päivä. toinen. kolmas.

Viikonloppu oli aikalailla kaksijakoinen, toisaalta todella mahtava, toisaalta taas voisi repiä hiuksia.

En ehtinyt lukea kasvattajan peruskurssin opusta loppuun perjantaina. Syyllisistä olemme selvillä, mutta eipä niitä oikein voi moittia..
Järjästivätpä nimittäin parane-pian -yllärijuhlat. Monasti meinasivat joutua ojasta allikkoon, mutta säilyipä kuitenkin salaisuutena loppuun asti. Varsinaisia kehveleitä.
Kiitos kaikille, olitte ihania!

Kyllä, minä olen siellä kepin takana (toisen jalan varassa) ja huomioikaa hieno kakku, jota tein itselleni tietämättäni.. että näin.

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten kasvattajakurssilla, oli todella mielenkiintoista. Seuraava kysymys lienee selvä? Juu, kyllä, pääsin läpi. Jes!

Koulun kanssa sen sijaan ei mene niin hyvin, paljon hommia rästissä ja aika tikittää armottomasti.

Nero näyttää pärjäävän hyvin, vaikkei ole päässytkään suuremmin treenaamaan. On tykännyt lenkkeillä isän kanssa.
Tajusin tänään todella kaipaavani viikottaisia yhteislenkkejä isän ja Neron kanssa. Nekin on olleet jotenkin niin itsestäänselvyyksiä. Muistuu mieleen muutemaa viikkoa ennen kuin satutin jalkani, teimme lenkin Vartiokylän Linnavuorelle. Korkeimmilta kohdilta näkee aika pitkälle. Maisema on aika kiva, pitää joskus käydä siellä kameran kanssa.

Pentutokon kurssi alkoi viime torstaina, koirakkoja oli paikalla 13. Kaksi vetäjää. Huh, aika rankkaa, mutta samalla mielenkiintoista. Toivottavasti kurssi koetaan hyödylliseksi. Olenkohan nyt takonut varmasti tarpeeksi perusasioita pennunomistajien kalloihin? Toivon kehittyväni kouluttajana, ihmisenä ja koirien lukijana.
..ja kun pääsisi itsekkin treenaamaan oman karvaturrin kanssa.

Päivä kerrallaan. päivä kerrallaan. päivä kerrallaan. sitä se on.