemaan parhaasta pennusta Lucaa vastaan, joka oli myös saanut KP:n. Muutema pyörähdys ja seisotus. Kunnon kuviakaan innostunut emäntä ei meinannut saada, kun pieniin aivoihin mahtui tieto, että tänään viedään kaksi ruusuketta kotiin.
Ruusukkeet jaettiin, mutta tämä onneton ei värejä nähnyt, ennen kuin Saana ja pöhköpentu olivat tulleet kehästä: ROP-Pentu, tää meidän pöhkökö!?
VSP-pentu Gotcha Highlander
Neva kävi söpöilemässä Annen sylissä, kun emäntä ei malttanut kehän laidalta kameroineen poistua. Kiitos Anne Nevan perään katsomisesta. Uusi Canonin 50mm putki olikin kunnolla testauksessa näyttelyssä. Ensimmäinen kiinteä tuottikin sitten ongelmia tarkennuksen kanssa, kun kohde olikin kauempana - ja vielä kauempaakin löytyi tavaraa. Harjoittelua, harjoittelua. Sigman 70-200mm oli myös mukana, mutta jäi laukkuun, koska vaihdot olisi pitänyt pikaisella tahdilla tehdä.
Kouvolassa ensimmäisen SERTinsä saanut ROP Pablo sai tyytyä tänään PU3 sijaan ja Va-SERTiin, joita pojalla on jo n. kahden varavalion tarpeiksi asti.
PU1 Zorrazo Jalopeno
PU2 Zorrazo Pingo SERT
PU3 Aquacrest BarcoMartimo, Pablo VA-SERT
PU4 Santonja Armando
PN2 Zorrazo Tosca, kuulemma kaksivuotiaan neidin ensimmäinen näyttely - heti SERT
PN3 Zorrazo Dodgy Duchess, on ehtinyt napata jo sertin, tänään VA-SERT
PN4 Luumusukan Du Hast, Siiri. Kouvolan ROP-P, komea avaus virallisissa luokissa. PN1 Zilin ja PU2 Pingon siskontytär
VSP Zorrazo Pocahontas "Zili"
ROP Zorrazo Jalopeno
Neva sai maistella herkkuja kojuissa ja possunkorvavarastoa täydennettiin, satsi kuivattua broiskun maksaakin hankittiin. Kotimatkan, kuten menomatkan Neva löhöili tyytyväisenä takakontin pohjalla, helppo matkustajasielu, toisin kuin vinku-lintu Nero.
pari hyllyä ja pääsiäismunia
Nero kävi nappaamassa kaksi hyllyä ATD:n pääsiäisagilitykisoissa lauantaina 3.4. Emäntä napsi lisäksi muistikortin täydeltä kuvia.
Kuvasato löytyy täältä.
Kuvasato löytyy täältä.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Paluu Kaapelitehtaalle
Mun aivot on tipahtaneet ihan nollaan mitä tulee blogaamiseen ja ylipäätänsä minkään järkevän tekemiseen. Järkeviä - pohtivia - blogauksia lienee siis turha odotella. Ei se määrä vaan se laatu, jos määrä on nollassa, niin ei sitä laatuakaan saa.. Inspiraatiota odotellessa. Kyllä mä saan joskus rästiin jääneet tekstitkin kirjoitettua..
Tänään palattiin Kaapelitehtaalle. Päivän teema on mokaaminen ilman pahempia seurauksia.
Varoitus. epämääräistä henkilökohtaista lätinä tiedossa.
Aloitetaan edellisestä illasta, nukkumaanmenoaika.
Empä muistanut ollenkaan, että siirryttäisiin kesäaikaan*, kännykkä jotain epämääräistä tiedotti herätystä asettaessa. Siinä sitten ihmettelin että mitäh..? No, ilo irti uudesta internetyhteydestä **, wlan käyttöön ja kännykällä nettiin.
Wikipedia sanoi unenpöpperöiselle seuraavaa :
"Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeinen sunnuntaiaamu, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2010 kesäaika alkaa 28. maaliskuuta ja päättyy 31. lokakuuta."
Siinä sitten oli ihmettelemistä, mitäköhän kännykkä kello 3:00 tekee, siirtyykö automaattisesti vai ei. No, ongelma korjattiin laittamalla tarpeeksi monta herätystä (jotta uniotus jaksaisi myös herätä) ja siirtämällä tavallisen herätyskellon jo oikeaan aikaan ja sopivaan herätykseen. - Tämmöset asiat on otukselle kovin vaikeita, vaatii aivoja, aivoja!
Herätys toimi jotenkinpäin, herätyskello kunnolla ainakin. Uniotus tykkäsi kääntää kylläkin kylkeä siihen asti kunnes oli pakko nousta. Aamu menikin sitten aika reippaasti kamoja pakkailessa, Nevan aamutuhoja korjaillessa ja lenkittäessä Nero erikseen. Neva pissalle, autoon ja menoksi. Metroaseman ulkopuolella käppäiltiin kaikessa rauhassa.
Moka nro 1. lenkki ei ollut tarpeeksi pitkä: kakat metrotasanteelle. Moka nro 2,3... 6. namit unohtui, vesipullo unohtui, vesi unohtui, numerolapun pidike unohtui, pyyhe unohtui. Pyyhkeen olinkin korvannut autosta löytyvällä talouspaperilla (tällä sai myös kakanjämät lattiasta). Namit ja uusi numerolapun pidike shoppailtiin periltä. Neva tunki juomaan Metten vedet..
Nevaa jännitti jonkun verran koko matka perille asti. Metrossa nökötti jalkojen juuressa seinää vasten, ei sanonut mitään, läähätti hiukan. Kävelymatka asemalta kaapelille ei ollut kovin hilpeä, hiippari vaihtoi vähän väliä puolta selän takaa ja kulki häntä puoliksi alhaalla. Eikä päivää parantanut vastaan tullut tyttöjengi, joista yksi loikkasi kulkureitilleni ja tunki naamansa omani lähelle. Kun kysyin "Sori, onko joku onglema?" ja tyttö totesi "Joo, sinä ja sun koirasi." ja toiset räkättivät ihastuneina kaverinsa nokkelasta sutkautuksesta.. Yritin tokaista, etten ala pyytelemään anteeksi olemassaoloani, mutta sekin jäi matkan varrelle. Olipahan helvetin hilpeää. Jäkikäteen olisi tietysti löytynyt lisää lauottavaa, mutta ei voi mitään.
Onko mikään ihme, ettei nykyään tunnuta luottavan a) ulkomaalaisiin b) nuoriin c) koiriin? Hieno itseään ruokkiva kehä, täytyy sanoa..
Sisälle kaapelille ei päässyt siitä tavallisesta sisäänkäynnistä, vaan piti kiertää toiselle puolelle rakennusta. Vasta kun törmättiin tuttuihin ja asetuttiin aloileen, alkoi Neva olla pusutteleva itsensä.
Perillä löytyi tutumpia ja tuntemattomampia vesikoiria: foorumilta löytyvä Inkeri, pentupainikaverit Mette ja Elvis, Metten sisko ja Elviksen molemmat veljet, sekä Nokin sisko Zili, jonka kanssa Neva on myös päässyt leikkimään. Myös leikkikaveri Siiri-portugeesin sisaruksia pyöri lähettyvillä.
Tuomari Eeva Resko totesi kuulemma Inkerin nähdessään, "että näitä on sitten mustiakin". Lupaavaa. (Tarkistin, 9/22 kasi ryhmä rotuun arvosteluoikeudet, muttei perroon. Ylläri ;) )
Nevan luokassa piti olla 7 koiraa, mutta kaksi Metten siskoista uupui.Nevan ollessa vuorossa, tyyppiä vähän jänskätti ja meininki oli vähän eipäsjuupas, mutta antoi kärsivällisen tuomaritädin tutkia, jes! Ravasi ihan kivasti, mutta paikallaan seisominen oli tosi tyhmää sanoi Neva. Viimeisen yhteisen juoksukierroksen jälkeen alkoi tuomari kieputella järjestystä mieleisekseen. Neva tuli neljänneksi edellään Mette ja takanaan Zili. Kahdelle ensimmäiselle antoi KP:t.
Eeva Resko, Kaapelitehdas, Helsinki 28.3. pennut 7-9kk
Hyvän tyyppinen aavistuksen pitkän vaikutelman antava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Hieman löysät kyynärpäät. Vankka runko. Liikkuu kauttaaltaan suhteeellisen hyvin. Hyvä turkki. PEK4
Kotimatkalla Vuosaaren metro jätti Ruoholahteen ruikuttamaan, kun astuin hissistä ulos. En jaksanut odottaa seuraavaa Vuosaareen menevää, kun asemalla kuului tauoton piippausääni jostain laitteesta. Itäkeskuksessa joku pinkkiin takkiin pukeutunut rouvashenkilö änkesi lääppimään Nevaa takaapäin varoittamatta. Kovasti tyttö kummeksui outoa naista, mutta ei väistänyt. Naisen lähdettyä toinen nainen pysähtyi rattainensa meidän eteen, ilmeisesti jotta muksu saisi tuijottaa koiraa. Ei siinä muuten mitään - paitsi ettei mun koirani mitään julkisia nähtävyyksiä ole - , mutta jäi juuri niin kauas, mutta kuitenkin niin lähelle, ettei välistä kukaan viitsinyt mennä, mutta piti väistää naisen ja rattaiden lisäksi tukitolppaa. Hmph.
Päivästä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta ei saa antaa pienten tylsien asioiden sitä pilata. Kotona odotti siivousapupalvelu perhe, johon liityttiin sitten Nevan kanssa. Siistiä tuli, vaikka Neva yritti kovasti auttaa. Neva kävi myös söpöilemässä äidille ja esittelemässä suolistettua sorsaansa kovin ylpeänä. Hassu. Näytti myös isälle, kuinka saalistetaan moppia. (Terkkuja Kaapo-iskälle, jos metsästys olisi vaanimista ja päätöntä ryntäilyä elävän saaliin perään, niin Neva olis tosi hyvä, ote sorsastakin oli kaiketi ihan kelvollinen.)
*Viimeksi kellonajan siirto on aiheuttanut päänvaivaa syksyllä, erikoisnäyttelyn yhteydessä - ja sitä edeltävänä vuonna myös.
**Vanha sähköposti ei enää toimi, ainakin väliaikaisesti kiinni saa anna.kokko@hotmail.fi.
Tänään palattiin Kaapelitehtaalle. Päivän teema on mokaaminen ilman pahempia seurauksia.
Varoitus. epämääräistä henkilökohtaista lätinä tiedossa.
Aloitetaan edellisestä illasta, nukkumaanmenoaika.
Empä muistanut ollenkaan, että siirryttäisiin kesäaikaan*, kännykkä jotain epämääräistä tiedotti herätystä asettaessa. Siinä sitten ihmettelin että mitäh..? No, ilo irti uudesta internetyhteydestä **, wlan käyttöön ja kännykällä nettiin.
Wikipedia sanoi unenpöpperöiselle seuraavaa :
"Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeinen sunnuntaiaamu, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2010 kesäaika alkaa 28. maaliskuuta ja päättyy 31. lokakuuta."
Siinä sitten oli ihmettelemistä, mitäköhän kännykkä kello 3:00 tekee, siirtyykö automaattisesti vai ei. No, ongelma korjattiin laittamalla tarpeeksi monta herätystä (jotta uniotus jaksaisi myös herätä) ja siirtämällä tavallisen herätyskellon jo oikeaan aikaan ja sopivaan herätykseen. - Tämmöset asiat on otukselle kovin vaikeita, vaatii aivoja, aivoja!
Herätys toimi jotenkinpäin, herätyskello kunnolla ainakin. Uniotus tykkäsi kääntää kylläkin kylkeä siihen asti kunnes oli pakko nousta. Aamu menikin sitten aika reippaasti kamoja pakkailessa, Nevan aamutuhoja korjaillessa ja lenkittäessä Nero erikseen. Neva pissalle, autoon ja menoksi. Metroaseman ulkopuolella käppäiltiin kaikessa rauhassa.
Moka nro 1. lenkki ei ollut tarpeeksi pitkä: kakat metrotasanteelle. Moka nro 2,3... 6. namit unohtui, vesipullo unohtui, vesi unohtui, numerolapun pidike unohtui, pyyhe unohtui. Pyyhkeen olinkin korvannut autosta löytyvällä talouspaperilla (tällä sai myös kakanjämät lattiasta). Namit ja uusi numerolapun pidike shoppailtiin periltä. Neva tunki juomaan Metten vedet..
Nevaa jännitti jonkun verran koko matka perille asti. Metrossa nökötti jalkojen juuressa seinää vasten, ei sanonut mitään, läähätti hiukan. Kävelymatka asemalta kaapelille ei ollut kovin hilpeä, hiippari vaihtoi vähän väliä puolta selän takaa ja kulki häntä puoliksi alhaalla. Eikä päivää parantanut vastaan tullut tyttöjengi, joista yksi loikkasi kulkureitilleni ja tunki naamansa omani lähelle. Kun kysyin "Sori, onko joku onglema?" ja tyttö totesi "Joo, sinä ja sun koirasi." ja toiset räkättivät ihastuneina kaverinsa nokkelasta sutkautuksesta.. Yritin tokaista, etten ala pyytelemään anteeksi olemassaoloani, mutta sekin jäi matkan varrelle. Olipahan helvetin hilpeää. Jäkikäteen olisi tietysti löytynyt lisää lauottavaa, mutta ei voi mitään.
Onko mikään ihme, ettei nykyään tunnuta luottavan a) ulkomaalaisiin b) nuoriin c) koiriin? Hieno itseään ruokkiva kehä, täytyy sanoa..
Sisälle kaapelille ei päässyt siitä tavallisesta sisäänkäynnistä, vaan piti kiertää toiselle puolelle rakennusta. Vasta kun törmättiin tuttuihin ja asetuttiin aloileen, alkoi Neva olla pusutteleva itsensä.
Perillä löytyi tutumpia ja tuntemattomampia vesikoiria: foorumilta löytyvä Inkeri, pentupainikaverit Mette ja Elvis, Metten sisko ja Elviksen molemmat veljet, sekä Nokin sisko Zili, jonka kanssa Neva on myös päässyt leikkimään. Myös leikkikaveri Siiri-portugeesin sisaruksia pyöri lähettyvillä.
Tuomari Eeva Resko totesi kuulemma Inkerin nähdessään, "että näitä on sitten mustiakin". Lupaavaa. (Tarkistin, 9/22 kasi ryhmä rotuun arvosteluoikeudet, muttei perroon. Ylläri ;) )
Nevan luokassa piti olla 7 koiraa, mutta kaksi Metten siskoista uupui.Nevan ollessa vuorossa, tyyppiä vähän jänskätti ja meininki oli vähän eipäsjuupas, mutta antoi kärsivällisen tuomaritädin tutkia, jes! Ravasi ihan kivasti, mutta paikallaan seisominen oli tosi tyhmää sanoi Neva. Viimeisen yhteisen juoksukierroksen jälkeen alkoi tuomari kieputella järjestystä mieleisekseen. Neva tuli neljänneksi edellään Mette ja takanaan Zili. Kahdelle ensimmäiselle antoi KP:t.
Eeva Resko, Kaapelitehdas, Helsinki 28.3. pennut 7-9kk
Hyvän tyyppinen aavistuksen pitkän vaikutelman antava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Hieman löysät kyynärpäät. Vankka runko. Liikkuu kauttaaltaan suhteeellisen hyvin. Hyvä turkki. PEK4
Kotimatkalla Vuosaaren metro jätti Ruoholahteen ruikuttamaan, kun astuin hissistä ulos. En jaksanut odottaa seuraavaa Vuosaareen menevää, kun asemalla kuului tauoton piippausääni jostain laitteesta. Itäkeskuksessa joku pinkkiin takkiin pukeutunut rouvashenkilö änkesi lääppimään Nevaa takaapäin varoittamatta. Kovasti tyttö kummeksui outoa naista, mutta ei väistänyt. Naisen lähdettyä toinen nainen pysähtyi rattainensa meidän eteen, ilmeisesti jotta muksu saisi tuijottaa koiraa. Ei siinä muuten mitään - paitsi ettei mun koirani mitään julkisia nähtävyyksiä ole - , mutta jäi juuri niin kauas, mutta kuitenkin niin lähelle, ettei välistä kukaan viitsinyt mennä, mutta piti väistää naisen ja rattaiden lisäksi tukitolppaa. Hmph.
Päivästä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta ei saa antaa pienten tylsien asioiden sitä pilata. Kotona odotti siivousapupalvelu perhe, johon liityttiin sitten Nevan kanssa. Siistiä tuli, vaikka Neva yritti kovasti auttaa. Neva kävi myös söpöilemässä äidille ja esittelemässä suolistettua sorsaansa kovin ylpeänä. Hassu. Näytti myös isälle, kuinka saalistetaan moppia. (Terkkuja Kaapo-iskälle, jos metsästys olisi vaanimista ja päätöntä ryntäilyä elävän saaliin perään, niin Neva olis tosi hyvä, ote sorsastakin oli kaiketi ihan kelvollinen.)
*Viimeksi kellonajan siirto on aiheuttanut päänvaivaa syksyllä, erikoisnäyttelyn yhteydessä - ja sitä edeltävänä vuonna myös.
**Vanha sähköposti ei enää toimi, ainakin väliaikaisesti kiinni saa anna.kokko@hotmail.fi.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Trimmerin pieni yösoitto
Nerosta kuoriutui eilen illalla Andiksen trimmerin avulla alle 37 minuutissa pieni ja sievä. Turkki oli paikoitellen Nevan syömä.. Nenä on yhä kalju, mutta sille ei voi mitään. Nerosta ei tullut saksanseisoja, eikä pelkkä ruipelo koiran kaltainen otus vaan jotain ihan muuta.. Annina ei riemastunut.. Höh!
Objektiivikeskusteluihin: näihin käytin vanha kunnon EFS 18-55mm, eli peruskittiä. Ei ole siis tätä unohdettu 50mm tultua taloon ;P
Hölmön näköinen nokkaeläin
mikäh..?
öh..?
miten viisas ilme!
Nevakin pukkasi söpöilemään.
Tässä se on kokonaisuudessaan! ei taida olla perrogese, mut miten olis villagese?
Sitten yritettiin saada perhepotrettia.. Miten niin listalle "opeta Nevalle paikallaoloa"? Miten hemmetissä tuo otsikon kuva oikein onnistui? - Kahdella ihmisellä, ajalla, työllä ja tuskalla ilmeisimminkin. Mitään niistä ei käytetty näihin räppäisyihin.
vahtiduo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)