Pusuttelijapentu sanoo tuomarille HUI!

Neva kävi viime viikon lauantaina 6.3. Kouvolan ryhmiksessä, toinen pentunäyttely, ekaa kertaa 7-9kk luokassa. Ensin vähän ihmeteltiin menoa ja melskettä, Neva kulki tiiviisti mun kannoilla, kun puikkelehdittiin ihmisvirrassa. Paikalla oli jonkin verran tuttuja, ihmisiä ja koiria, joita Neva kävi pussailemassa ja haastamassa leikkiin suuremmallakin riemulla.

Pentuja oli kaksi, Neva ja Luumusukan Du Hast, Siiri. Selvisi, että Siirin omistajalla on toinen koira Jermu. Hetken aikaa raksutti, kunnes tajusin jolloin, että mehän ollaan tavattu vesikoirien PK-leirillä. Pieni maailma. Neva kävi Siirin emäntää ja isäntää tietty pussailemassa ja murjomassa, omalla pöljällä tyylillään, onnellinen höntti. Isännän lapasenkin varasti, mokoma ketku!

Kehään mentiin ihan nätisti, ravatessa Neva yritti taas livetä avonaisimmalla sivulla, mokoma. Hauskin osuus alkoikin, kun tuomari, Markku Santamäki, tuli morjenstamaan, ensin Neva nuuhkaisi varovaisesti ja melkeen heti pakitti remmin toiseen päähän. Siinä sitten ihmettelin, että mitä hiiskattia. Ei tullut lähemmäksi, ei. Tuomari kävi Siirin luona ja tuli takaisin. Ehei sanoi Neva. Ei auttanut pitää kiinni, vetäytyi taaksepäin. Tuomari kurkkasi hampaat (jotka Neva antoi katsoa ihan nätisti) ja hiveli vähän päätä. Sitten juostiin lisää ja seistiin sitten arvostelun kirjoituksen ajan. Eipä sekään mennyt ihan täysin putkeen, mutta jotenkuten, pentu mikä pentu.
Pyysin kohteliaasti tuomaria vielä yrittämään Nevan kopelointia, tai edes namin syöttämistä ennen kehästä lähtöä, mutta eipä sekään onnistunut, remminmitan päässä pöhisteli pieni nöffinpentu.

ROP-P, KP Luumusukan Du Hast "Siiri"

Siiri oli ensimmäinen, sai KP:n ja oli ROP-pentu. Neva sai ihan ansaitun kakkossijan, jäi taas KP saamatta, tosin tuommoisella käytöksellä semmoista ansaitakaan! Tuomari tuli vielä nauhojen jaon jälkeen puhumaan pitkät pätkät. Hieno juttu, että on kiinnostunut koirista ja tahtoo omistajia auttaa ja jakaa tietojaan. Harmi vain, että tuossa ei ollut mulle mitään uutta.
Luuli varmaan ensimmäisen koiran omistajaksi ja täysin vihreäksi.. Kehän jälkeen pieni arkajalka kävi taas pussailemassa tuttuja..

Mikä siis lieni syynä? Tuomarin kumartuminen päin, mun jännittämiseni, outo ympäristö, hälinä, oliko tuomarissa jotain epämiellyttävää (esim. haju, ääni?), vai eikö tähdet olleet oikeassa asennossa?
Miehiä nyt ei olla niin kauheasti nähty, eikä Neva niin kauheasti ole ollut kopeloitavana, olisiko ollut niin, että Neva olisi tahtonut tutustua itse, eikä luottanut muhun?
Oma pieni ehdotukseni on tuomarin ääni, päälle kumartuminen, yhdistettynä mun jännittämiseeni (oletan, että jännitin). ja tietty ne kaikki muutkin asiat tohon päälle, jossain suhteessa.
Viime näyttelyssä Kaapelitehtaalla ei ollut ollenkaan ongelmia, vaikka oli hälinää ja miestuomari ym.

No, päivän sanaan.

Markku Santamäki, Kouvola 6.3. pennut 7-9kk
Rungon mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi. Täyteläinen pää, miellyttävä ilme. Hyvä rintakehän muoto. Riittävä luusto ja raajojen kulmaukset. Runsas karva. Hyvät reippaat liikkeet. Kaipaa näyttelyharjoitusta ja miellyttäviä kokemuksia. PEK2

Että pieni pahoinpidelty pentu mulla siis käsissä? ja tuon kaiken sai revittyä irti koskemattakaan tuon muffiturkin rintaa, kylkiä, selkää, jalkoja.
ja on nyt edelliseen arvosteluun nähden kehittänyt itselleen oikeanlaisen pään! :)ja vääränlaisen luonteen. Huomaatteko edellisen lauseen hauskuuden?

ROP Aquacrest BarcoMartimo ja VSP Concurrido Pintada

Neva pääsi näkemään emäntänä shoppailuvimman kourissa ja sai uuden vaaleanpunaisen nahkapannan, liilan merihevospehmolelun ja säkillisen possunkorvia. Uusi numeropidike tuli myös hankittua.
Neva pääsi myös riehumaan toisen Siirin, Sirenita del Rabadan, kanssa. Kiitos Taina seurasta!

Kotimatka meni mukavasti, Neva on kyllä helppo matkustaja, mutta onhan se tottunut pienestä pitäen reissaamiseen. Loppukuusta taas Kaapelille, viikkoa myöhemmin Lappeenrantaan ja sitten tulee iso hirveä trimmeri taas kylään.

Kotimatkalla.

Koukkaus Porvoon kautta, Burnbergin tehtaanmyymälä ehti mennä kiinni, mutta neuvokkaina seikkailtiin pikavauhdilla keskustan liikkeeseen - tuliaisina tietty suklaata.

Loput kuvat löytyvät täältä. Kiitos Jenna kuvausavusta!