Nero pääsi ensimmäistä kertaa tänä kesänä maalle, to-su 10.-13.7. väliseksi ajaksi.
Matkaan lähdettiin siis syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä. Edellisenä päivänä: 18 -vuotissyntymäpäiväjuhlat vietetty, illalla pelataan vielä kahden kaverin kanssa lautapelejä. n. klo 22 totean: suht aikainen herätys aamulla ja kamat pakkaamatta. Erinomainen lähtökohta aloittaa lain silmissä täysi-ikäisenä eläminen.
Matkaan lähti Annan, Jorman (isäni) ja Neron lisäksi takapenkillinen iloisesti juttelevia kavereita. Takapenkillä pitivät majaa; etupenkillä istuvan Annan takana toinen Anna, keskellä Havina ja toisessa reunassa Iris.
Olin siis päässyt toteuttamaan "uhkaukseni" viedä kaverini meidän "mökille", isän kotitilalle Karviaan. Eihän tästä lupauksen antamisesta ole kulunut kuin 3-4 vuotta.
Nero kieri jokaisessa paikassa, missä vain kykeni: hiekassa, heinikossa, kaislikossa, lätäköissä, lutrasi syvemmissä kuopissa ja haki keppiä n. 10-15 metrin päästä järven rannasta. Tosin osuipa pojalla jalat koko ajan pohjaan.
Jatkoimme Neron kanssa jäljestyksestä siitä, mihin olimme jääneet PK-leirillä.
Ehdimme ajaa reissumme aikana kaksi lyhyttä suoraa jälkeä.
Nero on selvästi alkanut tajuamaan jutun jujun, vaikka hapuilikin välillä. Taisi rynnistää toisella kerralla turhan kovaa ja meinasi eksyä jäljeltä, pitänee siis antaa jäljen vanheta jo pidempään (tekemäni jäljet olivat vain n.10-15min vanhoja).
Jos sivummalta jäljestystämme katsoneet ystäväni luulivat tulleensa ötököiden syömäksi hyttysmyrkkyineen ja -karkoitteineen, niin mikäköhän hyökkäys minun kimppuuni tehtiin, heti kun astuin hiekkatieltä pois ja Neron perään. Mikäs siinä, PK-leirillä tulin jo syödyksi, tästähän on hyvä jatkaa. Kiroilin hiljaa mielessäni ja kuljin rauhassa koiran perässä. Jäljen päähän (Frolicia) tullessa toivoin vain, että Nero saisi nopeasti syödyksi ja päästäisiin liikkeelle ja pois ainakin 50 hyttysen parven keskeltä.
En voi sanoa, ettei matkalla ollut puhettakaan kirjoituksiin lukemisesta: Iris psykologian kirjansa ääressä, Havina ihmettelee aikaisempaa turhankin ylenpalttista yliviivaustussin käyttöä biologian kirjassaan ja oma kemiankirjani (yhä reaktio 1) on hylättynä huoneen kauimmaisessa päässä pöydällä. Eipä silti tainnut tulla luettua kovin paljoa.
Nero pääsi joka aamu pitkälle aamulenkille isän kanssa, talon naispuolisten vielä nukkuessa.
Reissu hurahti aika nopeasti ohi. Välillä tuli mietittyä mitä tulikaan tehtyä. Ainakin sellaisia asioita joita olisi voinut tehdä ihan hyvin kaupungissakin: laulaa Singstaria, pelata korttia, keskustella (arkipäiväisten asioiden lisäksi vakavemmista aiheista) ja laittaa ruokaa. No, meluaste sai olla huomattavasti kovempi kuin pari- tai kerrostalossa.
Muuta mitä tuli tehtyä: käytyä uimassa, rämmittyä metsässä ja pellonlaidassa, tutkia kävellen ja autolla paikallisia seutuja (musta olisi ehdottomasti ainesta matkaoppaaksi) ja tuli käytyä haudalla.
Näin lyhyesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti