Treffattin tänään pieni kaunokainen Siiri Jakomäen melko märässä metsässä (ihan sinne puolisuolle ei kävelty kuitenkaan). Portugeesineiti oli alkuun hiukan ihmeissään pari kiloa painavammasta ja isommasta Nevasta, jolle on jo painimisesta ehtinyt kertyä kokemusta enemmän. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun Siiri hoksasi, että ton kanssa voi leikkiä. Neva oli aavistuksen raju, eikä antanut rauhaa edes silloin, kun Siiri viipelsi jalkojen väliin. Sen jälkeen alkoikin paini- ja juoksuleikki, jossa Neva välillä spurttasi Siirin näkökentän ulkopuolelle. Treffien loppupuolella Siiri saikin jo suunsa auki ja kyllä sieltä ääntäkin lähti. Paljon on samaa näissä mahtavissa tytöissä :) Treffataan pian uudelleen.
Hui!
Aijaa, siis mitä sä oikein sanoit?
kyllähän siinä kunnon painit saatiin aikaiseksi
metsän siimeksestäkin voi löytää kaikkea jännää..
Siiriä alkoi jo väsyttämään, joten syliin nukkumaan. Neva käytti tilanteen hyväksi, pusuhyökkäys!
1 kommentti:
Moips Anna!
Onnea uudesta perheenjäsenestä, mulla on mennyt jotenkin ihan ohi vaikka täällä sun blogia käynkin usein lukemassa :)
Kivoja tekstejä ja näitä jaksaa aina lukea! Terkkuja molemmille pörröisille kavereille!
Lähetä kommentti