pala karkkia - pieni maistiainen entisestä

Huomasin jo n. viikko sitten, että olen ollut aktiivisempi syyskuussa, kuin muissa, eikä kuu ollut edes lopussa. En silti uskonut saavani aikaiseksi vielä 10. tekstiä tämän kuun sisään. Tulipa sekin ihme todettua.

Muusa varmisti, että kuvaajakin on valmiina

Päästiin Neron kanssa ulos tästä talosta. Kyllä sitä alkaa tuntemaan itsensä pölyiseksi, kun on yli kuukauden täällä nurkissa nyhjännyt. Lousku, Lotta ja Muusa huolivat meidät seurakseen treenailemaan agia ja juoksuttamaan koiria.

Tuntui puhdistavalta olla lähes normaalielämässä hetken. Nero pääsi harjoittelemaan Louskun ohjauksessa, mun tuellani.

Neron kanssa harjoiteltiin eteenlähetystä, mutta myös ihan normaalilla ohjauksella, tehtävänä vaikeimmillaan aita - aita - putki - aita. Tämä rakennettiin pala palalta, alkuun vain aitaa ja putkea, sitten 2 aitaa ja putki, lopuksi vielä viimeinen aita mukaan.

Toisena harjoituksena A:ta, jossa olin itse Neroa vastaanottamassa. Sujuu muuten hyvin, nätisti ja vauhdikkaasti, mutta varmistellaan kontakteja, Nero ei malttaisi jäädä odottamaan alastulossa 2 on 2 off -meiningillä.

Muusa meni myös aika hienosti. Vaikeimmillaan aita - pituus - rengas.

Treenien jälkeen sitten pelloille juoksentelemaan. Empä ole koskaan kävellyt niin pitkää matkaa keppien kanssa, mutta nautin joka sekunnista. tai no, lähes jokaisesta :)

Pellolla Muusa ja Nero sitten porhalsivat tuhatta ja sataa. Tosin Nero väsähti paljon nopeammin kuin Muusa, jolla riitti virtaa vielä matkalla autolle. Kuukauden hihnalenkit alkavat näkyä koiruuden kunnossa..