keskiviikko 26. tammikuuta 2011

sylisika aka piruperhana treenaa

Neva oli tänään taas agitreeneissä ja teki todella kivasti töitä. Asenne on mainio, häntä viuhtoo taukoamatta. Pallo kiinnosti viimeviikkoistakin vähemmän.. sen sijaan namit ja painiminen on kivaa. Lelut uudelleen treenipalkaksi projekti on käynnissä, mutta kerrotaan sen vaiheista ajan myötä. Tänään tehtiin Anninan kilpailuvalmiille tarkoitettua rataa. Tajusin, että Nevan kanssa on tehty tajuttoman vähän pöytää, että käskysanakaan ei olla käytetty..
Keppejä tehtiin erikseen, niiden kanssa ollaan edetty, mutta tänään junnattiin vähän paikallaan. Keppien käskysana on pöydän tapaan jäänyt vähän vähälle.
Hypyt 35cm, eikä tuota ongelmaa, eli saadaan edettyä varmaan 40/45cm hyppyihin tässä keväällä, kunhan säät antaa myöden.


Neva 26.1.2011 agitreeneissä
kuvaamisesta kiitos empulle :)

Nero oli myös treenaamassa tänään Saviojan Annen vetämissä treeneissä, intoa oli äijällä taas ihan törkeästi. Tehtiin ensin rataa, jonka jälkeen hiottiin keppejä, välistävetoja ja muutemia radan kohtia. Neron kontaktit on taas hyvässä kunnossa ja äijä itseasiassa keskittyy paremmin kun en juokse ihan kontaktiesteiden vieressä vaan kauempana tai layeröin.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kolme vuotta blogausta

Tasan kolme vuotta Annan, Neron ja Nevan elämää. Iloja, paljon heikkoja hermoja, hulluutta, surua, pohdintoja, myötähäpeää ja arkipäivän oivalluksia.

Alku: http://neroperro.blogspot.com/2008/01/nerolle-blogi.html


Lukuja:
eniten postauksia: lokakuu 2009 (11), toiseksi eniten syyskuu 2008 (10)
käytetyin tagi: muuta (46)
eniten blogauksia: 2008 (57)
kuvia: enemmän tai vähemmän
videoita: jaa-a
kirjoittajia: yksi

torstai 20. tammikuuta 2011

Neva the agipossoliini

Neva pääsi pinkomaan keskiviikkotreeneihin, kun Annina on taas vallan kahvassa, eli koutsina, vara-koutsi Anna voi siis keskittyä jälleen osa-aikaisesti myös oman mustan possunsa treenaamiseen. Possoliini siksi, no - sehän on törkeä sika luonteeltaan!
Emppu pyysi kuvaamaan itseään ja Kolaa, joten ilohan otettiin irti kännykän kamerasta ja emppu videoi myös meidän menoamme, suurkiitos Emppu!

Nevalle ehti tulla jo inha kontaktien ylösmenojänskätys, mutta tänään mentiin taas aimo harppaus eteenpäin. Jännityksen alkuperää en ole keksinyt, keinulta ei olla pudottu, eikä miltään muultakaan, yksissä treeneissä himmaili vaan törkeästi ja olisi kiertänyt sivuitse. Keskiosa ja alasmeno olivat ihan ok, kunhan niin pitkälle vaan päästiin. Nyt muuteman treenikerran jälkeen ollaan homma aikalailla selätetty. Puomia treenattiin muutema kerta ja sitten neito hiffas, etteihän tää ollutkaan niin hirmuisaa. Pinkoi jo melko lujaa. A:alla sitten taas kauhisteltiin ja vauhti tippui melkein nollaan Anninan houkutellessa namilla toiselta puolelta ja itse kulkiessani toisella ja toden totta: avitin neitoa työntämällä takapäästä. En välttämättä jokaisen koiran kanssa olisi tuota ratkaisua tehnyt, mutta Nevan kanssa se toimi ja muutemalla lisätoistolla neiti säntäsi kontaktille itse. Tästä on hyvä taas jatkaa.

Keppejä tehtiin 12 kpl ja oikeinpäin. Liiasta vispaamisesta tyyppi menee vain sekaisin, joten käsi oli namien kanssa aikalailla paikoillaan ja sehän pujotteli!

Nevan kanssa on rimojen nostaminen vihdoin aloitettu. Tänään ja viime viikolla mentiin 35cm, keväällä olis tarkoitus olla medikorkeudet kasassa. Nevan kanssa on menty kaikessa rauhassa matalia, ei ole ollut syytä nostaa ja halusin myös odotella terveystarkastuksia, ennen isompia nosteluita. Myös medi-mini -ryhmässä treenaaminen on antanut mahdollisuuden mennä minihyppyjä, kun Noki ja Neva ovat ainoat ei-minit.
Sitten vähän radanpätkää. En edes itse huomannut ohjaavani äänettömästi.. Nerolla on treenit ennen Nevan treenejä ja aina ei aivan muista, että Nevalla ei vielä kovin suurta estevarmuutta ole, vaikkakin tyyppi kehittyy koko ajan. Nevan kanssa pitää estevarmuuden lisäksi saada myös irtoamisen kanssa tehdä töitä. Kaasunappula on jossain joulukuun aikana löytynyt taas ja ohjaaja alkaakin olemaan taas pulassa. Hyvä vaan!


p.s. Annina on possun paras palkka!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Terveystutkimuksissa

Järjestin kimppatarkastuksen 17.1. Mevettiin, jotta saisin näppärästi sopivana ajankohtana tutkittua myös omat koirat. Tulipa siinä sivussa opittua taas uutta järjestämisestä ja koirien röntgenkuvien otosta, olin apukäsiparina röntgentilassa. Ne suojavaatteet tosissaan painaa!

Nevalta tutkittiin koko paketti: lonkat, kyynärät, polvet, selkä ja silmät. Nero kävi ottamassa epäviralliset kyynärkuvat agilityn takia ja selkä kuvattiin samalla.

Nevan lonkat lähtivät muistaakseni toinen A:na (saattoi olla, että saattaisi olla myös B, en muista varmasti) ja toinen on B tai C. B/B tulivat takaisin. Nevalle puhtaat paperit silmistä, 0/0 polvet ja ok selkä. Terve tyttö! Nerolla selkärangassa muutamia tiiviitä nikamavälejä, muuten ok. Kyynärät myös ok.

Neron selkärankaa...
...ja lantiota
Neron kyynärät

Nevan lonkat lähtivät hapuillen A (tai B) ja B tai C, kennelliitolta B/B
Nevan selkärankaa...
... ja latiota
Nevan kyynärät 0/0

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Seuran kisoissa - Saviojan radalla taas

I-HAH järkkäsi Hyvinkäällä 21.11. 1- ja 2-luokille agilitykisat, joihin osallistuimme Neron kanssa. Matkaseurana oli Annina ja Joku. Tuomarina molemmilla radoilla oli Anne Savioja, joka oli meitä talven treeneissä patistanut kisaamaan. Rataprofiili oli aika mukava ja ihan suoritettavissa, vaikkakin muutema kohta aiheuttikin päänvaivaa. Ensimmäisellä radalla alku meni hienosti, kepeillä Nero paineistui ja jymähti nuuskimaan, hyllyn jälkeen kepit loppuun ja taas nokka maahan. Päästiin jatkamaan (tarkoitus oli saada hyvä fiilis loppuradasta) ja pienen ajatushäiriön takia Nero pääsi kontaktista, sain läpi renkaasta ja äimistyksekseni herra katosi nuuhkuttelemaan odotuskarsinaan. Harmitti aika pahasti ja totta puhuakseni itketti ja kiukuttikin. Toiseen starttiin piti nollata fiilikset, mikä tuntui mahdottomalta, mutta useamman seurakaverin kanssa puhuttua mentiin kuitenkin toiselle radalle.

Toinen rata olikin pienoinen yllätys. Alun ohjaus oli aika karmaisevaa. Sitten jännittävät kepit, määrätietoinen ohjaus ja oikeaan väliin sujahti, jes! Siinä tulikin hihkuttua ja innostettua Neroa jatkamaan kepit loppuun asti. Loppusuoran puomi otettiin aika vauhdikkaasti, jolloin aloin jo jäädä jälkeen, onneksi rengas on Nerolle melko varma este, sinne sujahti ja "eteenEteen!" Maalissa. Selvittiin koko rata yhtä kyytiä läpi, ilman että herra katosi mihinkään. Kepitkin saatiin suoritettua ensimmäisellä. Oli voittajafiilis. Rehellisesti sanottuna ei tuloksella olisi ollut mitään väliä, vaikka moisen alamäen jälkeen nolla olikin hieno juttu. -5,52 ja toinen LUVA. Viimeisen nousunollan metsästys on edessä, mutta päässä on pyörinyt onko luokalla edes väliä meille, ollaanko me valmiita 2-luokkaan? Jos halutaan nousta, pitää radan olla jonkun muun kuin Saviojan ja agilityrata, ensimmäinen nousunolla kun on hyppyradalta.

Ensin ollut B-rata, hyl

A-rata, 0

rally-kisat ja puutteellinen hermorakenne

Perropojat Nero, Kauko ja Joku pääsivät - tai joutuivat Janakkalaan 20.11. rally-tokokisoihin allekirjoittaneen ja Anninan kanssa. Joku teki jälleen historiaa starttaamalla ensimmäisenä perrona voittajaluokassa Suomessa. Voittajaluokka oli myös Suomen ensimmäinen. Kysymys kuuluneekin, milloin pääsen "ensimmäinen" -jorinoista. Tuskin ihan hetkeen. Aiheeseen sopii varmaan kruunata Nero&allekirjoittanut tämän hetken eniten hylättyjä tai keskeytyksiä tehneeksi perropariksi.


Kauko&Annina repäisivät ja voittivat avoimen luokan ja siirtyi voittajaluokkaan. Neron kanssa ei mennyt ihan nappiin vaan stressaantunut emäntä laski Neron nokan maahan ja stressitason pilviin.

Varsinainen hylkäys tuli, kun Nero lirautti halliin. Ajattelin että hengitän syvään, kutsun Neroa rauhassa, en ärähdä.. ei toiminut ei. Niitä hermoja sekä koiralle, että etenkin ohjaajalle, etsitään yhä.

Tiedä sitten, kiusaanko vain koiraani? Toisaalta pääseekö jännityksestä eroon välttelemällä sitä? Ehkä muitakin tapoja onja raaka harjoittelu ei koskaan teekisi pahaa. No, koitetaan porskuttaa eteenpäin.

Arkistoitu oppimateriaaliksi.
Varoitus: Saattaa herättää myötähäpeää. Ei heikkohermoisille tai kiivasluonteisille. 
tarp ->hyl

tiistai 19. lokakuuta 2010

Täyttömäkeä valtaamassa

4 vesikoiraksi kutsuttua sankariamme valtasivat vuosaaren huipun, tai arkisemmin sanottuna täyttömäen.

Nro 1. Neva, joukon viehkeä, kauhistunut lady

 
Nro 2. Salskea ja seesteinen Kola, joka paljastaa demonista puoltaan

 
Nro 3. Joukon hömppä "vanhus", jota ei oteta tosissaan

 
Nro 4. Tehoviikari Noki, jolta ei ideat loppuneet

 


Kola ja seesteinen katse, joka särkyi, kun sivusta hyökkäsi musta peto

 

Long, long way to home.

 
Mutahoitoja ja juotavaa

 
Kola the peto

 
Kolan edessä lennähtää kyllä kenen tahansa korvat pystyyn

 
Rauha maassa

 
Parijonossa

 


Lokakuun lupiinit

 
nokikuono Multa - eikun siis

 


Lisää kuvia löytyy täältä.