Kaksi toisistaan kaukana olevaa eliötä ovat hereillä, vaikka niitä erottaa useampi kaupunki, pelto, metsä ja järvi, niiden välillä on silti jokin yhteys. Nelijalkainen tassuttelee talon alakerrassa levottomana, samaan aikaan kuin toinen makaa hiljaa sängyssä miettien mitä mustalle otukselle kuuluu, onko se kunnossa, lepääkö se ollenkaan tänä yönä?
Ihmis-lääkärin diagnoosi koiralle. Syömättömyyttä, levottomuutta, tassuttelua yöaikaan, ripulointia, ja ulvontaa yksin jäädessä. Merkit viittaavat eroahdistukseen.
Tälläisia oireita meidän Nerolla oli Annan ollessa matkalla 27.-30.7. lähtien aikaisin sunnuntai aamuna ja palaten takaisin keskiviikkoiltana. Lajirajojen yli loikannut lääkärimme on yksi Neron suosikki-ihmisistä: Annan isosisko Mervi. Lääkärimme on kuullut asianosaisia. Tässä tapauksessa talossa asuvaa äitiä, sekä Anninaa, joka toimi vara-Annana reissun ajan.
Kaikki ihmiset ovat hämmentyineitä. Päivät ovat olleet yhtä mustaa kiharakarvaista kysymysmerkkiä.
Mitä kävi sille koiralle, joka oli leppoisasti kotona viikon lomamatkan ajan? Mitä on tapahtunut? Istun kummivanhempieni vierashuoneen sängyllä miettimässä juuri käytyä puhelua maanantai iltana. Vedän verhot alas, sammutan valot ja painun peiton alle. En kykene nukahtamaan, vaan ajatukseni karkaavat yhä uudelleen yli sadan kilometrin päässä olevaan mustaan karvakerääni. Nukkuukohan se rauhallisesti tänä yönä? Saan Neron viimein mielestäni ja nukahdan.
Aamulla kummisetä lähtisi työkomennukselle Venäjälle ja sukulaiseni tulisi lastensa kanssa "mummilaan".
Jälleennäkemisen riemu oli suuri keskiviikkoiltana kotipihalla, "en-päästä-sua-enään-ikinä-silmistäni-sekunninmurto-osaksikaan" tuntuu Nero kertovan riehumisellaan. Kiehnäys jatkuu sisätiloissa ja koko illan koira on jossain lähellä, välillä hiukan levottomana. Seuraavana iltana tilanne on palannut suurinpiirtien normaaliksi.
Kysymys kuuluukin, miten tulevaisuudessa?
torstai 31. heinäkuuta 2008
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Mitä meidän vuoteen onkaan kuulunut?
Sain itseäni niskasta kiinni, nyt niitä blogitekstejä taas virtaa..
Mitä ollaan Neron kanssa tehty tai ollaan tekemässä, tein tälläisen tapahtumakalenterin omaksi iloksi maaliskuun lopussa - ohoh, niin kauan sitten. Päivittelin siihen tämänhetkisen tilanteen.
Annan ja Neron tapahtumakalenteri
Roturace08. 14.6.2008. oltu (blogiteksti tulossa!)
PK-leiri 6.-8.6.2008 (jälkipuoli) oltu (blogiteksti tulossa!)
Vesikoirat ryn torstaitoko me ollaan taukoiltu suurin osa kevättä agin takia. Harmi, olisi ihan kiva tulla ihan vaa vaikka ilman koiraa katsomaan tai olla apulaisvetäjänä.
Treenitreffit kevät aktiivisempaa, kesä: Annan menot (mm. autokoulu) rajoittaneet. Laiskuus..
Vesikoiratreffit ei ole tullut käytyä kesällä.
tokon koulutusohjaajakurssi ei etene, tuskin eteneekään ihan lähitulevaisuudessa
kasvattajan peruskurssi ilmoittauduttu
agilityn alkeiskurssi käyty
agilityn alkeisjatko syksyllä
mejä ei etene
pk - jäljestys treenataan kaikessa rauhassa
taipparit? ei etene
toko ALO loppuvuodesta 2008?
BH-koe? ei etene.2009-2010?
agility etenee. hitaasti. *katso agilityn alkeisjatko. maxi1:siin kisaamaan 2009-2010?
näyttelyt turkin kasvatusta, kehiin loppuvuodesta
Eihän elämä ole mitään ilman tavoitteita, eihän? Me jatketaan näiden kanssa omaan tahtiin, katsotaan mihin päästään.
Mitä ollaan Neron kanssa tehty tai ollaan tekemässä, tein tälläisen tapahtumakalenterin omaksi iloksi maaliskuun lopussa - ohoh, niin kauan sitten. Päivittelin siihen tämänhetkisen tilanteen.
Annan ja Neron tapahtumakalenteri
Roturace08. 14.6.2008. oltu (blogiteksti tulossa!)
PK-leiri 6.-8.6.2008 (jälkipuoli) oltu (blogiteksti tulossa!)
Vesikoirat ryn torstaitoko me ollaan taukoiltu suurin osa kevättä agin takia. Harmi, olisi ihan kiva tulla ihan vaa vaikka ilman koiraa katsomaan tai olla apulaisvetäjänä.
Treenitreffit kevät aktiivisempaa, kesä: Annan menot (mm. autokoulu) rajoittaneet. Laiskuus..
Vesikoiratreffit ei ole tullut käytyä kesällä.
tokon koulutusohjaajakurssi ei etene, tuskin eteneekään ihan lähitulevaisuudessa
kasvattajan peruskurssi ilmoittauduttu
agilityn alkeiskurssi käyty
agilityn alkeisjatko syksyllä
mejä ei etene
pk - jäljestys treenataan kaikessa rauhassa
taipparit? ei etene
toko ALO loppuvuodesta 2008?
BH-koe? ei etene.2009-2010?
agility etenee. hitaasti. *katso agilityn alkeisjatko. maxi1:siin kisaamaan 2009-2010?
näyttelyt turkin kasvatusta, kehiin loppuvuodesta
Eihän elämä ole mitään ilman tavoitteita, eihän? Me jatketaan näiden kanssa omaan tahtiin, katsotaan mihin päästään.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Harrastuskatsaus
Olemme Neron kanssa selvittäneet tiemme läpi agilityn alkeiskurssin (jo jonkin aikaa sitten). Jatkamme syksyllä alkeisjatkossa, samoin Annina ja Joku. Silloin I-HAHin jäseninä.
Koosteena viimeisimpien tuntien harjoituksia tai muuten vain miten esteet Nerolta sujuvat.
Viimeisillä kerroilla teimme kolmen aidan sarjaa, jossa aidat olivat puolikaaren muodossa. Nero hoksasi homman jujun aika nopeasti, sen sijaan kahden putken perättäinen sarja oli vaikeampi pala, moitteet ohjaajalle, jonka käskytykset tulivat täysin väärissä kohdissa.
Ohjaajan hämmästykseksi nyt huomattavasti pidempänä tehty pituus (n. 1m, aikaisemmat kaiketi n. 40cm) meni hyvin.
Aikaisemmin hyvin menneet kepit menivät päin mäntyä: ohjaajan käsi ei toiminut, vaan aikaisemmin sujuvat kädenliikkeet takkusivat pahasti.. kuivatreenausta Anna-ohjaajalle treenien jälkeen ;)
Hyppy - hyppy - pöytä - hyppy yhdistelmä toimi kohtalaisen hyvin, ongelmana oli koirun liian suuri vauhti toisen esteen jälkeen -> luisui pöydältä yli.. Tiukempaa haltuunottoa ja alkoi sekin sujua paremmin.
Vauhtia ei Nerolta puutu puomilla, hypernopea otus ei malttaisi jäädä odottelemaan kontakteille. Ei siis hyppää kontaktien yli, mutta rynnii ylös ja alas - pian ollaankin ongelmissa jos alkaa hyppiä yli.
Rengas menee hyvin, joillain nuoremmilla koirilla on vielä vaikeuksia hahmottaa rengasta, mutta Nero on ymmärtänyt renkaan jujun. Välillä Nero on todella nimensä veroinen ja hämmästyttää sitäkin, joka sen tuntee parhaiten..
Keinussa ja A:lla jatkuu puomilta tuttu kaahailu, keinun kanssa pelottaa, jos Nero ei opi säätelemään vauhtia vaan tekeekin joskus lentokeinun..
Muuri menee ihan hyvin vaikka kuvittelin sen olevan kompastuskohtamme, pelkäsin Neron ottavan tukea, mutta ilmeisesti turhaan.
(Hyppy) - pussi - hyppy sarja oli Nerolle myös kohtuullisen kova pala, mutta sehän nyt meneekin jo alkeiskurssi tason yli. Se oikeaan aikaan käskytys!
Viimeisille tunneille tullut sijainen kehaisi meidän yhteistyötä ja etenkin mun palkkaustani ja leikitystäni. Ihmetteli missä olen oppinut, heh, ja taisi hiukan ihmetellä vielä konseptia nuori ohjaaja + ensimmäisen koiransa kanssa. No, tuli ylistettyä vesikoiratokon vetäjiä, vesiäisten treenitreffejä ja niistä saatuja vinkkejä ja monia muita meidän treenaamiseen vaikuttanutta. Kiitos kaikille!
Toko ei oikein etene. Muutamia lyhyitä harjoituksia ilman nameja ja patukkaa ollaan otettu kotitiellä, mikä onkin haastavempi tilanne Nerolle. Etenkin syynissä on ollut perusasento ja vietikäs seuraaminen. Palkkana vuolaita kehuja ja pientä riehumista, sekä uusin keksintö: meidän remmi: mähän en kuivtellut sen ikinä kiinostuvan siitä. Jes! Ompahan aina jotain millä palkata ja riehuttaa.
Huomiona: Nero jättää remmin rauhaan kun sitä pyydän, remmi ei ole nahkainen ja kestääkin hyvännäköisenä vähän isompaakin retuutusta. Heh, nytpä Nerokin osaa(/saattaa) itse hakea remminsä maasta, kuten agilityn treeniryhmässä oleva Kerttu-neiti.
En ole nyt ilmoitautunut alokasluokkaan, kaikki säännöt veti pään niin pyörälle, että taidan ottaa niihin vielä tarkemman tutkauksen. Tälle vuodelle se ensimmäinen kisa olisi kuitenkin tarkoitus saada..
Ilmoittauduin tänään kasvattajakurssille, lähes heti saatuani Koiramme lehden uusimman numeron käsiini. Keväällä kun ilmoittauduin 1-3 päivää myöhemmin lehden saapumisesta, oli kaikki paikat jo menneet.
Uusimmassa Koiramme lehdessä olikin ennätysmäärä perroja (kuvia+ sivuavia tekstejä), vilkaiskaapa. Katalle vielä: juttusi oli hyvä, jatka samaa rataa!
Koosteena viimeisimpien tuntien harjoituksia tai muuten vain miten esteet Nerolta sujuvat.
Viimeisillä kerroilla teimme kolmen aidan sarjaa, jossa aidat olivat puolikaaren muodossa. Nero hoksasi homman jujun aika nopeasti, sen sijaan kahden putken perättäinen sarja oli vaikeampi pala, moitteet ohjaajalle, jonka käskytykset tulivat täysin väärissä kohdissa.
Ohjaajan hämmästykseksi nyt huomattavasti pidempänä tehty pituus (n. 1m, aikaisemmat kaiketi n. 40cm) meni hyvin.
Aikaisemmin hyvin menneet kepit menivät päin mäntyä: ohjaajan käsi ei toiminut, vaan aikaisemmin sujuvat kädenliikkeet takkusivat pahasti.. kuivatreenausta Anna-ohjaajalle treenien jälkeen ;)
Hyppy - hyppy - pöytä - hyppy yhdistelmä toimi kohtalaisen hyvin, ongelmana oli koirun liian suuri vauhti toisen esteen jälkeen -> luisui pöydältä yli.. Tiukempaa haltuunottoa ja alkoi sekin sujua paremmin.
Vauhtia ei Nerolta puutu puomilla, hypernopea otus ei malttaisi jäädä odottelemaan kontakteille. Ei siis hyppää kontaktien yli, mutta rynnii ylös ja alas - pian ollaankin ongelmissa jos alkaa hyppiä yli.
Rengas menee hyvin, joillain nuoremmilla koirilla on vielä vaikeuksia hahmottaa rengasta, mutta Nero on ymmärtänyt renkaan jujun. Välillä Nero on todella nimensä veroinen ja hämmästyttää sitäkin, joka sen tuntee parhaiten..
Keinussa ja A:lla jatkuu puomilta tuttu kaahailu, keinun kanssa pelottaa, jos Nero ei opi säätelemään vauhtia vaan tekeekin joskus lentokeinun..
Muuri menee ihan hyvin vaikka kuvittelin sen olevan kompastuskohtamme, pelkäsin Neron ottavan tukea, mutta ilmeisesti turhaan.
(Hyppy) - pussi - hyppy sarja oli Nerolle myös kohtuullisen kova pala, mutta sehän nyt meneekin jo alkeiskurssi tason yli. Se oikeaan aikaan käskytys!
Viimeisille tunneille tullut sijainen kehaisi meidän yhteistyötä ja etenkin mun palkkaustani ja leikitystäni. Ihmetteli missä olen oppinut, heh, ja taisi hiukan ihmetellä vielä konseptia nuori ohjaaja + ensimmäisen koiransa kanssa. No, tuli ylistettyä vesikoiratokon vetäjiä, vesiäisten treenitreffejä ja niistä saatuja vinkkejä ja monia muita meidän treenaamiseen vaikuttanutta. Kiitos kaikille!
Toko ei oikein etene. Muutamia lyhyitä harjoituksia ilman nameja ja patukkaa ollaan otettu kotitiellä, mikä onkin haastavempi tilanne Nerolle. Etenkin syynissä on ollut perusasento ja vietikäs seuraaminen. Palkkana vuolaita kehuja ja pientä riehumista, sekä uusin keksintö: meidän remmi: mähän en kuivtellut sen ikinä kiinostuvan siitä. Jes! Ompahan aina jotain millä palkata ja riehuttaa.
Huomiona: Nero jättää remmin rauhaan kun sitä pyydän, remmi ei ole nahkainen ja kestääkin hyvännäköisenä vähän isompaakin retuutusta. Heh, nytpä Nerokin osaa(/saattaa) itse hakea remminsä maasta, kuten agilityn treeniryhmässä oleva Kerttu-neiti.
En ole nyt ilmoitautunut alokasluokkaan, kaikki säännöt veti pään niin pyörälle, että taidan ottaa niihin vielä tarkemman tutkauksen. Tälle vuodelle se ensimmäinen kisa olisi kuitenkin tarkoitus saada..
Ilmoittauduin tänään kasvattajakurssille, lähes heti saatuani Koiramme lehden uusimman numeron käsiini. Keväällä kun ilmoittauduin 1-3 päivää myöhemmin lehden saapumisesta, oli kaikki paikat jo menneet.
Uusimmassa Koiramme lehdessä olikin ennätysmäärä perroja (kuvia+ sivuavia tekstejä), vilkaiskaapa. Katalle vielä: juttusi oli hyvä, jatka samaa rataa!
Maalle: Naurua, jäljestystä ja hyttysten pistoja
Nero pääsi ensimmäistä kertaa tänä kesänä maalle, to-su 10.-13.7. väliseksi ajaksi.
Matkaan lähdettiin siis syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä. Edellisenä päivänä: 18 -vuotissyntymäpäiväjuhlat vietetty, illalla pelataan vielä kahden kaverin kanssa lautapelejä. n. klo 22 totean: suht aikainen herätys aamulla ja kamat pakkaamatta. Erinomainen lähtökohta aloittaa lain silmissä täysi-ikäisenä eläminen.
Matkaan lähti Annan, Jorman (isäni) ja Neron lisäksi takapenkillinen iloisesti juttelevia kavereita. Takapenkillä pitivät majaa; etupenkillä istuvan Annan takana toinen Anna, keskellä Havina ja toisessa reunassa Iris.
Olin siis päässyt toteuttamaan "uhkaukseni" viedä kaverini meidän "mökille", isän kotitilalle Karviaan. Eihän tästä lupauksen antamisesta ole kulunut kuin 3-4 vuotta.
Nero kieri jokaisessa paikassa, missä vain kykeni: hiekassa, heinikossa, kaislikossa, lätäköissä, lutrasi syvemmissä kuopissa ja haki keppiä n. 10-15 metrin päästä järven rannasta. Tosin osuipa pojalla jalat koko ajan pohjaan.
Jatkoimme Neron kanssa jäljestyksestä siitä, mihin olimme jääneet PK-leirillä.
Ehdimme ajaa reissumme aikana kaksi lyhyttä suoraa jälkeä.
Nero on selvästi alkanut tajuamaan jutun jujun, vaikka hapuilikin välillä. Taisi rynnistää toisella kerralla turhan kovaa ja meinasi eksyä jäljeltä, pitänee siis antaa jäljen vanheta jo pidempään (tekemäni jäljet olivat vain n.10-15min vanhoja).
Jos sivummalta jäljestystämme katsoneet ystäväni luulivat tulleensa ötököiden syömäksi hyttysmyrkkyineen ja -karkoitteineen, niin mikäköhän hyökkäys minun kimppuuni tehtiin, heti kun astuin hiekkatieltä pois ja Neron perään. Mikäs siinä, PK-leirillä tulin jo syödyksi, tästähän on hyvä jatkaa. Kiroilin hiljaa mielessäni ja kuljin rauhassa koiran perässä. Jäljen päähän (Frolicia) tullessa toivoin vain, että Nero saisi nopeasti syödyksi ja päästäisiin liikkeelle ja pois ainakin 50 hyttysen parven keskeltä.
En voi sanoa, ettei matkalla ollut puhettakaan kirjoituksiin lukemisesta: Iris psykologian kirjansa ääressä, Havina ihmettelee aikaisempaa turhankin ylenpalttista yliviivaustussin käyttöä biologian kirjassaan ja oma kemiankirjani (yhä reaktio 1) on hylättynä huoneen kauimmaisessa päässä pöydällä. Eipä silti tainnut tulla luettua kovin paljoa.
Nero pääsi joka aamu pitkälle aamulenkille isän kanssa, talon naispuolisten vielä nukkuessa.
Reissu hurahti aika nopeasti ohi. Välillä tuli mietittyä mitä tulikaan tehtyä. Ainakin sellaisia asioita joita olisi voinut tehdä ihan hyvin kaupungissakin: laulaa Singstaria, pelata korttia, keskustella (arkipäiväisten asioiden lisäksi vakavemmista aiheista) ja laittaa ruokaa. No, meluaste sai olla huomattavasti kovempi kuin pari- tai kerrostalossa.
Muuta mitä tuli tehtyä: käytyä uimassa, rämmittyä metsässä ja pellonlaidassa, tutkia kävellen ja autolla paikallisia seutuja (musta olisi ehdottomasti ainesta matkaoppaaksi) ja tuli käytyä haudalla.
Näin lyhyesti.
Matkaan lähdettiin siis syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä. Edellisenä päivänä: 18 -vuotissyntymäpäiväjuhlat vietetty, illalla pelataan vielä kahden kaverin kanssa lautapelejä. n. klo 22 totean: suht aikainen herätys aamulla ja kamat pakkaamatta. Erinomainen lähtökohta aloittaa lain silmissä täysi-ikäisenä eläminen.
Matkaan lähti Annan, Jorman (isäni) ja Neron lisäksi takapenkillinen iloisesti juttelevia kavereita. Takapenkillä pitivät majaa; etupenkillä istuvan Annan takana toinen Anna, keskellä Havina ja toisessa reunassa Iris.
Olin siis päässyt toteuttamaan "uhkaukseni" viedä kaverini meidän "mökille", isän kotitilalle Karviaan. Eihän tästä lupauksen antamisesta ole kulunut kuin 3-4 vuotta.
Nero kieri jokaisessa paikassa, missä vain kykeni: hiekassa, heinikossa, kaislikossa, lätäköissä, lutrasi syvemmissä kuopissa ja haki keppiä n. 10-15 metrin päästä järven rannasta. Tosin osuipa pojalla jalat koko ajan pohjaan.
Jatkoimme Neron kanssa jäljestyksestä siitä, mihin olimme jääneet PK-leirillä.
Ehdimme ajaa reissumme aikana kaksi lyhyttä suoraa jälkeä.
Nero on selvästi alkanut tajuamaan jutun jujun, vaikka hapuilikin välillä. Taisi rynnistää toisella kerralla turhan kovaa ja meinasi eksyä jäljeltä, pitänee siis antaa jäljen vanheta jo pidempään (tekemäni jäljet olivat vain n.10-15min vanhoja).
Jos sivummalta jäljestystämme katsoneet ystäväni luulivat tulleensa ötököiden syömäksi hyttysmyrkkyineen ja -karkoitteineen, niin mikäköhän hyökkäys minun kimppuuni tehtiin, heti kun astuin hiekkatieltä pois ja Neron perään. Mikäs siinä, PK-leirillä tulin jo syödyksi, tästähän on hyvä jatkaa. Kiroilin hiljaa mielessäni ja kuljin rauhassa koiran perässä. Jäljen päähän (Frolicia) tullessa toivoin vain, että Nero saisi nopeasti syödyksi ja päästäisiin liikkeelle ja pois ainakin 50 hyttysen parven keskeltä.
En voi sanoa, ettei matkalla ollut puhettakaan kirjoituksiin lukemisesta: Iris psykologian kirjansa ääressä, Havina ihmettelee aikaisempaa turhankin ylenpalttista yliviivaustussin käyttöä biologian kirjassaan ja oma kemiankirjani (yhä reaktio 1) on hylättynä huoneen kauimmaisessa päässä pöydällä. Eipä silti tainnut tulla luettua kovin paljoa.
Nero pääsi joka aamu pitkälle aamulenkille isän kanssa, talon naispuolisten vielä nukkuessa.
Reissu hurahti aika nopeasti ohi. Välillä tuli mietittyä mitä tulikaan tehtyä. Ainakin sellaisia asioita joita olisi voinut tehdä ihan hyvin kaupungissakin: laulaa Singstaria, pelata korttia, keskustella (arkipäiväisten asioiden lisäksi vakavemmista aiheista) ja laittaa ruokaa. No, meluaste sai olla huomattavasti kovempi kuin pari- tai kerrostalossa.
Muuta mitä tuli tehtyä: käytyä uimassa, rämmittyä metsässä ja pellonlaidassa, tutkia kävellen ja autolla paikallisia seutuja (musta olisi ehdottomasti ainesta matkaoppaaksi) ja tuli käytyä haudalla.
Näin lyhyesti.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Elämä on valitsemista
Ensimmäiseksi; silmiisi on varmaan jo pompannut pieni muutos sivun ulkoasussa, siniset värit vaihdettiin kesän kunniaksi vihreiksi. Saa kommentoida, etenkin jos värit käy silmille.
Elämähän on valintoja täynnä, joka hetki, joka sekuntti teet valintoja. Tässä murto-osa minun valintojani viimeisimmän viikon ajalta. Tehdäkö vai jättää tekemättä?
Nerolta lähti sitten se turkki, kuten lupailin. Tasan viikko sitten.
PK-leirillä oli todella kivaa, mutta laiskana ihmisenä jätän sen romaanin raapustuksen toiseen kertaan. Kuviakin varmaan tulee jossain vaiheessa. Laiskuus on ollut vieraanani jo pidemmän aikaa, eikös se näy jo blogissakin?
Autokoulun teorioista on puolet käyty.
Tokorintamalla ollaan edetty, virallista koetta on alettu metsästämään. Uskaltaakohan kuitenkaan lähteä? No, katsotaan. Yksi koe olisi kiikarissa, jossa on rajoitettu ilmoittautumisaika, mietitään siihen asti. Seuraamista pitää vielä ainakin hioa, sekä estehyppyä. Liikkeestä maahanmenon ja seisominen pitää kanssa varmistaa. Oi ja voi.. ja pitää käydä katsomassa virallisia kisoja jossain vaiheessa.
Elämähän on valintoja täynnä, joka hetki, joka sekuntti teet valintoja. Tässä murto-osa minun valintojani viimeisimmän viikon ajalta. Tehdäkö vai jättää tekemättä?
Nerolta lähti sitten se turkki, kuten lupailin. Tasan viikko sitten.
PK-leirillä oli todella kivaa, mutta laiskana ihmisenä jätän sen romaanin raapustuksen toiseen kertaan. Kuviakin varmaan tulee jossain vaiheessa. Laiskuus on ollut vieraanani jo pidemmän aikaa, eikös se näy jo blogissakin?
Autokoulun teorioista on puolet käyty.
Tokorintamalla ollaan edetty, virallista koetta on alettu metsästämään. Uskaltaakohan kuitenkaan lähteä? No, katsotaan. Yksi koe olisi kiikarissa, jossa on rajoitettu ilmoittautumisaika, mietitään siihen asti. Seuraamista pitää vielä ainakin hioa, sekä estehyppyä. Liikkeestä maahanmenon ja seisominen pitää kanssa varmistaa. Oi ja voi.. ja pitää käydä katsomassa virallisia kisoja jossain vaiheessa.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Sillisalatti elämänmenosta, tarjoillaan heti
Paljon asiaa, vähän aikaa. - Lyhyet pätkät sillisalattina tämän hetken elämänmenosta. ja nyt lisäyksenä kuvia!
Koulu loppui. Tervetuloa kesäloma.
- Ylppäreihin luku alkaa. Kirjoitan kemian syksyn -08 kirjoituksissa. Pakollisena näin btw.
- Tarkoitus olisi lukea myös ruotsia, matematiikkaa ja englantia. (kirjoitan myös nämä, keväällä tai syksyllä -09)
- Pitäisi tehdä Helsingin luonnontiedelukion videovuosikertomus 2007-2008 valmiiksi ennen juhannusta, että koululle vaan takaisin.
Hevostelurintama
- vakitunnit loppuivat. (kuvia tulossa viimeisiltä tunneilta, kiitos Jennalle)
- Anna lähti Anninan ja kahden tallikaverinsa kanssa tutustumaan Vuonohevostalli Solsikkeen. Tunnilla ratsuna toimi tukkajumala Silvert. Tullaan varmasti käymään toistekin, ihan vaikka vaan moikkaamassa. Harmi, että Vuonohevosyhdistyksen 20-vuotisjuhlaviikonloppu sattuu PK-leirin kanssa päällekäin.
Kuva HLL ylppäreistä, lakit jaettu ja laitettu päähän. ja kenenköhän tuo 7m pitkä kuva tuossa pöydän takana on? krhm..
Koulu loppui. Tervetuloa kesäloma.
- Ylppäreihin luku alkaa. Kirjoitan kemian syksyn -08 kirjoituksissa. Pakollisena näin btw.
- Tarkoitus olisi lukea myös ruotsia, matematiikkaa ja englantia. (kirjoitan myös nämä, keväällä tai syksyllä -09)
- Pitäisi tehdä Helsingin luonnontiedelukion videovuosikertomus 2007-2008 valmiiksi ennen juhannusta, että koululle vaan takaisin.
Kevyttä kesälukemista?
Opiskelu jatkuu myös autokoulun muodossa.
Nero
- pääsee turkistaan tällä viikolla.
- lähtee vesikoirat ryn PK-leirille Oittisiin kavereiden kanssa.
- matkaa roturaceen vesirokot -joukkueen jäsenenä.
- agilitykurssi alkaa olemaan loppusuoralla. Syksyllä toivottavasti jatketaan jäseninä.
- startataan mahdollisesti tokon alokasluokassa, vähintään möllikisoissa.
Karvamörriäinen, sitä varokaa. Nurmikon se ainakin keräsi mukaansa.
Hevostelurintama
- vakitunnit loppuivat. (kuvia tulossa viimeisiltä tunneilta, kiitos Jennalle)
- Anna lähti Anninan ja kahden tallikaverinsa kanssa tutustumaan Vuonohevostalli Solsikkeen. Tunnilla ratsuna toimi tukkajumala Silvert. Tullaan varmasti käymään toistekin, ihan vaikka vaan moikkaamassa. Harmi, että Vuonohevosyhdistyksen 20-vuotisjuhlaviikonloppu sattuu PK-leirin kanssa päällekäin.
jaa-a..mistähän se tukkajumala nimitys on peräisin? Kuva: J. Kokko
lauantai 3. toukokuuta 2008
valokuvauksen eri muodot
Kolmas teksti tälle päivälle. Sitä se teettää kun ei tasaisesti kerro kuulumisiansa. Tässä tekstissä keskityn jo vähän pidempään ajankohtaisena olleeseen aiheeseen: valokuvaukseen. Koulun valokuvauskurssi on opettanut paljon uutta. Tässä pieni kokoelma kurssin tuotoksista.
Yksinkertaisimpia kameroita, pienestä rei'ästä sisään menevä valo muodostaa vastakkaisella sivulla olevalle paperille kuvan väärinpäin ja negatiivisenä. Solarigrafialla tarkoitetaan auringon liikkeiden tallentamista pitemmällä aikavälillä.
Purkki asetettiin paikalleen huhtikuun alussa, jolloin tulevasta kuvasta nähdään, kuinka aurinko tekee yhä pidemmän kaaren taivaan poikki. Ensimmäinen viikko ei tosin ollut kaikista otollisin: jo ensimmäisenä päivänä satoi.
Valokuvaus filmijärjestelmäkameralla mustavalkofilmille
Tehtävänantona ystävän muotokuva. Malleiksi pääsivät Annina ja Kauko. Kuvaus suoritettiin koulusta lainatulla (Minolta?) kameralla 100 asan mustavalkoiselle negatiiville. Käytettävissä oli puoli filmiä. Varmuudeksi oli mukana vielä oma digijärkkäri, mikäli filmi menisi pilalle tai kuvista tulisi muuten epäonnistuneita.
Kuvauspaikaksi valittiin kotimme lähellä sijainnut kallio. Kuvien ottamisen jälkeen iski paniikki, josko yksikään kuvista olisi onnistunut. Kuvaussää oli kirkas ja aurinko oli laskemassa, muistin tarkasti varoa kuvaamasta aurinkoon päin. Myöhemmin negojen kehityksen jälkeen selvisi, että kaikki kuvat olivat valotukseltaan onnistuneet (vähintäänkin kohtalaisesti).
Viime tiistai-iltapäivä meni lähestulkoon kokonaan pimiössä työskennellessä. Kivaa oli. Taidan jäädä kaipaamaan niitä onnistumisen hetkiä.
Yksinkertaisimpia kameroita, pienestä rei'ästä sisään menevä valo muodostaa vastakkaisella sivulla olevalle paperille kuvan väärinpäin ja negatiivisenä. Solarigrafialla tarkoitetaan auringon liikkeiden tallentamista pitemmällä aikavälillä.
Purkki asetettiin paikalleen huhtikuun alussa, jolloin tulevasta kuvasta nähdään, kuinka aurinko tekee yhä pidemmän kaaren taivaan poikki. Ensimmäinen viikko ei tosin ollut kaikista otollisin: jo ensimmäisenä päivänä satoi.
Valokuvaus filmijärjestelmäkameralla mustavalkofilmille
Tehtävänantona ystävän muotokuva. Malleiksi pääsivät Annina ja Kauko. Kuvaus suoritettiin koulusta lainatulla (Minolta?) kameralla 100 asan mustavalkoiselle negatiiville. Käytettävissä oli puoli filmiä. Varmuudeksi oli mukana vielä oma digijärkkäri, mikäli filmi menisi pilalle tai kuvista tulisi muuten epäonnistuneita.
Kuvauspaikaksi valittiin kotimme lähellä sijainnut kallio. Kuvien ottamisen jälkeen iski paniikki, josko yksikään kuvista olisi onnistunut. Kuvaussää oli kirkas ja aurinko oli laskemassa, muistin tarkasti varoa kuvaamasta aurinkoon päin. Myöhemmin negojen kehityksen jälkeen selvisi, että kaikki kuvat olivat valotukseltaan onnistuneet (vähintäänkin kohtalaisesti).
(negatiivi kuivumassa)
Negatiivien kehitys - negat pimeässä purkkiin ja kierrätetään erinäisissä litkuissa
Negojen kehittäminen oli ihan kivaa puuhaa. Negan saaminen ulos purkista vaati hiukan väkivaltaa (opettaja + sakset), mutta ilmeisesti osasin aika lahjakkaasti kelaamaan negan jonkinsortin rullaan, joma laitettiin täysin pimeässä pimiössä kehityspurkkiin. Purkki kiinni ja valot päälle. Tämän jälkeen voitiin aloittaa itse kehitys, laittamalla purkkiin ensin kehite. Sekoittelua ja odottelua, kehite pois, keskeyte sisään (vettä), keskeyte pois, kiinnite sisään ja lopuksi se kiinnitekin pois. Vielä juoksevan veden alle puoleksi tunniksi ja sitten vain negoja kuivaamaan ja tutkimaan.
Negatiivistä kuviksi - värit oikein päin ja isompi kuvakoko
Lisää pimiötyöskentelyä. Suurennuskoneen käyttöä ja kuvien uittamista litkuissa (taas liikaa Koota; kehite, keskeyte ja kiinnite). Suurennuskoneen käyttö oli hauskaa. Näki kuvan suuressa koossa, pääsi säätelemään erinäisiä nippeleitä (mm. aukkoa, aikaa, kokoa ja tarkkuutta). Aukko ja aika vaikuttavat kuvan sävyskaalaan. Omat kuvat tuli 8 aukolla ja suurimpaan osaan ajaksi 8 sekunttia.
Kun nämä oli kohdallaan, valotusnappia vaan painamaan. Yhden kuvan kanssa kävi pieni moka, kun punasuodin jäi osaksi valotusaikaa osittain kuvan päälle.Viime tiistai-iltapäivä meni lähestulkoon kokonaan pimiössä työskennellessä. Kivaa oli. Taidan jäädä kaipaamaan niitä onnistumisen hetkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)