Harrastuskatsaus

Olemme Neron kanssa selvittäneet tiemme läpi agilityn alkeiskurssin (jo jonkin aikaa sitten). Jatkamme syksyllä alkeisjatkossa, samoin Annina ja Joku. Silloin I-HAHin jäseninä.

Koosteena viimeisimpien tuntien harjoituksia tai muuten vain miten esteet Nerolta sujuvat.

Viimeisillä kerroilla teimme kolmen aidan sarjaa, jossa aidat olivat puolikaaren muodossa. Nero hoksasi homman jujun aika nopeasti, sen sijaan kahden putken perättäinen sarja oli vaikeampi pala, moitteet ohjaajalle, jonka käskytykset tulivat täysin väärissä kohdissa.
Ohjaajan hämmästykseksi nyt huomattavasti pidempänä tehty pituus (n. 1m, aikaisemmat kaiketi n. 40cm) meni hyvin.

Aikaisemmin hyvin menneet kepit menivät päin mäntyä: ohjaajan käsi ei toiminut, vaan aikaisemmin sujuvat kädenliikkeet takkusivat pahasti.. kuivatreenausta Anna-ohjaajalle treenien jälkeen ;)

Hyppy - hyppy - pöytä - hyppy yhdistelmä toimi kohtalaisen hyvin, ongelmana oli koirun liian suuri vauhti toisen esteen jälkeen -> luisui pöydältä yli.. Tiukempaa haltuunottoa ja alkoi sekin sujua paremmin.

Vauhtia ei Nerolta puutu puomilla, hypernopea otus ei malttaisi jäädä odottelemaan kontakteille. Ei siis hyppää kontaktien yli, mutta rynnii ylös ja alas - pian ollaankin ongelmissa jos alkaa hyppiä yli.

Rengas menee hyvin, joillain nuoremmilla koirilla on vielä vaikeuksia hahmottaa rengasta, mutta Nero on ymmärtänyt renkaan jujun. Välillä Nero on todella nimensä veroinen ja hämmästyttää sitäkin, joka sen tuntee parhaiten..

Keinussa ja A:lla jatkuu puomilta tuttu kaahailu, keinun kanssa pelottaa, jos Nero ei opi säätelemään vauhtia vaan tekeekin joskus lentokeinun..

Muuri menee ihan hyvin vaikka kuvittelin sen olevan kompastuskohtamme, pelkäsin Neron ottavan tukea, mutta ilmeisesti turhaan.

(Hyppy) - pussi - hyppy sarja oli Nerolle myös kohtuullisen kova pala, mutta sehän nyt meneekin jo alkeiskurssi tason yli. Se oikeaan aikaan käskytys!

Viimeisille tunneille tullut sijainen kehaisi meidän yhteistyötä ja etenkin mun palkkaustani ja leikitystäni. Ihmetteli missä olen oppinut, heh, ja taisi hiukan ihmetellä vielä konseptia nuori ohjaaja + ensimmäisen koiransa kanssa. No, tuli ylistettyä vesikoiratokon vetäjiä, vesiäisten treenitreffejä ja niistä saatuja vinkkejä ja monia muita meidän treenaamiseen vaikuttanutta. Kiitos kaikille!


Toko ei oikein etene. Muutamia lyhyitä harjoituksia ilman nameja ja patukkaa ollaan otettu kotitiellä, mikä onkin haastavempi tilanne Nerolle. Etenkin syynissä on ollut perusasento ja vietikäs seuraaminen. Palkkana vuolaita kehuja ja pientä riehumista, sekä uusin keksintö: meidän remmi: mähän en kuivtellut sen ikinä kiinostuvan siitä. Jes! Ompahan aina jotain millä palkata ja riehuttaa.
Huomiona: Nero jättää remmin rauhaan kun sitä pyydän, remmi ei ole nahkainen ja kestääkin hyvännäköisenä vähän isompaakin retuutusta. Heh, nytpä Nerokin osaa(/saattaa) itse hakea remminsä maasta, kuten agilityn treeniryhmässä oleva Kerttu-neiti.

En ole nyt ilmoitautunut alokasluokkaan, kaikki säännöt veti pään niin pyörälle, että taidan ottaa niihin vielä tarkemman tutkauksen. Tälle vuodelle se ensimmäinen kisa olisi kuitenkin tarkoitus saada..


Ilmoittauduin tänään kasvattajakurssille, lähes heti saatuani Koiramme lehden uusimman numeron käsiini. Keväällä kun ilmoittauduin 1-3 päivää myöhemmin lehden saapumisesta, oli kaikki paikat jo menneet.

Uusimmassa Koiramme lehdessä olikin ennätysmäärä perroja (kuvia+ sivuavia tekstejä), vilkaiskaapa. Katalle vielä: juttusi oli hyvä, jatka samaa rataa!