Nyt sitä satunnaisesti esiteltävää "emännän elämää." Jalat vähintäänkin rasittuneet ja väsyneet, mustat tanssikengät huoneen nurkassa, ompelukoneen vieressä seisovalla mallinukella "Lyylillä" on päällään keskeneräinen punainen tanssiaispuku, koneella väsynyt lukiolainen ja vieressä koira tuhisemassa. Päivä on kääntymässä iltaa kohti ja on sopivaa aikaa kelata päivän tapahtumia.
Nero on ollut päivän kotona, Anna on juossut aamulla bussipysäkille ja rynnännyt koululle tajutakseen olevan lähes tunnin aikaisessa. Tietokoneluokkaan pääsee kuitenkin jo koetta, atk1, tekemään, siellä kuluukin seuraavat pari tuntia kahlatessa ympäri nettiä, tehden "koetta" ja lueskellessa kirjaa. 11 aikoihin on koe palautettu ja poistuttu luokasta, ravattu kolme kerrosta alemmas ja ruokalaan syömään.
Ruokalassa syömisen ohella tulee juteltua muutaman muun 2. kanssa. 5 vaille 12 rynnätään ulos koulusta ja juostaan Märskyn urheiluhallille. Vähän yli 12 aikoihin napataan tanssikengät mukaan ja mennään jumppasaliin. Suurin osa vanhoista on jo paikalla. Kysytään mitä tanssia halutaan kerrata vielä ennen varsinaisia treenejä. Kengät jalkaan, etsitään pari ja sipsutetaan piiriin Lambeth Walkia varten, joka aloittaa päivän tanssiharjoitukset. Sen jälkeen vielä wienervalssi ja sitten aloitetaan katsomaan tanssijärjestystä, jäimme loppupäähän. Sitten vain ahtautumaan kapeaan käytävään ja alkupoloneesia harjoittelemaan.
Kolmen tunnin kuluttua on kaikki tanssit käyty, paikat selvillä, jalat väsyneet, tanssien jälkeinen ruokailu maksettu, tavarat haettu n.20 ihmiselle mitoitetusta pukuhuoneesta, jossa kuitenkin on lähemäs 80 ihmisen tavarat. Kenkien vaihto, takki päälle ja bussipysäkille, kohti kotia.
Annina on tullut vastaan Jokun kanssa ja menemme yhdessä bussilla kotiin. Nuori mies osaa käyttäytyä julkisissa oikein hienosti. Harjoittelua kaipaa pikemminkin se rakas rekku joka odottaa kotona. Kamat viskataan sisälle ja napataan remmi tilalle, Nero on jo innoissaan lähdössä ulos. Lenkin jälkeen luetaan postissa tullut Tieteen Kuvalehti, viimevuoden puolella kesken jäänyt Maameren tarinat päätyy käteen ja sitä lueskellessa aika hiipii taas tunnin eteenpäin.
Ja viimein; tietokoneelle ihmettelemään mihin tämäkin päivä yksinkertaisesti katosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti