purunaattori jää kakkoseksi hammaskeijulle

Selvästikin Neva on ottanut mallia Nokista ja alkaa meilläkin hampaita ropista. Ensimmäinen yläetuhammas katosi jälkiä jättämättä kaikessa hiljaisuudessa ja toinen pe-la välisen yön aikana. Illalla hammas heilui vielä kovin, lauantaina se oli kadonnut. Nyt kaivattaisiin Sherlockia selvittämään kahden kadonneen hampaan mysteeri. Ei ollut tyttöparka turvassa edes sisällä, ovet olivat tavalliseen tapaansa lukossa.
Mahdollisia syylisiä on neljä:

a) Anna
b) Nero
c) Neva ihan itte!
d) salaperäinen varas

Ral ral rallatellen rally-tokoa

13.11. omat treenit

Jeps. Keskiviikkona oli rally-tokon teoria ja torstaina sitä päästiin jo opettamaan.

Ryhmiä kaksi, ensimmäisessä ryhmässä 7 ja toisessa 5. Eka ryhmä vedetään Anninan kanssa yhdessä, toisen vedän yksin. Kiva porukka ja kaikilla lähti homma rullaamaan kivasti eteenpäin. Koirien ikähaarukka on n. 1v-5v ja perustottis on kaikilla hallussa, niin päästiin kivasti keskittymään kyltteihin ja radan oikeanlaiseen suorittamiseen. Eikä ollut edes ihan helppoja ratoja.

Tehtiin radat valmiiksi joku parisen viikkoa sitten paperille, ilman tietoa pommarin väliseinien pituuksia, mikä vaikeuttaa kylttien asettelua ja käännösten suunnittelua. Lisäksi ei ollut kovin helppoa arvioida aikataulua. Homma meni kuitenkin yli odotusten. Kylttivälit olivat hiukan lyhyitä, mutta ajat meni aika nappiin. Ekan ryhmän kanssa päästiin lopettamaan täsmällisesti ja toisen ryhmän kanssa oltiin valmiita hiukan etuajassa. Aika hyvin kuitenkin! 7 koirakkoa kahdelle ohjaajalle ja 5 yhdelle vaikuttaisi aika hyvälle. Tosin nyt tokasta ryhmästä puuttui yksi koirakko juoksujen takia. Kivaa oli, eikä omat aivot olleet ihan syväjäässä, joten - toivoakseni - kurssilaiset saivat lajista jo jotain irti.

Olihan sitä nyt korkea aika päästä itsekkin taas treenaamaan. Me ei olla pahemmin alkukesän jälkeen treenailtukaan rallyä. Annina sen sijaan kävi kisoissa, kun me oltiin Neron kanssa Porvoon näytelmissä. Perjantaina heivattiin kylttilaukku taas autoon ja suunnattin treenaamaan agilityä ja rally-tokoa.

Annina teki meille pikana 16 kyltin alokasluokan radan, joka me tosin vedettiin ilman remmiä. Meinasi tulla 18 kyltin rata, mut mie vinkasin, et vähän lyhyempi kiitos! - jos meinataan viel agilityä vetää perään.

1. Lähtö
2. 360 astetta vasemmalle
3. 270 astetta vasemmalle
4. juosten
5. normaali vauhti
6. spiraali oikealle
7. käännös oikealle
8. istu, maahan, kierrä koira
9. koira eteen, vasemmalta sivulle
10. vasen täyskäännös
11. käännös vasemmalle
12. pujottelu edestakaisin
13. istu,
1 askel, istu
2 askelta, istu
3 askelta, istu
14. askel oikealle
15. 270 astetta oikealle
16. Maali

Nero oli aika intopinkeänä, ihan huippua!

pujottelu

vasen täyskäännös

Taas pujottelemassa. Hauskaa saa - ja täytyy - pitää! Tanssahdellen: Anna taputtaa rytmiä ja Nero laulaa!
Enks mä sanonu, et rallyssä saa harjotuksissa vetästä vaikka sinfonian, jos siltä tuntuu ja se on molemmista kivaa

Sit ihan tosissaan.

Jotain edustuskuvia piti lajista saada..

Huono valaistus, liikkuva ja tumma kohde, ei mikään ammattilainen kameran takana ja salama. Osissa kuvia näkyvä treeniliivi sai lähteä heijastinnauhojen takia. Sit kokeiltiin mustavalko -kuvia. Kuka kävi ihmettelemässä kameran asetuksia kuvien välissä? Anna tietty. Aika samaan paikkaan löysi kuvaaja ja kuvattava takaisin. Nero pysyi koko ajan paikallaan.

koira eteen, vasemmalta sivulle

Hmm.. kun noita kuvia katselin jälkikäteen huomasin taittavani niskaa aina eteenpäin. Paha tapa, mutta minkäs teet jos haluat nähdä koirankin.. ja tosi edustavakin olen. Kaksi hupparia päällekäin saa näyttämään entistä läskimmältä, heh. Eikä toi notko selkäkään kovin hyvältä näytä. Miksei ihmisiä jalosteta - paljon olis korjattavaa niin terveydessä kuin luonteessa! No, vitsi vitsinä vinkuu äkkipikainen martyyri äkäpussi, jolla on ihan onneton fysiikka, allergioista ja rakenteesta puhumattakaan.

Kauko agiradan puolella. Saimpas napattua sen vaiheen laukasta, jolloin koiruus on pitkä. Liitovaiheesta mul on enemmän kuin tarpeeksi kuvia. Onnellisen näköinen otus.

Tuholaispeto kasvaa ja kohtaa lumipedon

jaaa mää vai? Hengailen tietokonetuolin alla.

Ai mitä?

Neva oppi keskiviikon rally-toko teoriassa kiipeämään soffalle ja mönki tyytyväisenä sylistä toiseen. Seuraavana päivänä Anna istuu kaikessa rauhassa tietokoneella.. kun yht'äkkiä. Whumps. Anna kääntyy 180 astetta ja löytää pienen pedon sohvalta. Siltä, jolla ei saisi hengata. Muutenkin sohvalle tullaan vaan luvan kanssa. Toisinsanoen Anna koppaa syliin, muuten nope, ei vetele.

Torstai aamu. Mitä hemmettiä? Näky alakertaan tullessa veti kalpeaksi. Nytkö se pentu on yön aikana repinyt Neron täysin karvattomaksi. Voi bataattipunajuuriporkkanasoselaatikko! ..! Hetkinen.. revitty muovipussi. Ne Nevan ekan trimmauksen karvat!

Pakollinen talviposeeraus. Voi mikä ruokkoamattoman näköinen neliö..

Flickakin alkaa kasvamaan jalkaa pikkuhiljaa. Komean koukun on häntäänsä tehny. Ihan selvästi yrittää tsempata ja olla isoisän näköinen!

Vapautus ja lumihankeen riehumaan!

Erkkarissa

Kotiuduttiin Neron kanssa erkkarista hetki sitten. Aamulla lähdettiin ajelemaan Anninan ja Kaukon kanssa hiukan ennen seitsemää ja poimittiin Katja matkanvarrelta kyytiin.

Vaikka ERIä jaettiinkin ihan hyvin, ei se ollut itsestäänselvyys, EH:ta ja ainakin yksi H irtosi. Sekä kaksi HYLsyä.
Ajattelin, että joo, kyllä täällä saa olla tyytyväinen jos EH saadaan. Kyllä ilahduin kun vaaleanpunainen nauha lätkäistiin käteen.
Kun AVO uroksissa oli 5 ERIn saanutta, tuli fiilis, et ei se sinne AVK sijoille riitä, niin kappas.. Tuomari valitsi ensimmäiset 3 jatkoon ripeästi, mutta tiirasi pitkään ja hartaasti mustia poikia, Neroa ja Romia, kumman ottaa jatkoon. Kaukon kanssa viimevuonna SERTistä kilpaillut Romi del Alto Norte (tämän taiston Kauko voitti ja saavutti FI MVA arvon) joutui tyytymään ERI:in ja Nero pääsi taistelemaan vielä luokkasijoituksista.


AVK4 sieltä tippui, aika poika tuo Nero :) Koskaan PU -sijoille yltänyt tai SERTiä tai VASERTiä ei ole Nero saanut, mutta tänään jäi taakse Romi (jolla useampi VASERT, sekä yksi VA-CACIB) sekä Zorrazo Zorio, Hippo (jolla SERT ja useampi VASERT).


PU-kehään päästiin tosiaan pyörähtämään ja esiinnyttiin oikein mallikaasti loppuun asti, vaikka oli tiedossa, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia enään pärjätä. Kauko nappasi ERIn, mutta ensimmäistä kertaa valioluokassa oleva jätkä sai tyytyä katselemaan, kun toiset kovatasoiset valiourokset veivät luokkasijoitukset.


Eipä mitään uutta arvostelussa, tarkka tuomari kokeili ja tunnusteli pitkään ja hartaasti. Selkää paineli aika voimakkaasti ja osa koirista joutui mitan alle. Käsittelemättömiä, näpsittyjä kuvia uroksista. Nerosta otetut kuvat ja muutemat muut © Annina Kukkohovi

Käännöspalvelun sanelema käännös, jonka Anna kirjasi parhaan taitonsa mukaan..

tuomari: Juan Carlos Mora Carrazo, Espanja
AVO-ERI, AVK4 Yleisvaikutelmaltaan oikea, oikeantyyppinen. Hieman neliömäinen. Oikea pää, oikea selkälinja, oikea hännänkiinitys ja oikeat suorat etu- ja takaraajat, oikeanlaiset liikkeet.

Nerosta käytiin myös ottamssa verinäyte kilpirauhasarvoja varten, T4/TSH ja nyt myös TGAA.

PU-kehässä

jos suo ei tule Nevan luo, Neva menee suon luo

Miksi sinä söpöilet tuolla lailla, ei, ei saa! Voih!

Treffattin tänään pieni kaunokainen Siiri Jakomäen melko märässä metsässä (ihan sinne puolisuolle ei kävelty kuitenkaan). Portugeesineiti oli alkuun hiukan ihmeissään pari kiloa painavammasta ja isommasta Nevasta, jolle on jo painimisesta ehtinyt kertyä kokemusta enemmän. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun Siiri hoksasi, että ton kanssa voi leikkiä. Neva oli aavistuksen raju, eikä antanut rauhaa edes silloin, kun Siiri viipelsi jalkojen väliin. Sen jälkeen alkoikin paini- ja juoksuleikki, jossa Neva välillä spurttasi Siirin näkökentän ulkopuolelle. Treffien loppupuolella Siiri saikin jo suunsa auki ja kyllä sieltä ääntäkin lähti. Paljon on samaa näissä mahtavissa tytöissä :) Treffataan pian uudelleen.

Hui!

Aijaa, siis mitä sä oikein sanoit?

kyllähän siinä kunnon painit saatiin aikaiseksi

metsän siimeksestäkin voi löytää kaikkea jännää..

Siiriä alkoi jo väsyttämään, joten syliin nukkumaan. Neva käytti tilanteen hyväksi, pusuhyökkäys!

Kuljen suolla ja ihmettelen

Jokainen ihminen, koira, luontokappale on erilainen. Silti en muuta voi kuin ihailla ja ihmetellä mitä toi pentu tekee ja osaa. Eipä mun elämässäni ole ollut yhtään pentua näin lähellä kasvamassa, kuin Neva nyt. Nerokin oli 10kk meille tullessaan.

Nääin sujahdan namin perässä salamana maahan!

näin se käy, tie tähtiin, tottisvalioksi tieni käy!

Mä kuulen ne pienet rattaat mitkä hyvin öljyttyinä kiidättää viestejä ja ajatuksia eteenpäin ton pään sisällä.
Neva on tavallaan niin älyttömän helppo. Se ei pelkää juuri mitään, kulkee reippaasti mukana. Oivaltaa nopeasti mitä tahdon, on oma-aloitteinen. Sosiaalinen ja avoin. Ei ole moksiskaan vaikka jää painissa alimmaiseksi ja saadessaan ensimmäistä kertaa turpaansa aikuiselta nartulta, meni vain hetki, ennen kuin paini jatkui.
Tyttö on niin kovin pieni, mutta hämmästyttää mua päivittäin uro(tai tuho)teoillaan. Ehkä mun kokemattomuuteni paistaa yhtä kirkaasti kuin tietokoneruutu yöllä pimeässä huoneessa. Silti jaksan ihmetellä lapsenomaisella tavalla näitä uusia ja ihmeellisiä asioita.

Suolla on kuitenkin niin salakavalaa,
koskaan ei tiedä, milloin astuu pois polulta.

Trimmerin ylistyssinfonia ja treenimotivaation pohdintaa

Osaanko istua vähän hienosti?

Trimmeri tuli. Andis AGC Super 2-Speed (mukana 1.5 mm Andis UltraEdge -terä). Kaveriksi lähti Ceramic Edge no. 7 3.2mm. Paketista löytyi vielä Teränhoitoaine, Andis 7inOne suihke ja Teränhoitoöljy, Andis. Kaupanpäälle lähti yli 120€ ostoista pantaan kiinnitettävä vilkkupanta (oranssi tosin). Tilaus lähti to 15.10. ja 19.10. tipahti kännykkän tekstiviesti, että paketti on tullut (paperiilmoitus tuli seuraavana päivänä). Anna tietysti ryntäsi hakemaan paketin saman tien ja tutki sen tarkasti jo autossa läpi, kotiin asti ei millään malttanu odottaa. Tykkäsin ripeästä ja toimivasta palvelusta :)

Tänään sitten lähti pikku-Nevalta turkki. Hyviä eläkepäiviä Mark II (kellään tarjota kotia?), täältä tullaan Andis!

Vertailuna vielä koneiden tehoja. Nyt vain kaksitehoiset.
Andis AGC Super 2-Speed: 3400 spm 1-nopeus ja 4400 spm 2-nopeus
Andis AGC 2-Speed: 2700 ja 3400 spm
Oster A5 2-nopeuksinen: 2100 tai 2700 spm
Nyt pitäisi lähteä turkki hiukan eri tahdilla, kuin tuolla edellisellä.

Asiaan. Yhteistyötä (kidutusta). Anna estää Nevaa häipymästä ja Annina suorittaa varsinaisen hirmutyön, trimmaa. Hyvin leikkasi. Neva osoitti mieltään, mutta pakoon ei päässyt. . Oli se likka aika hienosti moon ylpee.

pakollinen seisotus..

Olen ihan pienenpieni ja tooosi söpö!

Tunnistaakohan kukaan mua enään?

Kaksi pesua saman päivän aikana! Ei tarttis..

vertailaampas hiukan Empun muotitalon villatakin istuvuutta ennen ja jälkeen trimmin.

Sujahtaa hiukan paremmin päälle nyt :)

Pommarin tänhetkisenä avaimenhaltijana näkee hyvin miten treeneihin tulee porukkaa. Tänään oli taas ovet auki. Paikalle tuli ihastuttava ja innokas Vilma emäntineen, kiitos paljon seurasta! :) ja maanantaina paikkalla olivat Emppu Kolan ja Nokin kanssa, sekä Anu ja Robin. Kiitos seurasta!
Kurssit loppuivat, kesäkausi päättyi. Siirryttiin pommarin suojaan. Kahden viikon kokemus: ma 1 koirakko, to useampi (yhdellä kurssilla oli vielä kerta jäljellä, näitä n. puolet porukasta), ma 2 koirakkoa, to 1 koirakko.

Mihin katosivat taas kaikki treenaajat? Jäsenille ilmainen treenipaikka ilman ohjattua koulutusta ei ilmeisesti kelpaa.
Kun koulutusta oli, tuli paikalle näin karkeasti sanottuna 1-15 koirakkoa. Vaihdellen kerta kerralta. Useinmiten syksyn ensimmäinen kerta toi ruuhkan, seuraavalla viikolla saattoi olla kourallinen. Nämä epäsäännölliset sykäykset varmaan antoivatkin pohjan kurssimuotoiselle koulutukselle: lyhyttä, ytimekästä ja sitovampaa.

Omatoimitreenit eivät kuitenkaan ole pommarissa välttämättä yksin treenaamista. Koirien kopeloinin tai toko luoksepäästävyyden sai, samaten vertaistukea tai vinkkejä muilta ohjaajilta tai kouluttajilta ja näin on edelleen. Onhan ohjatuissakin koulutuksissa vastuu aina ihmisellä itsellään mitä tekee ja miten. Kouluttaja ei ehdi kuitenkaan katsoa tekemisiäsi joka sekuntti.

On totta, että pääasiallinen treenaus tulee tehdä kotona tai muualla kuin treenikentällä, jos halutaan edetä, etenkin nuoren osaamattoman koiran kanssa. Yhteisissä treeneissä koiralle kuitenkin saadaan tottumusta vieraisiin paikkoihin ja koira oppii keskittymään myös muiden koirien läsnäollessa.

Miettiessäni yksin että ääneen, miten saada aikaiseksi toimiva systeemi, ettei olla turhaan veinailemassa jos joku nyt kuitenkin haluaisi treenaamaan. Sähköpostituslistat? - postisi saattaisi tukkeutua 10-20 (ellei useammankin) henkilön lähettämiin yksittäisiin viesteihin parissa päivässä, löydäppä sieltä sitten muut kiireelliset meilisi. Foorumi? - omaa ei yhdistyksellä ole, muut foorumit eivät ole yhdistyksen virallisia tiedotuskanavia, eivätkä kaikki yhdelle ja samalle foorumille löytäisi. Sama juttu oman erillisen foorumin kanssa. Tekstiviestit ja puhelut? - kalliiksi menee, puhumattakaan, että olet jumissa puhelimessa istumisen kanssa tai yrität selata 15 tekstiviestiä läpi, kun muutakin elämää löytyisi.

Tiedän, että ihmisten elämäntilanne muuttuu. Välillä taas on ollut todellisen p***a päivä töissä tai opiskellessa. Ei silloin kannatakkaan lähteä purkamaan turhautumistaan koiraan. Välillä ei ole motivaatiota pakata 15 eri tavaraa ympäri kämppää ja lähteä ajamaan 10km matkaa, kun taivaalta sataa räntää ja tiellä on kunnon loskakerros. Illalla on pimeää jo treeneihin lähtiessä ja paluumatka taitetaan säkkipimeässä. Kotona odottaisi 24 tekemätöntä työtä ja kaupaankin olisi pitänyt ehtiä. Puhumattakaan päänsärystä tai vuotavasta nenästä. Tai ihan siitä, että haluaisi vain kusettaa koirat nopeasti ja painua telkän ääreen löhöämään. Entäs sitten, kun talossa on vauva tai vanhempi lapsi. Vauva, tuo suloinen kokopäiväinen työllistäjä vetää jaksamisen nollaan, puhumattakaan treeni-innosta. Vanhemmat lapset taas pitäisi kyydittää kaverille, koulun liikuntapäivään, uimahallille, luisteluhalliin, tallille. Lista on loputon.

Omalla kohdalla kolahti useammin kuin kerran kuussa yksinkertainen laiskuus ja treenimotivaation puute. Joskus meni puoli talvea, kun ei jaksanut rahtautua treenaamaan isommalla porukalla.

Mikä taas sai kepeillä liikkuvan pöljän ulos sateeseen ja kylmään muutemia vuosia myöhemmin? Maa oli mutainen tai märistä lehdistä liukas. Maahankin piti kumartua, housuthan siinä kastui. Ortoosi keräsi hiekkaa, mutaa ja lehtiä.

Motivaatio tehdä. Motivaatio mennä. Halu tehdä jotain. Niin pienestä kiinni, mutta silti vaikuttaa niin pirusti.

Viimeinen 1½-2v onkin mennyt hyvinkin säännöllisesti suunatessa johonkin treenaaman. Mun motivaatio, tunkea namipussi, patukka, parit avaimet, vettä ja koira autoon, on pysynyt tasaisen vahvana. Niin, motivatio. Ollaan niin hemmetin riippuvaisia siitä. Pieni tai suuri elämäntilanteen muutos voi horjuttaa sitä ja pahasti. Kaukankohan mulla menee ennen kuin se heilahtaa taas toisenlaiseen tahtiin?