Nero lentää ja haahuilee

Neron agilitykuulumisia yritän päivittää sievästi paketissa, mut huonostihan tässä varmaan käy!

Parin viikon takaisissa treeneissä Nero himmaili, kun takaaleikkasin A:lle. No, se varmaan vaan vaati hiomista - väärin.

TehisCupissa 18.9. mentiin kisaavien radalle, A ja 4 putkenpäätä houkuttelemassa sen takana.. Mitä tekee koiru, jää ylös ihailee maisemia, tulee lopulta alas ja rykäsee oikeaan putkeen - väärään päähän. Toinen startti, sama toistuu ja jossain vaiheessa Nero pistää haistelumoodin päälle ja saan omaksi hämmästyksekseni kantaa koiran pois radalta..
Kepit kuitenkin onnistui, ne on yleensä kisoissa kompastuskivi, siitä oon huipputyytyväinen, puomikin meni. Muutenkin ekalla radalla oli ihan mukiinmenevää menoa suurin osa.
Alku tosin hämmästytti, kun Nero vetäisi parin esteen takaa kutsuttaessa pokkana ohi, siis täh?

TehisCupiin lähettiin ihan vailla hajua onko siellä ketään ja paljon tuttuja tuli bongailtua, kiitos seurasta :) Ehdin vähän kuvailla, pölöttää ja hengata kolmen mustan kanssa: Nero, Nemi ja Hippi. Nevan olisin halunnut ilmoittaa mätsäriin harjoittelemaan seuraavan päivän ryhmistä varten, mutta juoksuneiti ja agilitykenttä eivät oikein sovi yhteen. Neron kanssa sitten mentiin yllättäen mätsäilemään, hävisi parilleen liikkeissä, mutta selvitti tiensä sinisten kolmanneksi. Kuulemma suurin osa koirista oli 1v kieppeillä, että Nero oli sitten harvoja, vaiko peräti ainoa vanhempi koira luokassaan. Nahkarullan söi Neva ja palkinnoksi saatiin valita myös valjaat tai panta - pitkällisen nuuskimisen jälkeen löytyi valjaat.

Seuraavan tiistain treeneissä 21.9. satoi. satoi ja satoi. ei tuo normaalisti haittaa, mut nyt kiinnosti tytöt ja kaukaisuuteen tsiigailu puomilla, jonne karkas pariinkin otteeseen, kun en saanut yhtä hyppykiepahdusta millään onnistumaan..

Yksiin kisoihinkin ilmoittauduin viime minuuteilla - kolmeen Saviojan Annen starttiin Lietoon. Vähän kammoksutti lähteä vähän pidemmän matkan päähän sössimään. Piti ehtiä treenaamaan A:ta ennen kisoja - kappas empäs ehtinytkään. Edellisenä iltana kirosin taas hetken älynväläystäni. 26.9. aamulla starttasin kuitenkin kotoa, kieppasin hakemaan matkaseuraksi äidin ja kohti Lietoa.

Perillä ehdin tehdä kahdesti A:n, joka sujui huojennuksekseni ihan ok. Ekalle radalle starttasimme toisina.

B-rata. klo 10
Agirata jolla oli kaikki kontaktit, rataprofiili oli ihan kiva. Radalta löytyi lisäksi rengas, muuri ja pituus. Alku sujui, valssi ja jatkoin A:lle, hetkinen - missä Nero? No haahuilemassa kehän laidalla - oli vielä joku koira ihan siinä aidan takana. No, hetken päästä jatkui, A sujui ja sitten tultiin kepeille. Tokasta välistä sisään, ihme hahuilua ja kaksi kieltoa lisää - hylly kasassa. Lopulta sain jotain ymmärrettävää aikaiseksi ja Nero teki kepit. Rata jatkui melko hyvin, kunnes tultiin keinulle, enkä muistanut hiljentää Neron vauhtia tarpeeksi - ilmalentohan siitä tuli, ei pahin mahdollinen, mutta kuitenkin. Tätä voisi treenata, kenties, ehkä? rengas, puomi ja vika hyppy. Kontaktit sujui melko kivasti, mistä olin tyytyväinen, keppiongelman kanssa luulin edistyneeni..

D-rata klo 12
Agirata tämäkin. Puomi, A, pussi, muuri ja rengas. Odotin kahden hypyn takana, taisin sanoa "tule" - ja tulihan se! esteiden ohi nimittäin. Äimänä olin, kävin heittämässä takaisinpäin ja lähdettiin sitten yhtä matkaa. Ennen ainakin treeneissä on ollut ihan sama mitä on huudellut, niin tyyppi on hakenut esteitä ihan iloisesti, mutta nyt varmaan sanavalinta taisi olla totaaliväärä tai sitten on unohtunut, et välissä olevat esteet saa suorittaa. Matka jatkui  ja selvittiin myös ansasta, osa medeistä ainakin karkasi iloisesti puomille, kun oli tarkoitus mennä allaolevaan putkeen. Kepeillä olin taas sössimässä jotain omaa. Ajattelin ottaa pienen riskin ja kulkea keppejä meidän heikompaa puolta, jos menisi paremmin kuitenkin sisään. Juoksi ohi, sitten taisin saada menemään (tai sit en? dunno). No, matka jatkui sekoillen ja vähemmän sekoillen maaliin asti. Hauskin osa oli se, että Nero lähti taas haahuilemaan oikein kunnolla, varmaan 10s vietettiin aina Annaa rauhoitellen. Auts. En silti tosiaan kaapannut koirua kainaloon vaan sain jatkamaan ja kannustuskehuja lenteli pitkin matkaa.

C-rata klo 14
Päivän viimeinen rata meille, hypäri. Tuli juteltua jo ekan radan jälkeen yhden samalla tokon koulutusohjaajakurssilla olleen kanssa ja pohdittiin sitten, että pitäisköhän ottaa vika ihan harjoituksen kannalta, yrittää tosissaan nollata paineet. Mietin ainakin vakavissani kulkevani aika lähellä Neroa, vetäväni perässä, josko saisin pidettyä tyypin mukana. Ehkä tästä asenteesta syntyi varmuutta omaan tekemiseen? Muutamia ohjauksia mietin, mutta päätin rataan tutustuessa kulkea lähellä. Olisin muutoin mennyt suoraan putkeen lähetyksen jälkeen  tulla muurin taakse, mutta menin sitten vähän lähempää putkea hakemaan. Kepit olivat seuraava jännityspaikka, määrätietoisesti kävin heittämässä hypylle, vetämässä lähelle ja näyttämässä läheltä kepit. Sydän alkoi hakata puolivälissä keppejä, hei mehän ollaan yhä nollakannassa kiinni.. 10 hypylle varmuudeksi valssi, jottei ihmettele takaaleikkausta pussilla. (Olikohan tuota 11 hyppyä edes, pää lahoilee..Pahasti ehkä oli yks hyppy enemmän pussin jälkeen, joo, näinhän se tais mennäkin.. säälittävää.. :/ ) Seuraavat hypyt jännitti vähän. Putki 15 oli valinnainen, suurin osa ellei kaikki maksit valitsivat kauimaisen pään, jotta saisi paremman linjan 16 hypylle. Näin mekin, vastaisella koiraa mukaan, jotta linja saatiin kivaksi, hyppy, tuuppaus 17:sta ja hanaa eteenpäin. Se oli Nolla! Siis oikeesti!

Tarvittiin vain kaksi rataa haahuilua alle, että homma alkoi toimimaan. Ohjaustavan vaihto toi todennäköisesti varmuutta tekemiseen, enkä ehkä jännittänyt samalla tavalla kuin kahdella ensimmäisellä. Tulospalvelua tuli välillä kurkittua, piinaava odotus, olihan se nolla.. ja olihan se -9.06. Lopullinen sijoitus oli 3. Jaakko Suoknuutin repäistessä ensimmäisen sijan viimeisenä lähtijänä. Nollia tuli radalta yhteensä 5 joten kaksi nollatulosta jäi vielä meidän taaksekin.

Nerolle, joka kestää pönttöä ohjaajaansa tippui useampi lihapulla päivän aikana. Tehtiin ulkona myös kerran kepit, vikan startin jälkeen mini A:ta ja reunanrajaussiivekkeiden kiertoja, vau, sehän toimii.. Lisää lihapullia toiselle. Palkintojenjaon jälkeen alkoi kotimatka. Kiitos ihanalle äidille seurasta ja Neron kiinnipitämisestä ekassa rataantutustumisessa.

kasvaa, kasvaa - turkki ainakin!

19.9.2010 - 13kk

14.9.2010 - 13kk

7.8.2010 - 12kk

31.7.2010 - tasan 12kk

Kuvista kiitos Ulla, -, Loviisa ja Sara. Viiva merkitsee allekirjoittanutta, jota ei sentään kiitellä.

Hyvinkää R 19.9.2010

Warning - varoitus. Kukaan ei uskalla sanoa mulle et rajota, joten taas pitkä postaus - reippaasti pidempi ku Nevan turkki. Tiivistelmä löytyy aivan postauksen lopusta.

Startattiin Nevan kanssa kahdestaan hiukan ennen kahdeksaa kotipihalta määränpäänä hyvinkään ryhmänäyttely - jonne ajettiin muuten lahden motaria ja mätsälän kautta. Perille löydettiin ihan kivasti. Tiesin, että Nevan sukulaisentapainen Nuno oli tulossa, mutta muista perroista ei ollut hajua, tiedonnälkää lievitti parkkimaksuun sisältyvä luettelo, mikä piti kaivaa käsiin heti, kun auto oli saatu parkeerattua. Tutumpia ja vieraampia nimiähän siellä vilahteli, tosin tuomarimuutos unkarilaisesta Láslo Erdösista kotimaiseen Saija Juutilaiseen varmaan tiputtaisi paikallaolijoiden määrää. - ja oikeassahan olin, 12 paikalla oli 8, 4 urosta ja 4 narttua. Ulla, Nuno ja co. saapuivat kuitenkin paikalle, vaikka Nunolla oli mukamas liian lyhyt turkki.

Nuortenluokan uroksen puuttuessa ainoat urokset olivat avoimesta. Kolme neljästä uroksesta sai ERIn, Nuno-"lyhytturkin" kuuluessa tähän sakkiin ja viimeinen H:n, joten kilpailuluokasta tuli samalla PU-kehä. Riemulla ei ollut rajaa, kun Nuno osoitettiin ensimmäiseksi ja käteen tyrkättiin serti, kolmas sellainen, Nunosta tuli siis valio. Kiirehän siinä meinasi tulla, urosten loppuessa piti viskoa kamera kädestä, katsoa että numerolappu oli matkassa ja tsekata mitä mieltä pieni musta neiti oli.

Hiphei, häntä iloisesti pystyssä, eikä tartte pidellä kiinni

Ihan tyytyväiseltähän tuo näytti, joten kiireesti kehään toisen junnunartun kanssa, Nevan ollessa ensimmäinen vuorossa. Neva oli nätisti, antoi tutkia ja juoksi ihan kivasti, ehkä aavistuksen enemmänkin vauhtia olisi voinut olla. Seisominen oli taas kovin tylsää, asetteluksihan se meni ja takajalkoja piti taas vetää enemmän alle. Ilokseni sieltä tuli ERI, en oikeastaan tiedä mitä odotin. Unohdin varmaan jännätä. Mentiin sivuun odottelemaan hölmöläisen kanssa.

Valopäämateriaalia kilpailuluokkaa odotellessa

Enpä edes huomannut minkä nauhan toinen junnunarttu sai, oletin että ERIn, juostiin kerran ympäri ja ykkösiksi. Jes, tässähän ollaan hyvää vauhtia matkalla PN kehään sijoille taas. Toinen junnu olikin saanut EH:n, nätti tyttö kyllä mun mielestä.

Nuortenluokassa oli PMJV-09, jolle napsahti ERI ja avoimen narttukin nappasi ERIn. Tulihan siinä Ullan kanssa heitettyä, et olishan se tosi komeeta skabata vastakkain ROP-kehässä ja tais luvata Nevalle palkintonakkeja jos pärjää. PN-kehässä aivot olivat taas jotenkin tosi zenissä, eikä tullut mietittyä kauheasti mitään juostessa ja seisotellessa, kunhan neiti käyttäytyisi nätisti. Numerolapunpidike alkoi juostessa tosin  valua, joten nappasin siitä kiinni, vedin sen kädestä ja viskoin kehän reunalle, en ilmeisesti onneksi osunut kehenkään..

hmm.. nrolapunpidike tippuu - no kiskastaas pois häirittemäst

  

Tuore PN1, kelpaa kuunnella tuomarin kommentteja

No, zen katosi, kun tuomari juoksutti ympäri viimeisen kerran, piti järjestyksen - ja osoitti pienen junnuneidin ensimmäiseksi, kertoen samalla tykkävänsä Nevan ylälinjasta, tavasta kantaa itseään ja päästä. Siis täh, meijän musta pieni kummajainenko nappas justiinsa sertin, ja samantienhän se kehäsihteeri kysyi voiko tuo vastaanottaa sertiä, vastauksen saatuaan kirjas ylös ja toi lipukkeen ja ruusukkeen ja käski viedä kehänlaidalle ja tulla takas ROP-kehää varten. Ulla taisikin ehtiä sinne Nunon kanssa ensin ja kameratkin oli saatu Ullan matkaseuran käsiin. Siinä sitten seisotettiin, juostiin yhdessä, erikseen ja yhdessä vielä kerran. Jännityksessä piti hetken ja lähti tulemaan ROP ruusukkeen kanssa kättelemään.

Onnitteluhalien vaihtoa, herra VSP katselee vienosti neiti ROPpia..

Neva tahtoo kans halin! vaan mitä tekee herra VSP?

Laronja's Blair Witch ROP & VSP Beso Bocan Atrevimiento

Hieno päivä - ja kuviahan piti saada, joten tuomari napattiin kuviin mukaan ja kehästä päästyä palkintoja noutamaan ja näpsimään lisää kuvia. Tässä vaiheessa Nevaa alkoi jo hiukan ketuttaa Nunon vienot iskuyritykset kävivät pienen neidon kupoliin, joten äkämystynyt kiljaisuhan sieltä tuli, tärpit ehtivät selvästi mennä ohi ennen näyttelyä.

Pakolliset palkintokuvat: eka serti ja ROP, kolmas sert, Fi mva ja VSP

Kuvat kuitenkin saatiin ja alettiin pakkailla kamoja, Ullan suunnatessa kotiin ja itse ajattelin suunnata pariksi tunniksi muualle seikkailemaan. Hyvinkään keskustasta tuli haettua käteistä, josko löytyisi jotain kivaa näyttelypaikan kojuilta ja käytiin syömässä abc:llä - tai lähinnä minä kävin ja hain Nevalle kaupasta pienen säilykesapuskan.

No, takaisinhan olin kovin ajoissa, mutta sain kulutettua aikaa kiertelemällä kojuja, katsoen portugeesit, osan koikereista ja törmäämällä valkkarikehän laidalla Anuun ja Tikruun. Vallattomalle Tikrulle tuli näyttelydebyytistä EH.

Valkkareiden loputtua ja ryhmäkehän paikan selvittyä hengailtiin Nevan kanssa kokoomakehän lähistöllä. Odotettiin colliekehän loppumista.. Aloittivat kuitenkin sitten ennen sitä, ensin alta hoidettiin 4/6 ja 5 ja näistä vetskut ja kasvattajat. Alkoi satamaan, sadevarusteet olivat autossa, joten ängettiin korkean pöydän alle suojaan. Lopulta saatiin 8 ryhmä kokoomakehään kastumaan. Vaikutti siltä, ettei tuomaria kiinostanut vesikoirasakki. Päästiin varsinaiseen ryhmäkehään, Nevaakin väsytti jo, eikä tassuista irronnut enään kauheasti, vaikkei liikkuminen huonoa ollutkaan. Aavistukseni osui oikeaan, tuomarin huitoessa vesikoiren ohi muutemaan kertaan ja poimi lopulra mustan am.cockerin, mustan cockerin ja kaksi valkopohjaista lyhytkarvaista seisojaa jatkoon.
Reppu mukaan ja lähdettiin yltyvässä sateessa kipittämään autolle. Jännä kokemus, mutta oli ihan mukava päästä lähtemään kotiinpäin, Neron luokse. Kotimatkalla soi saman päivän sisään kolmannen kerran (aaargh!) moni biisi, kuten Cheekin Jipikayjei, joka tavallaan sopi kuin nakutettu, mut toivottavasti ei olla niin huonoja häviäjiä, et olis pakko voittaa?
 Lisää kuvia löytyy täältä. Kuvausavusta suurkiitos Ulla&co.!

tuom. Saija Juutilainen
"13kk. Hyvin kaunis jun. narttu. Erinom. linjat ja kauniisti kehittynyt. kaunis nartun pää&ilme. Hyvä purenta. Erinom. runko tähän ikään. Kaunis ylälinja. Hieman jyrkkä lantio. Hyvät kulmaukset. Matalat kintereet. Vielä hieman löysät etuliikkeet, mutta erinom. sivuaskel. Hyvä karvapeite. Mukava reipas luonne."

ERI, JUK1, PN1, SERT, ROP

Rally-tokon SM 2010

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Kamat autoon ja menoksi, Anna&Anna starttasivat sunnuntaiaamuna klo 7.30 Koon pihasta Peen autolla kohti Kirkkonummea ja KKK -hallia. Pitkä päivä oli yllättäen vasta alussa. Perillä päästiin vauhdittamaan hallin rata-alueen tyhjäämistä ja rajaamista, myyntipöydän täyttämistä, aikataulujen ja ratojen laitto esille kuului myös hommaan. Radan rakennusta ja kaikenmoista pikkusäätöä.

Junnujen radoilla pyöri tuomarina Anna P., ajanottajana Elina ja sihteeriksi oli erehtynyt allekirjoittanut itse. Sanoisinko, että varsin I-HAH painoitteista sakkia. Onneksi tuomari osasi pitää sihteerin kartalla.

Juniori alokasluokan palkintojenjako alkamassa, Anna P., Anna K. ja Elina.

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Juniori avoimen palkintojenjako

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

5 mitallia myöhemmin pääsi kehän ulkopuolelle ja sai oman tutun kameran käteen - ja kelpasihan sitä kuvatakin.

Juniori avoimen Suomen Mestarit 2010 Mari Mäkelä ja Birk

Oman suorituksen jälkeen kelpasi seurata kavereita ja seuratovereita kameran kanssa ja ilman. Tai kuten kyseisen kuvan ottaja, räpsiä ennen oman luokan alkua.

Elina ja Hector ensimmäisissä kisoissaan.

Kyllä kelpaa, tiikeri tassuissa ja rotuhistoriaakin tehty, ensimmäinen hyväksyttyn tuloksen, 80p, tehnyt bouvier.

Anna ja Rocky taisivat olla ensimmäistä kertaa alokasluokassa, mölliluokat jäivät kivasti taakse, 78p.

Avointa luokkaa sai odottaa vielä tovin, kun alokasluokassa riitti sakkia. Ratapiirustusta sopi tosin ihailla seinältä jo reippaasti aikaisemmin. Lopulta kuitenkin pääsi tutustumaan ihan aikataulussa. Radalta löytyi melkein kaikki odotettavissa olevat herkut: houkutus, hyppy ja istu, seiso, kierrä koira. Rata oli kuitenkin lyhyt, 12 kylttiä, joka on avoimen minimi. 

Paikalla oli  mukava vesikoira- ja I-HAH edustus, eikä tuloksissakaan ollut valittamista.

Olin iloinen, että uskaltauduin taas Neron kanssa kehän sisäpuolelle kisaajan roolissa - täytettiin tavoite selvitä hengissä ja enemmänkin: 83p ja ei uusittu yhtään liikettä - tosin yksi olisi kannattanut, se olisi nostanut taannut meille 90p. ja neljännen sijan. Syytän Tiinaa, jonka kanssa löpistiin uusimisesta juuri ennen rataa ;) 

enkä muutenkaan viitsinyt jäädä siitä nipottamaan radalla, ettei Neron fiilis tehdä laantuisi ja kaipa tämä kuitenkin tahtoi reippaasti pois, vaikka aika sanookin muuta. ja ehkä joku ajatushäiriökin siinä oli, että meinaako tuosta nyt sit tulla -10 vai ei.. No Katjan videointi kertoi kuinka armottomasti Nero istuu kolmesti, kun pitäisi vain kiertää selän takaa perusasentoon, jonka pitäisi olla helppo nakki, mutta ohjaaja alkoi huitoa ja varmistella jotain omiaan..

Houkutus alussa oli selvä koetinkivi, joko napakka kontakti ja hallinta heti lähdöstä houkutuksen läpi. Toinen vaihtoehto oli, että koira lähtee ryysimään eteenpäin jolloin peli olisi menetetty, meillä onneksi homma pysyi jotenkuten kasassa. Perusasennosta seisomaan nouseminen hiukan huolestutti, mutta se sujui ihan mukavasti, seuraavana oli hyppy, joka oli epämukavasti vinossa linjassa edelliseen kylttiin nähden ja hypyn jälkeen oli kovin lyhyen matkan päässä vastassa 270 astetta vasemmalle ja kehän takaraja. Pidin Neron liian pitkään lähellä ja meinasi seurata esteen ohi, kunnes hätäisellä käsilähetyksellä Nero irtosi esteelle, hyppäsi ja tuli nätisti takaisin seuraamaan. Este oli vielä agilityhyppy leveine siivekkeineen, juniori avoimessa oli tokohyppy. Oon erittäin tyytyväinen, ettei Nero kiihdy liikaa agilityesteistä, vaikka estehyppy olikin sellainen ja kehän reunoilla niitä löytyi enemmänkin.

Maalin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka radalla jännitettiin ja stressattiin ja hidasteltiin urakalla Neron kanssa. Lähdettiin ulos hallista lenkkeilemään ja hyödyntämään ulkoa löytyvät agilityesteet, vaikka Annina oli vielä menossa.

Tehtiin muuteman kerran kepit, joista suurin osa meni todella hyvin, toinen keppisuunta saa Neron epäröimään jossain 3-4 kepin kohdalla, etenkin jos itse irtoan liian pitkälle eteen, tosin se ohjauspuoli on mun kropalleni selvästi hankalampi. Tehtiin myös kerran puomi, jolla komensin neron 2 on 2 off, "ota!", sujahti oikeastaan maahan, mutta pysähtyi, vaikka sinkaisin itse juuri Neron ohi täysiä, superpalkka ja lähdettiin vielä hiukan tallustelemaan ja hengittelemään kosteaa metsäistä tuoksua.

Palkintojenjaossa alettiin jakaa papereita ulos lähtöjärjestyksessä, laitoin merkille Taika bc:n ja Ronjan hypättävän yli.. aika selvä sijoitus.. Mukavasti meni seuratovereilla, muilla tutuilla ja vesikoirilla, Jokusta tuli ensimmäinen RTK2. Niinhän siinä kävi, että Ronja ja Annina saivat nousta palkintopallille ja vastaanottaa hopeinen mitalli, josta oli kova kamppailu: n. 22s parempi aika takasi sen, kun pronssituloksen pokannut Lassi bichon sai samat pisteet kuin Ronja. Tulokset löytyy täältä.

Kotiin lähdettiin sopivasti sunnuntain paluuruuhkan loppumainigeissa ja n. 11h reissu saatiin päätökseen. Kotoa löytyi pieni iloinen fleecehuopia varasteleva ja ilopisuja tekevä tuhinatyttö, jonka tempauksista ei voinut edes suuttua - iloista fiilistä ei ei vaan saanut mikään tapettua, joten pisulammikon päällekin etsittiin vain paperia ja fleece vaihdettiin leluun.

Saisipa tuon fiiliksen pullotettuna, tai pieneen kaulakoruun suljettuna..

pieni juoksutyttö ja panta nro. 2

Pienenpieni Neva päätti äitinsä tapaan pihdata ensimmäisiä juoksujaan yli vuoden ikään, nyt ne kuitenkin 13kk iässä alkoivat. Nero on suhtautunut juoksuiseen neitiin rauhallisesti, lenkeillä pitää toki pikkeneidin pissat haistella tarkaan ja välillä kulkea junana tytön perässä. Toistaiseksi ovat saaneet olla samassa tilassa, mutta kaksi porttia ovat valmiina eristämään ja jättämään väliin ei-kenenkään maan.

Neva ei oo varmaan tajunnut, että juoksut vois pienen pöljän elämään jollain tapaa vaikuttaa.

Pantaprojektin toinen panta alkoi muotoutua viikonloppuna ja tänään viimeisteltiin ja kuvattiin neiti juoksun kanssa.

Minäkö synkkä?

Turhankin tarkasti esitelty kauneusvirheet..

Mites pihavahdille?

Synkän ilmaus: "Mun panta."

Kivisaavissa vallitsee vielä kesä.