jos suo ei tule Nevan luo, Neva menee suon luo

Miksi sinä söpöilet tuolla lailla, ei, ei saa! Voih!

Treffattin tänään pieni kaunokainen Siiri Jakomäen melko märässä metsässä (ihan sinne puolisuolle ei kävelty kuitenkaan). Portugeesineiti oli alkuun hiukan ihmeissään pari kiloa painavammasta ja isommasta Nevasta, jolle on jo painimisesta ehtinyt kertyä kokemusta enemmän. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun Siiri hoksasi, että ton kanssa voi leikkiä. Neva oli aavistuksen raju, eikä antanut rauhaa edes silloin, kun Siiri viipelsi jalkojen väliin. Sen jälkeen alkoikin paini- ja juoksuleikki, jossa Neva välillä spurttasi Siirin näkökentän ulkopuolelle. Treffien loppupuolella Siiri saikin jo suunsa auki ja kyllä sieltä ääntäkin lähti. Paljon on samaa näissä mahtavissa tytöissä :) Treffataan pian uudelleen.

Hui!

Aijaa, siis mitä sä oikein sanoit?

kyllähän siinä kunnon painit saatiin aikaiseksi

metsän siimeksestäkin voi löytää kaikkea jännää..

Siiriä alkoi jo väsyttämään, joten syliin nukkumaan. Neva käytti tilanteen hyväksi, pusuhyökkäys!

Kuljen suolla ja ihmettelen

Jokainen ihminen, koira, luontokappale on erilainen. Silti en muuta voi kuin ihailla ja ihmetellä mitä toi pentu tekee ja osaa. Eipä mun elämässäni ole ollut yhtään pentua näin lähellä kasvamassa, kuin Neva nyt. Nerokin oli 10kk meille tullessaan.

Nääin sujahdan namin perässä salamana maahan!

näin se käy, tie tähtiin, tottisvalioksi tieni käy!

Mä kuulen ne pienet rattaat mitkä hyvin öljyttyinä kiidättää viestejä ja ajatuksia eteenpäin ton pään sisällä.
Neva on tavallaan niin älyttömän helppo. Se ei pelkää juuri mitään, kulkee reippaasti mukana. Oivaltaa nopeasti mitä tahdon, on oma-aloitteinen. Sosiaalinen ja avoin. Ei ole moksiskaan vaikka jää painissa alimmaiseksi ja saadessaan ensimmäistä kertaa turpaansa aikuiselta nartulta, meni vain hetki, ennen kuin paini jatkui.
Tyttö on niin kovin pieni, mutta hämmästyttää mua päivittäin uro(tai tuho)teoillaan. Ehkä mun kokemattomuuteni paistaa yhtä kirkaasti kuin tietokoneruutu yöllä pimeässä huoneessa. Silti jaksan ihmetellä lapsenomaisella tavalla näitä uusia ja ihmeellisiä asioita.

Suolla on kuitenkin niin salakavalaa,
koskaan ei tiedä, milloin astuu pois polulta.

Trimmerin ylistyssinfonia ja treenimotivaation pohdintaa

Osaanko istua vähän hienosti?

Trimmeri tuli. Andis AGC Super 2-Speed (mukana 1.5 mm Andis UltraEdge -terä). Kaveriksi lähti Ceramic Edge no. 7 3.2mm. Paketista löytyi vielä Teränhoitoaine, Andis 7inOne suihke ja Teränhoitoöljy, Andis. Kaupanpäälle lähti yli 120€ ostoista pantaan kiinnitettävä vilkkupanta (oranssi tosin). Tilaus lähti to 15.10. ja 19.10. tipahti kännykkän tekstiviesti, että paketti on tullut (paperiilmoitus tuli seuraavana päivänä). Anna tietysti ryntäsi hakemaan paketin saman tien ja tutki sen tarkasti jo autossa läpi, kotiin asti ei millään malttanu odottaa. Tykkäsin ripeästä ja toimivasta palvelusta :)

Tänään sitten lähti pikku-Nevalta turkki. Hyviä eläkepäiviä Mark II (kellään tarjota kotia?), täältä tullaan Andis!

Vertailuna vielä koneiden tehoja. Nyt vain kaksitehoiset.
Andis AGC Super 2-Speed: 3400 spm 1-nopeus ja 4400 spm 2-nopeus
Andis AGC 2-Speed: 2700 ja 3400 spm
Oster A5 2-nopeuksinen: 2100 tai 2700 spm
Nyt pitäisi lähteä turkki hiukan eri tahdilla, kuin tuolla edellisellä.

Asiaan. Yhteistyötä (kidutusta). Anna estää Nevaa häipymästä ja Annina suorittaa varsinaisen hirmutyön, trimmaa. Hyvin leikkasi. Neva osoitti mieltään, mutta pakoon ei päässyt. . Oli se likka aika hienosti moon ylpee.

pakollinen seisotus..

Olen ihan pienenpieni ja tooosi söpö!

Tunnistaakohan kukaan mua enään?

Kaksi pesua saman päivän aikana! Ei tarttis..

vertailaampas hiukan Empun muotitalon villatakin istuvuutta ennen ja jälkeen trimmin.

Sujahtaa hiukan paremmin päälle nyt :)

Pommarin tänhetkisenä avaimenhaltijana näkee hyvin miten treeneihin tulee porukkaa. Tänään oli taas ovet auki. Paikalle tuli ihastuttava ja innokas Vilma emäntineen, kiitos paljon seurasta! :) ja maanantaina paikkalla olivat Emppu Kolan ja Nokin kanssa, sekä Anu ja Robin. Kiitos seurasta!
Kurssit loppuivat, kesäkausi päättyi. Siirryttiin pommarin suojaan. Kahden viikon kokemus: ma 1 koirakko, to useampi (yhdellä kurssilla oli vielä kerta jäljellä, näitä n. puolet porukasta), ma 2 koirakkoa, to 1 koirakko.

Mihin katosivat taas kaikki treenaajat? Jäsenille ilmainen treenipaikka ilman ohjattua koulutusta ei ilmeisesti kelpaa.
Kun koulutusta oli, tuli paikalle näin karkeasti sanottuna 1-15 koirakkoa. Vaihdellen kerta kerralta. Useinmiten syksyn ensimmäinen kerta toi ruuhkan, seuraavalla viikolla saattoi olla kourallinen. Nämä epäsäännölliset sykäykset varmaan antoivatkin pohjan kurssimuotoiselle koulutukselle: lyhyttä, ytimekästä ja sitovampaa.

Omatoimitreenit eivät kuitenkaan ole pommarissa välttämättä yksin treenaamista. Koirien kopeloinin tai toko luoksepäästävyyden sai, samaten vertaistukea tai vinkkejä muilta ohjaajilta tai kouluttajilta ja näin on edelleen. Onhan ohjatuissakin koulutuksissa vastuu aina ihmisellä itsellään mitä tekee ja miten. Kouluttaja ei ehdi kuitenkaan katsoa tekemisiäsi joka sekuntti.

On totta, että pääasiallinen treenaus tulee tehdä kotona tai muualla kuin treenikentällä, jos halutaan edetä, etenkin nuoren osaamattoman koiran kanssa. Yhteisissä treeneissä koiralle kuitenkin saadaan tottumusta vieraisiin paikkoihin ja koira oppii keskittymään myös muiden koirien läsnäollessa.

Miettiessäni yksin että ääneen, miten saada aikaiseksi toimiva systeemi, ettei olla turhaan veinailemassa jos joku nyt kuitenkin haluaisi treenaamaan. Sähköpostituslistat? - postisi saattaisi tukkeutua 10-20 (ellei useammankin) henkilön lähettämiin yksittäisiin viesteihin parissa päivässä, löydäppä sieltä sitten muut kiireelliset meilisi. Foorumi? - omaa ei yhdistyksellä ole, muut foorumit eivät ole yhdistyksen virallisia tiedotuskanavia, eivätkä kaikki yhdelle ja samalle foorumille löytäisi. Sama juttu oman erillisen foorumin kanssa. Tekstiviestit ja puhelut? - kalliiksi menee, puhumattakaan, että olet jumissa puhelimessa istumisen kanssa tai yrität selata 15 tekstiviestiä läpi, kun muutakin elämää löytyisi.

Tiedän, että ihmisten elämäntilanne muuttuu. Välillä taas on ollut todellisen p***a päivä töissä tai opiskellessa. Ei silloin kannatakkaan lähteä purkamaan turhautumistaan koiraan. Välillä ei ole motivaatiota pakata 15 eri tavaraa ympäri kämppää ja lähteä ajamaan 10km matkaa, kun taivaalta sataa räntää ja tiellä on kunnon loskakerros. Illalla on pimeää jo treeneihin lähtiessä ja paluumatka taitetaan säkkipimeässä. Kotona odottaisi 24 tekemätöntä työtä ja kaupaankin olisi pitänyt ehtiä. Puhumattakaan päänsärystä tai vuotavasta nenästä. Tai ihan siitä, että haluaisi vain kusettaa koirat nopeasti ja painua telkän ääreen löhöämään. Entäs sitten, kun talossa on vauva tai vanhempi lapsi. Vauva, tuo suloinen kokopäiväinen työllistäjä vetää jaksamisen nollaan, puhumattakaan treeni-innosta. Vanhemmat lapset taas pitäisi kyydittää kaverille, koulun liikuntapäivään, uimahallille, luisteluhalliin, tallille. Lista on loputon.

Omalla kohdalla kolahti useammin kuin kerran kuussa yksinkertainen laiskuus ja treenimotivaation puute. Joskus meni puoli talvea, kun ei jaksanut rahtautua treenaamaan isommalla porukalla.

Mikä taas sai kepeillä liikkuvan pöljän ulos sateeseen ja kylmään muutemia vuosia myöhemmin? Maa oli mutainen tai märistä lehdistä liukas. Maahankin piti kumartua, housuthan siinä kastui. Ortoosi keräsi hiekkaa, mutaa ja lehtiä.

Motivaatio tehdä. Motivaatio mennä. Halu tehdä jotain. Niin pienestä kiinni, mutta silti vaikuttaa niin pirusti.

Viimeinen 1½-2v onkin mennyt hyvinkin säännöllisesti suunatessa johonkin treenaaman. Mun motivaatio, tunkea namipussi, patukka, parit avaimet, vettä ja koira autoon, on pysynyt tasaisen vahvana. Niin, motivatio. Ollaan niin hemmetin riippuvaisia siitä. Pieni tai suuri elämäntilanteen muutos voi horjuttaa sitä ja pahasti. Kaukankohan mulla menee ennen kuin se heilahtaa taas toisenlaiseen tahtiin?

Suoeläimen matka

Neva on aika super, monessakin mielessä. Tässä lyhyt listaus mitä Neva osaa tai on keksinyt muiden ihastukseksi tai vihastukseksi.

Neva Osaa
+ istahtaa odottamaan ruokaansa
+ vilkaista silmiin palkkaa odottaessa (ruokakuppi, nami)
+ mennä maahan namilla vetäen n. 1-4s viiveellä
+ tulla kutsuttaessa luokse (no, jos tätä edes lasketaan)
+ seisoa hetken paikallaan (tuleva näyttelystara, heh heh)
+ hengailla remmissä
+ matkustaa autossa (etupenkin jalkotila, kevythäkki, takakontti)
+ matkustaa junassa
+ söpöstellä

-kiivetä rappuset
- tulla rappuset alas
-kokeilla kaikki mahdolliset raot, joista voisi päästä portaisiin
- ryömiä suihkutilan ja saunan ovien ali
- kannella "ei-älä-ota-sitäkään" -tavaroita mm. kengät
- haukkua ja komentaa (lähinnä Neroa)

Eihän tuo listaus niin mustavalkoinen ole, mutta kumminkin. Turvaportti saatiin ostetuksi (miksi mun etsimät tuotteet on aina loppu, juuri silloin kun tarttisin ja muistaisin) ja asennetuksi 14. päivän puolella.
Perin fiksu otus se kyllä on. Eikä yritystäkään puutu. Portaiden tilkitseminen ja barrikaadien asennus ei pahemmin neitiä estäneet. Älyttömän nopeasti neiti oppi myös ruokakupin kanssa jättää tanssiharjoitukset ja pistää pepun maahan ja tästä n. puolta viikkoa myöhemmin vilkaisemaan silmiin.
Uudet paikatkaan ei tyttöä ole pahemmin hetkauttaneet. Tomerasti häntä pystyssä tyttö kulkee kaikkialla. Muut koirat ja kaikki ihmiset tähän mennessä on olleet superkivoja.
Ainoastaan isot/vauhdikkaat autot ovat saaneet pienet puntit tutisemaan ja jättäytymään niin pitäklle kuin remmi sallii. Agilityhallikin oli ensimmäisellä kerralla aika hurja paikka, toisella kerralla paikka olikin jo ihan tuttu.

Neva On käynyt
- agilityhallilla
- Anninalla
- Itäkeskuksessa
- Hulluilla päivillä (hiukan hiljaisempaan aikaan)
- koululla (älkää kertoko rehtorille)
- leikkitreffeillä metsässä
- tallilla
- puolisuolla plutaamassa
- treenikentällä
- pommarissa (sisätreenipaikka/pommisuoja)

Tallilla ohimenevät hevoset oli Nevan mielestä Valtava, Iso ja Pieni (mutta silti tosi iso).

syksyinen poseeraustuokio

Elviksen ja Metten suunnatessa kotia kohti, napattiin autosta äijäkaksikko Nero&Kauko. Bestikset ovat aikalailla samaa mieltä Nevasta: rasittava pieni hirviö. Silti saatiin hyödynnetyksi hieno kuvaussää ja joku kelvollinen näppäyskin tuli otettua.

"Muikku!"

Perhepotertti

Villin ja vapaan perhepotretti

Tuplia. poseeraajat ja juosten.

Hirviö!

Hajaantukaa!

Otossarja: Booring..

.. ja se sitten singahti alas..

.. ja varmana tuun sinne. pyh.

treffailua ja syksyinen kuvaussää

Neva tapasi sunnuntaina Metten ja Elviksen. Hauskaa oli, vaikka Mette ei oikein alkuun lämmennyt leikkimään ja kun lämpeni, niin meinasi molemmilla tytöillä jo käydä tunteet liiankin kuumana. Ennestään tuttu Elvis sen sijaan oli tasaisen mukavaa seuraa. Kiitos kivasta seurasta!

Elvis

Mette

Uskaltaisinkohan?

Miss perropentu

Ja on aika aloittaa miss/mr pentu 2009 etsintä, olisitko se juuri sinä?

Miss pentu 2009 -ehdokas, Miss perropentu 2009 -ehdokas
Ehdokas nro 1.
Neva, Helsinki
10vk
4,9kg 27cm


Hei, olen Neva, Helsingistä. Aikani kuluu isoisää kiusatessa tai ihmisiä pureskellessa tai pussaillessa. Lempiharrastustani on hiukan vaikea sanoa, on niin paljon ihania asioita. Kuivauspyyhkeen retuutus on ihanaa, samaten sukkien (yms. tavaran) varastelu ja mahdollisimman monen erilaisen materiaalin uittaminen pissassa on fantastista.
Urheilulajeista patjan kaivaminen tai vesikupissa uiminen ovat lähellä sydäntäni. Lotraustaktiikkani on erinomainen ja Suomen Mestaruus -titteli olisi tavoitteena.