Kaksi toisistaan kaukana olevaa eliötä ovat hereillä, vaikka niitä erottaa useampi kaupunki, pelto, metsä ja järvi, niiden välillä on silti jokin yhteys. Nelijalkainen tassuttelee talon alakerrassa levottomana, samaan aikaan kuin toinen makaa hiljaa sängyssä miettien mitä mustalle otukselle kuuluu, onko se kunnossa, lepääkö se ollenkaan tänä yönä?
Ihmis-lääkärin diagnoosi koiralle. Syömättömyyttä, levottomuutta, tassuttelua yöaikaan, ripulointia, ja ulvontaa yksin jäädessä. Merkit viittaavat eroahdistukseen.
Tälläisia oireita meidän Nerolla oli Annan ollessa matkalla 27.-30.7. lähtien aikaisin sunnuntai aamuna ja palaten takaisin keskiviikkoiltana. Lajirajojen yli loikannut lääkärimme on yksi Neron suosikki-ihmisistä: Annan isosisko Mervi. Lääkärimme on kuullut asianosaisia. Tässä tapauksessa talossa asuvaa äitiä, sekä Anninaa, joka toimi vara-Annana reissun ajan.
Kaikki ihmiset ovat hämmentyineitä. Päivät ovat olleet yhtä mustaa kiharakarvaista kysymysmerkkiä.
Mitä kävi sille koiralle, joka oli leppoisasti kotona viikon lomamatkan ajan? Mitä on tapahtunut? Istun kummivanhempieni vierashuoneen sängyllä miettimässä juuri käytyä puhelua maanantai iltana. Vedän verhot alas, sammutan valot ja painun peiton alle. En kykene nukahtamaan, vaan ajatukseni karkaavat yhä uudelleen yli sadan kilometrin päässä olevaan mustaan karvakerääni. Nukkuukohan se rauhallisesti tänä yönä? Saan Neron viimein mielestäni ja nukahdan.
Aamulla kummisetä lähtisi työkomennukselle Venäjälle ja sukulaiseni tulisi lastensa kanssa "mummilaan".
Jälleennäkemisen riemu oli suuri keskiviikkoiltana kotipihalla, "en-päästä-sua-enään-ikinä-silmistäni-sekunninmurto-osaksikaan" tuntuu Nero kertovan riehumisellaan. Kiehnäys jatkuu sisätiloissa ja koko illan koira on jossain lähellä, välillä hiukan levottomana. Seuraavana iltana tilanne on palannut suurinpiirtien normaaliksi.
Kysymys kuuluukin, miten tulevaisuudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti