Nero kertoo testistä

Agilitykurssin hallittavuustesti on ohitse. Koiruus makoilee tyytyväisenä ja ilmeisesti vähän väsynä maton päällä. Anna on huojentunut. Huhtikuun alussa tiedetään päästäänkö. Sanoivat kyllä, että kaikilla meni ihan hienosti.

Jep, tänään oli se testihirviö. Jännitti aika lailla ennen kentälle pääsyä. Jännitys meni onneksi ohi ja saatiin tehtyä tehtävät ihan kivasti. Olimme suoritusvuorossa toisia, Annina ja Joku ensimmäisiä. Nero pääsee nyt itse ääneen, kunhan pääsee ylös tuolta lattialta, väsyttää jo vähän.
Jep, elisiistotajoo. Ekana piti morjestaa niitä testaajatätejä, ne oli kivoja ja mä hurmasin ne olemalla söpö ja ihana. Ja ne rapsutteli mua. Kyl siit tuli täydet pisteet mulle.
Toinen tehtävä oli seurata tota äiskää ilman remmia ja pujotella sen vieressä jotain tsydeemejä. Mä tietty tapitin sitä tosi nätisti ja sain vähän palan lihapullaa kun oli niin hieno. Äiskä kehui mua kovasti, mut se ei ihan ymmärtänyt kun piti vähän tarkistella niitä hajuja siellä kentällä ja pomppia ilosesti.
Kolmanneksi oli tarkotus kiertää ne muut koirakot, sanottiin et se oli jotain "seuraamista häiriön alla", ai mikä se häiriö on? Mä seurasin äippää taas tosi kiltisti ja odotin äipän vieressä kun ne muut kiersi meidän ohi.
Paikallamakuu ja luoksetulo oli vähän tylsiä, maassa oli niiin ihania hajuja, sanoivat et oli ollut juoksuinen neito kentällä aikaisemmin, joo se tuoksui kyllä niin ihanalle. Mitä se äipää yritti sitä lelua siellä näyttää ja puhui mulle koko ajan jotain, mut ei se kyl ollut niin kiinnostava. Kyl mä sit maltoin mennä maahan ja odotin tosi hienosti luoksetulokäskyä. Tulinkin sit tosi hienosti luokse, mut sen jälkeen piti taas niitä hajuja tutkia.
Sit uutena tilanteena meil oli putki, on se äiskä kotona jotain tunnelia kyhännyt, mut se oli siis ihan kunnon putki. Ainakin kaks metriä pitkä, yritin kattoo et jos olis voinut mennä äipän perään sen putken vierestä, mut sit se äippä huhuili sieltä putken toisesta päästä ja testaajatäti piti remmistä kiinni, ettei päässy toista kautta. Sithän mä tietty menin ja sain kehuja. Hyvä minä.
Silloin kun ne muut koirakot teki niitä tehtäviä, me ventattiin ja piti mun välillä vähän sanoa sille ihmiselle Hau, kun se oli ihan tylsä. ja yksi karvamurre haukkui meille puistosta, sille piti kans sanoo vähän takaisin. Ja mä näin Loviisan, joo se on tosi nasta tyyppi, se tuli varta vasten katsomaan mua ja mun hodokasta suoritustani. Ja sit siel oli Tuikku ja sen emäntä. Kerrankin pääsi morjestaan Tuikkua lähempää, ei hullumpi kaveri.
Mut hei, nyt rupee tassut väsyyn, eikä jaksa kirjotella, tahtoo nukkumaan.

Näin Nero siis kommentoi meidän testiä. Eikä taida olla mitään lisättävää. Nyt se äijä simahti jo, tuhinaa kuuluu ja nyt ensimmäiset vinkaisut. Hassu. Tassutkin väpättää hieman. Nyt me molemmat kaivataan unta.