Odottakaa vain kunhan pääsen itse ratin taakse. Nerolla alkaa pikku hiljaa totuttelu auton takaosassa matkustamiseen, tähän asti poika on kulkenut penkillä tai jalkotilassa. Kukaan ei varmaan halua koiraa syliinsä kun itse ajaa? Tästä syystä farmari koiraverkolla on paras ratkaisu.
Alkumatkasta hieman itketti jäädä ihan yksin taakse. Vauhdin kasvaessa otus hiljeni, mutta auta armias jos hidastettiin, Nero oli tikkana ylhäällä ja vinkusirkus aloitettu "häh, mitä, joko ollaan perillä, mitääh?"
Tallilla Nero ei noteerannut hevosia mitenkään, mutta satulahuoneeseen yksin jääminen kävi pojan hermoille. Eli plussat pojalle rauhallisesta käyttäytymisestä hevosten lähettyvillä ja miinukset (ja treeniä) yksinolemisen kanssa.
Myöhemmin isä meni Neron kanssa lenkille. Ensin katseltiin rauhassa Annan ratsastustuntia (jee, fiksu otus!) ja myöhemmin oltiin hienosti remmissä, vaikka yhden tallilla käyvän naisen welsh corgi kävi hiukan äänekkäästi morjestamassa Neroa. Rauhallisesti olivat sitten toisiaan nuuhkineet.
Lopputunnin puolella Nero oli kuulema haukahtanut kahdelle parkkialueen lähellä ratsastaneelle ratsukolle. Satulahuoneessa ölisemistä lukuun ottamatta todella positiivinen kokemus, ehkä uskallan ottaa joskus toistekin mukaan.
Noh, ehkä hevoset on tuttua kauraa sen jälkeen, kun on loikkinut samalla pellolla naapuri-serkun lehmien kanssa. Heh.
(Nero loikkimassa pois pellolta kesällä 2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti