Sekasorron takana on kaipaus kesästä

Huh, kulunut viikko on ollut älyttömän kiireinen ja todella sekava, onneksi se on ohi. Tätä sekasortoa kuvaa myös erinomaisesti pyötäni. Nyt on kasaanutunut niin paljon kerrottavaa, ettei kaikkea edes muista. Sama koskee pöytää, sille on kasaantunut paljon tavaraa hujan hajan, ettet enään tiedä mitä sieltä löytyy. Ja kun hetkeksi pysähtyy miettimään, kaipuu kesästä iskee jälleen.

Nero täytti neljä vuotta 1.3., synttärisankarista pari kuvaa.

saako jo syödä? no joko?

Kynttilä puhallettu omaan petiin ja kuppi karkasi hallinnasta

Herra neljävee joutui myös muutamaa päivää myöhemmin rokotettavaksi ja punnituksessa selvisi Neron todella lihonneen hieman, jes! Eläinlääkäri vahvisti myös oman epäilykseni: hammaskiven poisto alkaa pikkuhiljaa olemaan ajankohtaista.

Nerosta otettiin näyte geenitestiä varten, PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuminen. Optigeniltä tuli tänään testin tulos, normaali/terve, eli Nero ei periytä sairautta jälkeläisilleen. Neron ja Pennin Laronja's I -pentue on siis näinollen terve vanhempien perusteella. (Penni on terve vanhempiensa perusteella) Aiheesta lisää.

Nyt odotetaan sitten tietoa pääsemmekö agility -kurssin hallittavuustestiin.

Lauantaina olimme vesikoiraporukan kanssa Aptuksen koirakylpylässä. Nero ui hienosti, mutta rampilta veteen meneminen oli kyllä aika arveluttavaa hänen mielestään. Meillä oli okein kivaa ja varmaan menemme käymään siellä myös toisen kerran.

Ja mä uin, uin ja uin - pois altaasta.

Tokossa pääsimme Anninan kanssa taas vetämään ohjaajapulan vuoksi, tosin ihan tokoa näyttelytreenien sijaan. Musta oli ainakin kiva katsella ja ohjata (parhaan kykyni mukaan..). Neronkin kanssa ehdin hieman treenata estehyppyä, mikä etenee vielä hitaasti, mutta lisää treeniä niin saadaan liike valmiiksi ja lisää varmuutta. Suurimman osan ajasta Nero sai kuitenkin maata paikallaan, mikä meni todella hyvin. Vau, tästä on kyllä tullut meille aika varma liike. Pitkiä pätkiä jaksoi pysyä paikallaan rauhallisena ja innostui kovasti kun palkkasin ja vapautin välillä. Neron sitominen kiinni ei ole kovin hyvä idea kaikuvassa pommisuojassa, se tuli todistettua treenien alussa.. No, paikallaanmakuu sujuu, joten jos saisi vielä sen odottamisen kiinni sidottuna toimimaan. Eli meidän BH-koe ajatukset eivät ole vielä ajankohtaisia.

Odotan ja kaipaan jo kovasti kevättä ja kesää, pitkiä lenkkejä kesäisessä metsässä, lämmintä ja treenejä kuivalla hiekkakentällä.
Sekä jokakeväistä ulkonamöyrimissessiota kameran kanssa kevään ensimmäisten kukkien kimpussa; rauhallista kävelyä hevosen kanssa tunnin jälkeen hiekkatiellä; istuskelua laiturilla katsellen Maamerkin ja Siriuksen siluetteja, kun aurinko on laskemassa; uintia meressä; samoilua omassa metsässä; keräämässä oman pihan, sekä metsän marjoja syksyn lähestyäessä.

Niin, minä kaipaan pieniä asioita, pieniä hetkiä jotka tekevät minut onnelliseksi.