Agiliitoilua

Jeps, tänään pääsimme sitten virallisesti aloittamaan agiliidon Neron kanssa. Teoriahan meillä oli toissapäivänä, jossa käytiin esteet, treenisäännöt ja muuta olennaista läpi.

Meidän 8 koirakon ryhmä jaettiin kahtia, me pääsimme maxi ryhmään Anninan ja Jokun kanssa. Ei ole vielä täyttä varmuutta kumpaan pojat kuuluu, etenkin Nero tuntuu olevan todella rajatapaus.

Harjoittelimme ensin yhtä estettä jättämällä koira toiselle puolelle odottamaan ja kävelemällä itse esteen yli toiselle puolelle ja sitten kutsua koiraa. No, meillä ei mennyt ihan nappiin, Nero vähät välitti siitä tylsästä hippiäisestä joka heilui makkaranpalan kanssa. Ketä nyt mikään mamman kevytnakki kiinnostaa, kun maassa on jonkun toisen nameja ja hyviä hajuja? Kun Herra sitten suvaitsi keskittyä, kaikki meni hyvin, kunnes se kuono oli taas maassa. Huokaus.
Noh, pitää olla sinnikäs. Oli vain hupaisa olo ajatella, että niin pitää hankkia pipo "kyllä se kotona osaa", ja joo-o kyllä ne tokon alokasluokan liikkeetkin on lähestulkoon hanskassa. Eikä muualla treenatessa ole tuollasisia hajujumittautumisia..

Toinen tehtävä oli koiran hypätä este vinossa kulmassa. Samat ongelmat. Muiden suorittaessa sivummalle ja yritys leikkiä patukan kanssa. Tulos, ei kiinnosta. Kyllä itse suoritus sitten meni ihan ok, ne välit vain. Vielä jatkettiin esteen kanssa, koira hyppää esteen yli hakemaan vetäjällä olevan namin ja sitten juosta ohjaajan luokse, joka on siirtynyt esteen vierestä, eli irtoamis- ja luoksetuloharjoitus.

Kolmantena taisi olla putki. Tässä vaiheessa Nero alkoi jo kiinnostumaan yhteistyöstä ja putkeen mentiin suin päin, tosin onhan sitä kotona vähän harjoteltukin. Toisella kertaa laitettiin pieni mutka, mutta se ei menoa haitannut. Palkaksi lelun heitto ja vetoleikki, jes! Tuntui kuin Nero olisi herännyt omasta hajumaailmastaan.

Putken jälkeen kepit ensin ilman koiria. Vetäjä sanoi, että kuivaharjoittelu saattaa tuntua ihan hassulle tai jopa tyhmälle, mutta se auttaa hahmottamaan. No, positiivisella asenteella mentiin ja kyllä ainakin jäi sellainen tunne, että siitä oli tosissaan apua. Nero piti pieniä konsertteja odottaessaan puussa ja meinasipa minutkin syödä, mokoma kun tuolviissiin hylkää! kuuden kepin pujottelu meni ihan ok Neron kanssa. Sama juttu myös ohjaajan ollessa toisella puolella.

Viimeisenä ehdimme vielä harjoitella kahden esteen hyppäämistä peräkkäin, tällä kertaa ohjaajan juostessa vierellä, tosin koiran tarkoitus oli hakea ensin silltä ihanalta vetäjätädiltä taas alustan, "targetin", päältä nameja.

Hyvä fiilis jäi ekasta treenikerrasta, tästä se lähtee. Kotimatkalla pojat saivat hetken riekkua vapaana. Nero tietenkin hyödynsi mahdollisuuden viilentäytyä ja kotiin tullessa oli mahakarvoihin asti märkä ja rapainen koira, pesemiseen meni varmaan lähemmäs 10 min.

Vapiskaa agilitykisat, me olemme tulossa.
Sitten joskus tulevaisuudessa.