elämän sietämätön itsestäänselvyys

Kaiken kun kadotat

suruun kaiken hukutat

ja ymmärrät

pieniä hetkiä arvosta

Tuntuu pahalle, ja ymmärtää kuinka tärkeää onkaan kadotettu ja menetetty. Terveys, ystävät, rakkaat. Opi arvostamaan niitä, nyt - älä sitten kun olet ne menettänyt. Moni oppii lähestulkoon liian myöhään.

Kun olet sairas, ymmärrät kuinka mahtavaa on olla terve. Hassua, pidit sitä itsestäänselvyytenä. Kumpa se olisikin.

Itselläni on allergioita ja olen tukossa useamman kerran vuodessa. Tänä keväänä koivujen kukinta tulee ilmeisimminkin olemaan runsasta. Pian on aika kaivaa allergialääkkeet ja lisää nenäliinoja kaapista - nenäliinoja kun on nykyisinkin aina mukana. Kävin kolme vuotta siedätyshoidossa koivuallergian takia. Siitä ei ollut minulle apua. Parhaimmillaan tämä tarkoitti viikottaista käyntiä, joka kesti n. 45min. Eikä koivu ole ainoa allergisoiva, vaan listaan kuuluu myös kissat, koirat, muut eläimet ja heinät. Toiset selvästi heikompina, toiset vahvemipina. Kissa ja koivu ovat pahimmat. Myös heikompia ja satunnaisesti ilmeneviä ovat mm. kiivi, omena, tomaatti jne. useinmiten pystyn kuitenkin näitä syömään.
Pärskivä ja lujaa niistävä Anna ei ole kauhean viehettävä. Vakavia sairauksia minulla ei kuitenkaan ole ja olen harvoin todella kipeä.
Lähipiiriini ja tuntemiini ihmisiin kuuluu eri tavalla sairaita, silti he kulkevat eteenpäin. Masennus, syöpä, nuoruusiän diabetes, eriläiset häiriöt elimistön toiminnassa. Ne rajoittavat elämääsi. Miksi, miksi ihimisille käy näin?

Koirarintamallakaan ei eletä rauhan aikaa, vaan salakavalia ja yllättäviä hyökkäyksiä iskeytyy kasvoihisi, juuri kun luulet olevasi turvassa. Nero on ollut terve ja toivon ettei mitään ilmene tulevaisuudessakaan. Nyt ymmärrän sen, minulla on ollut onnea matkassa, olen välttynyt haavoittavalta tulitukselta. Kuitenkaan kaikki eivät ole selvinneet vammoitta: kilpirauhasen vajaatoiminta, silmäsairaudet, kasvaimet, rakenneviat niin elimissä kuin luustossakin, eikä lista lopu tähän. Osa haavoista on ollut tappavia. Tulituksen kohteeksi ovat joutuneet aivan liian nuorena pois viety Demi 18.12.2007-22.3.2008 ja Voro 1.6.1999 - 23.3.2008.
Lämmin osaanottoni.

Monelta muultakin on varmasti lähtenyt oma rakas aival liian aikaisin. Äiti, isä, sukulainen, isovanhempi, ystävä, koira, kissa. Omat isovanhempani ovat kaikki jättäneet minut, ehdin tavata ja tuntea jokaisen, mutta nyt minulla on vain muistot. Pelottaa, josko huomenna, ylihuomenna, vuoden päästä menetän jonkun minulle todella rakkaan.

Hyväksy asia, ymmärrä, että huomenna on ehkä jo liian myöhäistä. Sinä et voi hallita kaikkea. Opi iloitsemaan asioista jotka sinulla on hyvin. Nauti läheistesi seurasta, kerro että välität heistä. Anna surulle aikaa, sillä aika parantaa haavat, mutta jättää ikuiset arvet. Ymärrä se, hyväksy se, nauti tästä hetkestä ja elä eteenpäin, vaikka se onkin vaikeaa.