Rally-tokoilua kilpaillen 10.1.2010

Nevan kanssa tultiin ekasta pentunäyttelystä kotiin ja tuntui ruhtinaalliselta, kun oli yli 2h aikaa vaihtaa kamppeet, relata ja pakkautua autoon. Napattiin kyytiin Claudia&Tuikku, sekä Sara&Pessi.

Ajomatka meni aika mukavasti ja perille löysi helposti, vaikka en ottanut edes reittiopasta mukaan, ei sillä että katsoin sen edellisenä iltana: kehä ykköstä, kolmostielle, hyvinkää p, oikeelle, monni vasemmalle, eka tie oikeelle ja perillä. No, tuli kyllä ihmeteltyä, hyvinkää e jälkeen tulluta hyvinkää viittaa, mutta palattiin suoraan motarille. ja olivathan Clade&Sara joskus hallilla käyneetkin.
Enirolle vaan moite, kun uhkasi laittaa kiertämään hyvinkään keskustan kautta, vaikka koiraurheilukeskus neuvoo menemään pohjoisen rampin kautta. Sähläsin välietapin kys. rampille ja kappas, oli muuten kartankin mielestä nopeampi reitti, vaikka haku ilman välietappia väitti keskustan reitin olevan nopein.. Voi tätä itsekehun ja älyn määrää..

Perillä tuli ylistettyä lämmintä hallia ja ulkona lenkkeillessä ei tehnyt mieli jäädä seisoskelemaan.
Olin kuvitellut etten ehtisi nähdä "oppilaani" Johannan ja Minnin rataa, mutta toisin kävi. Nero sai jäädä hetkeksi muiden käsiin mölisemään kun puikkelehdin radan läheisyyteen.
Parivaljakolla meni hyvin, mitä nyt taisi jännittää mikä näkyi Minnin hidasteluna ja haisteluna. Teknisesti homma meni kuitenkin putkeen ja parivaljakko sai 87p ja hyväksytyn tuloksen, onnea!

Myös Claudia ja Tuikku olivat ennen meitä. Ihan parhaimmassa vireessä pari ei ollut, mutta 80p ja hyväksytty tulos kuitenkin, onnea teillekin :)!

Oltiin Neron kanssa luokan lopussa, alunperin meidän piti olla viimeisiä, mutta olisikohan muutema juoksunarttu ollut meidän jälkeen.
Pieni harjoittelu ja yritys innostaa Neroa menivät vähän kehnosti, mikä alkoi jo lietsomaan paniikkia; jos homma ei suju nyt niin miten ratanauhojen sisäpuolella sitten!?
Sinne me kuitenkin sukellettiin ja kyllähän toi jännitys paistoi musta ainakin puoleenväliin hallia.
No, Nerohan paineistuu todella herkästi ja ottaa etäisyyttä ja rahoittelee, minkä kerkiää - niin nytkin.

Puoleenväliin rataa päästiin ja aikamoista sahaamista mentiin, välillä ihan siedettävästi, välillä sain seisoskella ja houkutella Nero nostamaan nokkansa maasta ja tulemaan hermostuneisuudelta löyhkäävän emäntänsä lähelle jatkamaan rataa. Olin jo aika varma, että meillä olis jo hylsy kasassa ja uusinut kaksi tehtävää (mikä on maksimi). Aika tuskastunut olo alkoi olla, kun omia hermoja sannut kuriin ja pistin pelin poikki 7 tehtävän kohdalla, eli puolessavälissä. Ehkä me ens kerralla päästäis jo rata loppuun asti? Tai sitten mä lykkään Neron jollekulle hermonsa hallitsevalle ja keskityn vaan tohon opettamiseen, kerta oppilas pieksee opettajansa mennen tullen ;)

Keskeyttämisen jälkeen pingoin taas ulos kehästä minkä kintuistani pääsin - tuntui jumalattoman pitkältä matkalta - suoraan namipussille. Mitäköhän katselijat mahtoivat tuumata?
Tuntui kyllä todella pahalta, ei ole Nerollakaan kivaa, kun joutuu stressaamaan mun kanssani. Hetken rauhoittuminen ja muutema liike ja namia nassuun, ei Neroakaan enää huolettanut niin kovasti tuo kaksijalkainen hölmöläinen. Kun sain meidän arvostelulomakkeemme käteen meinasi leuka loksahtaa sijoiltaan ihan kunnolla, ajatukset taisivat kulkea rataa:"siis mitä, ette oo tosissanne!?" vähennyksiä -16p (84p) ennen keskeytystä.

virheet -3p
-tehtävän uusiminen x2
-puutteellinen yhteistyö x2
virheet-1p
-erittäin vino asento
-koskettaa tai nuuskii kylttiä, merkkiä, estettä tai henkilöä
-koira pois asennosta, enemmän kuin ½m
-taluttimen kiristyminen

Jotka tulivat kaikki kolmelta kyltiltä, eli muutema "puhdaskin" kyltti saatiin..
Ei Hylsyä, ei yhtään tempovirhettä (vaikka hengailtiin paikallamme ties kuinks pitkään), ei ohjaajavirheitä tai "koira estää tai häiritsee ohjaajaa" (tarkoittaa mm. että koira tulee ohjaajan kulkureitille) tai muutakaan, tai enemmän noita yllä mainittuja virheitä.

Alkoi risomaan, että olisiko pitänyt sittenkin pitänyt jatkaa loppuun? Olisiko sitä ja olisiko tätä? ja vielä kun olin taputtanut itseäni olkapäälle, että osasin keskeyttää.. No, spekuloida voi loputtomiin, mutta mitäs tällanen märehtijä luonteelleen voi. Täytyisi tsempata, opetella sitä positiivista elämänasennetta ja oppia hallitsemaan niitä hermojaan. Valaistumista odotellessa..

Kisojen jälkeen ollaan otettu yhdet rally-treenit, jotka menivät satapotenssiinkaksprosenttia paremmin kuin kisat. Nyt kuitenkin keskitytään kadonneeseen tokoilutaitoon ja yritetään saada agility starttauskuntoon.
Rallyyn keskittyy vain tää kaksijalkainen tyyppi opettajan roolissa. Yksi AVO-kurssi maanantaisin ja yhdessä Anninan kanssa vedetty ALO-kurssi torstaisin.