NERO JA NEVA

Uimalassa jälleen

2012-01-10T21:55:00.003+02:00

Käytiin jälleen (4.1.) uimassa Neron kanssa, mukaan lähtivät Kola ja Noki emäntänsä Empun kanssa.

Poikien blogista löytyy videokooste kolmen vesikoirapojan läträämisistä.

Tuli taas näpsittyä uintikuvia, joista osa alla ja loput kuvat löytyvät täältä.

kumpi ehtii ensin

Nokin taidonnäyte reunalta hyppäämisestä

Nero läiskii vettä taas

oma pallo koki niin kovaa käsittelyä, että se meni rikki ja upposi. Saatiin lainata Nokin&Kolan kalaa

Nero: Se oli Merihirviö! Ihan varmasti oli!

Noki: Ai tuo kumikala vai?

Joko se loppui?

Neroakin harmittaa.

Uimassa

2012-01-03T21:42:00.000+02:00

Loppusyksystä kuului jännittäviä uutisia, kun istuskeltiin kavereiden kanssa Purinalla agikisoissa. Helsinkiin avataan koirauimala. Tieto kulki seinältä seinälle facebookissa. Kaivoimme Anninan kanssa kilvan kännykät esille ja molemmat alkoivat etsiä uimalasta tietoja. Allekirjoittanut taisi mutista jotain tämän suuntaista "Ei per***e! Sehän tulee ihan meidän viereen! Joo, joo, tohon Itäväylän viereen paloaseman lähelle!" Ja valmistumistahan seurattiin kuin kuuta nousevaa.
http://www.koirauimala.fi/

Lopulta kun paikka valmistui ja uintivuorojen varaukset alkoivat homma jotenkin jäi. Kävi kuitenkin niin, että pääsimme, Taran tuuraajaksi puolen päivän varoitusajalla, Jaden ja Viivin kanssa uimaan. Neva lähti siis tyttöporukan vahvistukseksi ja pitkän pähkäilyn ja yhden vahinkoputoamisen ja kahden avustetun vahingon jälkeen tyttö hoksasi jutun juonen ja lähti yhä innokkaammin uimaan pallon perään.
Seuraava reissukin järkkääntyi nopeasti, kun emäntä varasi pojille oman vuoron, kun löytyi yhteinen sopiva aika Anninallekin. Nero ja Kaukokin pääsivät sitten polskimaan. Kauko ei välittänyt rampista tuon taivaallista, kaikki sivut olivat ihan hyviä loiskauttaa veteen. Nerolla oli hyvin samanlaiset tuumailut käynnissä kuin Nevalla. Lopulta Nero hiffasi rampin ja tajusi kulkea siitä veteen ja ylös, johan alkoi uiminenkin maittaa, kun sinne veteen asti pääsi.

loput uintikuvat löytyvät täältä,
tyttöjen kuvat
poikien kuvat

Tyttöjen vuoro 27.12.2011

Pääsisköhän tästä.. plumps

Viivi, Jade ja Neva.

Maaniset uimarit käyttävät kyynärpäätaktiikkaa parhaasta ramppipaikasta, Nevaa vielä vähän hirvittää.

Kyllä kelpaa noutaa palloa.

Pääseehän se Nevakin vauhtiin! Ba-anzai!

Splosh!

Poikien vuoro 30.12.2011

etsi kuvasta Kauko

Jaa, tästäkö pitäisi mennä vai?

läpsyti läpsyti, höh, ei se tule lähemmäksi..

..kai se on sitten vain pakko..

..lähteä uimaan!

Hui kauhistus! Älä tuu viemään mun palloa!

Kaukon tyylinnäyte

jalat vievät jakikseen

2012-01-02T02:15:00.001+02:00

Käytiin Ännien ja Taran kanssa lenkillä jakiksessa. Nevalla oli jälleen kivaa nuoren super-duracellin kanssa ja tytöt ovatkin tasaväkinen leikkipari. Nerokin eksyy välillä vahingossa sekaan, kunnes muistaa taas olla vakava itsensä.

Kuvausreissulla oli tarkoitus saada vanhan postauksen kuville "päivitetyt" versiot. Osasta kuvia tuli kyllä pakosti mieleen täysin tarkoituksettomasti vähän tuorempi lenkki.

Neron mielipide tämmösistä kuvaussessioista ton vieressä..Neva tapittaa, josko vaikka sais namia!

ryhmäpotretti

äly&väläys, suoeläin ja tarzipaani

Haluatko päivittää kuvat? Kyllä.

2012-01-02T01:59:00.000+02:00

Jotkut asiat muuttuvat, toiset eivät.

Jakis? Ei ole muuttunut vuosien saatossa, siellä käydään lenkkeilemässä yhä epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisilla kokoonpanoilla.

Vuodenaika muuttuu, kasvillisuus punkeaa vehreänä esiin ja syksyllä lakaistuu, yksi asia kuitenkin on lähes varmaa vuodenajasta riippumatta. Kesäisin emäntä kastuu. Keväisinkin emäntä kastuu. Syksyisin emäntä taatusti kastuu. Talvisin? Vaihtelevasti. Kesäisin uidaan ja kastellaan emäntä, keväisin on märkää ja syksyisin on todella märkää. Mokoma suoalue! Talvisin yleensä selviää kuivana kotiin, ellei a) kaadu b) ole samanlainen talvi kuin nyt.

Uusi vuosi aloitettiin tietysti jakistelun merkeissä ja nyt oli peräti jäistä, kun kaksi viime viikkoa on mennyt taiteillessa jättimäisten lätäköiden yli. Parhaan tekniikan tosin esitti Anu: kaadu jo autolla, niin ei tartte enää varoa lenkillä. Vaihtoehtoisesti menetä tasapainosi sillä tietyllä kannolla, jonka aina uskot vievän jalat alta, mutta tälläkin kertaa selvisit yli.

Nyt piti viimeinkin "päivittää" yhden suosikkikuvausreissuni kuvat. Syksyisellä poseeraustuokiolla oltiin lokakuussa 2009, Nerolla oli ikää 5v 7kk ja Nevalla 10 vkoa. Reissusta on siis aikaa jo tovi ja Neva on kasvanut, no hiukan. Nyt ikää on 7v 10kk ja 2v 5kk.

11.10.2009 pikku-Neva ja iso Nero-ukki

miten toiset onkin onnistuneet olemaan noin nätisti!? ♥

1.1.2012 ei-enään-niin-pieni Neva ja Nero

Nerolla on astetta synkempi ilme.

Yksi asia mikä ei ole muuttunut lienee se, että Neva on edelleen vähän ällö ja rasittava. Ei tokikaan samalla tavalla, mutta kyllä ukkia edelleen viedään kuin pässiä narussa - ja sekös ukkoa harmittaa! Luulisi Neron saavan moisesta harmaita karvoja, mutta ei. Nero on säilyttänyt espanjalaisen charminsa ja värinsä, toisin kuin neiti joka on alkanut vaaleta melko samaan tapaan kuin emänsä.

Nero pähkäili josko korokkeella olis turvassa pikkunaskalilta..

Ei miestä paljoa naurata kahta vuotta myöhemminkään.

Nevahan näytti jo pentuna olevansa pieni mutta sisukas sille päälle sattuessaan. Emäntää ja apukäsiparia hirvitti, kun neiti ponkaisi korokkeelta alas, mutta pienellä oli vain hauskaa. Matkaa maahan on n.40cm.

Sujuu se pomppaaminen vanhempanakin tuumaa Neva.

Hyvää Uutta Vuotta

2012-01-01T23:57:00.000+02:00

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Tästä on hyvä lähteä pähkäilemään tämän vuoden tavoitteita.

Anna
- agissa vastaavan koetoimitsijan oikeudet syksyyn mennessä
- kasvattaa kuntoa, jotta pysyy radalla edes välttävästi mukana
- treenata ohjaamista, ohjaamista ja ohjaamista
- tokon koulutusohjaajakortin hankkiminen
- kasvattajan jatkokurssin käyminen

Nero
- korkata kolmoset ja saada tuntumaa kolmosen radoilta ja fiilis kohdalleen
- vuoden tavoite on saada muutama nollatulos
- keppi- ja kontaktitreeniä
- rallyssä saada hyväksytty tulos voittajaluokassa
- mahdollisesti käydä alokasluokan tokokokeessa
- käydä spanieleiden taipumuskokeissa

Neva
- palata keväämmällä kisaamaan
- vuoden tavoitteena nousta kakkosiin
- keppi- ja kontaktitreeniä
- lelujen arvonnosto treenitilanteita varten
- rallyssä siirtyä avoimeen ja saada sieltä tulos
- rallyn ohella hioa ja rakentaa vahvaa tokopohjaa
- mahdollisesti ulkomaanreissu ja siihen liittyen karvan kasvatusta

Kiitos kaverit!

2011-12-29T00:47:00.000+02:00

Vuosikatsauksen toinen epävirallinen osa, kiitos kaverit!
Vuoteen on mahtunut paljon, mutta se ei tuntuisi miltään, ilman ystäviä!

Paljon ollaan koettu ja nähty yhdessä, lukemattomia tunteja treenaten, lenkkeillen, kisaten, pähkäillen, reissaten, mökkeillen, jutellen ja juhlien.

Yllä © Sanna Lehtonen

Vasemmalla © Sanna Kittamaa

Paljon uusia reissuja, yhteisiä kokemuksia, oivalluksia, ilojen, surujen ja onnistumisten jakoa toivottavasti myös tulevaisuudessa!

Harrastus vie naista, kilometrejä kertyy...

... ja matka jatkuu, kiitos kun olette olleet mukana!

Vuosikatsaus 12/11

2011-12-28T23:56:00.000+02:00

Vuosikatsauksia on tullut tehtyä viisi, tämä on kuudes ja mikäs sen sopivampaa kuin nyt vuoden lopussa summata kuluneen vuoden - ja vähän ylikin tapahtumat. Edellinen katsaus onkin ollut jo puolitoista vuotta sitten! Löytyvät tunnisteen "vuosikatsaukset" alta.

sisällysluettelo ;)

Yleisesti - ja pitkästi

tehokuukausi

Vuosi 2011 tiivistetysti

Anna
Nero
Neva

Vuosi 2010 syksy-talvi tiivistetysti
Tulossa olevia blogauksia

menneitä tapahtumia
vuoden 2012 suunitelmia!

Yleisesti - ja pitkästi

Tapahtuma- ja tulosrikas vuosi. Alkuvuodesta allekirjoittaut järjesti kimppatarkistuksen Mevettiin, jossa syynättiin Neva perusteellisesti ja Nerolta uusintatsekaattin kyynärät agilityn takia, sekä kuvattiin selkä.

Emäntä on tunnetusti juossut treenaamassa, lenkkeilemässä, kouluttamassa, kouluttautumassa koirien kanssa - että ilman. Toiminut I-HAH:n kilpailutoimikunnassa, järjestänyt rally-tokokilpailut ja toiminut niissä vastaavana. Pyörittänyt osaltaan I-HAH:n Robur Cuppia, että seuramestaruuksia. Suorittanut rally-tokon tuomarointiharjoittelut ja hakenut RT tuomarioikeudet. Käynyt koetoimitsija2, agilityn.

seuramestaruushopeaa x2!

Agilityssä siirryttiin toukokuun lopussa Neron kanssa maxi2 ja marraskuun loppupuolella aukesi tie maxi3, ensi vuonna korkataan sitten kolmoset! Maaliskuussa Nero saavutti viimeisen hyväksytyn rally-tokon avoimessa ja siirtyi voittajaluokkaan, joka korkattiin SM-kisoissa marraskuussa, tuloksena HYL. Seuramestaruuskisoista Nero nappasi maxikisaavien toisen sijan.

Nero SERT ja SERT -> maxi3 Rally-toko, Voittajaluokkassa

kuvasta kiitos Satu Erkiölle

Neva keväällä 2011 turkilla - ja ilman!

Neva korkkasi agilityuransa syyskuussa saaden toistaiseksi ainoan tuloksensa, nappasi aikaisemmin syksyllä Robur Cupin kokonaiskisan voiton ja sijoittui jokaisessa osakilpailussa. I-HAH:n seuramestaruuksista tuli molemmille hopeamitalli kotiinviemisiksi. Rally-tokoura korkattiin SM kisoissa, hyväksytty 82p.
Neva haki keväällä yhden sertin näyttelyistä ja syksyn kolmen viikon putken päätteeksi kolmannen sertin, ensimmäisen cacibin, sekä Suomen muotovalion tittelin. Näyttelyiden välissä ehti myös käydä taipumuskokeissa, joista melko odotetusti SPA0 puuttellisen haun takia, emännän sylivauva, "enhän mä nyt yksin..!".

SERT, CACIB, FI MVA, VSP

kuva © Anu Pullinen-Kokkonen

elokuussa vietettiin tehokuukautta: 3.8. Kotka agi + mökkireissu kaverin luona, 13.8. Valkeakoski K + sukuloimassa, 14.8. Lieto agi, 20.8. Hyvinkää agi, 21.8. Heinola K + sukuloimassa, 22.8. Robur Cup I epis-agi, 24.8. taipumuskokeet, 27.8. GP's ja Mahottoman kasvattajapäivillä, 28.8. Tervakoski KV, 30.8. Robur Cup II epis-agi
muistinkohan kaiken, hmm..

2011

Anna
- koetoimitsija2, agility (harjoittelut työn alla)
- rally-tokon tuomariharjoittelu (m-alo, m-avo, m-voi)
- rally-tokon tuomarioikeudet (18.9. Porvoon kisassa)
- kiva koirakansalainen -testin tuomari 27.8.
- agin alkeiskurssi, kouluttaja ja valintatiimiläinen
- I-HAH:n agilitykouluttaja
- I-HAH:n rally-tokokouluttaja
- I-HAH kilpailutomikunta, ilmo&toimistotarvikevastaava

valokuvausturistina mm. :
- agilityn SM Nastola
- tokon SM 2011 Klaukkala
- Voittaja 2011
- Helsinki KV
- Spanieliliiton erikoisnäyttely

ei niin turistina, mutta kuvia tuli näpsittyä myös:
- rally-tokon SM 2011 Hyvinkää
- koirauinnin SM 2011 Loppi

Nero
agility:
- maxi1: LUVA, SERT (Helsinki 28.5.)
- maxi2: 2xLUVA (Lohja 17.9., Vantaa 18.9.) LUVA, SERT (Hyvinkää 27.11.)
- 2x 2. sija, 3x 3. sija
- I-HAH:n seuramestaruushopeaa maxikisaavissa
- treenannut Ville Liukan ja Anna Heinosen vetämissä ryhmissä

rally-toko:
- RTK2 (Porvoo 19.3.)
- 1x HYL <70p voittajaluokasta

muuta:
- koirauinnin SM, paras mini (max. 15kg)

terveys:
- kuvattu 17.1. Mevetissä
- kyynärät ok
- selkä muutamia tiiviitä nikamavälejä, muuten ok

Neva

agility:
- mittaus mediksi vuoden alkupuolella
- Robur Cupin medimöllien voittaja (sij. 1., 3., 1.)
- I-HAH:n seuramestaruushopeaa medimölleissä
- kisauran korkkaus Lohjalla 17.9., sij. 2. tulos: 18,16vp

rally-toko:

-hyväksytty ALO 82p Hyvinkää 26.11. (eka virallinen)

näyttelyt:
- SERT, VSP, "BIS-VSP 5" Lohja II-erikoisnäyttely 9.4.
- ERI, AVK2 Valkeakoski K 13.8.
- VASERT, PN2 Heinola K 21.8.
- SERT, CACIB, FI MVA, VSP Tervakoski KV 28.8.

muuta:
-taipumuskoe SPA0, Marttila 24.8.

terveys:
kuvattu 17.1. Mevetissä
- lonkat B/B
- kyynärät 0/0
- polvet 0/0
- silmät ok
- selkä ok
kilpparit ok (8/2011):
- TGAA, T3AA ja T4AA -negatiivinen
- T4, TSH, T4/TSH ok

2010

Tulossa seuraavat blogaukset,

2011
Vuonna 2012
Voittaja 2011
agi Hyvinkää 27.11.
rally-toko SM 2011
Spanieliliiton erikoisnäyttely 2011
agi Vantaa 18.9.
agi Lohja 17.9.
x määrä lisää agikisasummauksia
I-HAH seuramestaruudet 2011
terveystarkit & rtg kuvat

2010
HW-10 & W-10
Tartu
selkeyden vuoksi ne päivätään kuten ennenkin tapahtuman ajankohtaan tai lähipäiville.

Hyvää Joulua!

2011-12-24T23:47:00.000+02:00

Hyvää Joulua kaikille blogin kävijöille!

Kuvia tuli näpsittyä erinäinen määrä, ulkona, että sisällä. Paljon karsiutui pois, mutta korttikuva saatiin kuitenkin napatuksi. Nero-ukistahan Neva on edelleen vähän, no, ällö. Nykyään kuitenkin sovitaan jo ihan vierekkäin istumaan ja Nevakin malttaa pysyä paikallaan. Vertaapa näitä kahta kuvaa, näissä nökötetään aika patsaina. Kummallakin on kyllä hyvin oman perusluonteensa ja -olemuksensa näköinen ilme.

Koirat saivat Ikea hiiret, sekä kuukauden pakkauksen dentastixejä. Emäntä tyytyi kokkaamaan mustiaisille pakkaseen kasvismössöä lanttusoseesta johon eksyi porkkanalaatikon ohrat. Tyhmäähän se olisi ollut hyvä sose pois heittää, vaikkakaan lanttu koirille vissiin kovin hyvin sovi. Kaveriksi riisiä, porkkanaa, kukkakaalia, paprikaa ja raakoja kanamunia. Allekirjoittanut ei ole perehtynyt raakaruokintaan kovin tarkasti ja pääasiallisena ruokana pysyy yhä nappulat, joten mössön ei aiheuttane puutostiloja. Hyvin maistui sellasenaan.

Joulua on täällä vietetty rauhassa perheen kesken. Lenkkeilty jokseenkin pimeässä ja märässä metsässä; syöty kinkkua ja otettu rennosti. Kinkkuvarkautta ei vaikuta kumpikaan harkinneen.

Piparimuotteja tuli tilattua Tiina V.:n avulla, kiitos Tiina! Sopivasti tulivat ennen joulua, mutta täytyy tunnustaa, ettei näitä ole vielä päässyt testailemaan, hienoja ovat joka tapauksessa! Vihdoin oma perromuotti, jolla kelpaa syötäviä pipariperroja tekaista.

Lohjan agikisat

2011-09-20T19:04:00.001+03:00

Käytiin Katjan kanssa kisailemassa Lohjalla 17.9. Pähkäilin painaakohan edellisen päivän seuramestaruudet miten, mutta olihan se jo ilmoittauduttaessa ollut tiedossa ja olin tehnyt päätöksen lähteä kisailemaan molempina päivinä - puhumattakaan seuraavasta päivästä! Nevalle oli luvassa yksi agirata ja tämähän oli neidon debyytti virallisissa luokissa. Koko päivän tuomarina toimi mukava Seppo Savikko miellyttävine ratoineen.

Nevahan oli mitattu jo talvella, joten sitä ei onneksi tarvinnut nyt jännittää, maxihyppyjähän pieni sylipeto ei ole nähnytkään - olisi varmaan jäänyt moista tuijottamaan silmät suurina tai huiskassut ali tai ohi ihan sujuvasti. No ei kyllä oltaisi startattukaan jos olisi tuona aamuna maxiksi mitattu. No, ei nyt sentään, ei tuosta maxia saisi tekemälläkään, onneksi!

Rata oli mukava ja simppeli - kiva rata korkata viralliset, melkoisen suoraviivaista menoa, olematta kuitenkaan yhtä suoraa. Tajusin tutustumisessa, ettei Neva ole hetkeen treenannut rengasta, hopsansaa. Radan alussa oleva keinu myös jännitti hiukan.

Radalle kuitenkin päästiin ja lähtöön istumisen tiesin olevan Nevalle hankalaa, pientä otusta kun hirvittää emännän jännitys, joten hoidin istuttamisen pienellä pakotteella nopeasti, jotta edellisen päivän viivyttely ei toistuisi ja tilanteen stressaus ei pitkittyisi. Matkaan päästiin ja alkupätkä menikin melko mukiinmenevästi, ennen rengasta olevaa hyppyä nenä meinaa tippua maahan, mutta Neva kuitenkin tulee, rengas menee hyvin ja sinkoaa putkeen, sen jälkeen lähtikin sähellysosuus, kun persjättö myöhästyy ja jää huonoksi ja ohjaus seuraavalle hypylle jää vähän huonoksi. Sen seurauksena tippuu rima, Nevaa hiukan jännättää moinen ja tulee kiinni käteen ja oma ohjaaminenkin meni riman tiputuksesta rikki ja ohjaus hypylle ja sen jälkeinen valssi jäävät vailinaisiksi ja ovat aivan väärässä kohtaa. kielto, pientä söhellystä ja matka jatkuu.
A:lta vapautautan aivan liian nopeasti ja muurin kohdalla en kerro minne jatketaan ja Neva porhaltaa suoraan kehäalueen ulkopuolelle toimistotelttaan! Tästä ei kuitenkaan tuomari antanut hylättyä, eikä edes kieltoa! Neva tulee takaisin ja matka jatkuu, kepeille haki todella kivasti sisään ja kepit menivät muutenkin kivasti nappiin, vau! Neron kanssahan sössin ensimmäisiä kisoja keppien suhteen ihan urakalla, pituuden jälkeen olevan käännöksen ennakoin aivan liian aikaisin ja pieni kuuliainen koira kääntyy kiltisti. Hyppy yli ja hieno irtoaminen puomille ja vähän vähemmän hieno puomin alastulo.. Viimeiselle hypyllekin irrotaan kuin vanha tekijä ja saatiin rata kasaan. Paljon höhliä ohjaajavirheitä, mutta paljon hyviäkin kohtia, radasta jäi positiivinen fiilis, kisakynnys ylitetty ja Neva kesti melko hyvin ohjaajan jännityksen.

Kisaamaanhan lähdettiin vain hakemaan kokemusta ja tuntua, tulostavoitteita ei ollut. Varsinaisesti kisavalmishan Neva ei vielä ollut.

Yhtään nolla ei radalta tullut ja tuloksia kolme, osallistujia oli 5. Neva sijoittui toiseksi.
medi1 A agilityrata
tulos: 18,16vp 2/5

Neva 2.

Kakkosten ratoja odotellessa käytiin pitkällä lämmittelylenkillä ja Nevan jäähdyttelyllä. Seuraksi saatiin Katjan ja Ronjan lisäksi Leena ja Ludde-perro.

Ensimmäisellä radalla Neron kanssa hutiloidaan heti kättelyyn keinun kontakti ja siitä sitten ammutaan matkaan hurjaa vauhtia, putkelle en kerkeä tekemään persjättöä (vai olinkohan suunnitellut valssin.., hyvin mahdollista..) vaan juuri ja juuri saan kerrottua suoritettavat esteet ja Nero vetää hirveitä kaarroksia ja renkaallekin tullaan vinosti, mutta niin vain se estehakuinen otus suorittaa rataa, emännän yrittäessä pysyä perässä.. Puolivalssi onnistuu, jaakko ja seuraavaan esteen suoritus menee taas säätämiseksi, A:n kontaktilta luikahdetaan muurille, ja melkein telttaan, hyppy ja kivat tasaiset kepit (välillä Nerolleiskee itseluottamuksen puute tai emännän jännitys pelottaa liikaa), reipas irtoaminen vikaan kaarteeseen, puomille ja koko radan jatkunut hutilointi (ja sen salliminen) kontateilla maksaa sen, että Nero näkee vain viimeisen esteen ja porhaltaa innoissaan puomin kontaktin yli. Tyhmä, hidas ohjaaja, söötti koiruus joka tykkää hommasta kuin hullu puurosta ja porhaltaa mielellään eteenpäin. Onneksi radalla oli hyviäkin kohtia, eikä tästä jäänyt ollenkaan paha mieli, vaikka tekstistä varmasti sellaisen kuvan saakin. Ohjaajan kontaktityhmyyden kanssa on jatkettu myöhemminkin painimista. Rata eteni kuitenkin koko ajan ja Nero teki sen mitä sille kerrottiin. Ohjaajan ohjaukset oli välillä melkein kohdallaan ja osasi peräti varautua edes jollain tasolla alukupätkän kaahailuongelmaan.

A agilityrata 5vp 5/25

Toisella radalla alku lähtee kivasti rullaamaan lukuunottamatta puomin kontaktia, haltuunotto onnistuu ja kepit sujuvat, valssi hypyn takana meinaa myöhästyä, mutta ehdin alta pois. A:lta pompataan jo vähän isommin kuin puomilta, hypyn jälkeinen käännös on melko laaja (mikä työ ohajustyö ennen estettä..? vekkaus, ikinä kuullutkaan.), mutta vauhti pysyy melko hyvin, putki, hyppy ja sen jälkeen valssi ( tää kohta jännitti hiukan) Nero irtoaa hyvin ja saan ihan hyvään linjaan ja (tää kohta jännitti radasta eniten) saan peräti tehtyä omaan taitooni nähden hyvän vekin, jee!, loppurata jännittä, mutta tuntuu ihan hyvälle, kunnes tullaan keinulle. Jaa, siihen sit jäit oottaamaan kippaamista, keinu kippaa ja odotan kontaktin ottamista, meinaan lähteä jo eteenpäin, paluu takaisinpäin vahva käsi ja vartaloohjaus, "tule-tännepäin, mutta älä loikkaa" pikainen vapautus, ennen kuin Nero ehtii vapauttaa itse itseään ja kiireesti maaliin. Ohjaaja pysyy selkeästi paremmin mukana ja pari ohjausta osuu melkein kohdille ja Nero hoitaa oman tonttinsa ja vähän enemmänkin. Kontaktit edelleen samassa pyhällä hengellä -jamassa. Radasta tuli kuitenkin 0, aikakin riitti, kun kaahailtiin sen verran kovaa muut osuudet, ettei hidastelu keinulla vielä vienyt yliajalle.

B agilityrata -4,64 sij.2/26 LUVA

Alku lähtee rullaamaan melko kivalla vauhdilla, valssi, lähetys kepeille meinaa mennä överiksi, mutta ei kuitenkaan, ohjaajahan oli lähestulkoon rauhallinen ja hallittu - ja melkeen myöhässä! Nero livahtaakin lopussa kepeiltä, paikkaillaan kepit loppuun ja pakkahan oli jo sekaisin, työ ennen muuria loistaa poissaolollaan, Anna unohtui jonnekin, Neron linja on jo mahdoton seuraavalle hypylle, kun Anna viimein sinne asti pääsee, hyppy ohi ja suoraan putkeen, hylly ja matka jatkuu. Hetken näyttää, että loppurata saataisiin mentyä ihan kivasti, kun homma levähtää lopullisesti, esteitä eteen jossain järjestyksessä ja loppusuoralle.

C hyppyrata HYL

Huomaatteko muuten ohjaajan maanisen tavan korjata vaatteitaan, (suoristaa pipoa, nykiä hihoja tms.) siirtyessä paikkaan, josta kutsuu koiran. Pointisit Nerolle vahvasta lähdöstä!

B-radalla päästiin tosiaan aliaikaan ja nollia tuli neljä, kaikki LUVAllisia, ajalla -4,64 sijoituimme toiseksi. Katja ja Ronja olivat kolmansia ajalla -4,19, eli alle puolen sekunnin erolla! Molemmille siis ensimmäinen LUVA kakkosista, huippua!

Nero 2. ja Ronja 3.!

Perroilla meni muutenkin aika tulosrikkaasti näissä kisoissa, yhteensä 6 sijoitusta, joista 5 LUVA-nollia.

I-HAH seuramestaruudet

2011-09-20T19:03:00.001+03:00

I-HAH:n seuramestaruudet ratkottiin 16.9. Allekirjoittanut säntäili tavaroiden, ohjeistamisen ja kaiken muunkin kanssa, vielä kun oli ainoa kilpailutoimikuntalainen (eli asiasta kartalla oleva) paikalla, 3 päätä ja 6 kättä olisi kiva. Kisat saatiin kuitenkin reippaalla yhteispelillä pystyyn ja työvuoroja sumplittua.

Medimölleihin pääsi jo itse kisailemaan ja Nevan kanssa otettiin kaksi starttia. Ensimmäiseltä radalta tuli 0vp, toinen meni säätämiseksi paikoitellen. Neiti ei myöskään olisi halunnut painaa pyllyä maahan, vaan jänskäsi suolapatsaana, ressu. Pönttö ohjaaja.

sählikirata. Neva

Välissä takaisin töihin ja jouduimpa tuomaroimaan mini- ja medikisaavat. Päivän toisena tuomarina toimi Alexandra Lappalainen, joka suunnitteli molemmat radat.

Neron kanssa päästiin starttaamaan vasta illan pimettyä, rata oli melko suoraa menoa, joten Nero pääsi etenemään vähän kauempana ohjaajasta, paketti pysyi kivasti kasassa ja paremmalta radalta tuli tulokseksi 0vp.

Kivoja ratoja näkyi illan aikana paljon ja mestarit saatiin ratkottua. Medimölleissä tuli lopulta vain kaksi 0-tulosta, molemmat perroille. Allekirjoittaneen kesäkaudella kouluttama Salla ja Nella-perro kiituroivat ensimmäisiksi ja toisen nollan oli tehnyt Neva!

Maksikisaavissa Nerolle tulokseksi -11,91, millä selvittiin toiseksi, ihan perässä kolmannelle sijalle tulivat Emppu ja Noki-perro tuloksella -11,59, hui!

medimöllit. Nella 1. ja Neva 2.! © I-HAH

maxikisaavat Nero 2. ja Noki 3.! © I-HAH

maxikisaavien hopea ja medimöllien hopea!

seuraavana päivänä odotti Nevan debyytti virallisissa luokissa, tähän oli hyvä päättää mölliura.

Robur Cup III

2011-09-07T23:46:00.001+03:00

Haastavan radan oli suunitellut ja tuomaroi Tuija Hyvättinen. Radalla oli puomin alla houkuttimena putki ja radalla oli myös okseri. Myös yhdeltä hypyltä oli kiva näkymä uudelleen puomi-putkihässäkän eteen, kun piti kääntyä tiukasti vasemmalle. Alkuun rataa miettiessä tutustumisen jälkeen meinasi tulla ihmeellisiä blackoutteja, että montako hyppyä siinä oli ja mitä mä aattelin tuossa jne. Palikat saatiin kuitenkin paikalleen.
Yllätin itseni, etten ajatellut liikaa ennen lähtöä, tulosta, ratavirheetöntä suoritusta, keskityttiin tekemään yhdessä. Käskytys oli välillä jäljessä -> nenä tippui maahan, kaksi kieltoa kun en ollut kartalla ja ohjannut hyvin. Monelle muulle alun puomi-putki -ansa tuotti ongelmia koiran valitessa putken puomin sijaan. Nevalle tilanne oli edullinen, kun kontakteja on tehty sen verran paljon ja Nevahan tarjoaisi kontakteja alvariinsa. Toisinpäin oltaiskin todennäköisesti oltu enemmän tai vähemmän pulassa, tai ainakin varmisteluksi olisi mennyt.

Toisella radalla vältettiin kieltopaikat ja kontaktillakin luotin Nevaan vahvasti. Ei sujahtanut putkeen ja pysähtyi kauniisti alasmenolle. Loppusuoralla tajusin, että nyt on kiskottava jaloista uusi vaihde esille, jos meinaan varmistaa, että loppusuoralta ei sujahdeta minkään esteen ohi ja uusi nahka-Neva osaa ilmeisesti juosta aika lujaa.. Hui! Ja se taisi olla nolla..

Ohjaaja on tosiaan kunnonkohotuksen ja juoksutreenin tarpeessa.. Meinattiin joutua kolmanteen starttiin heti perään, mutta onneksi seuralainen otti vielä yhden startin ja tuli Nevan suoritusten väliin, sellaisen spurtin jälkeen ei olisi millään pystynyt starttaamaan heti uudelleen.

Viimeisellä radalla sählättin kunnolla, vissiin 3 kieltoa ja kaksi hyllyä. Lopetin tosin ohjaamisen kiellon jälkeen ja pingottiin vähän oma rata sitten. Nevakin taisi jo vähän väsyä. Alku oli tässäkin taas hieno. Istumista tosin pitää harjoitella, tuppaa menemään vähän suolapatsasteluksi.
Neva ei tänään käynyt moikkaamassa yhtään ratatyöntekijää kesken yhdenkään suorituksen, jei :)

I startti, 10vp. aika 41,xxs

II startti, tulos 0vp, 39,xxs

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että pitkän odottelun jälkeen päästiin taas palkintopallille, vieläpä sille korkeimmalle!

Pienestä söpöilyn jalon taidon varaan nojaavasta sohvasiasta taitaa sittenkin vielä tulla agilitykoira.

Ensimmäisestä sijasta ropisi taas 6p cup -pisteitä. Eli kaikista kolmesta kisasta tuli seuraavasti pisteitä: 1. sija, 3. sija, 1. sija = 6p+4p+6p=16p., mikä riitti voittoon!

Nevasta tuli siis ensimmäisen järkätyn Robur Cupin medimöllien voittaja!

p.s. ristittiin Robur Cup muutaman seurakaverin kanssa uudestaan Sade Cupiksi. Jep, sade ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli seuranamme maxikisaavien aikana. Ei onneksi satanut yhtä paljon ja yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmilla kerroilla.

Robur Cup I ja II

2011-08-30T23:17:00.004+03:00

Huom.
päivitetty kerralla suuri liuta blogauksia, joten ne on selvyyden vuoksi ajoitettu tapahtumapäivälle/seuraavalle päivälle selkeyden vuoksi. Nyt (4.9.) lisätty:

Robur Cup I ja II
Tervakoski KV
kasvattajapäivillä
taipumuskoe Marttilassa
Heinola K
Valkeakoski K
Kittamaan vesurisakki ja vesikoiria

Seuramme järjestää kolmen kerran Robur Cup nimellä kulkevat epäviralliset agilitykilpailut, joihin lähdimme Ännien kanssa testailemaan taitoja.

ma 22.8.
Neva starttasi medimölleissä, rata ei ollut helpoimmasta päästä. Yllätti positiivisesti tekemällä hienosti kontaktit myös kisatilanteessa - myös kerran ylimääräisesti karatessaan A:lle, mutta kadoten välillä taas ohjauksesta kuin pieru saharaan. Toisella suorituskerralla homma meni nappiin ja saimme ratavirheettömän tuloksen, joka riitti medimöllien voittoon!

Neva medimöllien radalla 22.8. x2 videosta suuri kiitos empulle!

Taivaalla välkehti ja salamoi aika hurjasti, mitä seurasi luonnollisesti järisyttävä jyrinä, mitä Neva hiukan jännäsi. Maximöllien loppupuolella taivas repesi ja minikisaavien rataantutustumisen ja suorituksien aikana satoi kaatamalla. Välillä ukkostikin oikein kivasti. Maxikisaavien rt aikana satoi edelleen, mutta pahin kuuro oli mennyt ohi ja suorituksen aikana satoi enään vähän. Molemmilta kerroilta tuli hylly.

Autokin oli saanut vähän vettä sisälle, kun olin jättänyt ikkunan rakoselleen kisapaikalle saavuttuani, erittäin jees. Tavaroita pakatessa sade oli lakannut, mutta kun ilmokamat olivat mun autossa ja pääsin ajamaan kotiapäin sade alkoi uudelleen. Kyllä osasin arvostaa autokatosta, enemmän tai vähemmän märkiä tavaroita purkaessani, kuunnellessani samalla kaatosateen ääntä.

ti 30.8.
Neva pöhköili tuttuun tapaan ensimmäisen radan, mutta toisen radan meni hienosti, viimeisestä hypystä tuli ohitse, mistä harmittava 5vp, oma moka, kun en ollut tarkkana - edellisellä kierroksella Neva irtosi loppusuoralle hienosti. Heitettiin myös vitsillä Annina juoksemaan Nevan kanssa yksi rata vain yhden koirakon ollessa Nevan suoritusten välissä. Alkuun Neva lähtikin ihan mukavasti, mutta yhtäkkiä Neva pisti shown pystyyn ja sinkoili pitkin rataa ihan omilla kuvioilla, lopulta tullen pois radalta suoraan mun luo.
Toisen kierroksen suorituksella Neva sijoittui 3.

kuvasta kiitos I-HAH -tiimiläiselle

Nerolle olin kerrankin varannut vain yhden startin, kun toinen yritys yleensä kaatui samoihin virheisiin kuin edellinenkin. Nyt olin möhlännyt totaalisesti yhden putkesta ulostulon, josta oli tarkoitus päätyä kepeille ja olin sivuttanut totaalisesti yhden päivänselvän ansan: putkesta ei näy kepit, mutta oikein kivasti yksi hyppy. Loppu sujui puhtaasti ja kontakteihin olin älyttömän tyytyväinen, näitä virallisissakin! Pakkohan se oli hakea toinen startti vielä.. Toiselta radalta tuli 10vp, kun lähdin kakkosesteeltä liian nopeasti liikkeelle, kun tarkoitus oli vetää Nero hypyn yli, vaan nedinkin sitten nätisti ohi. Toista 5 en muista, mutta nyt sujui kepeille vientikin nätisti, samoin kontaktit ja lopun puomilta kauempaan päähän mutkaputkea, kun viimeinen hyppy oli kutkuttavasti suoraan putken vieressä ja puomilta tullessa houkuttimena. Sen sijaan meinasin itse törmätä viimeiseen hyppyyn tullessa maaliin toiselta puolelta kuin ensimmäisellä kerralla. hups.

Ja arvatkaa mitä. Kyllä. Taas satoi. Kaatamalla.
Viimeistä osakilpailua odotellessa.

Tervakoski KV

2011-08-28T21:05:00.006+03:00

Nevan tämän syksyn viimeinen näyttely oli kansainvälinen näyttely Tervakoskella. Olin luvannut ajaa turkin pian näyttelyn jälkeen. Perroja oli ilmoitettu Tapio Eerolalle 10, 4 pentua, 2 urosta ja 4 narttua. Nevaa vastassa oli avoimessa Gotcha Halloween "Iines". Molemmille ERI, Eerola sijoitti Nevan ensimmäiseksi ja antoi SA:n, jes! Neva liikkui ja käyttäytyi todella hyvin, mikä oli itsessään jo ihan huippu juttu.

Junnunarttusisaruksista toinen oli saanut SA:n ja kisasi meitä vastaan PN-kehässä. Ravikierroksen jälkeen Eerola sijoitti Nevan ensimmäiseksi! Neva sai näinollen parhaana narttuna kolmannen SERTinsä, ensimmäisen CACIBinsa ja valioitui.

ROP-kehässä vastassa oli ainoa ERI:n ja SA:n saanut uros, valioluokassa esiintynyt Zorrazo Zeus "TicTac". Eerola oli tehnyt päätöksensä taas nopeasti ja sijoitti menestyksekkään TicTacin ROPiksi. Neva oli hienosti VSP.

Uunituore VSP

Palkintopisteeltä tuli mukaan pokaali ja ruusuke - jos toinenkin, ainoastaan CACIB -ruusuke jäi uupuman. Kennel Hurlumhein väestä saatiin ystävällisesti kuvaaja nappaamaan Nevasta palkintokuva. Suurkiitokset!

tuomari Tapio Eerola

2v. Erittäin hyvä tyyppi. Vahva hyvä pää. Jo liian liioitellun lyhyt kuono. Voimakas rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin.

ERI, SA, AVK1, PN1, SERT, CACIB, FI MVA

Yhteispotretti

Kiitos Marille hienosta tytöstä!

kasvattajapäivillä

2011-08-27T23:45:00.002+03:00

Sain pyynnon tulla vetämään rally-tokoa ja kiva koirakansalainen -testiä Mahottoman ja Green Perry'sin yhteisille kasvattajapäiville. Arvostelijaparikseni oli lupautunut pikku perrotyttö Pitan emäntä Ella, joka poimittiin aamupäivällä reitin varrelta kyytiin.

Aurinkoinen sää suosi ja päivä meni rattoisasti. KKK -testissä vierähtikin lähestulkoon koko päivä ja rally-toko jäikin vetämättä. Sen sijaan saatiin joukko uusia kivoja koirakansalaisia ja tuli nähtyä monta kivaa parsonia ja muutama perro.

Sekä Nero, että Neva pääsivät kokeilemaan makkaranahmintakisaa. Nerolle homman juju oli tutumpi, kun Neva keskittyi enemmän rauhalliseen pureskeluun.

Illalla Nero kävi popsimassa salaa melkein kaikki jämämakkaranpalat suoraan trimmipöydän päällä olevasta kannellisesta rasiasta.. Oli siinä herran mahalla kokoa.. Eikä ilmeisesti ollut edes kovin huonovointinen ihme kyllä.

Jäimme Mahottoman Annelle yöksi, kerta paikka oli niin lähellä seuraavan päivän näyttelypaikkaa, Tervakoskea. Kiitos Annelle yösijasta ja molemmille kutsusta ja luottamushommasta!

taipumuskoe Marttilassa

2011-08-25T17:16:00.115+03:00

Nevan kanssa hurautettiin 24.8. Marttilaan ihmettelemään Nevan taipumuksia ja saamaan asiasta mustaa valkoisella. Usko meinasi loppua pienten metsäteiden kanssa, mutta lopulta löydettiin perille. Koe aloitettiin klo 15.

Meille valikoitui 12 koiran kokeesta suoritusnro 11 ja tuomariksi ylituomarinakin toiminut Liisa Pajala. Samaan ryhmään osui englanninspringerspanieli, 3 irlanninvesispanielia ja cockerspanieli. Toisessa ryhmässä oli vielä
Homma alkoi sosiaalisen käyttäytymisen tarkistamisella, missä Pajala kertoi nopeasti kokeen kulusta ja tarkkaili ringissä olevien koirien käytöstä ja kävi sen jälkeen kaikki koirat yksitellen läpi. Tämän jälkeen saimme tutustua kuolleeseen kaniin. Neva haisteli sitä hetken, mutta ei osoittanut suurempaa kiinostusta.

Ryhmällemme osui ensin jäljestysosuus. Odotellessamme omaa vuoroa kuului aina satunnaisesti toisen ryhmän hakuosuuden laukaus. Neva reagoi laukauksiin joka kerta, mutta vähenevissä määrin toistoja kuullessaan.
Jäljestyksessä Neva ei ensin meniannut ymmärtää yhtään homman jujua, taisi vähän jännittää ja muuttui suolapatsaaksi. Jouduin näyttämään alkupätkän ensimmäiselle merkille melko tarkkaan, jolloin Nevakin pääsi sisälle hommaan ja lähti jäljestämään epävarmasti. Pian tulikin hukka ja kysyviä katseita. Jäljelle päästiin takaisin ja tulimme ojan viertä kulkevaan kosteaan kulmapaikkaan, jonka Neva jäljesti keskittyneesti ja nopeasti. Hiukan ennen kaatoa luulin tulevan jo toinen hukka, mutta kehotusten jälkeen Neva jatkoi jäljestystä ja tuli kaadolle. Nuuski kania melko rauhallisesti, ei ollut mitenkään älyttömän kiinnostunut.

Hakuosuudelle lähdimme hervottoman kokoisen siirtolohkareen tuntumasta Neva tarvitsi useita kehotuksia lähteä irtoamaan ja hakemaan riistan hajua. Lähinnä homma menikin sunnuntaikävelyksi, jonka aikana Neva aina satunnaisesti intoutui jäljestelemään ahkerasti 3-5m päässä musta ja tuomarista. Laukausta säpsähti oletetusti - hypähti 1½m eteenpäin ja pönöttämään suolapatsaana pää korkealla ja silmät suurina. Hetken odottelun ja muutaman kehotuksen ja ihmisten liikkeellelähdön jälkeen palautui ja lähti jatkamaan aikaisempaa tallustelua. Suoaluetta lähestyessä Neva lähti irtoamaan - kipitti suoraviivaisesti suon laitaan, taisi hiukan juoda tai napata palan heinää, jonka jälkeen palasimme takaisinpäin. Tuomarin kanssa tuli puhuttua, että no, onhan Neva sentään pieni ja söpö, jos ei muuta. Ampujan tullessa näkyviin tälle pidettiin asianmukainen puhuttelu aka epäluuloista vahtihaukkua..

Vesityöskentelyosuudelle oli varattu hiekkamonttu. Kyselin hiukan miten koira lähetetään hakemaan ja milloin otetaan panta pois. Otin pannan pois heti alkuun, pyysin Nevaa istumaan ja viskasin riistapukin veteen, en ehtinyt "vapaa" -käskystä antaa puoliakaan kun Neva oli jo rynnännyt veteen. Pukin jätti ihan arvattavasti rannalle, mutta ei sentään veteen. Otettuani pukin ja näytettyäni sitä vielä Nevalle, tytsä nappasi sen suuhun ja oli sitä mieltä, että hän olisi sen voinut pitääkin. Voi sitä tavoittelua, kun se katosi järjestäjän muovikassiin..

Meidän oltua viimeisiä vesityössä, nron 12 keskeyttäessä, pääsimme siirtymään vastaavan toimitsijan Mamian kotiin kahville ja tulosten julkaisua varten. Pitkä päivä alkoi jo painamaan ja vaikka olikin mukava kuulla muiden harrastajien keskusteluja, alkoi pikkuhiljaa kaipaamaan kotimatkalle. Lopulta tuomarit olivat saaneet pitkän puhtaaksikirjoitusurakkansa valmiiksi ja päästiin kuulemaan tulokset, 5 koiraa pääsi läpi, kooikerhondje Mizy, 3 vespaa ja cockeri. Läpipääsy muilla jäi pääosin riittämättömästä, suppeasta hausta kiinni.
n. klo 22 päästiin kotimatkalle ja pimeää Turun motaria ajaessa tuli taas mietittyä, että kaikkeen se koiraharrastajakin lähtee. Puolenyön jälkeen oltiin kotona ja Nerokin oli ilmeisen tyytyväinen paluustamme.

Taipparikokemus oli todella mukava ja rento. Järjestelyt toimiviat, puitteet olivat hienot ja Mamioille kiitos kutsusta kotiinsa ja kahvitteluista. Neron kanssa taidetaan lähteä ensivuonna kokeilemaan, mutta Neva tuskin menee uudelleen. Tytön taipumuksista - taipumuksina on nyt faktaa paperilla, ei niinkään opetettua käytöstä ja se riittää mulle.

Tulos oli odotettavissa ja olen tyytyväinen siihen, että tunsin koirani melko hyvin ja osasin ennustaa sen tekemiset. Neva ei ole harjoitellut hakua, jäljestänyt muutaman kerran verijälkeä, mutta ei laahausjälkeä ja riistapukkia se on hakenut kerran.

Tuomari Liisa Pajala

Sosiaalinen käyttäytyminen
Neva on hyvin rauhallinen antaen kosketella itseään. Se hyväksyy muut koirat.
Hyväksytty

Haku ja laukaus
Haku on suppea, ohjaajan tuntumassa kulkua. Neva ei innostu laukauksesta, jota se hetken ihmettelee. Jatkaa ohjaajan lähellä.
Hylätty

Jäljestys
Neva jäljestää maa- ja ilmavainulla epävarmasti ja arkaillen pälyillen välillä perässäkulkijoita. Kulma tarkasti. Kani tutkitaan varovaisesti. Aika riitti täpärästi suoritukseen.
Hyväksytty

Vesityö
Neva odotti tyylikkäästi uintilupaa. Se tuo riistapukin rantaan.
Hyväksytty

Tottelevaisuus
Neva on hienosti ohjaajan hallinnassa, totellen välittömästi.
Hyväksytty

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Neva seuraa ohjaajan liikkeitä tarkkaan. Hyvä työpari.

Kokonaisarvostelu
Hylätty

Heinola K

2011-08-21T18:17:00.004+03:00

Reissattiin 21.8. Nevan kanssa Heinolan näytelmiin. Olin ilmeisesti unohtanut näyttelyremmit keittiön pöydälle ja täytyi ostaa uusi. Löysinkin hiukan leveämmän ja lyhyemmän kivan remmin, sitä ei tarvinnut taitella juuri yhtään nyrkin sisään. Paikalle saatiin pieni kannistusjoukko sukulaisista ja sukuloimassa olleesta äidistä. Melkein samalla porukalla oltiin Heinolassa 2007, kun kisailin vielä JH ja sain lajsta ainoan virallisen sijoitukseni, heh!
Narttuja oli taas ilmoitettu iso liuta, avoimessakin oli 4. Yhteensä ilmoitettuja koiria oli 12.
Jännitti hiukan, että miten Neva meinaa tällä kertaa käyttäytyä, tuomari Hannele Jokisilta ei niinkään aiheuttanut epäilystä, mutta harjoitusarvostelija sen sijaan hiukan. Epäilys oli kuitenkin aiheeton ja Neva antoi molempien tutkia rauhassa. Neva myös liikkui paljon paremmin ja reippaammin kuin Valkeakoskella. Neva sai ERIn ja sijoittui avoimen luokan toiseksi saaden SA:n.
PN-kehässä Neva sijoittui toiseksi saaden VASERTin, heti avoimen luokan voittajan April de Sinkovicin taakse, joka valioitui, onnea!

tuomari Hannele Jokisilta

Erinom. tyyppi. Voimakas hyvä nartun pää. Riittävästi levey. edestä ja takaa. Hyvä luusto. Riittävä eturinta. Voimakas oikean mallinen runko. Hyvä karva. Hyvä luonne. Hyvät Sivuliikkeet, hieman kapea takaa ja leveä edestä.

x rodunomainen lähestyttäessä

ERI, AVK2, SA, PN2, VASERT

Valkeakoski K

2011-08-13T20:31:00.082+03:00

13.8. aloitettiin Nevan syksyn lyhyehkö näyttelyturnee, kun jätimme Kuopio KV:n välistä. Näyttelypaikalle sain seurakseni kummisetäni ja ehti poikansakin piipahtaa paikalla, kiitos seurasta!

Kyllä sudenkorento hyönteisbongailijan tunnistaa. Näyttelypaikalla näpätty

Neva esiintyi ensimmäistä kertaa avoimessa. Tuomari oli varsin ystävällinen, mutta ehkä kuitenkin hiukan varovainen koirien kanssa, Neva pisti kunnon shown pystyyn nojautumalla ensin muhun ja sitten haukahtaen epäluuloisesti tuomarille, joka pomppasi n. metrin taaksepäin yhdellä loikalla. Harmitti, tähänkö oltiin taas palattu.. Neva liikkui aika tahmeasti, mutta muuten esiintyi loppuajan mukiinmenevästi. Sijoitus oli avoimen luokan toinen, SA jäi todennäköisesti (mene ja tiedä) suhtautuminen tuomariin kohdan "väistää" takia saamatta, mikä oli tietty oikeudenmukaista, aika arvottomalta olisi tuntunut sijoittua tuommoisen jälkeen.

tuomari Branislav Rajic, Serbia

2y old. Good size and balance. Exc. coat and colour. Slightly __ in elbows and clumsy front movement. Should be better trained for ring. Compact body. Exc. angulation and tail. Just front movement is not so typical.

x väistää

ERI, AVK2

Näyttelyn jälkeen sukuloimaan. Neva sai tiirailla ulkoa muiden syöminkejä, aika epäreilua ilmoitti Neva.

Neva sukuloimassa, miksi mua ei huolittu sisälle?

Ruusuhulluja ja kuvaushulluja koko suku -

- ja kasvimaahullujakin! Itse kasvatetusta tillistä tykkäsi joku muukin.. ja 2x kamera sanoo räps.

Mainitsematta jäi vielä hyönteistuunistus.. erit. perhoset, sudenkorennotkin käy! (kts. ylhäällä)

Kisailua

2011-07-16T21:45:00.000+03:00

Nero on kisaillut HAU Openeissa, eikä ole treenannut välissä. Kaksi kakkosluokan virallista rataa ja kaksi epävirallista 1-luokan rataa.

Kontaktit menivät hiukan vaihtelevasti, osa kepeistä samaten.
Saviojan virallisella radalla möhläsin viimeisen hypyn, kun Nero ei nähnyt muurin taakse, enkä itse ottanut tarpeeksi vastaisella, jolloin Nero meni hypyn ohitse. Olisi ollut LUVA-0.

1-luokka, epis. tulos 30,03, tuomari: Martti Salonen

1-luokka, epis. tulos: 5, tuomari: Seppo Savikko

2-luokka, virallinen. tulos: 5,77 tuomari: Anne Savioja

29.6.2011 ei videota:

2-luokka, virallinen. tulos: hyl tuomari: Anne Viitanen

Kittamaan vesurisakki ja vesikoiria

2011-07-03T23:32:00.004+03:00

Teksti on kirjoitettu tapahtuma-ajankohtaa paljon myöhemmin, minkä vuoksi sisältää muutaman viittauksen tätä myöhäisempiin tapahtumiin.
Kuvia lisätään..

Tänäkin vuonna pääsimme Kittamaalle talkoilemaan, viikonlopuksi 1.-3.7. Viimevuoden kaislanniitto viikatteella vaihtui monimuotoisuuden vaalimiseksi raivaamalla pajukko oksasaksilla ja vesureilla. Uusi vuosi - uudet työkalut.

Matkassa oli 12 vesikoiraa ja tuo saksanvesikoira Partanen emäntineen.
Luru, Zia, Ansa, Marta, Caos, Sera, Saaga, Uma, Mena, Mila, Nero, Neva ja Partanen.
Varsin menestyksekästä sakkia, kerta oli tokon ja agin SM(-joukkue) skabojen sijoittujia sakissa. MM-karsintalaisia ja kansikuvatyttöjäkin (kts. koiramme -lehden 7-8 kansi) ja olihan Nerokin peräti koirauinnin SM skabojen paras mini ;)
Taas saatiin kohottaa maljaa hienoille tuloksille!

Konsepti meni omalta osalta ihan nappiin, Nero pääsi/joutui mukaan ja Nevallakin oli nätisti juoksut puolivälissä. Nero-ressu oli aika hukassa ja stressaantunut. Kalusi itsensä toisena yönä auton takakontissa olevasta kevythäkistä ulos.. Koira joka ei käytännössä tuhoa yhtään mitään..

Kahtena päivänä vesuroitiin siis tiheä pajukkoinen alue auki ja kerättiin kunnon nippu pajua ja nuorta koivua (mistä sai kätevästi myös tuoreet vihdat/vastat (tästä käytiin keskustelua) saunaan. Käytiin myös katsomassa lampaita ja uitettiin koiria.

Sunnuntaina koiratkin pääsivät "työmaalle" mukaan, vain joutuakseen takaisin mökkiin mun huomatessa n. 30cm päässä jalastani möllöttävän kerällä olevan kyyn. Rauhallinen jalan veto takaisin ja kyyn ihmettelyä, se ei ollut uhkaava, vaan pysytteli kerällä matalana, pituutta oli varmaankin 40cm-50cm ihan heittona.
Kyy kuskattiin pois ja työ pääsi jatkumaan.

Kannattaa ehdottomasti kurkata myös Sanna kertomus reissusta.

Viikonloppu kului rattoisasti kuumuudessa ja auringon porotuksen alla raivatessa (t-paitarajat on tosi must!), uidessa, saunoessa, syödessä ja jutustellessa. Kiitos kaikille loistavasta seurasta ja Sannalle&Jaskalle kutsusta!

Koirauinnin SM-kisat 12.6.

2011-06-14T02:24:00.003+03:00

Osallistuimme Neron ja Nevan kanssa Koirauinnin SM -kisoihin Lopella. Molemmat osallistuivat yksilö- että joukuekisaan. Yllätyksenä Ännät eivät skabanneetkaan samassa sarjassa muiden perrojen kanssa mideissä, vaan mineissä. Luokat menivät painon mukaan, minit alle 15kg, midit alle 25kg, maxit alle 40kg ja sitä suuremmat kuuluivat jätti -luokkaan.

Suorittava koira soudettiin 50m päähän rannasta ja tuomarin vihellyksestä lupa hypätä veneestä. Koiran tuuppaamisesta veteen tuli 10 sakkosekunttia ja varastamisesta 30s. Alkuerissä uitiin matka kahteen kertaan. Rata oli rajattu käydellä ja jollain valkoisilla golfpallon näköisillä. Houkutteli ainakin Elmo-perroa ja yhtä labradoria.

Neva ei varmaan ajatellut, että veden syleilyyn hyppääminen veneestä olsi mahdollista, vaan kuvitteli varmaan soutajan soutavan takaisin rantaan. Lopulta neiti avustettiin veteen, aikaa kului 2:07,96. Toisella kertaa tuupattiin hiukan nopeammin: 1:14,34.

Nero täytyi myös auttaa ensimmäisellä kerralla veneestä 1:25.03. Toisella kerralla Nero ymmärsi jutun juonen ja molskautti komeasti veteen, tehden minien parhaan toisen kierroksen ajan: 0:54.41

Välieriin pääsivät alkuerien yhteenlaskettujen tulosten 4 parasta kustakin luokasta. Neron huima toinen kierros kompensoi huonompaa ja yhteisajalla 2:19.44 oli kolmas välieriin pääsiä, Neva otti sitten jumbosijan ajalla 3:21.40. Välierissä tulokset nollautuivat ja uintimatkojakin oli vain yksi. Vastassa oli kaksi kooikerhondjea, sekä staffi, jotka kaikki jäivät yli 10s Neron vauhdista. Minien voitto tuli ajalla 0:52.75. Mideissä välieriin selvisi perro Taco. Finaaliin pääsi kaikkien kokoluokkien 4 nopeinta, joten sinne ei ollut Nerolla mitän asiaa: esim. Tacin välieräaika 0:46.84, joka riitti finaaliin. Lopulta Taco joutui uimaan vielä finaalissa uusinnan saksanseisojaa vastaan pronssimitalista finaalikierroksen täsmälleen saman ajan vuoksi. Lopulta saatiin kahden labradorin perään vesikoiraväriä, onnea Taco SM-3 2011!

Perään alkoivat joukkuekisat, perrojoukkueissa starttasi Taco, Elmo ja Neva sekä Manu, Elmo ja Nero. Elmo tuplana, kun Rihanna joukkoineen joutuivat perumaan tulonsa.

Etenkin Tacon, Neron ja Elmon jaksaminen vähän huolestutti, kun uivat niin monta matkaa. Jaksoivat kuitenkin. Päivän venymisen, suuren osaanottajamäärän ja todella kuuman sään takia ankkurikoiraosuus jätettin pois, eli ensimmäinen koira ei uinutkaan kahteen kertaan vaan vain kerran.

Tarkkoja joukkuetuloksia en tiedä, toivottavasti tulevat nettiin. Kotimatkalle päästiin joskus klo 18 kieppeillä, taas tuli oltua reissussa yli 13h.

Pitkä ja kuuma päivä, mutta loistava seura :) kiitos tyypit!

Nero yhdellä 50m uintitaipaleella.

Nero, paras mini!

Lisää kuvia täältä.

Neron kesätukka

2011-06-14T01:52:00.000+03:00

Nerolta lähti tukka 11.6.

ennen

Hiukan surkean näköinen korvapuoli?

vapautusriehuhepuli

Nerolla on hauskaa

Aargh! Mites se panta tähän juuttui!?

Kuvat © Annina Kukkohovi

Helatorstain hyllyt

2011-06-13T23:41:00.049+03:00

Kävimme Neron kanssa 2.6. spurttailemassa 2 agirataa ja hyppyradan Ojangossa. Allekirjoittanut kävi aamulla viemässä I-HAHin kisoihin tavaroita ja auttaa kisapaikan kokoamisessa muutaman tunnin yöunien jälkeen. Muutaman tunnin päikkärit ja kisapaikalle. Päivä oli aurinkoinen ja vähän liiankin lämmin. Nero jaksoi silti ihan hyvin kaikki kolme rataa.

Kaikki radat kaatuivat huonoon ohjaukseen ja Neron itsenäisyyteen, eli sujahti joka radalla putkeen. A:lla puomin sijasta putkeen, B:llä putken 14 väärään päähän ja C:llä puomin takana olevaan 12, kun ei pysähtynyt ottamaan kunnolla kontaktia. C:llä otettiin myös komea lentokeinu. Radat pyörivät kahdella kentällä ensin oli hypäri, toisena c eli Kokkosen rata ja viimeisenä a. Hyllyt ei haitanneet yhtään, radat menivät suurimmalta osin nappiin. Kontaktien häiriötreeniä jatketaan ja keppejä yritetään saada nopeammiksi.

b-hypäri, Heidi Viitaniemi, hyl

c-agirata, Tuija Kokkonen, hyl

a-agirata, Heidi Viitaniemi, hyl

stadigames vielä

2011-06-12T22:03:00.000+03:00

Vielä kaksi hyllyvideota kakkosista. Kiitos Katjalle videoinnista.

28.5.2011 hyppyrata tuomarina Rolf Graber, hyl

29.5.2011 agirata tuomarina Ritva Herrala, hyl

Menolippu kakkosiin!

2011-05-31T01:36:00.002+03:00

Nero 30.5.2011

Kisattiin Neron kanssa Stadi Gameseissa 28.-29.5. neljän startin verran. Lauantain ensimmäiseltä radalta saatiinkin yllättäen nolla ja menolippu kakkosiin kolmossijan kera. Nero nousi lähdössä seisomaan, mulla vähän haparointia ohjauksessa ja kesken radan meinasin kaartaa jo ajatushäiriössä loppusuoralle, kun piti mennä keinulle. Mutta maltoin odottaa, että Nero saa itse hakea kepit!

Olin ilmoittautunut myös hyppyradalle, joka olikin sitten meille kakkosten hyppyrata. Olin myös alunperin aikeissa ilmoittautua vuoden tulokas -kisaan joka koostuu ykkösten agi+hyppyradasta (v. 2011 ykkösissä kisanneet tämänhetkisestä luokasta riippumatta), joten saimme osallistua hyppyradalle varsinaisen luokan ulkopuolella. Tältä Ritva Herralan tuomaroimalta radalta hyl.

Kakkoset korkkasimme sitten Rolf Graberin, joka on yksi agin MM-2011 kisojen tuomareista, haastavalla radalla, jolta meille hyl. Kyseiseltä radalta ei tullut yhtään 0-tulosta missään säkäluokassa.

Sunnuntaina starttasimme Ritva Herralan agilityradalla, joka johti hylkäykseen meille jo varsin tyypilliseen tapaan: putken väärä pää. Muutoin rata sujui aika kivasti.

Kaikenkaikkiaan oikein mukava kisaviikonloppu loistavassa seurassa.

-8,08, sij 3/33 LUVA, SERT -> siirto maksi2

maksi1 agilityrata, tuomari Marja Lahikainen

hyl

maksi1 hypäri, tuomari Ritva Herrala

KeKo -tehoviikonloppu osa 3

2011-05-02T00:34:00.000+03:00

ja viikonlopun viimeinen treenipäivä, joka vietettiin Ojangossa hyvällä porukalla.

Neron kanssa kokonaisia keppejä taas ja Neva sai jatkaa sisäänmenon metsästystä ja lopuksi tehtiin koko kepit Nevankin kanssa.

Kontakteilla hyödynnettiin treeniseuraa, kiitos avusta. Tarkoitus oli saada molemmille vähän ajatusta eteen, ettei tarvitsisi olla aina edellä, jotta kontaktin 2on 2off olisi selvä. Ohihan saan juosta ja kontakti otetaan hienosti, jos olen takana, ovat molemmat aikalailla kysymysmerkkinä.
Tulipas taas sählättyä, mutta ehkä sitä mentiin kuitenkin yksi askel taakse ja kaksi eteen.

Nyt tuleekin muuteman päivän lepo koirille ja keskiviikkona päästään aloittamaan kesätreenikausi.

KeKo -tehoviikonloppu osa 2

2011-05-01T23:28:00.001+03:00

Lauantaina jatkettiin puomin kanssa ja Neva treenasi sisäänmenoaukon löytämistä kepeillä, Nero tehona puolikkaita keppejä.

KeKo -tehoviikonloppu osa 1

2011-05-01T23:25:00.000+03:00

Eli keppejä ja kontakteja tuli käytyä parina päivänä peräkkäin treenattua. Tässä ensin 29.4. treenit, puomia treenattiin. Nero veti myös jatko1&junnujatkolle tekemäni hypäri kisaradan, kun esteet olivat yhä paikallaan.

Aurinkoiset agilitytreenit

2011-04-23T20:59:00.000+03:00

Ulkokentille on ihmisen mieli vetänyt - unohtamatta kahta mustaa remmissä tempovaa petoa. Niimpä agilityn kevätkausi on kaverien kanssa alkanut jo, vaikka ohjatut treenit alkavat vasta toukokuun alussa.

Tänäänkin suunnattiin Ojankoon treenaamaan. Molempien petojen kanssa tehtiin pääasiassa keppejä ja kontakteja. Nevan kanssa myös spurttailtiin matalia hyppyjä ja treenattiin saksalaista. Ehkä sekin alkaa löytää estehakuisuutta pikkuhiljaa.

Neron kanssa kepit ja kontaktit meni vähän miten sattui, saas nähä miten kisoissa menee. Oman mokailun osuutta tänään ja sitten kisoissa ei toki sovi unohtaa.. Neva teki kontakteja ihan kivasti. Kun irtosin sivusuunnassa alkoi pientä hiukan hämmentää ja hirvittää. Ihan kivasti tuo kuitenkin tekee. Treeniä me kuitenkin tarvitaan, siitä ei päästä mihinkään - ja tylsäksihän tää käviskin jos ei tarttis.

Neron kepit

Nevan&Neron puomitreeni

Nahkaturkki-Neva nauttii keväästä

Neva kävi jo lämppävaiheessa ojassa polskimassa, muut 6 matkassa ollutta perroa pääsivät jakomäen hiekkakuopille polskimaan. Oli myös hiukan hassu fiilis kävellä osittain lumisessa metsässä t-paidassa ja collegehousuissa. Kotona oli pieniä naatteja keräeläimiä kainalossa.

Kenttäraportti

2011-04-12T22:42:00.001+03:00

Agilityn kevätkausi kolkuttelee jo ovia, mutta ennen sitä olisi tarkoitus saada mm. Purinan kilpailuiden - ennen käyttökieltoa siis - aiheuttamia rästejä pois alta. Jännitystä on herättänyt se, että onko kenttä ajoissa sula, joten päätimpä käydä kurkkaamassa iltalenkkinä tämän hetkistä tilannetta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin.

I-HAHin kenttä 12.4.2011

Vertailuksi I-HAHin kenttä ja Neva 29.3.2011
hiekkaisesta kohdasta näkyy, missä maantaso menee

Uutukainen sähkökaappi ja aidan takana näkyvät kasaan painuneet kinokset 29.3.2011

No, aika hyvinhän tuo näyttää sulaneen. Myös kentälle vievä tie ja ympäröimä maa on sulanut - vähän liiankin kanssa. Kentän ajoluiska on katkennut kahtia ja siinä astellessani kenkä upposi jo hiukan hiekamutavelliin. Takaisinpäin lähtiessäni päätin kulkea aidan vierustaa ja etsiä mahdollisimman kuivan näköistä paluureittiä - luulinkin löytäneeni sellaisen.

Arvatenkin ajattelet minun olleen väärässä - ja oikeassahan sinä oletkin. Muutama askel ja hetkonen, tämähän upottaa, voi elämä. Äkkiä eteenpäin. Ei oikeasti, ei oo totta. Splurps kuului kun kiskaisin jalan ylös mutahaudasta. Slurps sanoi maa-aines, joka ahmaisi mokkaisen talvinilkkurini. Siinä rämpiessäni ne n. 5 askelta upottavassa maassa ainoa ajatus oli, pysykää jalassa kengät, älkää jääkö mutaan! Kengät ovat tunnetut siitä, että niiden vetoketju tuppaa valumaan kulkiessa ja vähän väliä saa olla vetoketjua vetämässä taas kiinni. Pääsin taas kantavammalle maalle. Mustat kengät olivat ruskeat ja vihreät housunlahkeetkin vähemmän vihreät. Koiria en ollut edes ehtinyt ajatella. Siinähän ne vieressä ihmettelivät, että jaa, mitäs me tähän jäätiin seisoskelemaan.

Lenkki jäikin oletettua lyhyemmäksi ja suuntasimme takaisin autolle, vähän lumiputsausta kengille ja autoon. Paluumatka olikin miellyttävä, kun kentältä autolle ei löytynyt läheltä roskista, vaan kakkapussit matkustivat pelkääjän paikan jalkotilassa. Enpä osannut sanoa haisiko muta mille, kun kakkapussien tasainen tuoksu kulki nenääni.

Viimein kotona. Kakkapussit roskikseen ja kotiavainta etsimään. No, nehän olivatkin takin vasemmanpuoleisessa taskussa, joka olikin epänormaalisti puoliksi kiinni - ja tietenkin puoliksi rikki. Vedin vetoketjua enemmän kiinni, josko sen saisi vaikka aukeamaan paremminl. lopputulos oli se, että se oli nyt kokonaan kiinni. Hienoa. Otin takin pois päältäni ja lysähdin maahan istumaan, yrittäen varoa sotkemasta itseäni enemmän mutaan. Vetoketju ei suostunut aukeamaan. Ei millään. Sisällä olisi tietysti hakaneula ja muita välineitä millä taskun saisi todennäköisesti helposti auki, mutta koska avaimet olivat edelleen taskussa, ei tietenkään päässyt sisälle.

Jokseenkin Viiru&Pesosmainen tilanne. Auton avaimenperän avulla sain viimein taskun auki ja kotiavaimet esiin. Koirat autosta ja sisälle. Kuoriuduin housuista ja kengistä yhteen menoon. Odotin jo mielenkiinnolla mitä tapahtuisi seuraavaksi. Päätin käydä kopistelemassa enimpiä mutia ulkona ja vedettyäni oven kiinni tajusin, että ohi oli juuri mennyt russeli ja Neron nököttäneen selkäni takana ovensuussa. Russeli, avoin ovi ja Nero. Hetken aikaa aivoni käsittelevät tätä tietoa. Huh! Kompeastipa olisi kruunaantunut ilta, kun Nero olisi syöksynyt ulos ärjymään koiralle, jollaisia inhoaa yli kaiken (nuorempana yksi lähiseudun russeli on karannut muuteman kerran iholle). Siinä olisin sitten juossut pitkissä kalsareissa Neron perään.

Onneksi ei tarvinnut.

II-erkkarissa

2011-04-12T01:36:00.000+03:00

Suuntasimme Nevan kanssa Spanieliliiton II erikoisnäyttelyyn, joka oli Kennelliiton uusissa tiloissa Lohjalla. Tilaan mahtui juuri kaksi kehää ja ihan hyvä, että en vaivautunut ottamaan häkkiä mukaan. Perroja oli ilmoittautunut 7, mutta junnu-uros ei tullut paikalle. Uroksia oli kolme, samoin narttuja. Nuorten luokassa oli tuontiuros Augusto de las Eles, jolle H. Avoimessa oli viimeista Sertiä metsästi Osmo, Caraydan Dioniso nappasi ERIn ja SAn. Valioluokassa esiintyi Osmon veli Romeo, Caraydan Dios Mio, jolle myös ERI ja SA. PU kehässä vastakkain veljekset, Romeolle PU1 ja Osmolle PU2, SERT ja FI MVA.

Kuvausavusta kiitos Elina Salolle ja Suvi Veikkaselle!

Augusto de las Eles

Caraydan Dioniso

Kun kaikki pojat olivat eri luokassa, olivat tytöt samassa. Gotcha Happy Go Lucky sai ERIn, jonka jälkeen oli Nevan vuoro. Hyvin jaksoi neiti seistä ja olla tuomarin ja harjoitusarvostelijan käsiteltävänä. Osan arvostelua ja harjoitusarvostelijan kanssa jutustelua kuulin, osaa en. Olin jo kuulevinani EH, mutta punaisen nauhan sain käteeni, jes! Viimeisenä oli Nartsukan Herundina, jolle H.

Gotcha Happy Go Lucky, Laronja's Blair Witch ja Nartsukan Herundina

Poseeraus, muutema kierros ympäri, Neva siirrettiin eteen, ympäri ja ykköseksi. Jes, mahtavaa! Sitten tajusin, että tässähän jaetaan SA vielä. Yritin kuulostella tuomarin ja kehäsihteerin puheita, enkä meinannut saada tolkkua, seuraavaksi tyrkättiin käteen SERTi. Jes! Kakkonen ei saanut SA:ta, eli vara-sertiä ei jaettu.

Neva jatkoi siis ROP-kehään ja lyhyen mietinnän jälkeen Romeolle osoitettiin puna-keltainen ruusuke ja Nevalle vihreä-valkoinen. Ei siis yhtään hullummin!

ROP Caraydan Dios Mio ja VSP Laronja's Blair Witch

tuomari Elena Ruskovaara

ERI, SA, NUK1, PN1, SERT, VSP

Ehdin jo karata kotimatkalle, kun mietin, että pääerkkarissa valitaan BIS-VSP, etteikös II-erkkarissakin? Näyttelykirjeessä sitä ei kylläkään mainittu (eikä nettisivuilla).. Onneksi Elina, Romeon emäntä, soitti perään ja vahvisti epäilykseni, joten täyskäännös ja takaisin näyttelypaikalle.

BIS-VSPn valinta käynnissä.

VSP koiria oli paikalla vain 6, osa oli varmaankin lähtenyt kotimatkalle. Ensin käteltiin ulos fieldsinspanieli ja toisena Neva, eli aika lähellä oli, ettei oltaisi sijoituttu. Katseltiin vielä miten Romeolle kävi BIS-kehässä ja lähdettiin kotimatkalle. Nyt taitaa lähteä turkki ja katsotaan jos mennään syksyllä taas juoksemaan ympyrää avoimeen luokkaan.

kisaviikonloppu

2011-03-25T20:54:00.001+02:00

19.3. startattiin Anninan kanssa kohti Porvoota, heti töihin SuoRaTin kisoihin. Annina siirtyi jakelemaan tuomioita, eli tuomaroimaan alokasluokkaa, kun allekirjoittanut otti kynän nakeilta tuoksuvaan käteensä ja pisteidenlasku sai alkaa. Suuren alokasluokan jälkeen pääsi katsomaan rokkikukkoa © emppu ja valmistautumaan avoimen luokan rataan. Tuomarina oli tässäkin luokassa Annina. Rata ei ollut mitenkään vaikea, ainoastaan mahdollinen sekoilu spiraalin ja pujottelun tötteröiden kanssa mietitytti hetken ja estehypyn vieressä olevien kylttien kaataminen - puhumattakaan esteen vieressä olevan kyltin suorittamisesta.

Tajusin taputtaneeni kättäni reittä vasten kolmanneksen radasta, hupsis paha tapa. Alusta loppuun kiiruhdettiin eikä jääty korjailemaan jos sellaista olis ollutkin. Houkutus oli ihana Kaukon suolistettu Ikea -jalkapallo ja maksalaatikkoa - niiden ihanuuteen pieni vesikoira meinasi upota tyystin. Matka saatiin jatkumaan ja yhtään kylttiä ei kaadettu tälläkään kertaa. Myös hypyn vieressä suoritettava istu, eteen, vasemmalta sivulle, istu sujui nappiin. Välillä vähän harhailtiin, mutta maaliin asti päästiin silti.

87p, luokan toiseksi nopein aika ja RTK2 myötä menolippu VOIvoi -luokkaan

kuvista kiitos Anna Pekkalalle.

Lisää kuvia kisoista allekirjoittaneen näppääminä löytyy täältä.

20.3. Matkattiin Kirkkonummelle kahdestaan Neron kanssa, kun flunssa kaatoi Anninan sängyn pohjalle. Luvassa oli kaksi Seppo Savikon agilityrataa.

Ensimmäinen rata kaatui 4 esteeseen, jossa varmistelin puomia ja jyräsin Neron ja putken väliin, katse maassa "putkeen", jolloin Nero ampasi upeasti kaukana olevaan puolipimeään putkikulmaan. Uudestaan putkeen ja rata loppuun. Kepit menivät hyvin ja koko rata mentiin yhteispelillä, mistä jäi todella hyvä fiilis.

B-rata tulos: HYL

Toinen rata meni yhteispelillä niin ikään, kepit loistavasti, mutta sekä A:n, että puomin alastulot sikailtiin.

En jäänyt ihmettelemään kontakteja, nyt kun ollaan kerta löydetty yhteinen sävel kisatilanteisiin.

Menolippu kakkosiin siis odottaa vielä, mutta kivempi löytää yhteinen sävel 1-luokassa, kuin sekoilla kakkosissa.

A-rata tulos: 10.

sylisika aka piruperhana treenaa

2011-01-26T23:44:00.001+02:00

Neva oli tänään taas agitreeneissä ja teki todella kivasti töitä. Asenne on mainio, häntä viuhtoo taukoamatta. Pallo kiinnosti viimeviikkoistakin vähemmän.. sen sijaan namit ja painiminen on kivaa. Lelut uudelleen treenipalkaksi projekti on käynnissä, mutta kerrotaan sen vaiheista ajan myötä. Tänään tehtiin Anninan kilpailuvalmiille tarkoitettua rataa. Tajusin, että Nevan kanssa on tehty tajuttoman vähän pöytää, että käskysanakaan ei olla käytetty..

Keppejä tehtiin erikseen, niiden kanssa ollaan edetty, mutta tänään junnattiin vähän paikallaan. Keppien käskysana on pöydän tapaan jäänyt vähän vähälle.

Hypyt 35cm, eikä tuota ongelmaa, eli saadaan edettyä varmaan 40/45cm hyppyihin tässä keväällä, kunhan säät antaa myöden.

Neva 26.1.2011 agitreeneissä

kuvaamisesta kiitos empulle :)

Nero oli myös treenaamassa tänään Saviojan Annen vetämissä treeneissä, intoa oli äijällä taas ihan törkeästi. Tehtiin ensin rataa, jonka jälkeen hiottiin keppejä, välistävetoja ja muutemia radan kohtia. Neron kontaktit on taas hyvässä kunnossa ja äijä itseasiassa keskittyy paremmin kun en juokse ihan kontaktiesteiden vieressä vaan kauempana tai layeröin.

Kolme vuotta blogausta

2011-01-23T23:08:00.000+02:00

Tasan kolme vuotta Annan, Neron ja Nevan elämää. Iloja, paljon heikkoja hermoja, hulluutta, surua, pohdintoja, myötähäpeää ja arkipäivän oivalluksia.

Alku: http://neroperro.blogspot.com/2008/01/nerolle-blogi.html

Lukuja:
eniten postauksia: lokakuu 2009 (11), toiseksi eniten syyskuu 2008 (10)
käytetyin tagi: muuta (46)
eniten blogauksia: 2008 (57)
kuvia: enemmän tai vähemmän
videoita: jaa-a
kirjoittajia: yksi

Neva the agipossoliini

2011-01-20T22:16:00.003+02:00

Neva pääsi pinkomaan keskiviikkotreeneihin, kun Annina on taas vallan kahvassa, eli koutsina, vara-koutsi Anna voi siis keskittyä jälleen osa-aikaisesti myös oman mustan possunsa treenaamiseen. Possoliini siksi, no - sehän on törkeä sika luonteeltaan!

Emppu pyysi kuvaamaan itseään ja Kolaa, joten ilohan otettiin irti kännykän kamerasta ja emppu videoi myös meidän menoamme, suurkiitos Emppu!

Nevalle ehti tulla jo inha kontaktien ylösmenojänskätys, mutta tänään mentiin taas aimo harppaus eteenpäin. Jännityksen alkuperää en ole keksinyt, keinulta ei olla pudottu, eikä miltään muultakaan, yksissä treeneissä himmaili vaan törkeästi ja olisi kiertänyt sivuitse. Keskiosa ja alasmeno olivat ihan ok, kunhan niin pitkälle vaan päästiin. Nyt muuteman treenikerran jälkeen ollaan homma aikalailla selätetty. Puomia treenattiin muutema kerta ja sitten neito hiffas, etteihän tää ollutkaan niin hirmuisaa. Pinkoi jo melko lujaa. A:alla sitten taas kauhisteltiin ja vauhti tippui melkein nollaan Anninan houkutellessa namilla toiselta puolelta ja itse kulkiessani toisella ja toden totta: avitin neitoa työntämällä takapäästä. En välttämättä jokaisen koiran kanssa olisi tuota ratkaisua tehnyt, mutta Nevan kanssa se toimi ja muutemalla lisätoistolla neiti säntäsi kontaktille itse. Tästä on hyvä taas jatkaa.

Keppejä tehtiin 12 kpl ja oikeinpäin. Liiasta vispaamisesta tyyppi menee vain sekaisin, joten käsi oli namien kanssa aikalailla paikoillaan ja sehän pujotteli!

Nevan kanssa on rimojen nostaminen vihdoin aloitettu. Tänään ja viime viikolla mentiin 35cm, keväällä olis tarkoitus olla medikorkeudet kasassa. Nevan kanssa on menty kaikessa rauhassa matalia, ei ole ollut syytä nostaa ja halusin myös odotella terveystarkastuksia, ennen isompia nosteluita. Myös medi-mini -ryhmässä treenaaminen on antanut mahdollisuuden mennä minihyppyjä, kun Noki ja Neva ovat ainoat ei-minit.

Sitten vähän radanpätkää. En edes itse huomannut ohjaavani äänettömästi.. Nerolla on treenit ennen Nevan treenejä ja aina ei aivan muista, että Nevalla ei vielä kovin suurta estevarmuutta ole, vaikkakin tyyppi kehittyy koko ajan. Nevan kanssa pitää estevarmuuden lisäksi saada myös irtoamisen kanssa tehdä töitä. Kaasunappula on jossain joulukuun aikana löytynyt taas ja ohjaaja alkaakin olemaan taas pulassa. Hyvä vaan!

p.s. Annina on possun paras palkka!

Terveystutkimuksissa

2011-01-17T21:13:00.000+02:00

Järjestin kimppatarkastuksen 17.1. Mevettiin, jotta saisin näppärästi sopivana ajankohtana tutkittua myös omat koirat. Tulipa siinä sivussa opittua taas uutta järjestämisestä ja koirien röntgenkuvien otosta, olin apukäsiparina röntgentilassa. Ne suojavaatteet tosissaan painaa!

Nevalta tutkittiin koko paketti: lonkat, kyynärät, polvet, selkä ja silmät. Nero kävi ottamassa epäviralliset kyynärkuvat agilityn takia ja selkä kuvattiin samalla.

Nevan lonkat lähtivät muistaakseni toinen A:na (saattoi olla, että saattaisi olla myös B, en muista varmasti) ja toinen on B tai C. B/B tulivat takaisin. Nevalle puhtaat paperit silmistä, 0/0 polvet ja ok selkä. Terve tyttö! Nerolla selkärangassa muutamia tiiviitä nikamavälejä, muuten ok. Kyynärät myös ok.

Neron selkärankaa...

...ja lantiota

Neron kyynärät

Nevan lonkat lähtivät hapuillen A (tai B) ja B tai C, kennelliitolta B/B

Nevan selkärankaa...

... ja latiota

Nevan kyynärät 0/0

Seuran kisoissa - Saviojan radalla taas

2010-11-21T22:59:00.018+02:00

I-HAH järkkäsi Hyvinkäällä 21.11. 1- ja 2-luokille agilitykisat, joihin osallistuimme Neron kanssa. Matkaseurana oli Annina ja Joku. Tuomarina molemmilla radoilla oli Anne Savioja, joka oli meitä talven treeneissä patistanut kisaamaan. Rataprofiili oli aika mukava ja ihan suoritettavissa, vaikkakin muutema kohta aiheuttikin päänvaivaa. Ensimmäisellä radalla alku meni hienosti, kepeillä Nero paineistui ja jymähti nuuskimaan, hyllyn jälkeen kepit loppuun ja taas nokka maahan. Päästiin jatkamaan (tarkoitus oli saada hyvä fiilis loppuradasta) ja pienen ajatushäiriön takia Nero pääsi kontaktista, sain läpi renkaasta ja äimistyksekseni herra katosi nuuhkuttelemaan odotuskarsinaan. Harmitti aika pahasti ja totta puhuakseni itketti ja kiukuttikin. Toiseen starttiin piti nollata fiilikset, mikä tuntui mahdottomalta, mutta useamman seurakaverin kanssa puhuttua mentiin kuitenkin toiselle radalle.

Toinen rata olikin pienoinen yllätys. Alun ohjaus oli aika karmaisevaa. Sitten jännittävät kepit, määrätietoinen ohjaus ja oikeaan väliin sujahti, jes! Siinä tulikin hihkuttua ja innostettua Neroa jatkamaan kepit loppuun asti. Loppusuoran puomi otettiin aika vauhdikkaasti, jolloin aloin jo jäädä jälkeen, onneksi rengas on Nerolle melko varma este, sinne sujahti ja "eteenEteen!" Maalissa. Selvittiin koko rata yhtä kyytiä läpi, ilman että herra katosi mihinkään. Kepitkin saatiin suoritettua ensimmäisellä. Oli voittajafiilis. Rehellisesti sanottuna ei tuloksella olisi ollut mitään väliä, vaikka moisen alamäen jälkeen nolla olikin hieno juttu. -5,52 ja toinen LUVA. Viimeisen nousunollan metsästys on edessä, mutta päässä on pyörinyt onko luokalla edes väliä meille, ollaanko me valmiita 2-luokkaan? Jos halutaan nousta, pitää radan olla jonkun muun kuin Saviojan ja agilityrata, ensimmäinen nousunolla kun on hyppyradalta.

Ensin ollut B-rata, hyl

A-rata, 0

rally-kisat ja puutteellinen hermorakenne

2010-11-21T22:53:00.000+02:00

Perropojat Nero, Kauko ja Joku pääsivät - tai joutuivat Janakkalaan 20.11. rally-tokokisoihin allekirjoittaneen ja Anninan kanssa. Joku teki jälleen historiaa starttaamalla ensimmäisenä perrona voittajaluokassa Suomessa. Voittajaluokka oli myös Suomen ensimmäinen. Kysymys kuuluneekin, milloin pääsen "ensimmäinen" -jorinoista. Tuskin ihan hetkeen. Aiheeseen sopii varmaan kruunata Nero&allekirjoittanut tämän hetken eniten hylättyjä tai keskeytyksiä tehneeksi perropariksi.

Kauko&Annina repäisivät ja voittivat avoimen luokan ja siirtyi voittajaluokkaan. Neron kanssa ei mennyt ihan nappiin vaan stressaantunut emäntä laski Neron nokan maahan ja stressitason pilviin.

Varsinainen hylkäys tuli, kun Nero lirautti halliin. Ajattelin että hengitän syvään, kutsun Neroa rauhassa, en ärähdä.. ei toiminut ei. Niitä hermoja sekä koiralle, että etenkin ohjaajalle, etsitään yhä.

Tiedä sitten, kiusaanko vain koiraani? Toisaalta pääseekö jännityksestä eroon välttelemällä sitä? Ehkä muitakin tapoja onja raaka harjoittelu ei koskaan teekisi pahaa. No, koitetaan porskuttaa eteenpäin.

Arkistoitu oppimateriaaliksi.

Varoitus: Saattaa herättää myötähäpeää. Ei heikkohermoisille tai kiivasluonteisille.

tarp ->hyl

Täyttömäkeä valtaamassa

2010-10-19T23:24:00.000+03:00

4 vesikoiraksi kutsuttua sankariamme valtasivat vuosaaren huipun, tai arkisemmin sanottuna täyttömäen.

Nro 1. Neva, joukon viehkeä, kauhistunut lady

Nro 2. Salskea ja seesteinen Kola, joka paljastaa demonista puoltaan

Nro 3. Joukon hömppä "vanhus", jota ei oteta tosissaan

Nro 4. Tehoviikari Noki, jolta ei ideat loppuneet

Kola ja seesteinen katse, joka särkyi, kun sivusta hyökkäsi musta peto

Long, long way to home.

Mutahoitoja ja juotavaa

Kola the peto

Kolan edessä lennähtää kyllä kenen tahansa korvat pystyyn

Rauha maassa

Parijonossa

Lokakuun lupiinit

nokikuono Multa - eikun siis

Lisää kuvia löytyy täältä.

Erkkarissa

2010-10-12T20:58:00.002+03:00

Sieltähän se erkkari vihdoin tuli - ja meni. Paikalle tultiin tiimillä allekirjoittanut, Nunon Ulla, sekä Neva. Paikalle ehdittiin mukavasti ennen pentujen alkua ja loistava häkki- ja istumapaikkakin löytyi. Kameralliselle parempaa paikka ei oikeastaan ollut - suoraan pöydän vierestä, vähän tuomarin tuolin takaa. Allekirjoittanut majoittautui lymyilemään tuomarin tuolin takalaidalle. Ulla valitsi viereisen tuolin, joka lieni ehdottomasti mukavampi. Neva pääsi melkolailla samantien häkkiinsä asustelemaan, ainakin hyväksyi osansa, ellei sitten tykännytkin lymyillä siellä. Kuvat löytyvät täältä.

kukas sää oot? © Ulla Virtanen

Neva oli varsin hurmaava itsensä, vaikka olikin joutunut kököttämään melko pitkään häkissä. Käytiin ulkona ripeästi tarpeilla, tämän jalon taidon neiti on ilokseni oppinut, sisälle ja odottamaan junnuluokan alkua. Neiti esiintyi hienosti, tavalliseen tyyliinsä, mutta se seisominen on edelleen vähän tyhmää, etenkin takajalkojen paikasta ollaan hiukan eri mieltä. Tuomaria piti tietysti päästä nuuskimaan varsin innokkaasti. Ei tarttenut neitiä juuri kiinni pitää, vaan malttoi olla tutkittavana. ERI tuli, eikä se mikään suuri ihmetys enään urosten jälkeen ollut, mutta toki iloinen ja huojentunut olin, ettei ainakaan hullumpi tuo tyttö ollut. Kilpailuluokassa tuomari kävi vielä tutkimassa kaikkia muita, paitsi Nevaa, joten mielessä kävi, että "tää on joko tosi hyvä, tai tosi huono juttu". Asia selvisi hetkeä myöhemmin tuomarin osoittaessa Nevaa ja punaista kasvihökötystä. Paras junnunarttu. Toiveissa ennen näyttelyä oli eri ja miellään luokkasijoituskin, salaa luokkavoittoa, muu olis plussaa. Sieltäpähän ne tuli.

Pieni luokkavoittaja © Ulla Virtanen

Takaisin hyökkäyspaikalle kameran luokse ja kuvaamaan. Vaikka paikka olikin melkolailla paras mahdollinen, koirat seisoivat usein niin, että pää jäi hiukan piiloon. Tuli naurskeltua, että ryömin tästä tuomarin pöydän alle lymyilemään - siitäkös olisi tuomari riemastunut ja koirat kauhistuneet.

PN kehässä jouduttiin odottelemaan muutamia koiria, joten Neva piti hauskaa. Ennen viimeisen koiran saapumista tuomari tuli kuitenkin komentamaan koirat - Nevan - seisomaan.

Neva sanoi PN kehässä pus, pus, PUS! © Ulla Virtanen

Kovatasoisia narttuja oli paljon, joten meidät tiputettiin pois. Hienosti kuitenkin meni kovassa kisassa. Hyvinkään ryhmiksessä toisiksi parhaaksi narttu meni nyt Nevan ohitse ja oli PN4 vara-sertin kera.

Näyttelystä meinasi loppua vaaleanpunaiset nauhat kesken ja meidän vieressä yksi työntekijä poltteli vaaleanpunaisten vara kangasnauhojen päitä umpeen, etteivät lähtisi purkautumaan. Myös puna-valkoisia luokkavoittajaruusukkeita ei tänä vuonna ollut, vaan vissiin luokkavoittajille ja rop veteraaneille oli tarjolla kp ruusuke.

Ei sentään jaksettu jäädä katsomaan loppuskaboja, vaan jälkeläisryhmän loputtua vähän vaille neljä käytiin vielä eväiden kimppuun, jonka jälkeen muuteman poseerauskuvan kautta kotimatkalle. Kiitos Ullalle seurasta ja kuvista!

tuomari José R. Guillamón

Bitch of excellent size & proportions. Nicely headed correct neck & shoulder. Straight front, deep chest. Level topline. Powerful hindquarters. Moves easily.

ERI, JUK1

Nero lentää ja haahuilee

2010-09-26T23:20:00.000+03:00

Neron agilitykuulumisia yritän päivittää sievästi paketissa, mut huonostihan tässä varmaan käy!

Parin viikon takaisissa treeneissä Nero himmaili, kun takaaleikkasin A:lle. No, se varmaan vaan vaati hiomista - väärin.

TehisCupissa 18.9. mentiin kisaavien radalle, A ja 4 putkenpäätä houkuttelemassa sen takana.. Mitä tekee koiru, jää ylös ihailee maisemia, tulee lopulta alas ja rykäsee oikeaan putkeen - väärään päähän. Toinen startti, sama toistuu ja jossain vaiheessa Nero pistää haistelumoodin päälle ja saan omaksi hämmästyksekseni kantaa koiran pois radalta..
Kepit kuitenkin onnistui, ne on yleensä kisoissa kompastuskivi, siitä oon huipputyytyväinen, puomikin meni. Muutenkin ekalla radalla oli ihan mukiinmenevää menoa suurin osa.
Alku tosin hämmästytti, kun Nero vetäisi parin esteen takaa kutsuttaessa pokkana ohi, siis täh?

TehisCupiin lähettiin ihan vailla hajua onko siellä ketään ja paljon tuttuja tuli bongailtua, kiitos seurasta :) Ehdin vähän kuvailla, pölöttää ja hengata kolmen mustan kanssa: Nero, Nemi ja Hippi. Nevan olisin halunnut ilmoittaa mätsäriin harjoittelemaan seuraavan päivän ryhmistä varten, mutta juoksuneiti ja agilitykenttä eivät oikein sovi yhteen. Neron kanssa sitten mentiin yllättäen mätsäilemään, hävisi parilleen liikkeissä, mutta selvitti tiensä sinisten kolmanneksi. Kuulemma suurin osa koirista oli 1v kieppeillä, että Nero oli sitten harvoja, vaiko peräti ainoa vanhempi koira luokassaan. Nahkarullan söi Neva ja palkinnoksi saatiin valita myös valjaat tai panta - pitkällisen nuuskimisen jälkeen löytyi valjaat.

Seuraavan tiistain treeneissä 21.9. satoi. satoi ja satoi. ei tuo normaalisti haittaa, mut nyt kiinnosti tytöt ja kaukaisuuteen tsiigailu puomilla, jonne karkas pariinkin otteeseen, kun en saanut yhtä hyppykiepahdusta millään onnistumaan..

Yksiin kisoihinkin ilmoittauduin viime minuuteilla - kolmeen Saviojan Annen starttiin Lietoon. Vähän kammoksutti lähteä vähän pidemmän matkan päähän sössimään. Piti ehtiä treenaamaan A:ta ennen kisoja - kappas empäs ehtinytkään. Edellisenä iltana kirosin taas hetken älynväläystäni. 26.9. aamulla starttasin kuitenkin kotoa, kieppasin hakemaan matkaseuraksi äidin ja kohti Lietoa.

Perillä ehdin tehdä kahdesti A:n, joka sujui huojennuksekseni ihan ok. Ekalle radalle starttasimme toisina.

B-rata. klo 10
Agirata jolla oli kaikki kontaktit, rataprofiili oli ihan kiva. Radalta löytyi lisäksi rengas, muuri ja pituus. Alku sujui, valssi ja jatkoin A:lle, hetkinen - missä Nero? No haahuilemassa kehän laidalla - oli vielä joku koira ihan siinä aidan takana. No, hetken päästä jatkui, A sujui ja sitten tultiin kepeille. Tokasta välistä sisään, ihme hahuilua ja kaksi kieltoa lisää - hylly kasassa. Lopulta sain jotain ymmärrettävää aikaiseksi ja Nero teki kepit. Rata jatkui melko hyvin, kunnes tultiin keinulle, enkä muistanut hiljentää Neron vauhtia tarpeeksi - ilmalentohan siitä tuli, ei pahin mahdollinen, mutta kuitenkin. Tätä voisi treenata, kenties, ehkä? rengas, puomi ja vika hyppy. Kontaktit sujui melko kivasti, mistä olin tyytyväinen, keppiongelman kanssa luulin edistyneeni..

D-rata klo 12
Agirata tämäkin. Puomi, A, pussi, muuri ja rengas. Odotin kahden hypyn takana, taisin sanoa "tule" - ja tulihan se! esteiden ohi nimittäin. Äimänä olin, kävin heittämässä takaisinpäin ja lähdettiin sitten yhtä matkaa. Ennen ainakin treeneissä on ollut ihan sama mitä on huudellut, niin tyyppi on hakenut esteitä ihan iloisesti, mutta nyt varmaan sanavalinta taisi olla totaaliväärä tai sitten on unohtunut, et välissä olevat esteet saa suorittaa. Matka jatkui ja selvittiin myös ansasta, osa medeistä ainakin karkasi iloisesti puomille, kun oli tarkoitus mennä allaolevaan putkeen. Kepeillä olin taas sössimässä jotain omaa. Ajattelin ottaa pienen riskin ja kulkea keppejä meidän heikompaa puolta, jos menisi paremmin kuitenkin sisään. Juoksi ohi, sitten taisin saada menemään (tai sit en? dunno). No, matka jatkui sekoillen ja vähemmän sekoillen maaliin asti. Hauskin osa oli se, että Nero lähti taas haahuilemaan oikein kunnolla, varmaan 10s vietettiin aina Annaa rauhoitellen. Auts. En silti tosiaan kaapannut koirua kainaloon vaan sain jatkamaan ja kannustuskehuja lenteli pitkin matkaa.

C-rata klo 14
Päivän viimeinen rata meille, hypäri. Tuli juteltua jo ekan radan jälkeen yhden samalla tokon koulutusohjaajakurssilla olleen kanssa ja pohdittiin sitten, että pitäisköhän ottaa vika ihan harjoituksen kannalta, yrittää tosissaan nollata paineet. Mietin ainakin vakavissani kulkevani aika lähellä Neroa, vetäväni perässä, josko saisin pidettyä tyypin mukana. Ehkä tästä asenteesta syntyi varmuutta omaan tekemiseen? Muutamia ohjauksia mietin, mutta päätin rataan tutustuessa kulkea lähellä. Olisin muutoin mennyt suoraan putkeen lähetyksen jälkeen tulla muurin taakse, mutta menin sitten vähän lähempää putkea hakemaan. Kepit olivat seuraava jännityspaikka, määrätietoisesti kävin heittämässä hypylle, vetämässä lähelle ja näyttämässä läheltä kepit. Sydän alkoi hakata puolivälissä keppejä, hei mehän ollaan yhä nollakannassa kiinni.. 10 hypylle varmuudeksi valssi, jottei ihmettele takaaleikkausta pussilla. (Olikohan tuota 11 hyppyä edes, pää lahoilee..Pahasti ehkä oli yks hyppy enemmän pussin jälkeen, joo, näinhän se tais mennäkin.. säälittävää.. :/ ) Seuraavat hypyt jännitti vähän. Putki 15 oli valinnainen, suurin osa ellei kaikki maksit valitsivat kauimaisen pään, jotta saisi paremman linjan 16 hypylle. Näin mekin, vastaisella koiraa mukaan, jotta linja saatiin kivaksi, hyppy, tuuppaus 17:sta ja hanaa eteenpäin. Se oli Nolla! Siis oikeesti!

Tarvittiin vain kaksi rataa haahuilua alle, että homma alkoi toimimaan. Ohjaustavan vaihto toi todennäköisesti varmuutta tekemiseen, enkä ehkä jännittänyt samalla tavalla kuin kahdella ensimmäisellä. Tulospalvelua tuli välillä kurkittua, piinaava odotus, olihan se nolla.. ja olihan se -9.06. Lopullinen sijoitus oli 3. Jaakko Suoknuutin repäistessä ensimmäisen sijan viimeisenä lähtijänä. Nollia tuli radalta yhteensä 5 joten kaksi nollatulosta jäi vielä meidän taaksekin.

Nerolle, joka kestää pönttöä ohjaajaansa tippui useampi lihapulla päivän aikana. Tehtiin ulkona myös kerran kepit, vikan startin jälkeen mini A:ta ja reunanrajaussiivekkeiden kiertoja, vau, sehän toimii.. Lisää lihapullia toiselle. Palkintojenjaon jälkeen alkoi kotimatka. Kiitos ihanalle äidille seurasta ja Neron kiinnipitämisestä ekassa rataantutustumisessa.

kasvaa, kasvaa - turkki ainakin!

2010-09-25T23:53:00.000+03:00

19.9.2010 - 13kk

14.9.2010 - 13kk

7.8.2010 - 12kk

31.7.2010 - tasan 12kk

Kuvista kiitos Ulla, -, Loviisa ja Sara. Viiva merkitsee allekirjoittanutta, jota ei sentään kiitellä.

Hyvinkää R 19.9.2010

2010-09-20T23:47:00.003+03:00

Warning - varoitus. Kukaan ei uskalla sanoa mulle et rajota, joten taas pitkä postaus - reippaasti pidempi ku Nevan turkki. Tiivistelmä löytyy aivan postauksen lopusta.

Startattiin Nevan kanssa kahdestaan hiukan ennen kahdeksaa kotipihalta määränpäänä hyvinkään ryhmänäyttely - jonne ajettiin muuten lahden motaria ja mätsälän kautta. Perille löydettiin ihan kivasti. Tiesin, että Nevan sukulaisentapainen Nuno oli tulossa, mutta muista perroista ei ollut hajua, tiedonnälkää lievitti parkkimaksuun sisältyvä luettelo, mikä piti kaivaa käsiin heti, kun auto oli saatu parkeerattua. Tutumpia ja vieraampia nimiähän siellä vilahteli, tosin tuomarimuutos unkarilaisesta Láslo Erdösista kotimaiseen Saija Juutilaiseen varmaan tiputtaisi paikallaolijoiden määrää. - ja oikeassahan olin, 12 paikalla oli 8, 4 urosta ja 4 narttua. Ulla, Nuno ja co. saapuivat kuitenkin paikalle, vaikka Nunolla oli mukamas liian lyhyt turkki.

Nuortenluokan uroksen puuttuessa ainoat urokset olivat avoimesta. Kolme neljästä uroksesta sai ERIn, Nuno-"lyhytturkin" kuuluessa tähän sakkiin ja viimeinen H:n, joten kilpailuluokasta tuli samalla PU-kehä. Riemulla ei ollut rajaa, kun Nuno osoitettiin ensimmäiseksi ja käteen tyrkättiin serti, kolmas sellainen, Nunosta tuli siis valio. Kiirehän siinä meinasi tulla, urosten loppuessa piti viskoa kamera kädestä, katsoa että numerolappu oli matkassa ja tsekata mitä mieltä pieni musta neiti oli.

Hiphei, häntä iloisesti pystyssä, eikä tartte pidellä kiinni

Ihan tyytyväiseltähän tuo näytti, joten kiireesti kehään toisen junnunartun kanssa, Nevan ollessa ensimmäinen vuorossa. Neva oli nätisti, antoi tutkia ja juoksi ihan kivasti, ehkä aavistuksen enemmänkin vauhtia olisi voinut olla. Seisominen oli taas kovin tylsää, asetteluksihan se meni ja takajalkoja piti taas vetää enemmän alle. Ilokseni sieltä tuli ERI, en oikeastaan tiedä mitä odotin. Unohdin varmaan jännätä. Mentiin sivuun odottelemaan hölmöläisen kanssa.

Valopäämateriaalia kilpailuluokkaa odotellessa

Enpä edes huomannut minkä nauhan toinen junnunarttu sai, oletin että ERIn, juostiin kerran ympäri ja ykkösiksi. Jes, tässähän ollaan hyvää vauhtia matkalla PN kehään sijoille taas. Toinen junnu olikin saanut EH:n, nätti tyttö kyllä mun mielestä.

Nuortenluokassa oli PMJV-09, jolle napsahti ERI ja avoimen narttukin nappasi ERIn. Tulihan siinä Ullan kanssa heitettyä, et olishan se tosi komeeta skabata vastakkain ROP-kehässä ja tais luvata Nevalle palkintonakkeja jos pärjää. PN-kehässä aivot olivat taas jotenkin tosi zenissä, eikä tullut mietittyä kauheasti mitään juostessa ja seisotellessa, kunhan neiti käyttäytyisi nätisti. Numerolapunpidike alkoi juostessa tosin valua, joten nappasin siitä kiinni, vedin sen kädestä ja viskoin kehän reunalle, en ilmeisesti onneksi osunut kehenkään..

hmm.. nrolapunpidike tippuu - no kiskastaas pois häirittemäst

Tuore PN1, kelpaa kuunnella tuomarin kommentteja

No, zen katosi, kun tuomari juoksutti ympäri viimeisen kerran, piti järjestyksen - ja osoitti pienen junnuneidin ensimmäiseksi, kertoen samalla tykkävänsä Nevan ylälinjasta, tavasta kantaa itseään ja päästä. Siis täh, meijän musta pieni kummajainenko nappas justiinsa sertin, ja samantienhän se kehäsihteeri kysyi voiko tuo vastaanottaa sertiä, vastauksen saatuaan kirjas ylös ja toi lipukkeen ja ruusukkeen ja käski viedä kehänlaidalle ja tulla takas ROP-kehää varten. Ulla taisikin ehtiä sinne Nunon kanssa ensin ja kameratkin oli saatu Ullan matkaseuran käsiin. Siinä sitten seisotettiin, juostiin yhdessä, erikseen ja yhdessä vielä kerran. Jännityksessä piti hetken ja lähti tulemaan ROP ruusukkeen kanssa kättelemään.

Onnitteluhalien vaihtoa, herra VSP katselee vienosti neiti ROPpia..

Neva tahtoo kans halin! vaan mitä tekee herra VSP?

Laronja's Blair Witch ROP & VSP Beso Bocan Atrevimiento

Hieno päivä - ja kuviahan piti saada, joten tuomari napattiin kuviin mukaan ja kehästä päästyä palkintoja noutamaan ja näpsimään lisää kuvia. Tässä vaiheessa Nevaa alkoi jo hiukan ketuttaa Nunon vienot iskuyritykset kävivät pienen neidon kupoliin, joten äkämystynyt kiljaisuhan sieltä tuli, tärpit ehtivät selvästi mennä ohi ennen näyttelyä.

Pakolliset palkintokuvat: eka serti ja ROP, kolmas sert, Fi mva ja VSP

Kuvat kuitenkin saatiin ja alettiin pakkailla kamoja, Ullan suunnatessa kotiin ja itse ajattelin suunnata pariksi tunniksi muualle seikkailemaan. Hyvinkään keskustasta tuli haettua käteistä, josko löytyisi jotain kivaa näyttelypaikan kojuilta ja käytiin syömässä abc:llä - tai lähinnä minä kävin ja hain Nevalle kaupasta pienen säilykesapuskan.

No, takaisinhan olin kovin ajoissa, mutta sain kulutettua aikaa kiertelemällä kojuja, katsoen portugeesit, osan koikereista ja törmäämällä valkkarikehän laidalla Anuun ja Tikruun. Vallattomalle Tikrulle tuli näyttelydebyytistä EH.

Valkkareiden loputtua ja ryhmäkehän paikan selvittyä hengailtiin Nevan kanssa kokoomakehän lähistöllä. Odotettiin colliekehän loppumista.. Aloittivat kuitenkin sitten ennen sitä, ensin alta hoidettiin 4/6 ja 5 ja näistä vetskut ja kasvattajat. Alkoi satamaan, sadevarusteet olivat autossa, joten ängettiin korkean pöydän alle suojaan. Lopulta saatiin 8 ryhmä kokoomakehään kastumaan. Vaikutti siltä, ettei tuomaria kiinostanut vesikoirasakki. Päästiin varsinaiseen ryhmäkehään, Nevaakin väsytti jo, eikä tassuista irronnut enään kauheasti, vaikkei liikkuminen huonoa ollutkaan. Aavistukseni osui oikeaan, tuomarin huitoessa vesikoiren ohi muutemaan kertaan ja poimi lopulra mustan am.cockerin, mustan cockerin ja kaksi valkopohjaista lyhytkarvaista seisojaa jatkoon.
Reppu mukaan ja lähdettiin yltyvässä sateessa kipittämään autolle. Jännä kokemus, mutta oli ihan mukava päästä lähtemään kotiinpäin, Neron luokse. Kotimatkalla soi saman päivän sisään kolmannen kerran (aaargh!) moni biisi, kuten Cheekin Jipikayjei, joka tavallaan sopi kuin nakutettu, mut toivottavasti ei olla niin huonoja häviäjiä, et olis pakko voittaa?
Lisää kuvia löytyy täältä. Kuvausavusta suurkiitos Ulla&co.!

tuom. Saija Juutilainen
"13kk. Hyvin kaunis jun. narttu. Erinom. linjat ja kauniisti kehittynyt. kaunis nartun pää&ilme. Hyvä purenta. Erinom. runko tähän ikään. Kaunis ylälinja. Hieman jyrkkä lantio. Hyvät kulmaukset. Matalat kintereet. Vielä hieman löysät etuliikkeet, mutta erinom. sivuaskel. Hyvä karvapeite. Mukava reipas luonne."

ERI, JUK1, PN1, SERT, ROP

Rally-tokon SM 2010

2010-09-13T23:21:00.003+03:00

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Kamat autoon ja menoksi, Anna&Anna starttasivat sunnuntaiaamuna klo 7.30 Koon pihasta Peen autolla kohti Kirkkonummea ja KKK -hallia. Pitkä päivä oli yllättäen vasta alussa. Perillä päästiin vauhdittamaan hallin rata-alueen tyhjäämistä ja rajaamista, myyntipöydän täyttämistä, aikataulujen ja ratojen laitto esille kuului myös hommaan. Radan rakennusta ja kaikenmoista pikkusäätöä.

Junnujen radoilla pyöri tuomarina Anna P., ajanottajana Elina ja sihteeriksi oli erehtynyt allekirjoittanut itse. Sanoisinko, että varsin I-HAH painoitteista sakkia. Onneksi tuomari osasi pitää sihteerin kartalla.

Juniori alokasluokan palkintojenjako alkamassa, Anna P., Anna K. ja Elina.

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

Juniori avoimen palkintojenjako

Kuvan on ottanut Suvi Ruuhonen

5 mitallia myöhemmin pääsi kehän ulkopuolelle ja sai oman tutun kameran käteen - ja kelpasihan sitä kuvatakin.

Juniori avoimen Suomen Mestarit 2010 Mari Mäkelä ja Birk

Oman suorituksen jälkeen kelpasi seurata kavereita ja seuratovereita kameran kanssa ja ilman. Tai kuten kyseisen kuvan ottaja, räpsiä ennen oman luokan alkua.

Elina ja Hector ensimmäisissä kisoissaan.

Kyllä kelpaa, tiikeri tassuissa ja rotuhistoriaakin tehty, ensimmäinen hyväksyttyn tuloksen, 80p, tehnyt bouvier.

Anna ja Rocky taisivat olla ensimmäistä kertaa alokasluokassa, mölliluokat jäivät kivasti taakse, 78p.

Avointa luokkaa sai odottaa vielä tovin, kun alokasluokassa riitti sakkia. Ratapiirustusta sopi tosin ihailla seinältä jo reippaasti aikaisemmin. Lopulta kuitenkin pääsi tutustumaan ihan aikataulussa. Radalta löytyi melkein kaikki odotettavissa olevat herkut: houkutus, hyppy ja istu, seiso, kierrä koira. Rata oli kuitenkin lyhyt, 12 kylttiä, joka on avoimen minimi.

Paikalla oli mukava vesikoira- ja I-HAH edustus, eikä tuloksissakaan ollut valittamista.

Olin iloinen, että uskaltauduin taas Neron kanssa kehän sisäpuolelle kisaajan roolissa - täytettiin tavoite selvitä hengissä ja enemmänkin: 83p ja ei uusittu yhtään liikettä - tosin yksi olisi kannattanut, se olisi nostanut taannut meille 90p. ja neljännen sijan. Syytän Tiinaa, jonka kanssa löpistiin uusimisesta juuri ennen rataa ;)

enkä muutenkaan viitsinyt jäädä siitä nipottamaan radalla, ettei Neron fiilis tehdä laantuisi ja kaipa tämä kuitenkin tahtoi reippaasti pois, vaikka aika sanookin muuta. ja ehkä joku ajatushäiriökin siinä oli, että meinaako tuosta nyt sit tulla -10 vai ei.. No Katjan videointi kertoi kuinka armottomasti Nero istuu kolmesti, kun pitäisi vain kiertää selän takaa perusasentoon, jonka pitäisi olla helppo nakki, mutta ohjaaja alkoi huitoa ja varmistella jotain omiaan..

Houkutus alussa oli selvä koetinkivi, joko napakka kontakti ja hallinta heti lähdöstä houkutuksen läpi. Toinen vaihtoehto oli, että koira lähtee ryysimään eteenpäin jolloin peli olisi menetetty, meillä onneksi homma pysyi jotenkuten kasassa. Perusasennosta seisomaan nouseminen hiukan huolestutti, mutta se sujui ihan mukavasti, seuraavana oli hyppy, joka oli epämukavasti vinossa linjassa edelliseen kylttiin nähden ja hypyn jälkeen oli kovin lyhyen matkan päässä vastassa 270 astetta vasemmalle ja kehän takaraja. Pidin Neron liian pitkään lähellä ja meinasi seurata esteen ohi, kunnes hätäisellä käsilähetyksellä Nero irtosi esteelle, hyppäsi ja tuli nätisti takaisin seuraamaan. Este oli vielä agilityhyppy leveine siivekkeineen, juniori avoimessa oli tokohyppy. Oon erittäin tyytyväinen, ettei Nero kiihdy liikaa agilityesteistä, vaikka estehyppy olikin sellainen ja kehän reunoilla niitä löytyi enemmänkin.

Maalin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka radalla jännitettiin ja stressattiin ja hidasteltiin urakalla Neron kanssa. Lähdettiin ulos hallista lenkkeilemään ja hyödyntämään ulkoa löytyvät agilityesteet, vaikka Annina oli vielä menossa.

Tehtiin muuteman kerran kepit, joista suurin osa meni todella hyvin, toinen keppisuunta saa Neron epäröimään jossain 3-4 kepin kohdalla, etenkin jos itse irtoan liian pitkälle eteen, tosin se ohjauspuoli on mun kropalleni selvästi hankalampi. Tehtiin myös kerran puomi, jolla komensin neron 2 on 2 off, "ota!", sujahti oikeastaan maahan, mutta pysähtyi, vaikka sinkaisin itse juuri Neron ohi täysiä, superpalkka ja lähdettiin vielä hiukan tallustelemaan ja hengittelemään kosteaa metsäistä tuoksua.

Palkintojenjaossa alettiin jakaa papereita ulos lähtöjärjestyksessä, laitoin merkille Taika bc:n ja Ronjan hypättävän yli.. aika selvä sijoitus.. Mukavasti meni seuratovereilla, muilla tutuilla ja vesikoirilla, Jokusta tuli ensimmäinen RTK2. Niinhän siinä kävi, että Ronja ja Annina saivat nousta palkintopallille ja vastaanottaa hopeinen mitalli, josta oli kova kamppailu: n. 22s parempi aika takasi sen, kun pronssituloksen pokannut Lassi bichon sai samat pisteet kuin Ronja. Tulokset löytyy täältä.

Kotiin lähdettiin sopivasti sunnuntain paluuruuhkan loppumainigeissa ja n. 11h reissu saatiin päätökseen. Kotoa löytyi pieni iloinen fleecehuopia varasteleva ja ilopisuja tekevä tuhinatyttö, jonka tempauksista ei voinut edes suuttua - iloista fiilistä ei ei vaan saanut mikään tapettua, joten pisulammikon päällekin etsittiin vain paperia ja fleece vaihdettiin leluun.

Saisipa tuon fiiliksen pullotettuna, tai pieneen kaulakoruun suljettuna..

pieni juoksutyttö ja panta nro. 2

2010-09-08T15:51:00.000+03:00

Pienenpieni Neva päätti äitinsä tapaan pihdata ensimmäisiä juoksujaan yli vuoden ikään, nyt ne kuitenkin 13kk iässä alkoivat. Nero on suhtautunut juoksuiseen neitiin rauhallisesti, lenkeillä pitää toki pikkeneidin pissat haistella tarkaan ja välillä kulkea junana tytön perässä. Toistaiseksi ovat saaneet olla samassa tilassa, mutta kaksi porttia ovat valmiina eristämään ja jättämään väliin ei-kenenkään maan.

Neva ei oo varmaan tajunnut, että juoksut vois pienen pöljän elämään jollain tapaa vaikuttaa.

Pantaprojektin toinen panta alkoi muotoutua viikonloppuna ja tänään viimeisteltiin ja kuvattiin neiti juoksun kanssa.

Minäkö synkkä?

Turhankin tarkasti esitelty kauneusvirheet..

Mites pihavahdille?

Synkän ilmaus: "Mun panta."

Kivisaavissa vallitsee vielä kesä.

Koiraihmisen tempo ja tahti

2010-08-27T03:04:00.001+03:00

Rally-tokotuomarina 19.8.2010

kuvasta kiitos Tiialle

Kaikkeen sitä huomaa itsensä tunkevansa tai tulevansa vedetyksi - ja ihan vapaaehtoisesti..

ajanjakso epämääräisesti loppukevät - alkusyksy

- tokon koulutusohjaajakurssi

- agilityn koulutusohjaajakurssi

- rally-tokon ohjaajakurssi

- uusien agikoulutusohjaajien oma teoriakerta
- i-hah:in hallittavuustestit alkeis/jatkokurssia varten, 3kpl

- vesikoirat ry:n ylimääräinen kokous
- rally-tokon sääntökamppailu

valokuvaajaturisti
- agilityn SM-kisat
- agilityn MM-karsinnat

yhteispotretti Kittamaalta 11.7.2010

- vesikoirien mejäpäivä Kaisa Hilskan opissa, talkoot Kittamaalla

- rally-tokokisat 6.6. - työntekijä, Neva debytoi mölleissä

- agilityssä kesätreenejä i-hah:laisille, kouluttajana (koulutusohjaajakorttia varten)

- kahdet rally-tokotreenit kisanomaisesti (tuomariharjoittelua)

- Mikkelin ryhmänäyttely

sukuloinnit

- Kaapo-iskä (juhannusreissun yhteydessä)

- Lissu-äippä (mikkeli rn)

erinäinen määrä agility-, toko-, rally-toko- ja näyttelytreenejä,

sekalainen määrä metsälenkkejä tai uittoreissuja mahtavien kavereiden kanssa,

sekä lukemattomia tunteja tietokoneen edessä, koiratietoa etsien, vaihtaen tai muuten vaan turisten.

Koirat on harrastus ja elämäntapa, jatkuva kiinnostuksen kohde, tunteiden ja ajatusten sekamelskaa. Kiitos koiraihmisystävät, te teette kuitenkin tästä kuitenkin mitä se pohjimiltaan on, yhteisten kokemusten, tietojen, ilojen, surujen ja tapahtumien jakamista samanhenkisten ihmisten kanssa.

Pantaprojekti

2010-08-27T02:21:00.001+03:00

Pantarojekti alkoi varmaan vuosi sitten ajatustasolla tökkiä ohimoon. Siinä sitten aina välillä tuli pitkin vuotta eksyttyä verkkokauppoja, pannantekotarvikkeita etsien, vertaillen ja tutkiskellen.

Hovilasin liikkeellä hengatessa tuli kierreltyä myös Hakaniemen hallia muutenkin ja kuolattua Punainen lanka -liikkeen nauhavalikoimia. Snak-snak sanoivat sakset, kling sanoi kassa, fläp-fläp räpyttelivät setelit ja murnausk murahti lompakko. Motonetistä tuli hankittua pari d-lenkkiä, turhan isoja. Tikatasta muutama metri nylon- tai polypropeeninauhaa.Toukokuussa lähti tilaus Antassulle, josta tuli mukavan kokoinen paketti nahkaa, fleeceä, metalli- ja muoviosia sekä muuta tilpehööriä. Heinäkuun loppupuolella tiimarista löytyi viiden nauhan paketti.

elokuun puolessavälissä järkätyn rally-tokokisan jälkeen Ullan kanssa tuli juteltua itse tehdyistä pannoista ja Ullalta löytyi myös osoite englantilaiseen nettikauppaan, jolta löytyy laaja valikoima nauhoja.

Tiistaiyönä ompelukone kaivettiin esiin ja ensimmäinen panta valmistui muuteman mutkan kautta. Vuorokauden vaihtumisen jälkeen ei oltu aivan skarpeimmillaan, joten panta tosissaan oli harjoituskappale, mallit näyttivät vähintäänkin tympääntyneiltä ja kuvista tuli onnettomia. Alkaen salamasta joka vääristi nauhan värit.

Neva varasti pannan ja vaikutti kovin tyytyväiseltä itseensä. Vaihtotavaraa ei löytynyt paljoa, mutta lankakerä neidille kelpasi. Keräkin saatiin pelastettua myöhemmin ja on yhä käyttökelpoinen.

Keskiviikkona koekäytettiin pantaa ja tietysti esiteltiin sitä kaikille kiinnostuneille - tai vähemmän kiinnostuneille. ja jatkoa on luvassa..

15.8. Varjomätsärissä

2010-08-26T23:49:00.093+03:00

Neva lähti sunnuntainaVarjomätsäriin, jossa oli turkaisen kuuma, aurinko porotti suoraan ja oli kuulemma kentällä ampiaisiakin, yhtä koiraa oli kuulemma jo ehtinyt pistää, kun saavuimme paikalle. Nevalle yritettiin tarjota roduksi lagottoa. Törmätiin Mokoon emäntineen. Nevalla oli kovin hauskaa nuoren herran kanssa, eikä leikkimisestä meinannut tulla loppua. Mokoakin oltiin yritetty veikata lagotoksi, yksi lagotto meitä aikaisemmin sieltä tosin löytyikin. Myöhemmin myös yksi pariskunta kävi kyselemässä onko M&N lagottoja. Vakiovastaus hymyn kera, "Ei ole. Lagottoja ei ole musta tai töpöhäntäisiä".

Neva pääsi ensimmäistä kertaa aikuisiin, Nevan parina ollutta koiraa en millään muista, dalmis kenties? Nevalle irtosi joka tapauksessa sininen nauha. Moko sai punaisen.

Mätsärin toimintatapa oli kovin kummallinen, tuomari juoksutti kaikkia sinisiä melko pienessä kehässä samaan aikaan, kaikkien lähtiessä kävelemään samaan aikaan ja nopeuttaen tahtia saatiin kuitenkin toimiva ympyrä. Monta, monta kierrosta ympäri ja kesti hetken, ennekuin hoksasin, että meidät halutaan keskelle, jatkoon. Sitten tuomari kätteli muut pois ja ilmoitti ottavansa punaiset kehään ja sijoittavansa sinisetkin vasta lopuksi.

Punaiset eivät päässeet tasaiseen juoksuvauhtiin vaan muutema pystyi juoksemaan pätkän pysähtyäkseen taas.. Tuomari poimi viisi punaista ja kutsui sinisten parhaat takaisin kehään ja sanoi sijoittavansa kaikki sekaisin. Meille tuli kättely, puruluita ja namitikku ensimmäisenä. Kymmenes sija siis, tavallaan sinisten 5. Ei yhtään hullummin neiti yksveeltä, mutta palkinnot ja outo tapa hiukan harmittivat. Rahat menivät kuitenkin hyvään tarkoitukseen ja tuomarikin oli oikein mukava.

Osallistuttiin vielä nakkikisaan, jollaisessa Neva ei ole ikinä ollut. Ensimmäinen yrittämä oli harjoittelua, mutta nakit katosivat ja maaliin päästiin. Pakkohan sitä nyt oli toiselle hupia suoda ja samalla vähän enemmän suolaa*, mitä repun namit tarjosivat. Toisella kerralla mentiin jo lujempaa, alkoi olla hakua namialustoille, kolmannella kerralla sai melkeen tyttöä pidätellä. Omistaja sai tyydytettyä kilpailuhenkisyyttään, kevennettyä kukkaroa lisää hyväntekeväisyyden suuntaan ja Neva sai mussutella.

Moko emäntineen sanoi oman nakkikierroksensa jälkeen moimoit ja me jäimme kiertelemään ja odottamaan temppukisaa ja nakkikisan tuloksia. Temppukisassa hauskinta lieni Hauskojen kotivideoiden ja Dollarijahdin juontajan Sampo Marjomaan kommentit, etenkin käsien välistä hyppäämisen oli kuulemma tähtiportti -temppu. SG fanina tämä oli tietysti ehdottomasti loistava keksintö.

Nakkikisojen palkintojenjaon kuulutti naisjuontaja ja Sampo pääsi palkintotytöksi, heh. Neva sijoittui sijalle 4, pääsimme kättelemään herra tähtiporttia ja hakemaan pienen palkintokassin, josta löytyi enemmän syötävää kuin kehän puolelta. Kisan voitti hallitseva mestari-imuri.

Temppukisan palkintojenjaon jälkeen lähdimme mekin hipsimään kotia kohti.

Mikkeli R 7.8.2010

2010-08-08T15:11:00.003+03:00

Terveisiä aurinkoisesta Mikkelistä. Neva debytoi junioriluokassa ja törmättiimpä tutunoloiseen koirarouvaan, kehenkäs muuhun kuin Nevan emään Lissuun!

Pakollinen perhepotretti: Lissu-emä ja Neva.

Jolandan Aquamarina ja Laronja's Blair Witch

Huolehtivan emän rooli oli jätetty taakse, eikä Lissu tunnustanut riiviötä omakseen. Lissu oli edellisenä päivänä kuulemma pyörähtänyt Kuopiossa hakemassa ERIn ja AVK1, mutta PN kehässä jylläsivät valiot sertinkin oli vienyt valioluokan narttu.

Terkut Lissulle perheineen, oli kiva turista ja toivottavasti nähdään taas jossain! :)

Perrot olivat iloisesti myöhässä ja aikataulukirjeessäkin luki perrojen määrä väärin: kuuden sijaan olikin 9. Kolme urosta ja kuusi narttua.

Neva esiintyi ihan hyvin, liikkuminen parani loppua kohden. Antoi nätisti katsoa hampaat, eikä tällä kertaa mönkinyt tuomarin tai allekirjoittaneen syliin vaan pysyi paikallaan, ainoastaan arvostelua sanellessa Neva ei olisi halunnut pitää jalkoja niin takana, vaan veti niitä enemmän alleen. Mokoma auringonpaiste häikäisi jo uroksien nauhoja tiiratessa ja omaa punertavansävyistä piti katsoa aika läheltä, enne kuin laatumaininta varmistui, vaaleanpunainen, erinomainen!

Nevalla oli yksi kilpakumppani luokassa, musta vanhempi junnunarttu Nefertiti de LaBahia, joka sai myös ERIn. Neva jäi toiseksi, perusteluna voittajan vankempi runko.

Nevan emä Lissu kärsi enemmän kuumuudesta, eikä jaksanut oikein esiintyä täysillä, EH AVK1.

Paras narttu kehään tiensä selvitti 5 narttua, Neva ja toinen junnu, kaksi nuorta ja valioluokan narttu. Kaikki kisasivat sertistä, sillä valionartulla ei ollut suomesta sertiä. Oli muuten LV MVA Jolandan Blueberry, Heta, joka oli kisannut Nevan isää Kaapoa vastaan Latviassa.

Tuomari pyöritteli ympäri, siirsi nuorten luokan voittajan ensimmäiseksi, pohti ja siirsi valionartun nuorten kakkosen eteen ja totesi näin olevan hyvä. Neva oli siis selvittänyt tiensä kolmanneksi!

Arvostelua hakiessani tuomari totes Nevan olevan tosi lupaava ja olisi kamppaillut kärjestä, jos olisi valmiimpi. Teki myös saman huomion kuin tein itse, liikkui ja esiintyi paremmin loppua kohden.

Me siis palataan kotiin kasvattelemaan rauhassa runkoa. Lissu-emäkin kuulemma oli valmis vasta vähän vanhemmalla iällä. Hiljaa hyvä tulee :)

Kiitos Marille älykkäästä ja kauniista neidistä!

tuom. Paavo Mattila
"Hyvin rakentunut nuori narttu, jolla kaunis pää, hieman kevyt runko, hyvä ylälinja, erittäin hyvät raajat, hyvä karva, liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä luonne."

ERI, JUK2, PN3

yksilö. ja me kaikki.

2010-08-05T01:13:00.007+03:00

Rally-tokopyykkiä.

Rally-toko

Laji senkun jatkaa kasvamistaan ja valloittaa yhä laajemmalti eri rotujen harrastajia, kuiy uusia kaupunkejakin.

Suomenmestaruuksista päästään kisailemaan 21.9.2010 KKK hallilla, nyt neljässä eri sarjassa. Tänä vuonna on mukana avoin luokka, joka järjestettiin ensimmäisen kerran virallisena 11.4. Ensimmäiset RTK2 tunnukset ja menoliput voittajaan saatetaan jakaa tuolla, ellei snautseri Kasper ehdi nousta 7.8. kisoissa.

30.7. järjestettiin sääntövääntö Suomenlinnassa, jossa olimme Nevan kanssa mukana. Neva ei valitettavasti saanut suunvuoroa esittää lisättäväksi "pussaa tuomaria" tai "saa hepuli" -kyltit. Keskustelu oli rakentavaa ja huomio pysyi kahdessa peruselementissä: koirien erilainen koko ja tehtävien turvallinen suorittaminen. Allekirjoittanut oli huolissaan tuomari- ja koulutusohjaajakoulutuksesta, erilaisten hyppytehtävien riskialttiudesta ja tuomarin allekirjoitusten määrästä (3-5 per koira). Myös kuluvan paperin määrä on huomattava, eikä monen paperin syytäminen ole kovin ympäristöystävällistä.

Muutama uusi etappi rallyn parissa on edessä, saa nähdä miten niistä selvitään. Ensimmäinen niistä koittaa 19.8.

Agility

Agilityn koulutusohjaajakurssi on loppu. Kurssi jätti pohtivan ilmapiirin, jota jokainen kurssilainen peilaa omaan taustaansa. Allekirjoittaneelle se tarkoitti lähinnä täyttä laukkaa ylös kontaktipintaa, eikä tiedä onko siellä ylhäällä puomin keskiosa - vai pelkkä ilmalento ja keinun paukahdus.

Ensi viikolla alkaa myös koulutukset taas pyöriä. Se tarkoittaa paitsi Ännien treenien jatkumista, myös kouluttajana toimimista. Koulutusohjaajakurssi antaa tietynlaisen statuksen, jonka pohjalta voidaan sysätä suurempiin saappaisiin. Aika näyttää kompastutaanko vai oppiiko niissä kävelemään sujuvasti.

Yhdistykset

Yhdistykset ovat kovin helppoja ja mukavia. Niiden on tarkoitus on tarjota jäsenistölleen palveluita. Lehtiä, koulutuksia, tapahtumia. Lisätään yhdistyksiin ihmisiä, toimijoita. Yksikään yhdistys ei pysy jaloillaan ilman sitä liikkeelle laittavaa voimaa, samalla niin pientä ja samalla niin suurta. Se voima saa aikaiseksi - mutta se voi myös pysäyttää.

Yhdistyksen voimavara on myös sen heikkous. Eri yhdistyksillä on lähtökohtaisesti erilaisia heikkouksia. Toissijaiset heikkoudet tulevat yksilöiden kautta. Tiedonpuute, kommunikaatio-ongelmat, oman edun ajaminen, tehtävien kasaaminen itselleen, mustamaalaus, kieroilu, ymmäryksen puute. Kovin erilaisia ja kovin samalaisia vaikutuksia. Suunsa avaaminen. Tai avaamata jättäminen. Voi tuoda paljon hyvää tai paljon pahaa. Vaikutukset voivat näkyä nyt - tai tulevaisuudessa. Se voi näkyä jonkin lisääntymisenä - tai puutteena. Se voi näkyä yleistasolla tai yhden ihmisen taakkana.

Jaetaan tieto. Jaetaan taito. Totuus. ja taakka.

Jotta yksikään ei saa valtaa, jotta yksikään ei muserru. Jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus olla rinnakkain.

Koiria siellä, koiraihmisiä täällä, treenausta joka säällä

2010-08-04T23:36:00.004+03:00

Mr. ulkovahti

28.7. oli koirapäivä: aamulla uimapuku mukaan ja uimaan koirien kanssa. Sieltä kaupan kautta ojankoon treenaamaan. Kovin kuuma päivä, joten tehdään lyhyitä pätkiä kontaktien ja keppien kanssa. Seuraava etappi on uudelleen veden ääreen, puotilan venerantaan uittamaan koiria. Muutema tunti vierähtää kotona (lähinnä uintivalokuvia purkaessa), kunnes kelkkapuisto ja kuoluttajan rooli kutsuvat. Illalla jumitetaan koneella, koirasivuilla tietenkin.

Omien ranta- ja merileijonien lisäksi kameran linssiin tarttui tällaisia, lajintunnistusta kehiin.

lintu vai kenties lentokala?

puolisukeltaja?

28.7. oltiin Nevan kanssa mätsärissä muistelemassa kehäkäytöstä ryhmänäyttelyä varten. Olihan se myös hyvä tapa käydä jättämässä hyvästit pentuluokille (ikäraja 1v, alittui parilla päivällä). Punainen tuli, muuta ei irronnut vaikka Neva yritti tunkea tuomarin syliin, josko olis saanut lisäpojoja. Bongattiin myös vaaleanbeige perro, joka oli kuin olikin Lillin lapsi ja Diegon sisko, Nelli.

31.7.-1.8. Viikonloppu meni agilityn koulutusohjaajakurssilla, eikä Neva yksivuotissynttäreitä ehditty hirveästi viettämään. Ojankoon mentiin synttäripäivänä treenaamaan, missä törmättiin Claudiaan ja Saraan laumoineen.

3.8. Treenattiin Nevan kanssa Kelkkapuistossa pikku-Marin suunnittelemalla radalla (kilpailuvalmiit...). Putkea ja matalia hyppyjä. Nevan tasoon nähden hyvin, mutta itse jymähdän kumaraan pienen ohjaamisessa, (Nero irtoaa ja hakee esteitä, jolloin samaa ongelmaa ei ole.) diili itseni kanssa, että seuraavalla kerralla tehdää helppoa suoraa, ohjaten tai irroten. Tehtiin minirengas myös muutema kerta, hyvin meni. Esteet konttiin, ovi kiinni ja taivas auki.

Perään rally-tokoa, johon tuli perro Aatu. Kisanomainen treeni, jonka jälkeen sade loppuikin, mutta vesikoirat oli kyllä uitetun näköisiä, etenkin synkeän näköinen Neva. Paikalle tuli päivän viimeinen ihmeteltävä: samaan ryhmikseen Nevan kanssa tähtäävä Kuru. Kuru sai näyttelytreeniä ja useamman eri (etenkin ennestään tuntemattomien) ihmisen näyttelylääppimiset. Tämän jälkeen sai heivata märän treenikassin olalle (tai delegoida se toisen kannettavaksi) ja suunnata autolle. Kotona märät tavarat pääsivät kuivumaan, rally-tokokyltit kokeilun vuoksi pyykkinarulle - eivät tosin ehtineet siellä pitkään olla, kun ukkosen jyrinä ja tuuli siirsi ne sisätiloihin.

4.8. Hakkilassa Neva pääsi juoksemaan suoraan, joskaan ei linjalla pysynyt vaan mönki kartturin selän taakse. Annina ja palkka hyppyjen taakse, johan irtosi. Sama ilman Anninaa, toimi. Tauko Nevalle. Lopputunnista muutema takaaleikkaus putkeen.

Anninan rata sisälsi takaakiertoja ja välistävetoja, oudon putkikulman ja A:ata. Kunhan kartturi saatiin edes välttävästi tilanteen tasalle, alkoi homma sujua. Neron pysäytyskontaktit toimivat upeasti, jos kumpikin on hereillä - etenkin kartturi. Yhdet - vain yhdet! - kepit tehtiin ja hyvin meni, mitään vaikeaa ei tehty, keskityttiin vain vauhtiin ja toimivuuteen. Oma huomio oli, että rytmi pysyi hyvänä koko matkan. Anninan kommentti oli, että Neron pää pysyi alhaalla, jesss!

Neva 1v

2010-08-01T00:03:00.000+03:00

The synttärisankari.

The ruokakuppi.

The syöminen!

Neva onnittelee vuoden ikään ehtinyttä Laronja's B -pentuetta: siskojaan Oonaa, Taikaa, "Blythe Dollia" ja veljiään Reinoa, Basic Elementia ja Boogeymania.

Synttärionnittelut myös samana päivänä syntyneille Concurrido Z -pennuille, erityisesti Nokille! Onnea myös Katjalle hääpäivänä!

yksivuotiaalle

2010-07-31T23:42:00.005+03:00

onnea mä sulle hoilotan,

hyvästi pentupäiville toivotan,

karvapalloani tahdon rutistaa,

parhaani treenikentällä yritän susta puristaa,

tuhotempuillas yrität mut hulluuteen suistaa,

ehkä joku päivä yhteispelikin luistaa,

Ole vierelläni,

sua tarvitsen,

jaetaan vielä monta, monta,

onnen vuotta,

ei itketä suotta

kuvat © Sara

Kolme sukupolvea perroja

2010-06-29T02:11:00.002+03:00

Pääsimme viettämään pienimuotoista sukukokousta, sillä lomailupaikkamme oli aivan kivenheiton päässä Kaapon kotoa, eikä tilaisuutta sopinut jättää käyttämättä. Kiitos hurjasti Sanna, Pekko ja Kaapo!

Kaapo oli tyyni herrasmies, mutta samaa ei voinut sanoa mustasta pönttökaksikosta..

Onnea Kaapolle vielä tätäkin kautta, kaksipäiväiseltä Latvian -reissulta 2xCACIB, 2xROP, SERT->LV MVA ja sunnuntaina RYP2! Kyllä teillä kelpaa, kun syksyisin on toimiva koira mettällä ja keväisin sopii kasvattaa tittelirivistöä :) ja ympäri vuoden harrastella muitakin lajeja - toivotaan, että Neva osoittaa edes jotain näistä.

Sukulaispotertti.

Isä, tytär ja isoisä

Kaapo, Neva ja Nero

Laronja's Irish Coffee, Laronja's Blair Witch ja Coto del Bolanio

älykkäitä ilmeitä :)

Neva varasti Kaapon lelulaatikosta aidon jäniksennahkan ja pisti palasiksi. Uups.. Positiivista oli kuitenkin, että Neva selvästi ymmärsi hyvän päälle ja leikki Sannan kanssa :)

Mitää sää teet?

tytär ja isä pyörii ympyrää

Nuoriso huutaa Boooring! ja isä istuu hiljaa vieressä..

Nii on tytär ku isä - mitäs tuolla menee?

Tytär ja isä <3

Vakava herrasmies yrittää kertoa, ettei tarttis poseerata enempää - varsinkaan noiden kahden kanssa..

Neva livistä välistä pois.. Tässä kuvassa on jotain kovin tuttua..? Jyväskylä KV 2007? (kaivan kuvan vertailtavaksi)

Juhannus mökkeillen

2010-06-29T01:49:00.002+03:00

Pakattiin torstaina 4 ihmistä, kolme koiraa ja tarpeellinen määrä tavaraa autoon ja otettiin suunnaksi Laukaa/Lievestuore. Tarkempi kuvaus tulossa myöhemmin, aloitetaan kuvapuolesta.

Emäntä keräsi todenteolla hyttysenpistoja ja koirat pitivät myös huolen, ettei punkkipihtejä raahattu mukaan turhan takia, molemmilta löytyi kyytiläisiä yksi.

Kuru the-konkari (eli noviisi), sekä oikeasti aloittelijat Nero ja Neva pääsivät ajamaan verijälkeä pihan laidalla olevaan korkeampaan heinikkoon. Hauskaa oli!

Säälittävä pieni vesikoira?

espanjanalkoholikoira? Suussa korkki ja vieressä NVY -skumpaa, otettiin parempaan talteen. Duracell sai tosin juotua hiukan kofeiinia, kun lattialle kaatui cokista..

Noviisit aloittelemassa mejä-uraa.

Katu-uskottavuus on taattu: Kurun valjaat ja pk-mittainen 10m jäljestysliina..

Sinne sujahtaa!

Maisemiakin ehdittiin ihailla

hiukan taiteellisempi näkemys

kotiinlähtöpäivänä metsästettiin vielä Neva veteen kantamaa palloa, joka oli aavistuksen iso pienen tytön suuhun - karkasi mokoma haukatessa aina vaan kauemmas. Sisäisen uimapetonsa löytänyt Nero kävi hakemassa pallon takaisin tyttöjen odottaessa rantamatalikossa.

Pallo turvassa, märkähepulin aika!

Neron hämmästynyt ilme erottuu parhaiten suurennoksesta pureeko Kuru tosiaan äijäparan korvaa?

Märkä wesiwahti.

maaginen pallo kiinnostaa Kurua ja Nevaa

Neron uudelleenmuotoilu mahdollisti hiukan paremman otteen myös pikkukoiralle

Nero nauttii kesästä

Meidän poppoo toivottaa oikein lämmintä, mukavaa ja iloista kesää!

Tuholainen kasvaa

2010-06-22T03:42:00.002+03:00

Ei maar ole enään mikään naskalihampainen pieni karvakärpänen, vaan ihan nätti nuori neiti - joka ei ole kyllä hampaitaan unohtanut. Täydentyy myöhemmin vielä välikuvilla ja jossain vaiheessa tulee sitten ihan uusia, kunhan Ne-neiti kasvaa.

17.6.2010 - 10kk

1.5.2010 - 9kk

6.4.2010 - 8kk

6.3.2010 - 7kk

7.2.2010 - 6kk

20.12.2009 - 4kk

14.11.2009 - 3kk

22.10.2009 - 2kk

22.10.2009 - 2kk

12.10.2009 - 2kk

26.9.2009 - 6vk 4pvä

kuvatulvaa ja päivityspaniikkia

2010-06-21T23:54:00.000+03:00

Kesä tuli - ja mitään ei tunnu kerkeävän tehdä. Pari tuhatta kuvaa odottaa karsintaa, käsittelyä, varmuuskopiointua, lisäkarsintaa ja siirtoa nettiin. Kaikkea muutakin kivaa - tai vähemmän kivaa pitäisi ehtiä tekemään. Agilityn SM 2010 kuvat odottavat lisäkarsintaa ja seulan läpäisyä nettiin pääsemiseksi, ensimmäiset vesikoirakuvat löytyvät kuitenkin jo täältä. Rally-tokokisojen kuvasaaliin survominen nettiin on juuttunut pahasti oviaukkoon, alkuun ollaan onneksi päästy, kliks.
Kolmen muun kuvausreissun tuotoksia yritän pistää edes vähän tähän esille; lenkillä jakiksessa, että husössä ja agitreeneissä.

Jakomäki

Kotipihan unikot aamuauringossa

Husössä

Omatoimi agitreeneissä

ylläolevat 4 agikuvaa © J. Turkumäki Treenien jälkeen pakolliset poseerauskuvat

jotta raajat sojottaisivat samaan suuntaan napattiin hoviseisottaja Annina avuksi

Nevasta tuntuu kasvaneen pieni aikuinen ulkonäöllisesti, mutta henkisesti se on yhä sama tuhoajapaholaispomppijaterminaattori. Juoksuja, ällin kasvamista ja yksi vee synttäreitä odotellessa.

Vuosikatsaus ja hyppy

2010-06-19T02:29:00.003+03:00

Vuosikatsaushypyistä on tullut mielestäni tarpeellinen perinne -joten sillekin oli jo korkea aika saada oma tagi, löytyy siis jostain päin sivupalkkia (tai hajamielisen huomata, että sellainen löytyy jo nimellä katsaukset.. muutettu selvyyden vuoksi vuosikatsauksiksi). Sitä kautta löytyvät luonnollisesti myös aikaisemmat kierrepomppuväistöloikat.

Korkea aika oli myös pomppuväistö- öh. juttua päivittää, sillä kiireinen koirakevät rysäyttää listalle enemmän täytettä, kuin Anna jaksaa töissä pinota rullakkoon. Alla siistitty versio ajalta

Nero

agilty
-eka startti maaliskuu 2010
-paras tulos 17vp
-kisaaminen tällä erää jäissä
-mitattiin maxiksi, 46cm
- treenattiin tiistaisin ja keskiviikkoisin ryhmissä (kesätauko)
-raavitaan kontakteja uudestaan kasaan, oman ohjaustyylin hakua

rally-toko
-RTK1, 5 alokasluokan kisaa (2 kesk)
-1 hyväksytty avoimen luokan tulos
-AVOn ja VOIn liikkeiden harjoittelua
-SM kisat 2010
-tavoitteissa siirto voittajaluokkaan

toko
-alokasluokan liikkeiden kasaaminen uudelleen
-palkkaamattomuustreeniä
-korkeampien luokkien liikkeiden harjoittelua
-noudon opettaminen

Neva

agility
-treenattiin 5x su Sannan johdolla, kevätkausi I-HAH:n penturyhmässä
-omatoimitreenattiin keskiviikkoisin, sekä satunnaisesti muulloin
-kujakeppien opettaminen
-kosketusalustan opettaminen käskysanalle, siirto kontakteille
-eri ohjaustekniikoita harjoiteltu
-menee lyhyitä n. 5-7 esteen ratoja
-toiv. medi (kopkop puulle), kotimittauksessa n. 41cm

rally-toko
-ekoista möllikisoista 96p sij. 4.
-lisää möllikisoja, varsinaisesti ei osaa vielä tehdä mitään

toko
-edetään hissukseen
-alokasluokan juttuja lähinnä

mejä
-Kaisa Hilskan mejä"kurssi"
-tavoitteena päästä treenailemaan tulevaisuudessa enemmänkin, jos laji meille sopii

näyttelyt
-4 pentunäyttelyä
-Lappeenrannassa KP, ROP-P
- kasvatellaan syksyksi turkkia

Anna

käyty
-rally-tokon koulutusohjaajakurssi

kesken
-tokon koulutusohjaajakurssi (harjoituskerrat, kokeen seuraaminen)
-agilityn koulutusohjaajakurssi (2. osa ja harjoittelukerrat)

Neron noutokapula

2010-05-10T23:47:00.003+03:00

Nero hoksasi tänään, että on olemassa sellainen puinen, sorvattu noutokapula - ja sen voi nostaa!

Neron mielestä asioiden nosteleminen ja etenkin noutaminen on jokseenkin tyhmää ja välillä ällöttävääkin. Lelujen luovuttaminenkin on täysin turhaa, kunhan hylkää ne jonnekin. Hakuleirillä esineruutu ei oikein onnistunut ja molemmat paineistuimme. Lainanoutokapula tokotreeneissä oli tyhmä, eikä Nero hoksannut, että semmoisen voisi suuhun ottaa, vaikka mitä yrittikin. Naksuttelu ei silloin kuulunut vielä valikoimaan.

Naksuakin Nero aikoinaan väisti, ääni ei ollut neutraali, vaan inhoittava. Siinäpä hyvä lähtökohta naksuttelulle. Ei kelvannut klick-klack -purkkikaan. Naksuttelu Neron kanssa kuoli heti alkuunsa. Viime kesänä rally-tokoliiton leirillä naksuttelu nosti uudelleen päätään ja leirillä myynnissä olleista naksuista lähti testinaksauksen jälkeen yksi kotiin. Naksuttelu jäi vähän vähäiseksi, mutta ainakin Nero ymmärsi yhteyden naks -> nami, eikä naks -> inhottavaa, väistö. Paha vain, että hyvä naksu hukkui johonkin.

Nouto jäi sitten taka-alalle - ja samalla ajatukset korkeammista tokoluokista. Naksuttelukin jäi kummittelemaan taka-alalle. Rally-tokoliiton ohjaajakoulutuksessa oli naksuttelusta ja kosketuskepistä. Kosketuskeppi ja surisevat ajatukset lähtivät kotiin koulutuksen jälkeen. PetExpossa oli Rally-tokokiiton standi - sieltä lähti uusi naksu mukaan edellisen hukkuneen tilalle. Kaarinan Rally-tokokisoista saatiin arpajaisvoittona naksutin.
Viime viikonlopun tokon koulutusohjaajakurssilta lähti uusi kipinä tokoon - ja viimeinen tikki oli Kaukon naksutin ja noutokapula -yhdistelmä.

Siinä sitten istuttiin viltin päällä, kun ei mattoa ollut. Minä, namikuppi, naksu, Nero - ja talvella ostettu noutokapula (kiitos agikurssilaisille lahjakortista!). Ja Nerohan kiihtyi, kiihtyi naksusta. Siinä sitten alkoi ensin erillaisten asentojen tarjoaminen hurjalla tahdilla ja hetken päästä kapulan tökkiminen ja laitojen maistelu. Kahden n. 3-5min session aikana alkoi yhä enemmän tulla kapulan keskikohdan tökkimistä ja kapulan keskikohdan maistelua, joka muuttui pian kapulan suuhun ottamiseksi ja lopulta nostamiseksi. Se perhana parin vuoden jälkeen ilmoitti "jaa, tätäkö sä tarkoitit?" ja nosti sen.

kesäkauden agipäivitystä

2010-05-05T17:20:00.005+03:00

Kesäkausi alkoi ja päästiin pitkästä aikaa Marin oppiin.

Valssiharjoituksia lupailtiin ja sellaiset oikeastaan saatiin, vaikka välillä mietittiin myös muita ohjauskuvioita.

Tehtiin kaksi erillistä radanpätkää, mutta kuvassa ne ovat juoksevina nroina, eli 1-8 on ensimmäinen harjoitus ja 9-21 toinen.

Neron kanssa keinu alkaa petraantua, mutta mitään hirmuvauhteja ei vielä oteta. Ensimmäisellä radalla 2 jälkeen tuli valssi, samoin 4 jälkeen. Mari muistuttui, että pitää malttaa odottaa, että koiran nenä on ylittänyt ensimmäisen keppivälin, ennenkuin saa jatkaa ja tämä jopa muisti sen! keppien jälkeinen lähetys pussiin oli aika hankala, mutta annettiin mennä valssilla, josta ei tullut ihan katastrofi.

Toinen rata, 9-21, alkoi pussista ja sieltä kepeille, taas piti muistaa odottaa koiraa. Kepeiltä valssi tai takaaleikkaus hypylle, tää lähinnä kauhistutti. Tehtiin molemmilla tavoilla ja viimeinen valssi oli nätti, kun luotin Neron tekevän kepit ja keskityin valssaamiseen. Persjättöäkin tarjottiin, mutta ei me sellasia uskallettu tehä.

Neron selvittäessä nroa 14, sain itse keskittyä tekemään liikkuvaa, soikeaa valssia, jolta oli hyvä pomppia 15 ja 16, jonka jälkeen valssattiin taas. 18 kohdalla saikin sitten liikkua valssissa ihan tosissaan, ettei jäänyt koiran tielle tai joutunut väistämään hypyn 19 siivekkeitä. Eteenmeno meni ihan hyvin ja käännös keinulle ihan hyvin, ehkä sitä olisi voinut valmistella paremmin. Takaaleikkausta keinulle en jaksanut ottaa, vaikka se olisi voinut tehdä ohjaajalle ihan hyvää.

Kivat treenit ja todettiin valssien sopivan Nerolle, kunhan saan itselleni tarpeeksi vauhtia ja suoritan valssit oikeaan aikaan ja tarpeeksi liikkuvasti. Hauskaa oli! Tuntui, että mehän osataan jotain :)

Kesäkausi tarkoittaa myös sitä, että roudaan paikalle kaksi vinkuintiaania, eli Neron treenien loputtua Neva pääsee penturyhmän treeneihin. Molemmat ovat vähän sikoja odottamisen suhteen, mutta ei nyt suurempaa valittamista. Annina on myös edellisillä kerroilla ottanut Neron treenien jälkeen mukaansa kotio. Kauko treenaa Anninan kanssa samassa ryhmässä Neron kanssa.
Eilen Nero joutui kuitenkin odottamaan Nevan treenit ja haukahteli välillä, mutta muuten malttoi odotella nätisti, mitä nyt hermostui kun Neva pääsi tekemään siivekkeitä eteenlähetyksinä.

Nevan valokuvista heti sellainen juttu, että ne on otettu to 29.4.2010 vapaatreeneissä. Annina ohjaa. Tiistain treeneissähän ei enään ollut tukkaa.

Penturyhmää vetää Karoliina, mutta tällä kertaa sijaistamassa oli Sanna. Neva on mukava treenikaveri, innokas ja vähän pöhkö. Namipalkkaa käytetään enemmän, mutta tykkää saalisleikeistäkin. Tosin ittelleen lelun saadessa se usein tippuu heti.

Aloitettiin takaakierrolla omalla tasolla, eli me tehtiin n. 1m päästä lähetyksenä ja palkkasin kädestä. Välillä yhdistin takaakierron perään valssin. Tätä tietty molemmilta puolilta. Kovin montaa toistoa ei otettu ja yhtä lähetystä lukuunottamatta kaikki takaakierrot menivät nappiin.

Putkea otettiin kanssa lähetyksenä molemmilta puolilta, viimeinen putkiharjoitus oli kevyesti L:n mallinen. Tässä palkattiin välillä lelulla.

Siivekkeiden välistä juostiin eteenlähetyksenä, Sannalla oli palkka alustalla, josta Neva sen kävi taitavasti poimimassa. Otettiin heti kolmella siivekkeellä, ensimmäisellä kerralla en juossut tarpeeksi nopeasti, joten neiti tuli yhden siivekeparin takaisinpäin. Muilla kerroilla ehdin palkkaamaan alustalle tai kutsumaan alustalta pois, jolloin kädestä sai lisää namia.

Viimeinen harjoitus oli kepit. Me ollaan ryhmän ainoat jotka tekee kujia, johtuu kyllä siitä, että ollaan aloitettu aikaisemmin. Ollaan yleisesti edetty aika kapeaan kujaan, mutta vedin vähän taaksepäin ja otettiin eri kulmista lähetyksiä kujaan. Tässäkin Sanna sai olla namien kanssa kujan päässä. Ihan kivasti meni, mitä Neva ehti jo kertaalleen livistää kujien ulkopuolelta tavoittelemaan palkkaa.

Viksu tyttö, kunhan saataisiin vielä paikallaolo kondikseen ja karkailu kuriin. Ai mikä harjoittelun puute?

Nevahan henkaroi nyt 2-3 kertaa viikossa agissa, tiistain I-HAH penturyhmässä, Sannan sunnuntairyhmässä ja satunnaisesti keskiviikkosin Hakkilan perroryhmässä.
p.s. liian monta samannimistä koiraihmistuttua mm. Sannoja on ainakin 5..

Kaarinaan kaahaillen, rally-kisoissa astellen

2010-05-03T20:44:00.009+03:00

Jjep, Annina tyrkkäsi suden suuhun ja käski hakea viimeisen hyväksytyn tuloksen rally-tokon alokasluokasta itse. Gulps. Seuraaviin kisoihin Nero ilmoitettiin jo valmiiksi Anninan kanssa AVOimeen, että siinäpähän sitten tavoitteita.. sama temppu tehtiin Ronjalle.

Meitä lähti siis kaksi paria tavoittelemaan viimeistä hyväksyttyä tulosta Kaarinasta. Anna&Nero, sekä Katja&Ronja. Pieni kummitteleva ääni sanoi Annan päässä, että yksi RTK1 ja toinen-ei-noussut tulisi kotiin. No, niinhän siinä kävi. Tosin toisin päin kuin kuvittelin..

Paikan päälle tultiin aika tarkasti Katjan navin olettamaan aikaan. Siinä 13 aikoihin, jolloin alkoi olla viimeiset minuutit ilmoittautua. Paikkana ollut Wallas-Marin pakkipaikka/piha oli kohtalaisen tuulinen ja asfaltti paikoitellen muhkuralla tai kuopalla, näin mm. liikkeestä maahan kyltin kohdalla.

Kauheasti ei ehtinyt, ilmeisesti, jännitämään kun koko ajan oli liikkeessä: etsimässä nrolapunpidikettä, pissattamassa Neroa, suurentamassa Nevan pentuaikaista klipsupantaa (Neron oma oli hukassa).
Alokasluokan perrot pääsivätkin starttaamaan peräkanaa, ensin Elli, toisena Nero ja viimeisenä Ronja.

Omia tuntemuksia radalta on vaikea sanoa, jotenkin sumuisaa, mutta silti kyltit oli kohtalaisen kirkkaina, vaikka en rataa kauheasti harjoitellutkaan.
Rauhaa ei rikkonut edes ensimmäisen kyltin Neron omakeksimä hieno liike kierrä oikealta ohjaajan ympäri perusasentoon. Eli livahti perusasennosta uudelleen sivulle, kun tarkoitus oli tulla eteen istumaan. Uusiksi, vielä rauhallisemmin ja huolellisemmin. Johan tuli eteen! ja siitä vasemman kautta perusasentoon istumaan.

Ei kompastuttu tai kaaduttu asfaltin muhkuroihin, osattiin laskea kolmeen ja verkkainen vauhti meni varsinaiseksi hiipimiseksi viimeisen tehtäväkyltin, hitaasti, kohdalla. Maaliin oltiin siis selvitty.
Muuteman pompun Nero teki radalla ja meinasi jäädä vähän tielle joissain kohdissa. mutta me oltiin selviydytty maaliin! maalissa oltiin! Eikä jääty nuuskimaan tai seisoskelemaan. Pisteitä en uskaltanut lähteä arvailemaan, mutta kyllä se läpi tuntui menneen ja kirkkaasti.

Tuloksia saatiin odotella toinenkin tovi. Odotellessa tuli ostettua arpoja, 2x kangaskassi, naksu, avainkaulanauha "jojolla" ja joku herkkutikku saatiin, arvanmyyjän iloisen pokkuroinnin ja kiitoksien jälkeen. Juteltiin muiden kisaajien ja muuteman vesikoiranomistajan kanssa.

Tuloksien viimein tullessa lähti paperien jako käänteisessä järjestyksessä huonoimmasta kirkkaimmille sijoille. Katja kävi hakemassa arvostelulomakkeen ja hylätyn, 3 uusimista (2 sallittu). Monen monta paperia myöhemmin Petra epäuskoisena kävi pokkaamassa toisen hyväksyttynsä Lucan kanssa, 90p. Itse olin siinä jo monta paperia aikaisemmin ollut valmis liikahtamaan, Hanna Suomista&Hiskiä kutsuttaessa meinasin jo lähteäkkin.

Pari paperia myöhemmin se oma vuoro tulikin, 96p ja 6. sija, RTK1 ja siirto avoimeen. yhden uusimisen lisäksi (-3p) tuli siis vain yksi virhe! Kontr 5. kyltillä, joka tarkoittaa "koira estää tai häiritsee ohjaajaa". 5 oli saksalainen täyskäännös, mutta luulen virheen tulleen oikeasti kyltiltä 4, askel oikealle.
Voiton ja kaksi muutakin sijaa vei Kati laumansa kanssa. 4. ja 5. tulleet saivat Katin 2.&3. tarkoitetut palkintokassit. Nyt hiukan harmittaa, jos oltaisiin sipsutettu 5s nopeammin oltaisiin saatu hieno rally-toko -tekstillä varustettu kangaskassi, höh! :)

ALO
6. Anna ja espves Nero 96p / 2.04.87s RTK1 --> AVO
10. Petra ja barbet Luca 90p / 3.14.24s
19. Hannele ja espves Elli 78p / 2.10.91s
Katja ja espves Ronja HYL

Ronja jäi siis valitettavasti ALOon, kun taas Nero nousi AVOon. Elli ja Lucakin ovat enää yhden hyväksytyn päässä avoimesta. Kotimatkalle lähdettiin aika nopeasti palkintojeanjaon jälkeen, mutta tulospalvelu kertoo mölli-perrojen menneen hyvin.

Herra RTK1 kotona diplomin kanssa.

mölli-ALO
1. Hannele Pirttimaa ja espves Ronja 100p / 2.13.30s sij. I. onnea!
4. Marika Raittinen ja espves Ramo 98p / 1.45.38s
13. Leena Söderholm ja espves Ludde 82p / 1.33.32s

Leena&Ludde olivat Uuraisilla samalla vesikoirien pk-leirillä kesäkuussa 2008.
Rally-rotuhaaste on nähtävästi otettu vastaan: Kaarinassa oli 6 valkoinenpaimenkoiraa! :)

edellinen rally-päivitys on muuten tullut tänään esille, käy kurkkimassa.
Kisojen täydelliset tulokset ja linkki kuviin löytyy rallyfoorumilta.

Nevan muodonmuutos

2010-05-01T21:37:00.005+03:00

Lähettäjä blogitavaraa

Nevalla oli jokin ruvellinen (rupi irtosi trimmatessa..) punainen pallura. Jonkinsortin mätäpaise? Kellään mitään tietoa/arvauksia?

Lähettäjä blogitavaraa

ja vielä Anninan arkistoista kuva Nerosta vuoden takaa, 25.4.2009, jolloin Neron 2cm turkki ajettiin ihan lyhyeksi..

Lähettäjä blogitavaraa

Rotuarvauksia otetaan vastaan.

Rally-tokoillen, kisoja katsellen

2010-04-11T23:58:00.004+03:00

11.4. sunnuntaina pakattiin Anninan autoon Nero, Kauko ja Joku, suuntana Porvoon Peten Koiratarvikeareena. Ilmoittautuminen oli hiukan kummallisesti ulkona, vaikka itse kisat olivat sisällä. Saatiin käsiimme uutuuttaan loistavat oranssit kilpailukirjat muovikoteloilla. Tarkoituksena oli tarkastaa aikaisemmat tulokset ja täyttää puutuvat tiedot. Ahh..tunnistusmerkintänumeron kirjoittaminen.

Paikalla oli taas monia tuttuja, hienoja tuloksia, paljon kuvia ja kiva päivä.
Avoin luokka järjestettiin ensimmäistä kertaa virallisena, jossa starttasi ekana perrona Joku. Laskin myös tuloksista, että osallistujista 25% oli vesikoiria(14/56), aika hurjaa :) !

ALO
Johanna ja espves Minni 93p ->RTK1, siirto AVOon
Katja ja espves Ronja 91p
Annina ja espves Nero 90p
Ulla ja espves Nuno 88p
Annina ja espves Kauko 80p ->RTK1, siirto AVOon
Hannele ja espves Elli 79p
Petra ja barbet Luca 76p

AVO
Annina ja espves Joku 90p sij. III

mölli-ALO
Tove ja espves Bezza 93p
Taina ja espves Siiri 86p

Rally-tokofoorumilta kaikki tulokset. Vesikoirafoorumin tulosaihe (vaatii rekisteröitymisen).
Lisää kuvia löytyy täältä.

pakollinen poseeraustuokio

2010-04-08T23:51:00.005+03:00

Tiistaina oli tietysti pakko saada poseerauskuvat Nevasta, kun sellaisia ei oikein näyttelyistä saatu.

Aina ei voi onnistua, mutta ruusukkeet saatiin sentään kuvaan!

The virallinen poseerauskuva

Huima ero edelliseen, niin hyvässä kuin pahassa?

"No, mikä tää kuppi nyt sit olikaan?"

"Mustahan voisi tulla vaikka malli, kallistan tälleen päätä ja avaan suuta vähän, tälleen viehkosti, kieltä ei saa näyttää, sehän olis mallikuvassa vähän hassua ja nyt tää pantakin näkyy tosi hyvin!"

Pieni keikistelijä. Ei kai Nevasta nyt kuitenkaan lapsimissiä ole tulossa!?

Tottelevaisuutta, "Maahan", vai pinkin lakan tutkiskelua?

"Miks me ollaan näin matalana?"

?Todellinen taideotos?

Söpöilijän paluu

"ja sit vähän aktiöniä!"

pakollinen kielikuva

"ja sit mä lennän! Lennän!"

"Väittivät mun peitsaavan"

"Tässä kehuivat olevan jo liikettä."

Edes..

..takas.

Onhan se selvää, että Neva on hurmaava pieni pakkaus joka solullaan! :)

Tälläinenkin tukkatyyppi kotoa löytyi

Lappeenrannan valloitus

2010-04-08T23:18:00.004+03:00

Neva lähti valloittamaan pääsiäismaanantaina 5.4. Lappeenrantaa. Kyydissä oli myös harvinainen vieras, allekirjoittaneen äiti, joka lähti ensimmäistä kertaa koiranäyttelyyn. Kuvat näyttelystä löytyvät täältä.

Pentuja oli ilmoitettu kaksi, Metten veli Gotcha Highlander "Luca" ja Neva.
Oma jännitykseni on alkanut järsiä mieltä sen verran, että kysäisin Saanaa esittämään Nevan. Niinhän se sitten meni, että Nevaa jänskätti pikkaisen, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin mun kanssani. Kiitos Saana esittämisestä!
Neva tepsuttelikin sitten siihen malliin, että päivän ensimmäinen tavoite, hyvä käytös tuli rastitettua listaan nopeammin kuin Neva hyppää kuratassuillaan tahrimaan ihmisten housut.

Toiveena oli myös saada Nevan viimeisestä pentunäyttelystä KP - ja sieltä hämmentyneelle kuvaajalle sellainen läiskästiin, kun Neva automaattisesti parhaana narttupentuna palasi kehään kilpailemaan parhaasta pennusta Lucaa vastaan, joka oli myös saanut KP:n. Muutema pyörähdys ja seisotus. Kunnon kuviakaan innostunut emäntä ei meinannut saada, kun pieniin aivoihin mahtui tieto, että tänään viedään kaksi ruusuketta kotiin.
Ruusukkeet jaettiin, mutta tämä onneton ei värejä nähnyt, ennen kuin Saana ja pöhköpentu olivat tulleet kehästä: ROP-Pentu, tää meidän pöhkökö!?

VSP-pentu Gotcha Highlander

Neva kävi söpöilemässä Annen sylissä, kun emäntä ei malttanut kehän laidalta kameroineen poistua. Kiitos Anne Nevan perään katsomisesta. Uusi Canonin 50mm putki olikin kunnolla testauksessa näyttelyssä. Ensimmäinen kiinteä tuottikin sitten ongelmia tarkennuksen kanssa, kun kohde olikin kauempana - ja vielä kauempaakin löytyi tavaraa. Harjoittelua, harjoittelua. Sigman 70-200mm oli myös mukana, mutta jäi laukkuun, koska vaihdot olisi pitänyt pikaisella tahdilla tehdä.

Kouvolassa ensimmäisen SERTinsä saanut ROP Pablo sai tyytyä tänään PU3 sijaan ja Va-SERTiin, joita pojalla on jo n. kahden varavalion tarpeiksi asti.

PU1 Zorrazo Jalopeno
PU2 Zorrazo Pingo SERT
PU3 Aquacrest BarcoMartimo, Pablo VA-SERT
PU4 Santonja Armando

PN2 Zorrazo Tosca, kuulemma kaksivuotiaan neidin ensimmäinen näyttely - heti SERT
PN3 Zorrazo Dodgy Duchess, on ehtinyt napata jo sertin, tänään VA-SERT
PN4 Luumusukan Du Hast, Siiri. Kouvolan ROP-P, komea avaus virallisissa luokissa. PN1 Zilin ja PU2 Pingon siskontytär

VSP Zorrazo Pocahontas "Zili"

ROP Zorrazo Jalopeno

Neva sai maistella herkkuja kojuissa ja possunkorvavarastoa täydennettiin, satsi kuivattua broiskun maksaakin hankittiin. Kotimatkan, kuten menomatkan Neva löhöili tyytyväisenä takakontin pohjalla, helppo matkustajasielu, toisin kuin vinku-lintu Nero.

pari hyllyä ja pääsiäismunia

2010-04-08T23:11:00.002+03:00

Nero kävi nappaamassa kaksi hyllyä ATD:n pääsiäisagilitykisoissa lauantaina 3.4. Emäntä napsi lisäksi muistikortin täydeltä kuvia.

Kuvasato löytyy täältä.

Paluu Kaapelitehtaalle

2010-03-28T23:09:00.007+03:00

Mun aivot on tipahtaneet ihan nollaan mitä tulee blogaamiseen ja ylipäätänsä minkään järkevän tekemiseen. Järkeviä - pohtivia - blogauksia lienee siis turha odotella. Ei se määrä vaan se laatu, jos määrä on nollassa, niin ei sitä laatuakaan saa.. Inspiraatiota odotellessa. Kyllä mä saan joskus rästiin jääneet tekstitkin kirjoitettua..

Tänään palattiin Kaapelitehtaalle. Päivän teema on mokaaminen ilman pahempia seurauksia.
Varoitus. epämääräistä henkilökohtaista lätinä tiedossa.

Aloitetaan edellisestä illasta, nukkumaanmenoaika.
Empä muistanut ollenkaan, että siirryttäisiin kesäaikaan*, kännykkä jotain epämääräistä tiedotti herätystä asettaessa. Siinä sitten ihmettelin että mitäh..? No, ilo irti uudesta internetyhteydestä **, wlan käyttöön ja kännykällä nettiin.
Wikipedia sanoi unenpöpperöiselle seuraavaa :

"Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään, ja normaaliaikaan lokakuun viimeinen sunnuntaiaamu, jolloin kellot siirretään vastaavasti kello neljästä kello kolmeen. Vuonna 2010 kesäaika alkaa 28. maaliskuuta ja päättyy 31. lokakuuta."

Siinä sitten oli ihmettelemistä, mitäköhän kännykkä kello 3:00 tekee, siirtyykö automaattisesti vai ei. No, ongelma korjattiin laittamalla tarpeeksi monta herätystä (jotta uniotus jaksaisi myös herätä) ja siirtämällä tavallisen herätyskellon jo oikeaan aikaan ja sopivaan herätykseen. - Tämmöset asiat on otukselle kovin vaikeita, vaatii aivoja, aivoja!

Herätys toimi jotenkinpäin, herätyskello kunnolla ainakin. Uniotus tykkäsi kääntää kylläkin kylkeä siihen asti kunnes oli pakko nousta. Aamu menikin sitten aika reippaasti kamoja pakkailessa, Nevan aamutuhoja korjaillessa ja lenkittäessä Nero erikseen. Neva pissalle, autoon ja menoksi. Metroaseman ulkopuolella käppäiltiin kaikessa rauhassa.

Moka nro 1. lenkki ei ollut tarpeeksi pitkä: kakat metrotasanteelle. Moka nro 2,3... 6. namit unohtui, vesipullo unohtui, vesi unohtui, numerolapun pidike unohtui, pyyhe unohtui. Pyyhkeen olinkin korvannut autosta löytyvällä talouspaperilla (tällä sai myös kakanjämät lattiasta). Namit ja uusi numerolapun pidike shoppailtiin periltä. Neva tunki juomaan Metten vedet..

Nevaa jännitti jonkun verran koko matka perille asti. Metrossa nökötti jalkojen juuressa seinää vasten, ei sanonut mitään, läähätti hiukan. Kävelymatka asemalta kaapelille ei ollut kovin hilpeä, hiippari vaihtoi vähän väliä puolta selän takaa ja kulki häntä puoliksi alhaalla. Eikä päivää parantanut vastaan tullut tyttöjengi, joista yksi loikkasi kulkureitilleni ja tunki naamansa omani lähelle. Kun kysyin "Sori, onko joku onglema?" ja tyttö totesi "Joo, sinä ja sun koirasi." ja toiset räkättivät ihastuneina kaverinsa nokkelasta sutkautuksesta.. Yritin tokaista, etten ala pyytelemään anteeksi olemassaoloani, mutta sekin jäi matkan varrelle. Olipahan helvetin hilpeää. Jäkikäteen olisi tietysti löytynyt lisää lauottavaa, mutta ei voi mitään.
Onko mikään ihme, ettei nykyään tunnuta luottavan a) ulkomaalaisiin b) nuoriin c) koiriin? Hieno itseään ruokkiva kehä, täytyy sanoa..

Sisälle kaapelille ei päässyt siitä tavallisesta sisäänkäynnistä, vaan piti kiertää toiselle puolelle rakennusta. Vasta kun törmättiin tuttuihin ja asetuttiin aloileen, alkoi Neva olla pusutteleva itsensä.

Perillä löytyi tutumpia ja tuntemattomampia vesikoiria: foorumilta löytyvä Inkeri, pentupainikaverit Mette ja Elvis, Metten sisko ja Elviksen molemmat veljet, sekä Nokin sisko Zili, jonka kanssa Neva on myös päässyt leikkimään. Myös leikkikaveri Siiri-portugeesin sisaruksia pyöri lähettyvillä.

Tuomari Eeva Resko totesi kuulemma Inkerin nähdessään, "että näitä on sitten mustiakin". Lupaavaa. (Tarkistin, 9/22 kasi ryhmä rotuun arvosteluoikeudet, muttei perroon. Ylläri ;) )
Nevan luokassa piti olla 7 koiraa, mutta kaksi Metten siskoista uupui.Nevan ollessa vuorossa, tyyppiä vähän jänskätti ja meininki oli vähän eipäsjuupas, mutta antoi kärsivällisen tuomaritädin tutkia, jes! Ravasi ihan kivasti, mutta paikallaan seisominen oli tosi tyhmää sanoi Neva. Viimeisen yhteisen juoksukierroksen jälkeen alkoi tuomari kieputella järjestystä mieleisekseen. Neva tuli neljänneksi edellään Mette ja takanaan Zili. Kahdelle ensimmäiselle antoi KP:t.

Eeva Resko, Kaapelitehdas, Helsinki 28.3. pennut 7-9kk
Hyvän tyyppinen aavistuksen pitkän vaikutelman antava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Hieman löysät kyynärpäät. Vankka runko. Liikkuu kauttaaltaan suhteeellisen hyvin. Hyvä turkki. PEK4

Kotimatkalla Vuosaaren metro jätti Ruoholahteen ruikuttamaan, kun astuin hissistä ulos. En jaksanut odottaa seuraavaa Vuosaareen menevää, kun asemalla kuului tauoton piippausääni jostain laitteesta. Itäkeskuksessa joku pinkkiin takkiin pukeutunut rouvashenkilö änkesi lääppimään Nevaa takaapäin varoittamatta. Kovasti tyttö kummeksui outoa naista, mutta ei väistänyt. Naisen lähdettyä toinen nainen pysähtyi rattainensa meidän eteen, ilmeisesti jotta muksu saisi tuijottaa koiraa. Ei siinä muuten mitään - paitsi ettei mun koirani mitään julkisia nähtävyyksiä ole - , mutta jäi juuri niin kauas, mutta kuitenkin niin lähelle, ettei välistä kukaan viitsinyt mennä, mutta piti väistää naisen ja rattaiden lisäksi tukitolppaa. Hmph.

Päivästä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta ei saa antaa pienten tylsien asioiden sitä pilata. Kotona odotti siivousapupalvelu perhe, johon liityttiin sitten Nevan kanssa. Siistiä tuli, vaikka Neva yritti kovasti auttaa. Neva kävi myös söpöilemässä äidille ja esittelemässä suolistettua sorsaansa kovin ylpeänä. Hassu. Näytti myös isälle, kuinka saalistetaan moppia. (Terkkuja Kaapo-iskälle, jos metsästys olisi vaanimista ja päätöntä ryntäilyä elävän saaliin perään, niin Neva olis tosi hyvä, ote sorsastakin oli kaiketi ihan kelvollinen.)

*Viimeksi kellonajan siirto on aiheuttanut päänvaivaa syksyllä, erikoisnäyttelyn yhteydessä - ja sitä edeltävänä vuonna myös.
**Vanha sähköposti ei enää toimi, ainakin väliaikaisesti kiinni saa anna.kokko@hotmail.fi.

2010-03-21T23:39:00.000+02:00

Nero aloitti tänään agilityuransa.
Hylly ja 17vp.

Trimmerin pieni yösoitto

2010-03-19T17:46:00.005+02:00

Nerosta kuoriutui eilen illalla Andiksen trimmerin avulla alle 37 minuutissa pieni ja sievä. Turkki oli paikoitellen Nevan syömä.. Nenä on yhä kalju, mutta sille ei voi mitään. Nerosta ei tullut saksanseisoja, eikä pelkkä ruipelo koiran kaltainen otus vaan jotain ihan muuta.. Annina ei riemastunut.. Höh!

Objektiivikeskusteluihin: näihin käytin vanha kunnon EFS 18-55mm, eli peruskittiä. Ei ole siis tätä unohdettu 50mm tultua taloon ;P

Hölmön näköinen nokkaeläin

mikäh..?

öh..?

miten viisas ilme!

Nevakin pukkasi söpöilemään.

Tässä se on kokonaisuudessaan! ei taida olla perrogese, mut miten olis villagese?

Sitten yritettiin saada perhepotrettia.. Miten niin listalle "opeta Nevalle paikallaoloa"? Miten hemmetissä tuo otsikon kuva oikein onnistui? - Kahdella ihmisellä, ajalla, työllä ja tuskalla ilmeisimminkin. Mitään niistä ei käytetty näihin räppäisyihin.

vahtiduo

Pusuttelijapentu sanoo tuomarille HUI!

2010-03-12T22:59:00.005+02:00

Neva kävi viime viikon lauantaina 6.3. Kouvolan ryhmiksessä, toinen pentunäyttely, ekaa kertaa 7-9kk luokassa. Ensin vähän ihmeteltiin menoa ja melskettä, Neva kulki tiiviisti mun kannoilla, kun puikkelehdittiin ihmisvirrassa. Paikalla oli jonkin verran tuttuja, ihmisiä ja koiria, joita Neva kävi pussailemassa ja haastamassa leikkiin suuremmallakin riemulla.

Pentuja oli kaksi, Neva ja Luumusukan Du Hast, Siiri. Selvisi, että Siirin omistajalla on toinen koira Jermu. Hetken aikaa raksutti, kunnes tajusin jolloin, että mehän ollaan tavattu vesikoirien PK-leirillä. Pieni maailma. Neva kävi Siirin emäntää ja isäntää tietty pussailemassa ja murjomassa, omalla pöljällä tyylillään, onnellinen höntti. Isännän lapasenkin varasti, mokoma ketku!

Kehään mentiin ihan nätisti, ravatessa Neva yritti taas livetä avonaisimmalla sivulla, mokoma. Hauskin osuus alkoikin, kun tuomari, Markku Santamäki, tuli morjenstamaan, ensin Neva nuuhkaisi varovaisesti ja melkeen heti pakitti remmin toiseen päähän. Siinä sitten ihmettelin, että mitä hiiskattia. Ei tullut lähemmäksi, ei. Tuomari kävi Siirin luona ja tuli takaisin. Ehei sanoi Neva. Ei auttanut pitää kiinni, vetäytyi taaksepäin. Tuomari kurkkasi hampaat (jotka Neva antoi katsoa ihan nätisti) ja hiveli vähän päätä. Sitten juostiin lisää ja seistiin sitten arvostelun kirjoituksen ajan. Eipä sekään mennyt ihan täysin putkeen, mutta jotenkuten, pentu mikä pentu.
Pyysin kohteliaasti tuomaria vielä yrittämään Nevan kopelointia, tai edes namin syöttämistä ennen kehästä lähtöä, mutta eipä sekään onnistunut, remminmitan päässä pöhisteli pieni nöffinpentu.

ROP-P, KP Luumusukan Du Hast "Siiri"

Siiri oli ensimmäinen, sai KP:n ja oli ROP-pentu. Neva sai ihan ansaitun kakkossijan, jäi taas KP saamatta, tosin tuommoisella käytöksellä semmoista ansaitakaan! Tuomari tuli vielä nauhojen jaon jälkeen puhumaan pitkät pätkät. Hieno juttu, että on kiinnostunut koirista ja tahtoo omistajia auttaa ja jakaa tietojaan. Harmi vain, että tuossa ei ollut mulle mitään uutta.
Luuli varmaan ensimmäisen koiran omistajaksi ja täysin vihreäksi.. Kehän jälkeen pieni arkajalka kävi taas pussailemassa tuttuja..

Mikä siis lieni syynä? Tuomarin kumartuminen päin, mun jännittämiseni, outo ympäristö, hälinä, oliko tuomarissa jotain epämiellyttävää (esim. haju, ääni?), vai eikö tähdet olleet oikeassa asennossa?
Miehiä nyt ei olla niin kauheasti nähty, eikä Neva niin kauheasti ole ollut kopeloitavana, olisiko ollut niin, että Neva olisi tahtonut tutustua itse, eikä luottanut muhun?
Oma pieni ehdotukseni on tuomarin ääni, päälle kumartuminen, yhdistettynä mun jännittämiseeni (oletan, että jännitin). ja tietty ne kaikki muutkin asiat tohon päälle, jossain suhteessa.
Viime näyttelyssä Kaapelitehtaalla ei ollut ollenkaan ongelmia, vaikka oli hälinää ja miestuomari ym.

No, päivän sanaan.

Markku Santamäki, Kouvola 6.3. pennut 7-9kk
Rungon mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi. Täyteläinen pää, miellyttävä ilme. Hyvä rintakehän muoto. Riittävä luusto ja raajojen kulmaukset. Runsas karva. Hyvät reippaat liikkeet. Kaipaa näyttelyharjoitusta ja miellyttäviä kokemuksia. PEK2

Että pieni pahoinpidelty pentu mulla siis käsissä? ja tuon kaiken sai revittyä irti koskemattakaan tuon muffiturkin rintaa, kylkiä, selkää, jalkoja.
ja on nyt edelliseen arvosteluun nähden kehittänyt itselleen oikeanlaisen pään! :)ja vääränlaisen luonteen. Huomaatteko edellisen lauseen hauskuuden?

ROP Aquacrest BarcoMartimo ja VSP Concurrido Pintada

Neva pääsi näkemään emäntänä shoppailuvimman kourissa ja sai uuden vaaleanpunaisen nahkapannan, liilan merihevospehmolelun ja säkillisen possunkorvia. Uusi numeropidike tuli myös hankittua.
Neva pääsi myös riehumaan toisen Siirin, Sirenita del Rabadan, kanssa. Kiitos Taina seurasta!

Kotimatka meni mukavasti, Neva on kyllä helppo matkustaja, mutta onhan se tottunut pienestä pitäen reissaamiseen. Loppukuusta taas Kaapelille, viikkoa myöhemmin Lappeenrantaan ja sitten tulee iso hirveä trimmeri taas kylään.

Kotimatkalla.

Koukkaus Porvoon kautta, Burnbergin tehtaanmyymälä ehti mennä kiinni, mutta neuvokkaina seikkailtiin pikavauhdilla keskustan liikkeeseen - tuliaisina tietty suklaata.

Loput kuvat löytyvät täältä. Kiitos Jenna kuvausavusta!

Nero 6v.!

2010-03-01T22:47:00.002+02:00

Nero täytti tänään 6v. Synttäreitä ei vietetty kovin kummallisin menoin, mutta luulen, että Nerolle synttäripöperöt, pihalla riekkuminen Nevan kanssa (intoutui ihan tosissaan!) ja kunnon rapsutukset ovat ihan kelvollinen tapa juhlistaa päivää. Varsinaista lahjaakaan ei tullut hankittua, ellei äidin ostamia kakkapusseja lasketa..

Nevakin täytti eilen 7kk. Lauantaina korkataan 7-9kk pentuluokka.

perroryntäys rally-tokokisoissa

2010-02-28T16:32:00.009+02:00

Espoon Agimestassa järkättiin tänään rally-tokokisat. Paikalle tuli ennätysmäärä perroja: 7 kappaletta. Vesikoiraedustus oli muutenkin hieno, paikalla oli myös 4 lagottoa ja yksi barbet.
Perrot veivät nyt kyllä rytinällä rotuennätyksen nimiinsä suomen rallykisoissa, eipä ole noin montaa samanrotuista nähty starttaamassa yksissä kisoissa.

Minni, Kola, Ronja, Nero ja Joku

Kola etsii peukkua

Ronja keskittyy poseeraamiseen

Kauko treenaa ennen omaa vuoroa

Saiskos jäljestämisestä lisäpisteitä, pohtii Kauko. Maassa oli jokin haju, joka vei monen koiran nenän mennessään. Neron suorittaessa joku oli kuulemma sanonu, että näyttäis et koiru jäljestäis..

Joku ja 270° oikealle

Minni suorittamassa vasenta täyskäännöstä (saksalainen tyäskäännös)

Tuloksia odotellessa on hyvä pitää nakinsyöntibileet ja pitää hauskaa! Joku, Ronja ja Nero

Minnille kans, Neron epätoivoinen syöksy

Perrot tulivat ja näyttivät muille mallia paitsi rotuylivoimalla, myös tuloksissa: ALOn 1. ja 2. sija ja möllin 1. sija menivät perroille ja lopuillekin tuli hyväksytty tulos!
70p on alin hyväksytty, 100p maksimi.

Alokasluokan sijoittuneet

2. Katja&Ronja 1. Johanna&Minni 3. mudi

ALO perrot
1. Johanna&Minni 97p
2. Katja&Ronja 96p
11. Annina&Kauko 87p
12. Emilia&Kola 86p
13. Annina&Joku 81p, TS ja RTK1 -> AVO
15. Annina&Nero 81p

Mölli-ALO
Ulla&Nuno 98p

TS tarkoittaa Tuomarin Suosikkia, joita jaetaan yksi, per luokka.
RTK1 on Rally-Tokon koulutustunnus, toimivat samalla viisiin kuin tokon koularit.
Joku on ensimmäinen hyväksytyn tuloksen tehnyt perro ja vei ensimmäisen rally-toko koulariperron tittelinkin!

Alokasluokan perrot, kuvasta puuttuu Kauko. vasemmalta oikealle,
Annina, Joku, Nero, Emilia, Kola, Katja, Ronja, Johanna ja Minni

Ensimmäisen hyväksyttynsä keräsivät Nero, Kola ja Ronja, joista kaksi jälkimmäistä ensimmäisissä kisoissaan! Kaukolle ja Minnille hyväksytyt olivat toiset. Pisimmän korren veti kuitenkin Joku, jolle tulos oli kolmas hyväksytty ja oikeuttaa RTK1 -koulutustunnukseen ja siirtoon avoimeen luokkaan, ensimmäisenä perrona!

Onnea kaikille suorituksiinsa tyytyväisille ja pärjänneille!
Perrotiimille kiitos kivasta päivästä ja nyt odotellaan seuraavia kisoja, jotka ovat 11.4. Porvoossa, sinne vielä isommalla porukalla ja yhtä hyvällä yhteishengellä ja fiiliksellä! ja portugeesejakin mukaan!
Koutsi onnittelee vielä kerran loistavia perro-oppilaita ja jatkakaa samaan malliin!

Taas eläinlääkärillä

2010-02-19T17:22:00.004+02:00

Jatkoa eläinlääkäriosiolle, joka oli jäänyt luonnosvaiheeseen ja julkaistiin vasta nyt.

Toimitin antibiottikuurin loppumisen jälkeen kontrollinäytteen. Tilanne oli parempi, mutta tulehdussoluja ilmeisesti löytyi vielä jonkin verran. Päätettiin kuitenkin antaa ajan kulua ja katsoa.

Tasan viikko sitten oltiin uudelleen vastaanotolla Neron kanssa. Sisältä oli edellisenä iltana löytynyt suuri keltainen, hirveälle löyhkäävä pissaläjä. Se oli jotenkin tuhdimpaa ja, ehkäpä kuvailisin sanalla, paksumpaa kuin Nevan pissat.
Näytettä en meinannut Nerolta saada, pieni onneton eläinlääkärin edessä saatu näyte kuitenkin oli vahvasti keltaista ja lemusi ammoniakilta.
Neron tutki sama eläinlääkäri kuin viimeksi. Sanoi pojan yleiskunnon olevan hyvä. Näytteessä sen sijaan näkyi taas runsaasti tulehdussoluja. Nerolta napattiin myös verikoe, josta tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, veren sokeri ja kokonaisproteiinimäärä, mistä ei löytynyt mitään poikkeavaa.
Puhuin tälläkin kertaa siitä, voisiko steriiliyys olla kytköksissä ja mietittiin voisiko tulehduksella olla siihen jokin osuus. Puhuin myös Neron karvanlaadusta, joka on musta aina ollut hiukan heikompi kuin muilla perroilla, jotenkin hötömpi ja helpommin irtoava. Nyt lyhyt turkki on mun mielestä entistä huonompi, Neva repii sitä minkä kerkeää, mutta jotenkin tosi höttöiseltä se tuntuu ja irtoaa aika herkästi.

Sama kuuri kuin viimeksi ja samat ohjeet. Synulox 200mg 1½ tablettia kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Kontrollinäyte viikko kuurin loppumisen jälkeen.

Nero on oma iloinen itsensä, eikä siitä näe, että se olisi kipeä tai antibiooteilla. Höseltää menemään samaa tahtia kuin aina. Vai enkö mä vaan osaa tulkita niitä pieniä asioita?

Niin ja Neva ei ole vielä ihan oppinut hallitsemaan rakkoaan, tai on ymmärtänyt väärin, että eteiseen saa pissiä, kun tulee hätä. No, pidätyskykyä kasvatellessa.
Nevan pieni napatyrä tuntuu kadonneen kokonaan, tai ainakin sen löytäminen on hankalaa.