tiistai 19. lokakuuta 2010

Täyttömäkeä valtaamassa

4 vesikoiraksi kutsuttua sankariamme valtasivat vuosaaren huipun, tai arkisemmin sanottuna täyttömäen.

Nro 1. Neva, joukon viehkeä, kauhistunut lady

 
Nro 2. Salskea ja seesteinen Kola, joka paljastaa demonista puoltaan

 
Nro 3. Joukon hömppä "vanhus", jota ei oteta tosissaan

 
Nro 4. Tehoviikari Noki, jolta ei ideat loppuneet

 


Kola ja seesteinen katse, joka särkyi, kun sivusta hyökkäsi musta peto

 

Long, long way to home.

 
Mutahoitoja ja juotavaa

 
Kola the peto

 
Kolan edessä lennähtää kyllä kenen tahansa korvat pystyyn

 
Rauha maassa

 
Parijonossa

 


Lokakuun lupiinit

 
nokikuono Multa - eikun siis

 


Lisää kuvia löytyy täältä.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Erkkarissa

Sieltähän se erkkari vihdoin tuli - ja meni. Paikalle tultiin tiimillä allekirjoittanut, Nunon Ulla, sekä Neva. Paikalle ehdittiin mukavasti ennen pentujen alkua ja loistava häkki- ja istumapaikkakin löytyi. Kameralliselle parempaa paikka ei oikeastaan ollut - suoraan pöydän vierestä, vähän tuomarin tuolin takaa. Allekirjoittanut majoittautui lymyilemään tuomarin tuolin takalaidalle. Ulla valitsi viereisen tuolin, joka lieni ehdottomasti mukavampi. Neva pääsi melkolailla samantien häkkiinsä asustelemaan, ainakin hyväksyi osansa, ellei sitten tykännytkin lymyillä siellä. Kuvat löytyvät täältä.
© Ulla Virtanen

kukas sää oot? © Ulla Virtanen

© Ulla Virtanen


Neva oli varsin hurmaava itsensä, vaikka olikin joutunut kököttämään melko pitkään häkissä. Käytiin ulkona ripeästi tarpeilla, tämän jalon taidon neiti on ilokseni oppinut, sisälle ja odottamaan junnuluokan alkua. Neiti esiintyi hienosti, tavalliseen tyyliinsä, mutta se seisominen on edelleen vähän tyhmää, etenkin takajalkojen paikasta ollaan hiukan eri mieltä. Tuomaria piti tietysti päästä nuuskimaan varsin innokkaasti. Ei tarttenut neitiä juuri kiinni pitää, vaan malttoi olla tutkittavana. ERI tuli, eikä se mikään suuri ihmetys enään urosten jälkeen ollut, mutta toki iloinen ja huojentunut olin, ettei ainakaan hullumpi tuo tyttö ollut. Kilpailuluokassa tuomari kävi vielä tutkimassa kaikkia muita, paitsi Nevaa, joten mielessä kävi, että "tää on joko tosi hyvä, tai tosi huono juttu". Asia selvisi hetkeä myöhemmin tuomarin osoittaessa Nevaa ja punaista kasvihökötystä. Paras junnunarttu. Toiveissa ennen näyttelyä oli eri ja miellään luokkasijoituskin, salaa luokkavoittoa, muu olis plussaa. Sieltäpähän ne tuli.

Pieni luokkavoittaja © Ulla Virtanen

 Takaisin hyökkäyspaikalle kameran luokse ja kuvaamaan. Vaikka paikka olikin melkolailla paras mahdollinen, koirat seisoivat usein niin, että pää jäi hiukan piiloon. Tuli naurskeltua, että ryömin tästä tuomarin pöydän alle lymyilemään - siitäkös olisi tuomari riemastunut ja koirat kauhistuneet.
PN kehässä jouduttiin odottelemaan muutamia koiria, joten Neva piti hauskaa. Ennen viimeisen koiran saapumista tuomari tuli kuitenkin komentamaan koirat - Nevan - seisomaan.

Neva sanoi PN kehässä pus, pus, PUS! © Ulla Virtanen

Kovatasoisia narttuja oli paljon, joten meidät tiputettiin pois. Hienosti kuitenkin meni kovassa kisassa. Hyvinkään ryhmiksessä toisiksi parhaaksi narttu meni nyt Nevan ohitse ja oli PN4 vara-sertin kera.

Näyttelystä meinasi loppua vaaleanpunaiset nauhat kesken ja meidän vieressä yksi työntekijä poltteli vaaleanpunaisten vara kangasnauhojen päitä umpeen, etteivät lähtisi purkautumaan. Myös puna-valkoisia luokkavoittajaruusukkeita ei tänä vuonna ollut, vaan vissiin luokkavoittajille ja rop veteraaneille oli tarjolla kp ruusuke.
Ei sentään jaksettu jäädä katsomaan loppuskaboja, vaan jälkeläisryhmän loputtua vähän vaille neljä käytiin vielä eväiden kimppuun, jonka jälkeen muuteman poseerauskuvan kautta kotimatkalle. Kiitos Ullalle seurasta ja kuvista! 

© Ulla Virtanen


tuomari José R. Guillamón
Bitch of excellent size & proportions. Nicely headed correct neck & shoulder. Straight front, deep chest. Level topline. Powerful hindquarters. Moves easily.
ERI, JUK1