Paluu Kaapelitehtaalle

Mun aivot on tipahtaneet ihan nollaan mitä tulee blogaamiseen ja ylipäätänsä minkään järkevän tekemiseen. Järkeviä - pohtivia - blogauksia lienee siis turha odotella. Ei se määrä vaan se laatu, jos määrä on nollassa, niin ei sitä laatuakaan saa.. Inspiraatiota odotellessa. Kyllä mä saan joskus rästiin jääneet tekstitkin kirjoitettua..

Tänään palattiin Kaapelitehtaalle. Päivän teema on mokaaminen ilman pahempia seurauksia.
Varoitus. epämääräistä henkilökohtaista lätinä tiedossa.

Aloitetaan edellisestä illasta, nukkumaanmenoaika.
Empä muistanut ollenkaan, että siirryttäisiin kesäaikaan*, kännykkä jotain epämääräistä tiedotti herätystä asettaessa. Siinä sitten ihmettelin että mitäh..? No, ilo irti uudesta internetyhteydestä **, wlan käyttöön ja kännykällä nettiin.
Wikipedia sanoi unenpöpperöiselle seuraavaa :

"Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeinen sunnuntaiaamu, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2010 kesäaika alkaa 28. maaliskuuta ja päättyy 31. lokakuuta."

Siinä sitten oli ihmettelemistä, mitäköhän kännykkä kello 3:00 tekee, siirtyykö automaattisesti vai ei. No, ongelma korjattiin laittamalla tarpeeksi monta herätystä (jotta uniotus jaksaisi myös herätä) ja siirtämällä tavallisen herätyskellon jo oikeaan aikaan ja sopivaan herätykseen. - Tämmöset asiat on otukselle kovin vaikeita, vaatii aivoja, aivoja!

Herätys toimi jotenkinpäin, herätyskello kunnolla ainakin. Uniotus tykkäsi kääntää kylläkin kylkeä siihen asti kunnes oli pakko nousta. Aamu menikin sitten aika reippaasti kamoja pakkailessa, Nevan aamutuhoja korjaillessa ja lenkittäessä Nero erikseen. Neva pissalle, autoon ja menoksi. Metroaseman ulkopuolella käppäiltiin kaikessa rauhassa.

Moka nro 1. lenkki ei ollut tarpeeksi pitkä: kakat metrotasanteelle. Moka nro 2,3... 6. namit unohtui, vesipullo unohtui, vesi unohtui, numerolapun pidike unohtui, pyyhe unohtui. Pyyhkeen olinkin korvannut autosta löytyvällä talouspaperilla (tällä sai myös kakanjämät lattiasta). Namit ja uusi numerolapun pidike shoppailtiin periltä. Neva tunki juomaan Metten vedet..

Nevaa jännitti jonkun verran koko matka perille asti. Metrossa nökötti jalkojen juuressa seinää vasten, ei sanonut mitään, läähätti hiukan. Kävelymatka asemalta kaapelille ei ollut kovin hilpeä, hiippari vaihtoi vähän väliä puolta selän takaa ja kulki häntä puoliksi alhaalla. Eikä päivää parantanut vastaan tullut tyttöjengi, joista yksi loikkasi kulkureitilleni ja tunki naamansa omani lähelle. Kun kysyin "Sori, onko joku onglema?" ja tyttö totesi "Joo, sinä ja sun koirasi." ja toiset räkättivät ihastuneina kaverinsa nokkelasta sutkautuksesta.. Yritin tokaista, etten ala pyytelemään anteeksi olemassaoloani, mutta sekin jäi matkan varrelle. Olipahan helvetin hilpeää. Jäkikäteen olisi tietysti löytynyt lisää lauottavaa, mutta ei voi mitään.
Onko mikään ihme, ettei nykyään tunnuta luottavan a) ulkomaalaisiin b) nuoriin c) koiriin? Hieno itseään ruokkiva kehä, täytyy sanoa..

Sisälle kaapelille ei päässyt siitä tavallisesta sisäänkäynnistä, vaan piti kiertää toiselle puolelle rakennusta. Vasta kun törmättiin tuttuihin ja asetuttiin aloileen, alkoi Neva olla pusutteleva itsensä.

Perillä löytyi tutumpia ja tuntemattomampia vesikoiria: foorumilta löytyvä Inkeri, pentupainikaverit Mette ja Elvis, Metten sisko ja Elviksen molemmat veljet, sekä Nokin sisko Zili, jonka kanssa Neva on myös päässyt leikkimään. Myös leikkikaveri Siiri-portugeesin sisaruksia pyöri lähettyvillä.

Tuomari Eeva Resko totesi kuulemma Inkerin nähdessään, "että näitä on sitten mustiakin". Lupaavaa. (Tarkistin, 9/22 kasi ryhmä rotuun arvosteluoikeudet, muttei perroon. Ylläri ;) )
Nevan luokassa piti olla 7 koiraa, mutta kaksi Metten siskoista uupui.Nevan ollessa vuorossa, tyyppiä vähän jänskätti ja meininki oli vähän eipäsjuupas, mutta antoi kärsivällisen tuomaritädin tutkia, jes! Ravasi ihan kivasti, mutta paikallaan seisominen oli tosi tyhmää sanoi Neva. Viimeisen yhteisen juoksukierroksen jälkeen alkoi tuomari kieputella järjestystä mieleisekseen. Neva tuli neljänneksi edellään Mette ja takanaan Zili. Kahdelle ensimmäiselle antoi KP:t.

Eeva Resko, Kaapelitehdas, Helsinki 28.3. pennut 7-9kk
Hyvän tyyppinen aavistuksen pitkän vaikutelman antava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Hieman löysät kyynärpäät. Vankka runko. Liikkuu kauttaaltaan suhteeellisen hyvin. Hyvä turkki. PEK4

Kotimatkalla Vuosaaren metro jätti Ruoholahteen ruikuttamaan, kun astuin hissistä ulos. En jaksanut odottaa seuraavaa Vuosaareen menevää, kun asemalla kuului tauoton piippausääni jostain laitteesta. Itäkeskuksessa joku pinkkiin takkiin pukeutunut rouvashenkilö änkesi lääppimään Nevaa takaapäin varoittamatta. Kovasti tyttö kummeksui outoa naista, mutta ei väistänyt. Naisen lähdettyä toinen nainen pysähtyi rattainensa meidän eteen, ilmeisesti jotta muksu saisi tuijottaa koiraa. Ei siinä muuten mitään - paitsi ettei mun koirani mitään julkisia nähtävyyksiä ole - , mutta jäi juuri niin kauas, mutta kuitenkin niin lähelle, ettei välistä kukaan viitsinyt mennä, mutta piti väistää naisen ja rattaiden lisäksi tukitolppaa. Hmph.

Päivästä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta ei saa antaa pienten tylsien asioiden sitä pilata. Kotona odotti siivousapupalvelu perhe, johon liityttiin sitten Nevan kanssa. Siistiä tuli, vaikka Neva yritti kovasti auttaa. Neva kävi myös söpöilemässä äidille ja esittelemässä suolistettua sorsaansa kovin ylpeänä. Hassu. Näytti myös isälle, kuinka saalistetaan moppia. (Terkkuja Kaapo-iskälle, jos metsästys olisi vaanimista ja päätöntä ryntäilyä elävän saaliin perään, niin Neva olis tosi hyvä, ote sorsastakin oli kaiketi ihan kelvollinen.)

*Viimeksi kellonajan siirto on aiheuttanut päänvaivaa syksyllä, erikoisnäyttelyn yhteydessä - ja sitä edeltävänä vuonna myös.
**Vanha sähköposti ei enää toimi, ainakin väliaikaisesti kiinni saa anna.kokko@hotmail.fi.